keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Vapaalla

Vuorotteluvapaata on jäljellä enemmän kuin on mennyt, silti nyt jo on olo että tarvcii tehdä kaikkee et ehtii.... Joo tyypillistä mulle! Koitan nyt tajuta että aikaa on tehdä vaikka mitä. Ehdimme mainiosti ja ei tarvitse puukata päiviä ihan täyteen.
Eilen koin ahdistusta kun en keksinyt tai osannut päättää mitä teemme. HoPloP, Peukkula, elokuvat, kyläily, mitä? No menimme käymään sitten kaupalla ja mummo ja täti tuli kahville. Isi osti lapsille Plus-TV:n ja siinä se päivä meni. Illalla sain vielä omaa aikaa ja kävin joogassa sekä saunassa illalla. Aikasta mukava!
Tänään mietimme että olemme omassa pihassa. Toivottavasti löydämme kavereita tästä läheltä. Illalla pääsemme vanhimman tyttären kanssa kaupungille ja huomenna menemme kyläilemään... Ohjelmaa riittää!
Inhottavinta tässä on että minun jouluflunssani ei ota talttuakseen. Olo on aika kurja ja väsynyt vieläkin. Toivottavasti tauti tajuaa etten aio luovuttaa sairastamaan....

Tämä vapailu on aikasta mukavaa! Etenkin kun arki alkaa ja pääsemme toteuttamaan itseämme....odotan askartekuja ja kokkailuja ja kaikkee mitä pääsen tekemään!!!!

perjantai 23. joulukuuta 2011

mieli muotti

Oletteko huomanneet että joku piparimuotti vaan sopii maremmin käteen kuin toinen. Monena vuonan olen ihastunut omaan sydänmuottiini, Sillä tulee sopivan pulleita sydämmiä ja ei jää paljon hukkataikinaa
Tänä vuonna huomasin että samainen lemppari sydän ei hetkauta enää... Huomasin että uusi pieni yksisarvinen vei voiton sydämestä. Ihana yksisarvinen siis voitti ja purkit ovat nyt täynnä yksisarvisia. Miksi näin kävi? En osaa selittää. Jotenkin yksisarvinen vaan oli nyt se juttu.
Onneksi nyt on piparitaikina leivottu ja tytöt koristeli ihania piparipoikia ja enkeleitä. Huomenna hiukan torttuja, karkkeja ja rosollia jne. Hyvin ehtii ja vielä varmaan pesasen saunan. Ai viime tipassa? No jaa-a, ei minusta!

Koittakaa rauhoittua jouluun!!!!

tiistai 20. joulukuuta 2011

Kipua kurkussa

Elämme kitarisa ja nielurisa leikkauksen jälkeistä aikaa. Lääkäri sanoikin että 4-7 vrk leikkauksesta on kipein aika ja näin on! Viime yö oli tuskaa, kun potilaan kurkku on kipeä. Söimme jäätelöä yöllä, jäisten mansikoiden ja mustikoiden kanssa. Sattui silti ja itkettiin. Äiti lapsen puolesta ja lapsi tuskaansa. Odotan kauhulla seuraavaa yötä....
Sanoinkin kohta viisi vuotta täyttävälle tyttärelle että toivottavasti osaat arvostaa sitä kun olet terve. Sitä odotellessa!!!! :) Ehkä jouluksi?!

maanantai 19. joulukuuta 2011

Vuorotteluvapaa

Työasioiden tullessa liian ahdistaviksi syksyllä päätin hakeutua vuorotteluvapaalle ja tänään se vihdoin alkoi. Olin ajatellut rauhassa yhden viikon laitella joulua ja nautiskella itsestäni ehkä hiukan hemmotellakin itseäni. Keskimmäisen lapsen leikkaus uutiset ja siitä toipuminen vei kuitenkin suunnitelmat uusiksi. Tämä viikko menee siis joulun laittamiseen ja lapsen hoitamiseen - toiveessa on että saisimme olla kotona.
Sitten saan ajatella perhetta ja hoitaa kotia ja tehdä kaikkee mihin työssä käynnin lisäksi ei ole aikaa... Nautiskella siis elämästä - toivottavasti siihen jää aikaa!!!
Odottelen siis ihania aikoja kotona ja toivottavasti näihin hetkiin voi sitten myöhemmin palata ja hakea voimia arjen ankeuteen....

lauantai 17. joulukuuta 2011

Leikkaus äidin näkökulmasta

Tyttärelleni tehtiin siis kita- ja nielurisa leikkaus ja laitettiin putket korviin. Operaatio kesti sairaalassa noin tunnin ja osastolta tyttäreni oli pois noin 2,5 tuntia. Koska tämä oli kolmas leikkaus, joka hänelle tehtiin oli tiedossa että hän toipuu nukutuksesta nopeasti. Ei ole juurikaan enää nukkunut nukutuksen jälkeen, vaikka toiset nukkuu monta tuntia.
Leikkauksen jälkeen oli todella kipeä olo. Itketty oli heräämössä jo kovasti, koska sinne ei äiti päässyt. Toisaalta tämä olikin tyttäreni tiedossa. Itku kuitenkin tuli kun minut näki ja näi että kipua oli ja paljon. Osa varmaan pelkoa ja ero-ahdistusta ja osa leikkauksen aiheuttamaa kipua. Onneksi lääkitys alkoi tehoamaan ja olo siltä osin helpottamaan. Kunnes alkoi oksettamaan. Oksennusten välissä paha-olo ilmeni kiukutteluna ja levottomuutena. Tähän saimme sitten pahoinvointilääkettä ja olo koheni hetkessä.
Ensimmäinen ilta meni juodessa ja pienen potilaan valittaessa nälkäänsä. Yötä pelkäsin kovasti. Mietin tuleeko painajaisia tai kipua. Varsinkin kun samassa huoneessa oleva toinen pikku potilas yski kovasti ja valitti että yskiminen sattuu. Me pääsimme helpolla. Potilas nukkui koko yön heräämättä ja rauhallisesti. Aamulla hoitaja antoi kipulääkkeen ja sitten taas olo helpotti.
Sitten alkoikin kotiutumisen valmistelu ja kymmenen jälkeen lähdimme kotiin. Huoli ja pelko siitä paraneeko kurkku tavallisesti vai tuleeko komplikaatioita on silti suuri. Myös riittääkö kipulääkkeet kotona pitämään kivun pois jännittää. Sekä se miten saadaan potilas pysymään rauhallisesti eikä riehu.
Leikkauksesta tänään kaksi päivää. Potilas on ollut reipas ja koittaa kovasti kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Itse olen ihan rätti valvomisesta, jännityksestä ja huolesta. Kroppa kipeenä sairaalan sängystä ja vedosta. Tässä siis arkeen opetellaan ja toivotaan että kaikki menee hyvin!
Mitään ei oikein uskalla suunnitella, jos haavat alakavatkin vuotamaan. Pelon sekaisin tuntein odotamme peitteiden irtoamista ja sitä suurta kipua joka siitä tulee... Onneksi joulukin tulee ja voidaan rauhoittua olemaan rauhassa seuraavat kaksi viikkoa.

perjantai 16. joulukuuta 2011

sairaalassa opittua

Palasimme tänään kotiin sairaalasta ja taas huomasin, että en ollut valmistautunut kunnolla! Olin aivan jäässä, koska en ollut varannut tarpeiksi vaatetta mukaan. Ikkunoista vetää niin paljon, että palelin. Onneksi olin sentään ottanut villasukat mukaan!
Tekemistä olin varannut itselleni kiitettävästi. Sukankudin ja kirja sekä joulukirjeiden lähettäminen. Aika ei siis tullut pitkäksi. Lapseni tosin oli niin kipeä etten kauheasti ehtinyt tehdä mitään. Mutta aika ei tullut pitkäksi palellessa.
Lapselle en ollut ottanut mukaan piirrustusvehkeitä, joka oli moka! Osastolla ei ollut piirrustusvälineitä ja aika sen osalta kävi pitkäksi, samoin videoita ei tällä osastolla ollut. Onneksi oli kännykässä angry bird - pelastus. Niin ja sakset niin saatiin askarreltua.
Ruokaa olisi pitänyt varata säilyvinä elintarvikkeina mukaan enemmän. Osastolla ei ollut jääkaappia ja sain vain illallisen ja iltapalan sekä aamulla kahvia. Potilas ei laskenut minua minnekään syömään eli nälkä oli. Suklaalevy tosin pelasti tilannetta paljon :)
No taas ollaan kokemusta rikkaampia! Niin ja pohditaan ensi viikon järjestelyjä, viikkoon kun ei suositella hoitoon menoa... Eli jos teille on nielurisa leikkaus tulossa varautukaa siihen ettei viikkoon saa mennä hoitoon!!!!
Nyt teemme soseita ja syömme jäätelöä.... aikansa kutakin!

tiistai 29. marraskuuta 2011

Matkalla

Olen työmatkalla Helsingissä. Yksin suuressa hotellihuoneessa. Kaipaan perhettä ja koen huonoa omaatuntoa - onko järkeä?

Nätä matkoja odottaa, koska ne ovat niin jotain muuta työnpäivään. Samalla yleensä saa järjestettyä tapaamisia kavereiden kanssa Helsingissä. Olen nyt täällä kaksi yötä ja kämmäsin kaikki järjestelyt kaveritapaamisiin. Tänään kävin työkaverin kanssa syömässä ja pyörin ostoksilla "pikkujouluvaatteita" etsimässä pari tuntia. Sitten saavuin hotelliin ja laitoin kasvonaamion ja löhöän.

Huomenna on aika myöhäinen herätys minun mittapuuni mukaan ja ihana aamupala odottaa... aion nauttia pitkän kaavan mukaan. Huoneessani on myös amme, josta aion nauttia myös - herään siis nautiskelemaan aamulla aikaisin. Illalla aiomme mennä teatteriin porukalla. Siis luksusta koko päivä!

Miksi silti suuri huoli on kotona olevista? Murrosikäisellä lapsella oli tänään mennyt kokeet penkin alle ja huomenna on uudet kokeet, joihin kuulemma ei osaa mitään... lohduta sitten puhelimessa ja auta itkevää lasta. Voi kun vain osaisi nauttia ja elää siitä että saa olla...!

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Vettä sataa...

Jokin aika sitten kirjoitin ihanasta valkeasta, joka oli verhonnut maailman. Kaikki oli ihanan jouluista ja valkeaa. Aamulla koiran kanssa näki missä kävellä ja oli ihanan rauhoittavaa. Niin no nyt se talvi sit on ohi. Vettä sataa ihan tosissaan ja on ihan tosi väsyttävä keli. Unettaa ja tympii - lumi teki paljon paremmalle tuulelle, tahdon lumen takaisin!
Lapset odottaa lumiukkojen tekoa. Lunta ei vielä ollut juin noin sentti eli ihan tuohon ei vielä päästy, intoa olisi ollut kyllä. Mietin juuri että mikä on kommentti kun kaikki on märkää ja mustaa.... Varmaan aamulla ei ole helppoa saada tyttöjä hoitoon.
No pienillä on mitä odottaa. Perjantaina suuntaavat tädin ja hänen meihen kanssa kylpylään viikonlopuksi. Arvatkaa kuinka vesipedot sitä odottaa! No helpotusta siis lumenpuutteeseen tulossa.....

maanantai 21. marraskuuta 2011

Lunta!

Olipas mukavaa lähteä aamulla pilkkopimeässä koiran kanssa lenkille, kun ulkona odotti valkea maa!!! Musta koira näkyi hyvin  ja metsässä näki kävellä ilman taskulamppua - mahtavaa!!! Ihanaa!!!
Arvaatte varmaan mikä onni ja ilo pursui lapsista - odottivat päivähoidossa ulkoilua lumessa! Onneksi iloa riitti koko päivän, katsotaan riittääkö huomenna....

Ihania lumisia päiviä! Toivotaan et lunta tulee lisää roppakaupalla!!!
Toki niitä inhoja lumitöitä en odota yhtään..... :(

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

pakkasta ja kylmää

Pakkaset saapuivat vihdoin. Tulivat tänä vuonna myöhässä ja tuntuu ettei ole mitenkään tottunut kylmään. Palelee ja kolottaa. Lapsia tympii pukea paljon vaatetta ja kutina on alkanut. Säälittää tuo kutiseva lapsi, joka kupsuttaa itseään ja raapii. Pohdin vaan kuinka mitenkään kestän pakkasen joka ylittää 10 astetta miinusta... nyt tuo 3-4 astetta miinusta saa minut tutisemaan horkassa.... IIK!
Onneksi talvella pakkaseen tottuu - sitä odotellessa.....

Ihania pakkaspäiviä!

lauantai 12. marraskuuta 2011

Joulun odotusta....

Olemme jo jonkin aikaa puhuneet tyttöjen kanssa, että voisimme leipoa pipareita. Heräsin tuossa neljän aikaan ja en enää saanut unta, joten päätin alkaa keittelemään piparitaikinaa. Teen siis taikinan itse ja iltapäivällä se onkin jo varmasti leipomiskunnossa. Ihanaa! Voiko olla parempaa kuin joulupiparit ja niiden tuoksu! Lapset sitä paitsi tykkää ihan todella paljon leipomisesta ja siitä että saavat valita muotit joilla tehdä pipareita. Muotteja onkin vaikka kuinka paljon!
Muutenkin ajattelin, että voisi laitella tähän pimeään valoa, jouluvaloja. Pihalle ajattelin, että voisimme laittaa pensaisiin jouluvalot ja sisälle jouluverhot. Ompeluintoa olisi myös vaikka tehdä tyynynpäällisiä ja sisustaa joulua - voiskohan ottaa jo joulukoristeitakin?
Parasta joulussa onkin tää joulun laittaminen pikkuhiljaa ja tehdä kodista kutsuva lämmin paikka. Ihanaa sytyttää kynttilät ja käpertyä viltin alle takkatulen loisteeseen, siemeilemään glökiä ja kuunnella joululauluja ja nauttia pimeästä vuoden ajasta ja rauhasta. Joulu pitäiskin olla rauhaa ja yhdessä oloa eikä  markkinahumua ja hössötystä - mitenhän tuohon pääsisi?
Lapsuudesta joulusta minä ainakin muistan juuri leipomisen ja tuoksut. Niin siis joitakin lahjojakin tulee mieleen, mutta ihanaa oli vain olla yhdessä ja pelailla jne. Tulee niin hyvä ja rauhallinen joulumieli, kun muistelee.... Saisipa samanlaisia muistoja kartutettua lapsille!

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Lontooseen ja takaisin

Toinen kaksosista pääsi vihdoin pitkällisen odottelun jälkeen toimintaterapiaan. Kahden kerran arviointi on nyt takana ja palautetta odotetaan perjantaina.
Tyttäreni on ollut aivan innoissaan toimintaterepiasta. Outoa, kun en tiedä mitä siellä on tehty ja miksi ja siksi siis odotan mitä kartoituksessa on löytynyt. Olen kysellyt kaikenlaista mitä tädin kanssa ovat tehneet ja hiukan minulle on näytetty asioita. Kaikki on kuulemma ollut kivaa ja ei kovinkaan vaikeaa.
Viimeiselle kerralle mieheni vei tyttären ja terapiasta sitten suoraan hoitoon. Kun minä hain lapset kotiin sain kuulla mitä terapiassa oli tehty. Oli matkustettu Lontooseen!
Arvatkaa ihmettelinkö kovasti - tytär siihen totesi että menimme helikopterilla, mutta palasimme laivalle, koska tuhkapilvi esti lentämisen ja kopteri meni rikki. No huh on lapsella mielikuvitusta, vaikka toisille jakaa! Katsotaan mitä muuta kartoituksessa on selvinnyt :)

tiistai 8. marraskuuta 2011

Sairaalassa

Jos sairastuminen laittaa arjen uusiksi, niin kuinka paljon sitten meneekään arki uusiksi kun lapsi joutuu sairaalaan sisälle. Olemme pari kertaa joutuneet lasten kanssa yllättäin sairaalaan osastolle ja siinä sittenlaitetaan kaikki uusiksi!
Ensinnäkin toinen aikuinen menee sairaalaan ja toinen siis hoitaa loppujalapsia kotona. Olemme siis molemmat lapsissa kiinni, vaikka tavallisesti toinen voi liikkua ja tehdä ilman lapsia kun yksi aikuinen pystyy hoitamaan lapset. Aika kovasti tuo rajoittaa tekemisiä kun toinen on yhden sairaan hoidossa kiinni sairaalassa.
Meidän alueemme sairaalassa on myös sellainen tapa että lastenosastolle oleva aikuinen ei saa osastolla ruokaa tai juomaa. Hänelle tarvitaan siis eväät ja aikaa käydä esimerkiksi syömässä. Itselle molemmat kerrat sairaan joutumisessa ovat tulleet niin yllätyksenä etten ole osannut mennä eväiden kanssa. Ensimmäisellä kerralla jouduimme osastolle yhdeksän aikaan illalla. Minulle todettiin että hae kahviosta iltapalaa. Kahvio oli mennyt kiinni puoli kahdeksan enkä silloinkaan ollut osannut varautua osastolle jäämiseen, että osaisin ostaa eväät. No silloin hoitaja heltyi ja toi minulle leipää ja viilin. Aamuksi mieheni sitten tuli päästämään minut kahvioon aamupalalle.
Nyt toisella kerralla mieheni toi minulle illalla evästä ja vaatetta. Oikeasti sairaalan lattialla patjalla nukkuminen on aika viileää puuhaa. Palelin täysistä vaatteista huolimatta. Olin odttanut että pääsemme toisen apäivänä kotiin, mutta lapsen kunnon huononnuttua, minulle selvisi että toinen yö olisi edessä  Lapsi ei saanut poistua pienestä huoneesta, koska tautia ei tiedetty. Minä sain poistua, mutta lapsen seuraksi ei sittenm jäänyt ketään, joten poistumistani ei toivottu. Oltuani melkein vuorokauden huoneessa olin iki onnellinen kun sisareni tuli päästämään minut syömään. Voi kuinka mieleni virkistyi kun sain lämmintä ruokaa ja olla hiukan aikaa sairaan lapsen luota pois!
Epätietoisuus rassaa todella paljon ja sairaanlapsen viihdyttäminen, kun mitään ei jaksaisi, mutta sitä ei voi myöntää eikä nukkua. HUH!
Itse aloin miettiä että entäs jos se olisinkin minä joka joutuu sairaalaan ja olisin sellaisessa kunnossa etten pystysisi antamaan ohjeita - kuinka yksi vanhempi pärjäisi kaiken kanssa? Kuinka saisi tiedon siirrettyä helposti, missä lääkkeet, muskarit jne.
Kuinka saada helposti mukaan kaikki tarpeellinen sairaalaan? Sopivat kengät ja vaatteet niin itselle kuin lapselle? Miten saada oma pää toimimaan tuollaisessa poikkeustilanteessa oikein ja järkevästä? Huh aika suuria vaatimuksia!!!!

maanantai 7. marraskuuta 2011

Sairastuminen yllättää

Voiko olla painajaismaisempaa kuin lasten sairatuminen juuri silloin kun olet suunnitellut työhön kaikkea kiirellistä tai todella mukavaa. Minä ainakin ahdistus silloin!
Olen todella kova suunnittelemaan asioita etukäteen ja voi kuinka harmittaa, että asiat ei toteudukaan kuin olen suunnitellut. Meillä on viime viikot sairastettu ihan urakalla ja monena päivänä olemme mieheni kanssa sovitelleet kumpi menee töihin ja kumpi hoitaa lapsia kotona. Meidän perheen tilanne on siinä mielessä upea, että mummot ja papat ovat lähellä ja helposti tulevat auttamaan. Toki aina itse mietin tartuttavatko lapset jonkin taudin isovanhempiin, joka heillä sitten poikii kunnon taudin ja minä kärvistelen huonon omantunnon kanssa, syytän itseäni isovanhempien tartuttamisesta. eli aika iso kynnys on isovenhempien ottamisessa apuun - oma moka ja minussa siis vika.
No arjen pyörittäminen lasten ollessa sairaana on haasteellista, eikä sitä helpota se, että minä ainakin poden huonoa omaa tuntoa myös siitä, että olen pois töistä. Osa asiakkaistani ymmärtää poissaoloni ja sen että lapset sairastaa, ikävä kylä kaikki ei ymmärrä. Luin uutisen jossa käsiteltiin työmaailman polarisoitumista lapsettomat vastaan suurperheelliset. Itse jäin miettimään kuinka totta tuo on jo nyt joillakin työpaikoilla. Kuinka kurjasti perheellistä voidaan kohdella, kun joutuu olemaan töistä pois ja silti tekemään työt jollakin muulla ajalla. Joutuu venymään ja järjestelemään ja tekemään pidempää päivää kotitöiden kanssa kuin muut.
No kun olet sitten lapsen kanssa kotona, itse ajattelen että mikäs tässä tehdessä töitä koneella, hoitaessa lapset ja vielä voisi kotia laitella. Sulaa mahdottomuutta kaiken yhdistäminen! Koskahan opin etten voi tehdä noin paljon. Petyn joka ilta kun homma ei etene noin hienosti kuin unelmoin.... Kasvunpaikka siis minulle - sairaslapsi vie aikaa ja tarvitsee aikuista huolehtimaan - voinko antaa itselleni luvan vain olla "tyynynä" ja "silittäjänä"? Pakko olisi olla järkevä ja oppia olemaan vain käytettävissä! Niin ja uskoa että lapset ovat tärkeintä täällä ja työt eivät tekemällä lopu :)

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Elämän vuoristorata

Olin ihanassa koulutuksessa jokusen tunnin ja illalla vielä mukavassa juhlassa. Juhlassa oli Aino Suhola puhumassa ja voi kuinka sanat koskettivat! Hän puhui elämän vuoristoradasta, siitä miten koitamme tehdä liikaa ja emme kykene mihinkään. Koitamme olla jotain muuta kuin olemme -"push upeissa rinnat pystyssä", puhumme asiosita joista emme tiedä, käytämme kieltä jolla kuulostamme viisaammilta kuin olemme. Oikeasti ketä huijaamme?
Voisimmeko olla ryppyinemme ja liika kiloinemme ja riippurintoinemme kokonaisia, hitaita muijia jotka rakastaa niitä niin tavallisia, mutta ainutkertaisia miehiään. Vaikka emme ole mediaseksikkäitä, mutta olemme heidän mielestään "seksikkäitä ilman mediaa" ja koko sydämestä! Voisimmeko laskea irti kaikesta pitämisestä ja haluamisesta ja vain valua sohvalle ja olla. Nauttia siitä että menee hyvin ja siitä että kaikki menee huonosti. Nauttia! Ei pelätä et menee väärin kun sit ei uskalleta koittaa eikä unelmoida vaan vaan pelätään. Eletään tässä ja nyt eikäjuosta pakoon itseämme!

Tuo itsensä pakoon juokseminen pysäytti minut. Eletään tässä ja nyt. Ei huomenna tai kun olemme kauniimpia. NYT!

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Rentouttavaa viikonloppua

Olemme olleet pitkästä aikaa rauhassa kotona koko viikonlopun. Vanhin lapsista oli partioreisulla Kuopiossa ja me nautimme neljästään olosta. On ollut ihanaa olla yhdessä ja nauttia. Toki påerheen ylläpito ei aina ole vaan rentouttavaa oleilua. On laitettu ruokaa, siivottu, tehty pihatöitä hiukan jne. Kaiken kaikkiaan on oikein mukava olo ja rentoutunut.
Miten viikonloppuina yleensä sitten aika menee? Meilläs iivotaan ja laitetana kotia ja käydään kaupassa. Aina yllensä lennämme sinne ja tänne ja kauheasti on kaikkea. Nukkua ja rentoutua ei ehdi kunnolla. Maanantai aamuna on siis huojentunut että pääsee takaisin arkeen ja rutiineihin.
Toivottavasti tällaisia viikonloppuja tulee lisää. Saamme nauttia meidän suurperheestä - ihanasta perheestä!

torstai 27. lokakuuta 2011

syyllistäminen

Jatkaakseni aikaisempaa postausta tai sen temetiikkaa pohdin, miksi aiheutamme syyllisyyttä? Varsinkin naiset toisilleen ja kaikki miehet jotka niin teette, ilmoittautukaan!
Miksi meidän pitää sanoa asioita niinkuin ne olisi lakeja? Miksi asiat pitäisi tehdä joidenkin sääntöjen mukaan? Miksi on jokin hyvä/ paras keino tehdä asioita?
Voinko olla onnellinen omine päätöksineni? Voinko sanoa että olen pohtinut ja tehnyt ne itse, vaikka ne ei toisista ole oikein tai parhaita? Minulle ne päätökset on parhaita! Pitääkö minun pahoittaa mieleni jos en toimi kuin kaikki sanoo? Voiko elää itselleen ja perheelleen ja tehdä päätöksiä joihin itse olen päätynyt?
Voinko toivoa muillekin näin? Saisiko jokainen päättää miten perheen kotityöt jakaa? Miten hoitaa lapset? Mihin käyttää rahat? Missä asuu? Onko se minulta pois jos kaikki saa tehdä oman mielensä mukaan? Voimmeko kaikki olla onnellisia omine päätöksinemme ja vielä niin ettei tarvitse miettiä, mitä muut päätöksestä ajattelee!
Tuetaan toisia vanhempia omissa päätöksissään. Ei syyllistetä tai arvostella! Nautitaan elosta ja olosta oman näköisenä. Se että toisilla on erilaista ei ole omasta onnestamme pois!

Nautinnollista perhe-elämää jokaiseen perheeseen! Oli perhe millainen vain! Nautitaan päivä kerrallaan!!!!

maanantai 24. lokakuuta 2011

Parhaiten osataan....

Huomaan usein kuinka jotkut asiat tuntuvat kovinkin selkeiltä ja ne tuntisi osaavan tehdä. Usein kuitenkin kun alkaa itse tehdä asiaa niin huomaa ettei asiaa osaakkaan. Mielestäni näin käy usein etenkin lasten kasvatuksessa. Voiko olla helpompaa kasvattaa kuin naapurin lapset? Oikein hienosti osaa sanoa mitä heille pitäisi tehdä tai sanoa. Varsinkin, kun ei lapsia itsellä ollut oli niiden kasvattaminen todella helppoa!
Nyt kun omaan kolme lasta, huomaan etten osaa tehdä mitään oikein. Juu murrosikäinen lapseni kommnetoi kaikkea ja tietää mistä narusta vetää että äiti on huono. Pienemmät lapset tyytyvät kaikkeen paremmin, mutta huomaan heidän käytöksestään - uhmaikäisen uhmasta - kuinka olen taas epäonnistunut.
Pahiten mielenrauhani saa järkkymään toiset vanhemmat ja ikävä kyllä usein äidit. Miten voikin olla helppoa tietää mitä pitää tehdä ja mitä ei? Toisten elämä on helppoa elää ulkoapäin ja olla viisas jälkikäteen. Toisten tekemiset voi myös tosi helposti tuomita ja haukkua, vaikka sitten itse tekisi ne samat virheet ja ratkaisut itse.

Kuinka onkaan helppoa elää toisten elämää vaikka kuuluisi elää tässä ja nyt ja nauttia juuri tästä hetkestä!

torstai 20. lokakuuta 2011

Onnellinen, jos sen uskaltaa sanoa...

Lapset palasi eilen kotiin ja oikeasti sisältö elämään sen mukana. Vaikka on kaikkee tehtävää ja vastuuta niin tuntuu että sitä tahdonkin.
Nyt aamulla, koska olen lomalla ja en jaksanut lähteä aamulla salille huhkimaan, juon kahvia ja katselen onnellisena lasteni tekemisiä. Olen oikeasti hirmuisen onnekas, kun minulla on kolme suht tervettä lasta, jotka jaksaa touhuta ja leikkiä. Hassua kuinka tämä onnentunne leviää myös parisuhteeseen ja kaikkeen. Niin kai katselen tänään maailmaa vaaleanpunaisten lasien läpi!
Lähdemme tänään lasten kanssa pienelle lomalle. Menemme tapaamaan minun opiskelukaveriani, kummipoikaani sekä serkkujani. Odotamme innolla leppoisaa reissua yhdessä - ihanaa kun on aikaa lapsille! Tein myös suuren päätöksen eilen ja huomaan senkin vapauttaneen energiaa minussa! Nautitaan siis nyt syksystä ja koitetaan elää päivä kerrallaan! Ihanaa syksyä kaikille!

tiistai 18. lokakuuta 2011

Ajatuksia yksinäisestä illasta

Lapset ovat koiraa myöten hoidossa. Olmme kahden mieheni kanssa. Todella outoa. Tässä sitä telkkua katselen ja tietokonetta näpytän. Voiko olla tylsempää?! Mietin mitä tehdä ja pää vetää satasta ideoissa. Mitä kaikkee pitäisi tehdä ja voida tehdä, kun lapset ei ole kotona. Niin ja kello on aika paljon et mitäs sitten teen... kirjoitan blogia jota kukaan  ei lue - aika järkevää eikö?
Mietin mitä kaikkea tahtoisin tehdä tai kokeilla. Olenkohan ajautumassa johonkin ikäkausi kriisiin, kun näin ajattelen? Mietin mitä tahtoisin tehdä tällä ainoalla elämälläni. Alanko laulajaksi - joo en. Entäs näyttelijän ura - mitkä työajat? Opettaja, myyjä, malli, vaatesuunnittelija, ompelija, taivaanrannanmaalari??? Kaikki todella kiinnostavia vaihtoehtoja - minkä valitsen? Niin vai miksi tahdon muuta kuin mulla nyt on?
Miksi en ole onnellinen? Miksi en tyydy siihen mitä mulla on? Miksi mikää ei riitä? Olenko aikakauteni tulos? Olenko täysin tyhjä ja lisää tahtova? Mihin päädyn?
No näillä ajatuksilla ei ole helppoa jatkaa. Mihin päädyn ja olenko siitä tyytyväinen. Olisipa ihanaa jos olisi joku  jolle näistä oikeasti puhua....
No niin mietitään tätä ja jatketaan elämää.....

maanantai 17. lokakuuta 2011

terävä veitsi....

Teimme tänään ruokaa pienien kanssa yhdessä. He sekoittivat munakas massaa kanssani ja valmistelivat munakasta itselleen. Keskustelimme munakkaan täytteistä ja ehdottamani lihapullat eivät sopineet tytöille. He keksivät, että tahtovat munakkaansa täytteeksi nakkeja. Annoin molemmille omat leikkuulaudat ja veitset. Tytöt alkoivat 4,5 vuoden innolla leikkaamaan nakkeja paloiksi. Ruuan laittaminen, kun on heistä todella mukavaa!
Mieheni saapui samalla keittiöön ja huomasi lasten touhut. Veitset olivat terävät ja tarkoituksella olin asiasta varoittanut. Mieheni sanoi lapsilleen, että varokaa teräviä veitsiä ettette leikkaa sormeen. Keskimmäinen tytär totesi että hänen veitsensä on vielä terävämpi kuin siskon. Onnea onnistumisesta!

Tiedän että kaikki ei anna lasten tehdä terävällä veitsellä, mutta voisko olla ihanampaa lapselle kuin antaa kokeilla rajojaan! Parempaa munakasta eivät lapsemme ole kuulemma saaneet, koskaan! Tosin eniten maistui juuri itse pilkkomat nakit!

torstai 22. syyskuuta 2011

Antti-biootti

Pienimmät olivat mummolassa hoidossa eilen ja hain heidät kotiin illalla. Lapset olivat nauttineet kovasti ja mummo myös. Kaiken tavallisen homman eli tallilla olon ja ratsastuksen lisäksi olivat pitäneet mummolle seuraa. Katsottuaa "olipa kerran elämä" -DVD:tä olivat intoutuneet leikkimään bakteereita ja (V)alkosoluja. Laikki oli ollut riehakasta sisältäen komentokeskuksen ja taistelut bakteereita vastaan.
Yht´äkkiä kun sisareni mies Antti oli tullut sisään, olivat tytöt kiljaisseet että tulta tulee Antti-biootti! Kyllä ovat kekselijäitä! ;)

perjantai 9. syyskuuta 2011

Onko myönnettävä, että kesä on mennyt???

Kesä lomat meni ja arki astui meidän perheeseen. Koitan kuitenkin kovasti vielä pukeutumisella viestiä, että kesä on ihan vielä tässä. En tahtoisi käyttää sukkia tai mitään mikä viittaa syksyyn. Eilen lähdin töihin villatakissa ja farkkuhaalarissa ilman sukkia. Ajaessani töihin minua vastaan tuli nainen pipo syvällä päässä ja takki päällä. Ihan järkevä ihmine,n kun satoi vettä ja oli tosi kylmä...
Mietin itse olenko hullu, kun en osaa pukeutua asianmukaisesti. En kuitenkaan tahdo myöstään, että talvi tulee ja kohta tarvii pakolla laittaa päälle oikeasti - hitsi, kun olisi kiva vaan pukea vähän!
Tänään laitoin sukat, mutta jos aurinko huomenna suostuu näyttäytymään niin sukat lentää..... :)

Nautitaan syksyisitä lämpöisistä päivistä!

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Lomaraporttia - Muumimaa

Käväisimme Muumimaassa alkuviikosta. Mukana isovanhemmat ja tuplat. Matkan teimme matkailuautolla.
Lähdimme iltasella ajamaan kohti Auran ABC:tä. Siellä oli tarkoitus saada auto sähköön ja nukkua yö. No perillä olimme hirmuisen myöhään ja sähköjärjestelmä ei toiminut. Automme akut eivät olleet kovin hyvät eli meidän piti miettiä mihin sähköä käytämme. Yö meni siis aika kuumissa olosuhteissa, kunnes aamusta palelimme. Koska olimme käyneet puolen yön maissa nukkumaan toivoin että lapset nukkuisi pitkään, mutta toisin kävi. Tytöt heräsivät noin seitsemän maissa.
Aamupalan jälkeen suuntasimme Naantaliin ja olimme siellä hyvissä ajoin. Muumimaahan mennään parkista bussilla ja sitten vanhastakaupungista pääsee jatkamaan muumijunalla. Näillä siis suuntasimme perille. Porukkaa oli menossa heti aamusta aika paljon.
Tytöt nauttivat Mammasta, Niiskuneidistä ja muista hahmoista ja touhuista kovasti. Söimme eväitä rauhallisissa paikoissa eri puolilla Muumimaata. Viilensimme kuumuutta meressä ja nautimme.
Autolle palasimme viiden maissa ja suuntasimme kotiinpäin.....
Mukava matka ja päivä! Muumimaahan kannattaa oikeasti varata aikaa ja evästä!

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Loman odotusta

Kirjoittaminen on jäänyt, koska teemme remonttia ja minä töitä ja muu perhe sairastelee flunssaa... Olen siis ohan poikki töissä kun illat koitan maalata jne...
Innolla odotan ensi viikon lomaa. Ajatuksissa on mennä Muumimaahan lasten ja siovenhempien kanssa asuntoautolla. Kelit saavat sanella koska sinne suuntaamme..... Muuten ajattelin olla rauhassa ja rennosti ja nauttia olosta ja elosta. Toivon että remontti on sitten jo valmis....
Kyllä kesä menee vauhdilla, ei huomaakkaan että on jo kohta syksy ja koulu alkaa! Me odotamme elokuun lopun Turkin matkaamme kovasti ja sillä jaksaa taas pitkälle, kunhan ensin selviän väsymykseltäni ensi viikon lomaan!

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Remontti etenee...hitaasti

Keksin toukokuun lopussa ennen kuin lähdimme Saksaan reissuun, että remontoimme vanhimmalle tyttärelle uuden huoneen nykyisestä työhuoneesta. Samalla nykyisen työhuoneen ja kodinhoitohuoneen väliin tehdään tavallaa vaatehuone. Tämä kaikki piti siis tehdä kun tytäreni on reissussa. No tytär kotiutui jo aika päiviä sitten, mutta remontti tökkii...
Ensin pitää vanha työhuone tyhjentää ja tämä on tehty tietokonetta lukuunottamatta. Katto maalataan ja seinät ja lattia asennetaan. Tuotteet on oikeastaan valittu, mutta silti homma ei tunnu etenevän... Odotellaan. Aion aloittaa katon maalaamisen ilman että tietokone poistuu huoneesta, katsotaan missä kunnossa tietokone on katon maalaamisen jälkeen!!!????
Tänään olimme ostamassa Ikeasta kaapit vaatehuoneeseen. Halpaa ja näppärää - juu ja joo. Olisin ehkä maksanut ekstraa siitä että mun ei olisi tarvinut etsiä kaappeja sieltä täältä ja nyt kasata itse. Jännityst aiheutti myös kaappien sopiminen autoon. Hei, mutta saimme olla vanhimman tyttären kanssa kolmestaan koko päivän. Kävimme Ideaparkissa ja oli ihan mukavaa! Hyvä päivä siis!

Huomenna Peukkulaan ja perjantaina keräämään mansikoita. Jos tahdotte joku luomumansikoita niin voin kertoa hyvän paikan!!!!

perjantai 1. heinäkuuta 2011

Tekniikka osa elämää!?

Jos minulta olisi vuosi sitten kysytty tarvisinko netin kännykkään olisin varmasti ollut aika pöyristynyt ja todennut etten TODELLAKAAN tarvitse! No nyt omistan tällaisen älypuhelimen ja huomaan pitäväni siitä. Voin lukea sähköpostit missä vain ja puhelin ilmoittaa kun minulle tulee postia. Näen viimeiset facebook-päivitykset reaaliajassa ja parasta on että google talk toimii sujuvasti. Olen siis aika onnellinen.
Sunnuntaina kuitenkin puhelimeni päätti alkaa ryttyilemään. Olin kaupassa ja soitin miehelleni jotakin asiaa ja puhelin toimi. Noin viiden minuutin päästä muistin että jotakin piti ostaa ja olisin soittanut asian varmsitaakseni uudelleen miehelleni. Puhelimeni sanoi että puhelia ei lähetetty. Koitin soittaa muille ja aina puhelimeni yrittää sitkeästi soittaa miehelleni, mutta sanoo ettei puhelua lähetetty. Google talk pelasti tilanteen ja sain mieheni kiinni, onneksi!
Äsken tulimme kotiin ystäväni luota ja taas ajattelin soittaa miehelleni. Puhelin sanoo ettei dataverkkopalvelu ole käytössä. Juu ihan kiva, minä tahdon soittaa tavallisen puhelun. Sammutin ja käynnistin uudelleen ja viidennellä yrittämällä puhelu onnistui. Sain kuulla että mieheni puhelimeen ei juuri nyt saada yhteyttä eli hänellä on akku loppu. Eikä ole hienoa että on puhelin, joslla voi tehdä vaikka mitä, mutta soittaminen on tuskaa ja puheluita et voi ottaa vastaan kun akku menee kaikkeen muuhun niin hiivatin nopeasti. Tekniikka tekee elämästä niin helppoa!

Lomailun piina?

Olen lomailija joka ei osaa rauhoittua. Lomaa on mielestäni niin vähän että päiviä ei voi olla käyttämättä "viisaasti". Niin lomastressi siis valmis! :(
Tälle lomalle olen suunnitellut Muumimaan vierailun ja suosählyn, kavereiden kanssa oleilua, rannalla oleilua, mökkeilyä, vierailuja jne... Minulla on lomaa yhteen putkeen vain kaksi viikkoa! Koitan nyt jo orientoitua siihen että tekisimme mahdollisimman paljon asioita kun olen töissä. Koitan mennä töihin aikaisin että ehtisin ajoissa kotiin ja ilta olisi toimintaa täynnä. Näin koitan saada listaa tekemisistä pienemmäksi! Tiedostan siis ajan vähyyden ja stressin!
Kun ensimmäinen lapsemme oli pieni vein häntä joka päivä puistoon, rannalle, kaupungille. Asuimme kerrostalossa ja minulla oli päähänpinttymä että lomalla pitää tehdä jotain. Tämä jotain ei voinut olla vai pihan hiekkalaatikko, paitsi jos meillä oli joku kylässä... No parin viikon jälkeen tytär onneksi sanoi että eikö voitaisi olla vaan kotona... mietin että olempas hoopo kun lasta roudaan ympäri, jos hän tyytyy kotiin.
Nyt asumme omakotitalossa ja pihalla touhuilu riittää lapsille ihan hyvin. Toki nyt kotona tekemistä on aina. Olen tälle kesälle ulkopuolelle lomaaikojeni suunnitellut remonttia ja huoneiden uudelleen järjestelyä... Kunhan saisi aikaiseksi. No saanhan siitäkin huonon omantunnon kun en saa aikaisemis kaikkea mitä keksin. Jos ei kukaan muu piiskaa niin itse ainakin! Lomaa siis odotellessa, ehkä se sittenkin on helpompaa kuin tavallinen arki!

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Ei jäätelön kuvaa!

Juhannus meni leppoisasti. Palasimme nyt sunnuntaina kotiin, koska minulla on töitä rästissä viime viikkoisen vesirokon myötä. Juhannuksena tapasimme sukulaisia ja ihania ystäviä!
Pappa muisti tyttöjä pienillä kesäseteleillä. Äsken tytöt alkoivat vinkua jäätelöautolle, joka tulee siis kahden viikon kuluttua. Kerroimme, että voisivat aivan mainiosti ostaa saamillaan kesärahoilla jäätelöautolta jäätelöä. Tähän tyttäremme totesi ettei papan antamassa rahassa ole jäätelönkuvaa eli sillä ei voi ostaa jäätelöä. Olipas meillä naurussa pitelemistä kun koitimme selittää ettei setelissä tarvitse olla sen tuotteen kuvaa jota sillä ostaa vaan arvo ratkaisee...

Nyt päädyimme siihen että molemmat valitsee haluamansa jäätelön ja sen kuva leikataan irti. seuraavan kerran kun jädeauro tulee tänne voivat sitten mennä ostoksille... Voi iloa joka odotukseen liittyy!


Niin ja toisellekin kaksosista alkaa nousemaan näppyjä.....Kivaa!

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Kesän tuoksu!

Tänään on kesän pisin päivä! Tästä lähdetään sitten vain talvea kohti ja päivät pimenevät, nopeasti aika kului!
Olin tänään kahdessa vuorossa töissä tulin kotiin aika myöhään. Päivällä oli satanut ja ilma oli ihanan raikas sateen jälkeen. Autosta ulos tullessa aistin ihanan kukkien tuoksun. Jos jostakin voi aistia kesän niin siitä että on huumaava kukkien tuoksu. Meillä Unkarin Syreeni kukkii täysillä, kohta aukeavat Pionit, lenpi kukkani. Harmikseni huomaan että kun kukat aukeaa sade todennäköisesti hakkaa kukat alta aikayksikön rikki. Harmi, minusta pionin kukat ovat ihania! Kukkapenkissäni kasvaa ja kukoistaa myös särjetty sydän. Ihanaa nauttia kesän vehreydestä ja tuoksuista! Nauttikaa tekin!!!

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Vesirokko

Lauantai valkeni meidän perheess' mökkeilyn odotuksella. Nopeasti kuitenkin selvisi että Adalle oli nousemassa vesirokkonäppylöitä. Pohdimme mökille menemistä, mutta päädyimme kuitenkin lähtemään sinne. Tyttö olikin ihan reipas koko lauantain. Sunnuntaina vasta kun kotiin palattiin alkoi kurjempi vaihe. kuume nousi ja näppylöitä on suussa, nenässä, korvassa jne. Olo varmasti todella kurja!
Sunnuntaina alkoi sitten vanhemmalle kaksosista nousemaan myös näppylöitä, ei kaikki näpyt voi olla hyttysenpistoja! Nyt odottelemme niihin vesikelloja. Ada kestää tautinsa hyvin ja Eve ei. Pieninkin kutina saa hänet raivoon ja tuskaan... kiva viikko siis tiedossa.
Päivitin tietämykseni vesirokosta netistä täältä. Olemme siis tämän viikon kotona ja sairastamme. Pahinta varmaan on että yöt tulevat olemaan rikkonaisia. Olen jo nyt todella väsynyt kun viime yönä ramppasi Eve viereen ja kutisi. No sellaisia öitä tulee varmaan lisää. Ajoituksena lasten sairastuminen juhannusviikolla on ihan hyvä, mutta minulla olisi paljon töitä. Vuorottelemma mieheni kanssa nyt ja koitan tehdä sen mitä jaksan kotoa. Mökkeily juhannuksena on vielkä toiveissa, jos tytöt ei olisi niin sairaita.
Apteekista ostamani vesirokkovoide tehoaa kutinaan hyvin. Adalle se aiheuttaa muualle ihossa kutinaa joten täsmä voitelu on tarkkaa. Onneksi myös nyt on aika viileää, eikä helle aiheuta lisää kutinaa.
Meidän perhe tsemppaa tämän taudin yli! Toivottavasti tästä postauksesta on jollekin hyötyä!

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Kesän ihanuus muistoissa

Voiko olla ihanampaa kuin lapsuuden kesät? Muistelen kaiholla kun sai tehdä päivät pitkät kaikkea ihanaa. Uitiin, leikittiin, ratsastettiin ja hoidettiin hevosia ja luettiin ja voi kaikkea kivaa!!!! Kaiholla muistelen noita aurinkoisia kesiä ja sateisia lukemiseen käytettyjä päiviä!
Tyytäreni viettää nyt kesälomaa ja eilen oli hakenut kirjastosta ison kassillisen kirjoja. Kyllä hän ihmeissään katseli kun kaihoisana kerroin hänelle kaipaavani noita lukuhetkiä. Olenkohan hiukan inhottava kun annan ymmärtää ettei nuo päivät enää palaa? Voiko lapselleen niin sanoa - minä voin. Odotan myös innolla sitä että pienemmät pääsevät lukemiseen kiinni... Vaikka en heidän isommiksi antaisikaan kasvaa vaan tahtoisin että lapset olisi aina lapsia! Niin ja laspuuden kesät pitkiä ja nautinnollisia! Voi kun osaisi niistä edelleen nauttia aikuisenakin!

tiistai 14. kesäkuuta 2011

Intoa treenaamiseen...

Aloitin tosiaan salilla käymisen keväällä. Jokusen viikon uutuuden viehätys säilyi ja jaksoin käydä useamman kerran viikossa hikoilemassa. Sitten selkäni kipeytyi ja salilla käymiseen oli tehtävä paussi. Lääkäri kuitenkin kehotti jatkamaan varovaisesti. Juu no tuli helle... Aina näyttää löytyvän syitä miksi en salille raahaudu... HEHE!
Tänään koitin mennä aamu spinningiin, mutta myöhästyin pari minuuttia ja piti tyytyä salitreeniin. Olo oli loistava koko päivän ja päätin TAAS mennä useammin. Ahdistaa vain tuo ajan riittämättömyys ja salilla koko ajan takaraivossa tykyttävä kiire.....
Nyt sisareni pyysi minua suosählyn MM-kisoihin pelaamaan hänen kaverinsa joukkueeseen ja minähän innokkaana olen mukana. Oikeastaan todella mukavaa! Nyt on tavoite treenata kesällä kun on paikka mitä varten! Upeeta! Nyt intopiukalla treenaamaan ja josko saisi kilojakin samalla pois.....

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Viikonlopun uurastusta

Olen aloittanut kuntosalilla käymisen ja samalla miettinyt miksi siellä "rautaa" nostelen kun voisi tehdä oikeitakin töitä. Olin viikonlopun vanhempieni luona maalla auttamassa. Eilisen illan päätin lenkkiin koirien kanssa. Ei hyvä idea. Lämpöä kahdeksan jälkeen illalla oli ihan kivasti ja koirilla se tuntui. Oman koiran lisäksi minulal oli mukana sisareni kaksi koiraa. Sen lisäksi että juoksi kuin hullu, ettei hyttyset syö minua elävältä, odottelin koiria aina hiukan tuulisemmissa paikoissa. Koiria ei juokseminen kiinnostanut!
Illan kruunasi sitten sauna uudella vihdalla. Olipas ihana lopetus kuumalle ja ihan kohtalaisen rankalle päivälle! Saunan jälkeen äiti vielä loihti minulle sitruunaisen paukun ja nautiskelin kirsikoista.
Aamulla minua odotti juuri keitetty puuro ja kahvi. Sitten lähdimmekin helteeseen tekemään hevosille uutta laidunta. Pieniä mäkäröitä oli aikalailla! Laitumen tekemisen jälkeen kuljetimme vettä laitumille. Hevoset isoina eläiminä juovat aikalailla! Sitten oli tallihommien ja laitumelle laiton lisäksi maatilan töitä vuorossa.
Tarktorin paripyörät piti siirtää ja kaivuriin laittaa parit alle. No sinä huomasin että kuntosali on ihan turha jos asuu maalla. Tallien putsauksesta tuli jo ihan  hiki ja paripyörien kanssa sain koetella jaksamiseni rajoja!
Jso siis oikeasti asuisin maalle en ymmärtäisi kuntosalin merkitystä. Lihaskunnon ylläpitäminen olisi helpompaa kun olisi koko ajan jotain fyysistä rasitusta. No kaupunkilaisena koitan  salilla käydä että selkäni ei ota minusta eroa!

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Matkaväsymystä

Olimme torstaista sunnuntaihin Saksassa. Veimme vanhimman tyttären sinne lomailemaan. Lähdimme Tampereelta Ryanairilla Frankfurt Hahnin lentokentälle. Itse tykkään Ryanairin palvelusta, kentällä kaikki sujuu nopeasti ja aika sujuvaa on metkustaminen.

Olimme vuokranneet auton Lentokentältä. 7 hengen auton, joka olikin 9 hengen pikkubussi. No ei ollut niin ahdasta! Toki pieniä teitä ei ollut niin helppoa ajella. Auto oli kuitenkin aika uusi ja siksi helppoa ajaa. Olimme ottaneet lapsille vuokra-autoon korokkeet.

Ensimmäinen hotelli oli n. 5min matkan päässä kentältä. Hotelli oli rauhallinen ja viihtyisä, eikä kovinkaan kallis. Viihdyimme ja pidimme palvelusta. Luulimme olevamme ainoat hotellissa, mutta aamupalalla törmäsimme muihinkin vieraisiin.

Laitan noista linkkejä ja kuvia kun ehdin....

maanantai 30. toukokuuta 2011

Matkan suunnittelua perheelle

Olemme matkustaneet joitakin kertoja ulkomaille koko perheen voimin. Aluksi matkustaminen pienien kaksosten kanssa jännitti, mutta kun näimme kuinka tytöt nauttivat matkoista ja siitä että olemme ihan erilaisia kuin kotona, antoi tuo intoa suunnitella uusia matkoja.
Ensimmäinen kaksosten kanssa toteutettu matka suuntautui Bulgariaan Sveti Konstantiniin. Paikka oli vanha luostarikylä ja lähinnä paikallisten suosima. Rauhallinen ja ihana. Lapset tykkäsi lämmöstä ja leppoisesta tunnelmasta. Seuraavana vuonna suuntasimme Bulgariaan Albenaan. Kohde oli enemmän turisteille suunnattu, mutta paljon isompi kuin Sveti. Sairastimme siellä myös kunnolla. Kokemus oli silti hyvä. Tallinnan ja kotimaan matkojen liusäksi olemme käyneet myös Turkissa. Siellä lapset jo nauttivat kameleista, rannasta jne.
Kun mietimme kohdetta koitamme katsoa, että hotelli on hyvä ja uimaaltaalta löytyy lasten allas. Oikeasti tämä on tärkeää niin ei tarvitse kokoajan vahtia lapsia niin paljoa. Nyt olemme olleet All Inclusive hotellissa ja sen helppous houkuttaa. Mietimme matkaa ja pohdin, että rantabaarin kuuluminen hotellin palveluihin tekee lomasta aika todella helppoa.. Haenko liian luksusta ja helppoa? Miten muut mietitte lomianne? Pohdin myös lentoaikatauluja...jaksanko herätä 4-5 aikaan aamulla lähtemään lentokentälle???? Huh? Onko pakko?

Loma on kuitenkin aina niin virkistävää että sitä odottaa innolla...eikö? Muistoihin on myös mukava palata pitkän talven aikana!

sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Kesä yllättää

Joka vuosi käy niin että odottaa kevättä ja yht'äkkiä huomaa että on kesä! Nyt on jo nurmikko pitkällä, sireenit ja omenapuut alkaa kukkia ja kesäloma kolkuttaa.... Miten se aina yllättääkin tuo kesä! Niin no niinhän se talvikin tekee. Iän myötä ei enää jotenkin rekisteröi muutoksia. Itse huomeen työn vievän niin paljon aikaa ettei muulle meinää aikaa jäädä.
Mietin usein tätäkö on elämä, töitä kotia ja töitä? Äitini sanoi mielestäni osuvasti että lapsen lapsista voi nauttia kun on aikaa. On totta että ryyhkavuosissa ei oikein tunnu aikaa jäävän lapsista nauttimiseen. Harmi lapset on kuitenkin niin vähän aikaa pieniä. No jos saisi elää terveenä niin jaksaisi sitten neuttia lapsen lapsista! Niin ja nautitaan nyt tästä kesästkin ennen kuin syksy tulee!

perjantai 27. toukokuuta 2011

Kun ilo katoaa elämästä....

Parin viimeisen päivän aikana on muistunut liiankin eloisesti mieleen kolmen vuoden takainen välilevyn pullistuman aiheuttama kipu ja tuska. Muistan kuina vasen jalkani katosi elämästäni ja kävelin jonkun toisen "jalalla". Elämä oli lääkkeiden armollisen tuskan helpotuksen metsästämistä ja varomista sekä sinnittelemistä. Ajattelin jo että olin ollut fiksu ja voinut jättää tuon tuskan taakseni.

Alkuviikosta minun oikea jalkani ja alaselkä alkoi oireilla. En meinannut päästä koiran kanssa aamukävelyltä kotiin, kun jalka katosi alta. Kipu oli hirmuinen ja tuskailin kävelemisen kanssa. Tänä aamuna kaikki tuntui olevan hyvin, kunnes laitoin pyykkejä ja jalka meni alta. Kipu oli sietämätön ja päädyin lääkäriin. Ongelma ei lääkärin mukaan ole vielä liian vakavaa. Palauduin siis kotiin uusien vahvempien lääkkeiden kanssa.

Tätä kirjoittaessa olo on parempi, vaikka odotankin seuraavaa pilleriä ja sen tuomaa kivutonta aikaa. Kuinka helposti olen riippuvainen lääkkeistä? Koitan siis sinnitellä kipuni kanssa ja huomenna mennä jumppaamaan, jotta saan edes jostain hyvää oloa - lääkäri vakuutti että liikunta tekee vaan hyvää! Nyt päätän aloittaa selkälihasten treenin tiukasti, että pääsen näistä vaivoista. Tuntuu niin pahalta huomata että ikää on niin paljon ettei korjaaminen kannata!

torstai 26. toukokuuta 2011

matkakuumetta

Meidän lomareissu ja irtiotto arjesta lähestyy. Jännitystä on lisännyt tuo tuhkapilvi, joka nyt kai väistyy. Ihanaa kun pääsemme toteuttamaan suunnitelmiamme ja kokemaan asioita yhdessä! Odotukset tällekin reissulle ovat suuret ja saamme seuraksemme kaksi serkkua, joten odotukset ovat vielä suuremmat. Toivottavasti kestämme yhdessä ja löydämme näkemisen arvoiset paikat! Jännitys vaan tiivistyy kun matka lähestyy......:)

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

sadetta ihanaa!!!

Suomen kevät on ihanan vaihtelevaa! Voiko olla parempaa? Toisinaan aurinko paistaa ja on todella kuuma ja ihanan kuuma, ihan kesäinen keli. Sitten toisinaan on kurjan kylmää ja jäätävää ja toisinaan sataa. Nyt juuri meidän yllä pyörii ukkoskuuro. Jyrähtelee, tulee rakeita ja sataa kunnolla.
Sade ei ole ollenkaan kivaa jos olet ulkona väärissä vaatteissa. Sadenpitävissä vaatteissa on ihanaa kuunnella sateen ropinaa huppuun ja takkiin. On ihanaa haistella puhdasta ilmaa. Voiko olla parempaa kuin lähteä lenkille sateen jälkeen, haistella raikasta sateen jälkeen puhdasta ilmaa!
Nautiskellaan siis vaihtelevista keleistä ja sateesta!

tiistai 17. toukokuuta 2011

Hyvän olon metsästys....

Olen jokusen kerran käynyt aamulla spinningissä ja voi millaisen olon siitä saa! Ohjaaja on aivan loistava - kannustaa ja hymyilee. Jo tuosta asenteesta tulee hyvälle mielelle ja mieli kantaa pitkälle päivään! Kiitos Linda!


Hikoilemalla aamulla ihan kunnolla ja purkamalla patoutumiset pyörään ja sen vastusruuviin tulee päivästä paljon parempi. Endorfiinitaso nousee aamusta ja hyvä olo auttaa jaksamaan hyvin ja illalla uni tulee niin helposti! Toki aamu herääminen on joskus tuskaa, mutta itselle se on aika tavallista.

Kun menen salille aamulla ja sieltä tavallisesti suoraan töihin on aamu kiinni vain minusta, mikä tekee siitä vielä enemmän luksusta! Tänään palasin poikkeuksellisesti kotiin ja kuuntelin lasten hankalan aamun... aika hyvin saivat oloani heikommaksi, mutta nyt uurastan töiden parissa kotona ahkerasti niin sitten nukunkin taas paremmin!

Iloista sadepäivää kaikille! Odotetaan auringonpaistetta ja jaksetaan iloisena siihen asti!

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

työhön opettelua

Tahdon opettaa lapseni tekemään työtä niin koulussa kuin arkenakin. Vanhimmainen tyttäreni on 11 ja hän auttelee kotona jo ihan paljon ja vaadinkin sitä. Astianpesukoneen tyhjennys kuuluu jokapäiväisiin tehtäviin ja muita töitä joinakin päivinä saa myös tehtäväkseen. Tähän minutkin kasvatettiin, kun olin pieni.
Tänään olimme sisareni luona istuttamassa kuusentaimia. Tytäreni kanssa istutimme 500 tainta tänään.Olen tosi ylpeä tytöstä joka rämpi pusikossa ja raahasi taimipussiaan. Lopuksi vaihdoimme osia ja hän putkella iski taimia maahan. Hienosti jaksoi koko urakan!
Lupasin ja samoin sisareni lupas,i jotain kivaa sitten lomareissulla tuosta uurastuksesta. Ihanaa nähdä että tytär ymmärtää työn merkityksen! Osaa myös nauttia olosta jonka saa kun on saanut työntehtyä ja näkee oman käden jäljen. Bonuksena oli kahdenkeskistä aikaa minun kanssa. Kävimme läpi biologian koealuetta jne. Ihana päivä! Niin pienemmät sisaret viihdyttivät mummoa tuon ajan.

lauantai 14. toukokuuta 2011

Epäonnen aamu

Onnellisena nukuin hiukan pidempään kuin muu perhe - ihanaa! Minut kuitenkin herätettiin siihen tietoon, että kahvinkeittimemme oli syttynyt palamaan. Juuri viikolla oli tiedotusvälineissä kodinkoneiden palamisesta juttua. Niistä syntyy vaarallisia savukaasuja jo 2 min päästä syttymisestä! Onneksi mieheni oli ollut valppaana ja huomannut savunmuodotumisen ennen kuin liekit olisi piiskanneet kaapistoja. Kahvinkeitin siis poistettiin ulos käryämään ja suuremmilta vahingoilta vältyttii. Toisaalta harmittaa, olin saanut keittimen lahjaksi kun olin kaaso ja sillä sai tehtyä myös erikoiskahveja. Takuu toki jo ummessa.

Kun nousin tämän järkyttävän tiedon kuultuani ja aloin lukemaan lehteä ja syömään aamupalaa rauhallisin mielin tietysti! Ei mennyt kauaan kun keskimmäinen tytäs alkoi huutamaan kovasti. Hän kerää kuulapyssyjen muovikuulia mielellään ja oli leikkinyt sillä. Leikin seurauksena kuula päätyi nenään... En edes kysynyt miten se leikissä voi päätyä nenään! No mietin hetken ja rauhoittelin tyttären, että itku loppui. Ajattelin et olisin niin mieleläni tehnyt jotain muuta kuin lähtenyt sairaalaan! Pyysin tytärtä niistämään ja niinhän kuula oli toisella niistämikerralla paperissa. Loistavaa tästäkin selvittiin siis!

Ei kahta ilman kolmatta, kuuluu sanonta.. eli nyt odottelen mitä seuraavaksi tapahtuu.. Toivotaan et perjantai 13. päivän onnettomuudet tuli meille vain vähän myöhässä eli lauantai aamuna, eikä enää ole mitään odotettavissa!!!

perjantai 13. toukokuuta 2011

Viikonloppu!

Ihanaa raskaan viikon jälkeen laskeutua viikkikseen. Ohjelmassa tyttöjen kanssa oloa. Ostimme makkaraa ja meinaamme paistaa ne joko grillissä tai kiukaalla, riippuu kelistä. Huomenna odotamme serkkuja kylään ja suunnittelemaan kesän ekaa reissua. Haaveilen siis että olisi useampikin reissu tiedossa...katsotaan!
Sunnuntaille olisi Mats Show tai taimien istutusta, katsotaan kumpaa jaksaisi. Meinasimme myös leikkimökkiä sisustaa ja vaan olla. Ihanaa!
Ihanaa olisi käydä myös kierrättämössä (http://jklsecondhand.blogspot.com/p/mika-on-kierrattamo.html)...katsotaan miten yksin lapsien kanssa onnistuu...
Nyt olen kuitenkin väsynyt ja kaipaan pitkiä yöunia - katsotaan kuinka saan nukkua!

torstai 12. toukokuuta 2011

Positiivisuus

Nyt olen kaksi päivää koittanut jatkaa positiivisella asenteella. Voin tunnustaa että tänään ei enää iltapäivällä ole positiivinen olotila. Johtuuko se sitten siitä että ulkona sataa vettä vai kaikesta muusta - tiedä häntä...
Miten saan itseni tsempattua jatkamaan positiivisella asenteella? Tähän tarvisi nyt voimia ja ideoita.....

Lapset ovat voimavara ja meillä haasteellinen tytär on alkanut käyttää kiukkuenergiaansa kaikkeen muuhun kuin kiukkuun! IHANAA! On jopa löytänyt itsestään huumorintajun ja ilon, aivan ihanaa katsottavaa ja koettavaa!

Vaikka koti on ihana on minulle työ tosi tärkeä ja mietin aika usein onko se liian tärkeä. Voisinko tehdä työkseni jotakin mikä antaisi minun hyville ominaisuuksille oikeutta ja voisin oikeasti antaa itseni likoon. Katsellaan löydänkö sellaista työtä koskaan...

Tänään päivän energiat sain kuntosalilta kun kävin ennen työpäivää treenaamassa ja olo olikin pitkälle iltapäivään aivan loistava!

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Parempaa oloa metsästämässä!

Ennen tuplien syntymää kuntoilin tosissani ja olin huippukunnossa. Raskaus oli kuitenkin minulle niin kova ponnistus että kaikki ylimääräinen liikunt ajäi kuin seinään, koska ruok aei vaan pysynyt sisällä ja energiaa ei siten ollut mihinkään ylimääräiseen.

Muistan kuinka energinen olin ja jaksoin kaikenlaista. Tätä oloa olne kaivannut ja halunnut. Liityin noin kuukausi sitten kuntosaliin ja nyt olen koittanut käydä liikkumassa noin joka toinen päivä vähintään 3krt viikossa.

Kunnon hikisen treenin jälkeen olo on aivan mahtava. Mitä rankempaa sitä ihanampi olo! Oikeasti ihan odotan sitä kun pääsen huhkimaan! Ihaninta on aamuisen noin puoli seitsemän mennä salille ja hankkia hiki ja hyvä olo. Käydä suihkussa ja meikata rauhassa ja laittaa hiukset jne ja lähteä rauhassa töihin. Työpäivä ei voisi paremmin alkaa!

Aamulla taas suuntaan salille ja hankin ihanan olon! Iloisena siis huominenkin päivä ja päätös pitää!

tiistai 10. toukokuuta 2011

Unelmista haaveilua vai kun mikään ei riitä?

Kun olin nuorempi haaveilin aviomiehestä, kodista ja lapsista. Unelmissani teimme kaikenlaisia asioita. Odotin, että pääsen toteuttamaan haaveet ja elämään unelmat todeksi. Näin on jokseenkin käynyt, minulla on aviomies, koti ja kolme ihanaa lasta! Miksi en vaan muista mistä tekemisistä haaveilin? Tai elämämme arki ei vastaa niitä unelmia joita minulla oli.
Nyt kun olen saavuttanut paljon unelmistani, olen koulutukseltani luokanopettaja, niin kuin kauan haaveilin ja unelmoin. Olen vakityössä ja harrastuksia on myös. Elämän pitäisi olla aivan loistavaa ja silti tuntuu, että kaikki ei ole hyvin. En tiedä unelmoinko enää, uskallanko? Unelmoiminen tuo arkeen jotenkin hohdokkuutta ja antaa voimaa. On mitä odottaa! Unelmien täyttyminen ei kuitenkaan aina olekkaan niin hohdokasta ja hienoa kuin unelmissa on ajatellut. Arki raiskaa ihanat pilvilinnat ja tekee niistä harmaita hirsimörskiä. Miksi näin? Eikö arki voisi olla hohdokasta ja yhtä hienoa kuin unelmissa? Vai totunko tähänkin ja mikä sitten on hienoa? Olenko ihminen jolle mikään ei riitä?
Kuvitelin nuorena että aikuisena on sitten seesteinen ja tietää mitä tahtoo. Milloin kasvan aikuiseksi sitten? En koe olevani seesteinen. Tahdon välillä tuota ja välillä tätä. Tämän vuoksi en koe ehkä saavani asioita joita tahdon. Onko väärin tahtoa vaikka mitä? Mihin pitäisi vetää raja? Olenko yhteiskuntaan epäsopiva, jos en saa nautintoa työstäni ja ole tyytyväinen saamaani palkkaan? Entäs jos en edes arvosta palkkaa? Pitäisikö nuoren olla kiinnostunut rahasta ja ympärilleen keräämästä mammonasta? Onko väärin tahtoa mukavaa oloa? Hyviä kavereita? Ilon kyyneleitä? Stressin, hermopaineen ja äksyilyn sijaan? Onko väärin tahtoa käyttää resurssejaan kaikin tavoin ja nauttia elämästä?
Nyt kun koitan miettiä miksi en kauheasti enää haaveile, ymmärrän! En tee asioita joissa kokisin nauttivani, en uskalla revittää ja nauttia. Koitan elää yhteiskunnan normien mukaan ja tehdä kaikki bliisusti. Haaveet ei tule uniin ja unelmiin, koska tukahdutan ne tällä tasapaksulla elämällä. Koska uskallan irrottaa otteen ja pudota uuteen mahdollisuuteen? Uskallan tarttua elämään ahnaasti ja rajoja koetellen?

Nyt päätän että huomenna on uusi päivä! Nautis ihanista lapsistani, perheestäni ja kodista! Teen työni niin kuin parhaaksi näen. Nautin asioista joista tykkään ja satsaan niihin. Päätän nauttia elämästä tämä on vain minun ainokaiseni! Teen asioita jotka saa minut hymyilemään ja jos joku koittaa minua loukata en huomioi häntä vaan sitä kuinka upea olen! Katsotaan palaako unelmointi ja haaveilu osaksi elämääni!

Sitten voisin kyllä vielä toivoa että olisin paremman näköinen, fiksu ja hiukan hoikempi.... Eli minulle ei mikään riitä ;)

maanantai 9. toukokuuta 2011

Suurperhe sittenkin??

Olen aina ajatellut etten ole mikää perheenäiti. Minulle riitti pitkään yksi lapsi ja mietin todella plajon tahdonko lisää lapsia. SItten kun pitkällisen mietinnän jälkeen uskaltauduin tahtomaan yhtä lisää sainkin kaksi. En ollut kauhean onnellinen asiasta, mutta kyllä minusta on ihan suurperheen äidinominasuuksia löytynyt....

Kolmen lapsen organisoiminen on siis työni ja jokapäivä minua. Outoa, mutta alan jo siihen tottua. Tänään sitten kaverini toi omat lapsensa meille myös hoitoon. Oikeastaan tämä ei ollut ensimmäinen kerta. Tapamme kasvattaa on jokseensa samanlaiset ja en siksi jännittänyt enää asiaa. En tosin pidä itseäni vieläkään lastenhoitaja tyyppinä, mutta kai joskus voin kokeilla....

Lapsia siis omien kolmen sijaan olikin viisi (yksi oma oli harrastamassa). Vilinää oli pihalla, mutta sain jopa pilkottua oksia samalla. Ei siis paha hoitaa viittä alle kouluikäistä! Pitäisiköhän minun miettiä perheen suurentamista???

Varmaan kaikki minut tuntevat ajattelee että hormoonit hyrrää ja kevät on saanut päään sekaisin.... Voi olla että tarvii vielä miettiä.....!

Toisaalta pienellä asialla pystyi auttamaan kaveria ja samalla omat lapset sai leikkiseuraa!

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Äitienpäivä!

Ihana äitienpäivä takana! Aamulla sain nukkua puoli kymmeneen. Minulle tuotiin kukkia ja kortteja sänkyyn. Sain märkiä pusuja ja halauksia. Keittiössä odotti tyttärien itse tekemä kakku. Olivat aamulla leiponeet ihan itse kolmestaan! Pienet oli pilkkoneet tuoreet mansikat ja vanhimmainen kulta leiponut täytekakun! Olipas ihanan makuista - en muista syöneeni niin ihanaa kakkua!

Ihanaa äitienpäivää vielä kaikille äideille!

lauantai 7. toukokuuta 2011

Tavarapaljous

Meillä alkaa nurkat pullistelemaan tavaroista. Näin sesongin vaihtuessa huomaa kuink apaljon ryönää on kertynyt. Päätimme tänään laittaa kamaa myyntiin, koska ne ei katoa kavereille lainaamalla. Nyt tarvii nurkkia siivota!
Etenkin vanhimmaalta tyttäreltä jää pieneksi juhlavaatetta, joka vermaan menisi vielä jollekin. Toivoisin saavani noista vielä jotain hintaakin.... Syksyksi tarvii sitten jättää toppapukuja - niitä on paljon! Olen jotenkin huono myymään vaatetta eteenpäin ja siksi nuo lojuu meillä nurkissa. Kirpparimyyjää minusta ei saa mitenkään eli jos tuo nettihuutokouppa toimisi niin pääsen eroon vaatteista! Kokeillaan.

Onko teillä kokemuksia nettimyynnistä tai kirppareista?

perjantai 6. toukokuuta 2011

elämän ihmeitä

Olimme tänään mummolassa. Aurinko paistoi ja ihailimme viikon vanhaa varsaa, joka nuoren hevosen innolla tutustuu tähän ihmeelliseen maailmaan ja omiin jalkoihinsa ja kykyihinsä. Kovaa niillä jaloilla jo pääsi ja hienosti sai potkaistua. Niin se alkaa pienestä hevosen, ison eläimen elämä. Jotenkin tuntui hassukta ohjata varsaa ulkoa talliin, kun on niin pieni ja heiveröinen. Pari kuukautta niin uhkuu voimaa ja kokoa!

Tytöt ihmettelivät söpöä varsaa ja pettyivät tietysti hiukan kun ei pieni hevonen olekaan heille leikkikaveri vaikka kooltaan olisi hyvän kokoinen. Leikkivät siis tyytyväisinä hiekkaleluilla, kun hevosen kanssa ei leikki onnistunut.

Leikin keskeytti kuitenkin tyttärellämme huoli ulkona laitumella olevista hevosista. Siellä nuori hevonen kurmotti vanhempaa hevosta ja puri kunnolla kaulasta ja repi harjasta. Tyttäreni ryntäsi sisälle että "yksi heppa puree toista, eihän niin saa tehdä!" Mietin mitä sanon, koska oikeassa oli tyttäreni, ei toista purra saa. Hevosille toisaalta aivan luonnollista leikkiä. Kerroin sitten, että tavallaan leikkivät ihan niinkuin tyttäreni sisarensa kanssa hiekkaleluilla. Onneksi selitys meni läpi ja leikit jatkui. Toisaalta saan olla iloinen, että tyttäreni huomioi ympäristöään ja ei anna tapahtua ihan mitä vaan! Kasvaakohan hänestä vastuullinen lähimmäisestään välittävä aikuinen? Toivotaan!

torstai 5. toukokuuta 2011

koira innostus

Hankimme koiran merlkein kaksi vuotta sitten vanhimman lapseni toiveesta. Hän oli halunnut koiraa monta vuotta, mutta allergian takia mietimme kovasti asiaa. Kun kaksoset lähtivät hoitoon vieraalle ja vanhimmainen alkoi tulla kotiin yksin koulusta, oli otollinen aika koiralle. En voisi olla ylpeämpi ajankohdan valinnasta! Tyttäremme tulee kotiin koulusta hoitamaan koiraa eikä ole oppinut lähtemään kavereille.

Viime keväänä he kävivät agility kurssin ja saivat kipinän lajiin. Talven aikana into hiipui, mutta nyt kevään myötä into herää! Joka ilta on tytär ja koira pihalla juoksevta ja hyppivät ja sukeltavat tunnelita ja pujottelevat. Koira tohkeissaan kun oppii uutta ja tytär intoa oiukassa kun saa opetettua koiraa. Nyt pitäisi sitten alkaa rakentaa esteitä ja muita vermeitä, jotta voisi harjoitella muitakin agilityn juttuja. Eipä tarvitse miettiä mitä pihaan laittaa - esteet vie pihan! Mutta mitäpä sitä ei tekisi lapsen innon ja ilon vuoksi! :)

tiistai 3. toukokuuta 2011

Ilon hetkiä

Meillä on ollut aika haasteelliset ajat nuorimman lapsen kanssa ja haimme apua jo vaikka mistä. Olin itse todellä väsynyt hänen käytökseensä ja ajattelin jo etten jaksa enää. Avun saaminen on hankalaa ja vaivalloista ja väsyneenä sen hakeminen siten vielä haasteellisempaa. En edes jaksanut soitella vielä kaikille luukuille ja selittää uudestaan ja uudestaan asiaa, juurta jaksain, kyyneleet silmissä ja itku kurkussa, kokien että olen Äideistä huonoin.
Kun mietin mihin päädymme, kun voimani loppuvat, kun asiat muuttuivat. Lapsemme vain "naps" muutti käytöstään. Vaikka olimme kuukausi tolkulla keskutelleet ja tahkonneet asioita, mikään ei tuntunut auttavan ja kun olimme luovuttamassa, hän itse kasvoi tai jotain ja muuttui! Nyt meillä on jo usean päivän ollut iloinen ja säteilevä leikkivä yhteistyöhaluinen lapsi! Voiko olla ihanampaa!!!! Nautimme iloista ja naurusta! Silti mietin kuinka kauan tätä voi riittää???!!!

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Riitojen selvittelyä

Lapsemme leikkiväy niin naapurin poikien kuin muidenkin kavereiden kanssa melko paljon. Toisinaan leikit sujuu hyvin ja toisinaan ei oikein millään. Eilen lapset tulivat sisään ulkoa ja kertoivat että heitä oli ulkona kiusattu. Kysyin mitä oli tapahtunut ennen kiusaamista ja vastaus oli niin epämääräinen etten ymmärtänyt mitä oli tapahtunut.
Pääasia mielestäni on että lapset koittavat setviä itsekseen mahdollisimman pitkälle riitansa ja ymmärtävät että siitä sitä sitten taas seuraavana päivänä jatketaan leikkiä ja tulisi siivota päytä ennen lähtöä. Anteeksi antaminen ja pyytäminen on niin tärkeää!
Oppimista ikäkaikki ja aika monelle aikuisellekin tämä on hankalaa eli mitäs me lapsilta oikein vaaditaankaan, jos emme osaa itse sitä tehdä!

lauantai 30. huhtikuuta 2011

Vappua

Koko päivä meni siivotessa ja leipoessa ja laittassa ruokaa. Mietin juuri mitkä vappuperinteet meillä olikaan ennen vappua ja en oikeastaan muista! Nyt perinteeksi on muotoutunut kotona olo ja yhdessä tekeminen. Useana vuonna olemme myös laulaneet sings staria vanhimman lapsen kanssa. Ihan mukavaa on sellinenkin perhe vappu!
Tänä vuonna katselimme pineten elämäetä otettuja videon pätkiä ja kyllä oli mukavaa! Tytöt ovat kasvaneet ja kehittyneet niin paljon ja vain joitakin vuosia on mennyt. Kyllä aika menee siivillä! Onneksi muistoja voi tallettaa digitaalisesti ettei tarvitse kaikkea omaan päähän muistiin koittaa arkistoida.
Muistelu tekee hyvää - osaa taas arvostaa mitä on ja mitä on ollut! Koittakaa!!!

torstai 28. huhtikuuta 2011

Lasten nautintoa!

Olen itse töissä mutta lapset isän kanssa lomalla. Keli hellii heitä ja he nautiskelevat auringosta ja naapurin lapsista! Ihanaa nähdä kuinka lapsilla on mukavaa ja nauttivat kovasti isin kanssa olosta. Ovat niin hyvän tuulisiakin iltaisin ja aamulla nauttivat kun ei tarvitse lähteä mihinkään vaan saavat nautiskella kotona olosta.
Itse nautin kun saan aamulla lähteä aikaisin töihin. Ei tarvitse ottaa ketään mukaan tai "tapella lähtemisestä". Saan mennä ja tulla kuin haluana, ihanaa! Olen yhtenä aamuna lähtenyt 6.45 alkaneeseen spinninkiin (mitenhän taipuu?) ja siitä töihin. Huomenna ajattelin mennä salille aamusta ja sieltä taas ihanan virkeänä töihin - JEE!!!
Ihanaa myö se että voimme nauttia Vapusta täysin rinnoin. Ajattelimme ensin mennä mökille, mutta nyt päädyimme jäädä kotiin. Saanen minäkin tehtyä työ asioita viikonloppuna ja käytyä hakemassa hyvää oloa salilta.

Nauttikaa siis yhdessä olosta viikonloppuna!!!! Niin ja antakaa isille mahdollisuus olla lasten kanssa ihan kahdestaan ja nauttikaa siitä että teitä ei aina tarvita!

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Pihatöitä

Kesä tuli ihan hujauksessa! Olimme tänään koko päivän pihalla. Siivosimme kuistin ja söimme auringossa, ihanaa! Leikkasimme koko päivän marjapensaita ja omenapuut. Lapset nauttii kavereista ja ulkona olosta, voiko olla ihanampaa! Sisään saa oikein houkutella touhuajia. Nautitaan keleistä ja auringosta!

torstai 21. huhtikuuta 2011

Suunnitteleminen

Kuinka onkaan kiva suunitella ja odottaa kaikkea. Kesää, kesälomaa tai muuta mukavaa, vaikka vaan kaverin tapaamista. Perheen yhteisten hetkien suunnitteleminen ja muisteleminen auttavat perheen yhteishengen luomisessa ja tsemppaavat perhettä yhteen. Olen aina ajatellut että lapset ovat vain vähän aikaa pieniä ja siitä ajasta tulisi ottaa kaikki irti. Saan paljon iloa yhteisten matkojen ja jopa vapaa päivien suunnittelusta.

Saan suurta iloa kun perhe tekee yhdessä ja olemme yhdessä sopineet mitä teemme. Miten muut saatte perheen arjen ja pienet luksushetket sovittua?

Nyt pyrin suunnittelemaan matkaa kesän alkuun saksaan... voi kumpa siitä tulisi kivaa!!!! Kohta pääsen suunnittelemaan myös kesälomaa!!!

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Aika kuluu...

Onpas aikaa kulunut kun olen ehtinyt ja jaksanut viimeksi kirjoitella tänne. Meni kummin hautajaiset ja nyt on ihana flunssakin saatu...

Kevät kuitenkin etenee ja ihanaa pitkä viikonloppu edessä! Ehkä ehdin enemmän kirjoittelemaankin...

Ihanaa pääsiäistä kaikille!!!!

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Kesä on täällä ensimmäiset jäätelöt!

Mielestäni varma kevään ja kesän merkki on se kun alkaa hitsin paljon mieli tehdä jäätelöä! Tänään oli semmoinen päivä. Joo voi olla että himo jäätelöön alkoi jo todella kauniina viikonloppuna. Olisin tahtonut lauantaina ihanilla syntymäpäivillä syömässä jälkiruokaa. Mieleni teki jälkiruuaksi jäätelöä. Aikataulu kuitenkin meni niin etten ehtinyt tilata jälkiruokaa....
Tänään, kun tytöt hain monitaideryhmästä päätimme hakea lähikaupasta jäätelöt ja tulla kotiin sohvalle niitä syömään. Iso siskoakin varten ostettiin yllätykseksi jäätelö, kun hän palaa suunnistamasta on herkkuja kotona!

Tervetuloa Jäätelökesä!

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Terapeuttinen siivoaminen

Olen ollut jotenkin voimaton viime viikon tapahtumien jälkeen. Mikää ei oikein onnistu kaikki väsyttää. Toisaalta ei ihme viikko oli jo ilman kuolemnatapauksia rankka. Toisaalta helpotti se ettei lastani leikattukaan, vaan jatketaan tutkimuksia ja selvitetään tarkasti ongelman syy ja mitä sille tehdä. Voimia vei kuitenkin henkisesti valmistauitua leikkaukseen.
Nyt alkaa seinät kaatua päälle. Kaikki on hyrskyn myrskyn ja ahdistaa. Päätin aloittaa yhdestä paikasta ja siivosin keittiön tasot ja hellan- johan helpotti! Vielä kun jaksaa muualtakin nurkka kerrallaan alkaa raivaamaan kevättä kotiin!
Oikeasti tällaiseen urakkaan ryhtyminen on suurin kynnys, mutta palkintona on siistimpi koti, josta saa virtaa!
Josko jaksaisin tänään mennä illalla kuntosalille jumppaan - aloitin uuden harrastuksen eli liityin Kuntoportin jäseneksi ja aion alkaa liikkumaan enemmän. Ajankohta ei ollut hyvä, muttajosko tämä väsymys jossain vaiheessa muuttuu iloksi!

Ihanaa aurinkoista päivää!!!

tiistai 5. huhtikuuta 2011

Arvokkaat lapsuuden ystävät!

Minulla on aika paljon kavereita ja ystäviäkin monia. Eri aikakausilta on mukaan ja elämääni tarttunut erilaisia ihmisiä. Huomaan, että eri aikoihin erilaiset ihmiset ovat tärkeitä. Maailma ja ihmiset kuitenkin muuttuvat ja osa ihmisistä vaihtuu ajan kanssa,osa säilyy. Jossakin vaiheessa elämää on valmis satsaamaan enemmän kaverisuhteisiin ja toisinaan luottaa siihen, että kaverit pysyy mukana itsestään.

Minulla on oikeastaan kaksi kaveria ihan lapsuudesta, joista toiseen pidän enemmän yhteyttä. Nautin niistä harvoista hetkistä joita vietämme yhdessä. Olemme olleet kauan kavereita ja jaamme yhteisiä muistoja kuten Ulof Palmen murhan jne. Olemme nyt saman ikäisiä kuin omat vanhempamme olivat silloin kun olemme ystävystyneet ja toivon, että lapsemme jatkavat tätä ystävyyttä. Harvaa ystävää saa tuekseen näin pitkäksi aikaa! Olemme jakaneet ilot ja surut ja toivon, että jatkamme yhdessä vielä tätä ystävyyttä!

Vuosien vieriessä ystävyys muuttuu ja molempien tarpeet ystävyydelle ovat erilaisia. Kuitenkaan meidän ei tarvitse pakosti tehdä mitään, riittää kun kuuntelemme ja olemme läsnä ja ne hetket ovat meille tärkeimpiä! Kiitos niistä hetkistä ystäväni!

Toivon että kaikki lapseni saavat jakaa samanlaisen tunteen. Toivon että he löytävät ystäviä jotka osaavat ja jaksavat seurata läpi elämän ja tukevat ja kuuntelevat. Mietin vaan voiko nykyisessa yhteiskunnassa tällaisia suhteita enää löytä tai solmia? Toivon että voi!

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Lapsen kasvu ja suojeleminen

Olen vannonut aina että kerron asiat lapsilleni niinkuin en on, enkä kaunistele. Nyt viimeaikoina olen huomannut etten kerro kaikkea tai en tahdo puhua puhelimessa lasten kuullen kaikkea. Outoa minulta, mutta kai olen kasvanut asiassa?

Jokin aika sitten sain kirjeen että toiselle kaksosista tehdään pieni leikkaus huomenna, yllätyin kun en pystynyt kertomaan lapselle asiasta. Muistan kuinka hän leikki edellisen operaation jälkeen leikkausta ja kertoi kuinka se oli sattunut. Ajattelin että emme nuku ja tulee kiukkua ja kaikkea jos kerron. Viivästytin kertomista kunnes eilen sitten oli pakko! Laoseni puristautui minua vasten ja rutisti kovasti. Kerroin että lähden sairaalaan mukaan ja hän rutisti minua vielä enemmän.

Päivä jatkui itkuisesti ja kiukutellen, kunnes tytär yht´äkkiä tuli ja rutisti minua ja sanoi " Kiitos äiti kun lähdet mukaani sairaalaan!" Kyyneleet vierivät ja mietin kuinka onnellinen saan olla lapsistani ja kuinka ihania he ovat!

Leikkaus on meille molemmille kova paikka - minä pelkään sairaalaa ja kaikkea siellä, mutta tyttäreni 4v osaa olla reipas. Toivon silti että huominen menee nopeasti ohi ja kaikki on huomenna tähän aikaan ohi hyvin!

Pitäkää peukkuja!

sunnuntai 3. huhtikuuta 2011

Harmaa päivä

Voi kuinka harmaapäivä onkaan ollut, niin fiilikset kuin kelikin. Kyyneleitä riittää ja aina, kun asiat ottavat minussa vallan kyyneleet ryöpsähtää valloilleen - toisaalta itku tuntuu helpottavat paljon! Muuta en juuri ole tänään tehnyt kuin surra. Minua väsytti kovasti ja ajattelin hiukan levätä - nukuin monen tunnin päiväunet ja nyt elämä näyttääkin paremmalta ja tuntuu että jaksan paremmin.

Tajusin nyt myös kuinka kauhean onnekas olen, minulle on mies ja lapset. En ole yksin! Kummini kuolema jätti monen yksin, vaikka minustakin tuntui aluksi samalta, en olekkaan yksin vaan minulla on perhe tukemassa. Ihanat lapset ja perhe! Kiitos siitä! Tämä antaa taas syyn jatkaa ja olla onnellinen ja kiitollinen! Taidan jaksaa huomenna taas hymyillä!

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Suru jatkuu...

Hautajaisissa saimme tänään muistella rakasta naapuria. Ikävä on suuri ja hänen lähtönsä, vaikka oli arvattavissa, oli silti yllättävä ja jätti suuren aukon elämäämme. Kyyneleet ovat edelleen pinnassa. Luoja korjasi hyvän ihmisen pois luotamme.

Kotiin saavuttuamme sain uuden suruviestin - kummini oli nukkunut pois. Tätä viestiä emme olleet osanneet yhtään odottaa! Kyllä tuntuu pahalta, kyyneel eivät tunnu loppuvan millään! En ehtinyt jättää jäähyväisiä, kaikki tuli aivan yllätyksenä. Toivon että lähtö on ollut rauhallinen ja tuskaton!

Kuinka voikaan elämä koetella ja tarjota yllätyksiä!

"Enkeleiden seuraan enkeliksi päästän sinut, kummini rakas!"
Suru on suuri syntyessään, mutta kyynelten myötä pienenee.....

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Surun ymmärtäminen ja myötäeläminen

Valmistaudun huomisiin hautajaisiin mielessäni. Läheinen henkilö on kuollut ja hänet saatamme viimeiselle matkalle. Olen toisaalta onnellinen, että tuska päättyi ja vakavan sairauden saadessa voiton, olo helpottui. Suuri suru jäi kuitenkin läheisille. Ihminen on kuitenkin ihmeellinen. Aika parantaa haavat - mieli korjaa menetyksen tuskan. Kuinka armollisesti asia onkin hoitunut ja hoidettu! Miten muuten selviäisimmekään elämässä suurista menetyksistä?

Huomiset hautajaiset ovat ensimmäisiä joihin osallistun siten etten edusta vainajan sukua. Miten vaikeaa onkaan osata sanoittaa sureville omaisille omat tunteen ja se kaikki myötäelämisen tarve! Oikeiden sanojen löytäminen on äärettömän vaikeaa. Elämän tulee jatkua ja muistojen säilyä.

Itseäni kosketti sanat: Suru on aina suuri syntyessään, mutta aika sen lieventää.
Mikä viisaus noissa sanoissa onkaan! Todella, noin asia on!

Hautajaiset ovat raskas tilaisuus, mutta se on tilaisuus yhdesäs muistella vainajaa. Mitä kaikkea jäämmekään kaipaamaan? Minä jään auttavaa ihmistä, joka sai aina mieleni lämpöiseksi kohteliaisuudellaan. Käytöstavoilla, jotka omaa vain oikea herrasmies! Samanlaista herrasmiestä, joka lippistä heilauttaa pois päästään tervehtiessän, en tule elämäni aikana tapaamaan! Muistaisimpa aina kuinka pienillä kohteliaisuuksilla jää toisten mieleen ja saa päivän paremmaksi!

torstai 31. maaliskuuta 2011

Kevättä rinnassa!

Keväällä elämä alkaa, Linnut aloitaa pesän rakentamisen ja laulavat parin löytääkseen. Itse olen löytänyt työn ilon. Ihania uusia vaihtoehtoja elämälle. Nyt pitää sitten punnita vanhan hyödyt ja haitat, nämä tuntee hyvin! Mitä uusi mahdollisuus toisi tilalle? Mitä negatiivista ja mitä positiivista oikeasti? Vaikeita asioita!
Elämässä on vaikeita asioita harvakseltaan. AIna asiat tuntuvat maailman pahimmilta juuri silloin kun iskevät päin naamaa. Kun asia selviää ja jää taakse huomaa kuinka suuri asia olikaan. Kuinka osaisikaan suhteuttaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja asennoitua niihin myös niiden koon mukaan?
Mitkä asiat ovat sinutsa vaikeita? Miten sait asian suhteutettua oikeisiin mittasuhteisiin?

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Hyvä mieli muskarista!

Olen jonkin aikaa pohtinut miten lapsemme monitaideryhmässä menee. Pariin kertaan en ole haastavampaa tytärtämme saanut lähtemään ja opettajan "ei se haittaa" kommentit ei oikein minu auta. Nyt sitten opettaja tuli kysymään mikä lasta vaivaa, ilmeisesti oli ollut oma itsensä eli todella haastava.
Kun sitten sain lapsen huutavana käytävään pukemaan, hän huutaa että tahtoo antaa opettajalle halit ja pusut. Annoin yhden tilaisuuden ja koska ei lapsi voinut sitten mennä niitä antamaan aloitin pukemisen kertomalla että tilaisuutesi haleihin ja pusuihin meni jo. Koska huutaminen ja rimpuilu ei loppunut totesin haalarin pukemisen liian vaikeaksi ja laitoin vain kengät jalkoihin ja nappasin kädestä kiinni. Raahattuani väkisin lapsen raput ylös ja ulos olin ihanasti kaikkien ohikulkevien katseiden keskellä. Lapseni makasi perseellään lumisella kävelytiellä ja huusi tahtovansa antaa hali pusut jollekin. Raahasin häntä kädestä vetäen mukanani ja sain osakseni hyvin arvioivia katseita. Tunsimpa itseni todella loistavaksi äidiksi!
Saatuani lapsen väkisin hinattua autolle hän ilmoitti ettei tahdo autoon. Pakotettuani hänet autoon totesin ettei autossa kukaan kestä kuunnella huutoa. Nostin lapsen ulos ja kysyin tahtooko hän kotiin vai jääkö huutamaan parkkikselle hameessaan. Lapsi toteis ettei tule autoon. Käynnistin auton ja aloin peruuttaa pois ruudusta. Lapsi kertoo silloin tahtovansa sittenkin autoon.
Kotimatkalla keskutelimme miltä sisaruksista tuntuu yhden kiukuttelu, varsinkin kun se ei ole ainut kerta kun näin on tapahtunut. Kotiin päästyämme keskustelimma kiukuttelevan lapsen kanssa miten kaikkien muiden mieli on musta kiukuttelusta. Tähän hän totesi että on tilanteeseen tyytyväinen.
Koen itseni niin onnettomaksi tämän haastavan lapsen kasvatuksessa. Luulen ettei minusta taida olla hänen kasvattajakseen. Uskon vakaasti että hänen olisi parempi jonkun muun kanssa. Emme ole onnellisia yhdessä! Kaikkien ei kai tarvitse olla onnellisia kaikkien kanssa vai tarvitseeko? Uskon vakaasti että lapsen on jossaoin tilanteissa parempi olla muualla kuin kodissaan jos siellä on kerran näin paha olla kuin lapsellani nyt on. Itselläni alkaa migreeni jyskyttää hänen aloittaessaan kiukuttelunsa, jokainen aamu ja ilta. Voinko sanoa että olen aivan loppu ja en jaksa? Olenko huono äiti jos totean että lapselleni olisi parasta jos joku muu hoitaisi häntä? Saako niin sanoa?

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

kökkö

Eilenä olimme lasten monitaideryhmän esityksessä. Esityksen alkua odotellessa kaksoset harrastivat asioita joita tavallisestikin tekevät "luppoajalla". Siinä tuoksinassa en seurannut mitä kaivelivat - tavallisesti kaivavat nenää, korvaa tai peppua.
Yhtäkkiä toinen tytöistä ojentaa minulle sormenpäässä "kökköä" ja sanoo "katso äiti". Minä siihen tavallisella äänensävyllä kommnetoin että " ei nyt kaiveta verta nenästä ennen esitystä". Tyttäreni totesi minulle "ei se tullut nenästä". Pohdin mielessäni jo että mistä tuollainen kökkö olisi muualta voinut tulla ja ihmeissäni kysyin mistä oli kökkö sitten kaivettu jos ei nenästä? Tähän tyttäreni reippaasti tokaisi "korvasta!"

Voi kuinka meillä oli hauskaa! Taitaa jäädä lentäväksi lauseeksi perheeseen " ei kun korvasta!" :D

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Kotikylpylä

Voiko olla ihanampaa kuin koko perhe saunassa ihanan päivän päätteeksi? Me olimme tänään Peukkulassa ja lääkärissä jne... Itse pääsin jouksemaan pienne lenkin - voiko olla ihanampaa kuin juokseminen? Hien jälkeen mentiin saunaan. Lauteilla keskustellaan viikon tapahtumat ja kaikki asiat puidaan tarkasti. Kylpyhuoneen puolella sitten alkaa meidän naisten läträys. Ostin tänään The Body Shopista suihkugeeliä Papayan tuoksuista, Banaani hoitoainetta kirsikka vartalovoidetta ja mustikka vartalovoita. Voi kuinka herkulliselta tuoksuu kun me neljä naista itseämme pesemme ja rasvaamme. Mikä ihana fiilis tulee tuoksuista! Oikeasti rentouttavaa kun ihanat tuoksut ympäröi ja yhdessä puunataan!

Nautinnollisia hetkiä saunassa ja kylvyssä teille muillekin! Nauttikaa ihanista tuotteista ja tuoksuista! Meillä ainakin nuo TBS:n tuotteet sopii muuten herkälle tyttärelle!

huono omatunto!

Ompas aikaa kulunut enkä ole ehtinyt kirjoittaa mitään. No syitä löytyy ja monia...olemme edelleen sairaita koko porukka, olen ollut työmatkoilla ja koulutuksessa. Toki voisi ajatella että ajastaisi etukäteen juttuja, mutta musta ei taida olla siihen.
Nyt kun alan matkan jälkeen päästä koti moodiin on rentouttava päivä edessä. Yhden lapsen kanssa lääkäriin kun ei yskä ala lähtemään ja rohisee. Sitten nopeesti syömään ja lasten esitykseen Peukkulaan. Illalla voisi olla sauna ja biisikärpänen. Huomenna sitten vain miehen siskon poikaystävän syntymäpäiville ja leppoista työ- ja hoitoviikkoon valmistautumista. Nää viikonloput on musta just kivoja kun saadaan tehdä yhdessä kaikkea. Joskus toki ahdistaa kun aikataulut on niin tiukkoja ettei meinaa ehtii kaikkea ja pinnaa kiristää jatkuva juokseminen, mutta silti ihanaa....
Aamut on viikonlopuissa parasta - saa nautiskella aamupalan rauhassa ja käydä koiran kanssa ulkona. Ihanuutta lisää se että aurinko paistaa ja linnut laulaa, vaikka onkin pakkasta.

Mitenkäs muilla viikonloppujen aikataulut menee?

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Väsynyt mutta onnellinen!

Kotona takaisin. Mahtava viikonloppu KOtkassa ja ihania ystäviä tuli tavattua. Vaikka olin perjantaina väsynyt reissuun lähtiessäni olen nyt virkistyneempi, vaikka todella väsynyt myös. Valvoimme myöhään jutellen ja laset herättivät aikaisin, joten unovelkaa on paljon. Toisaalta ihanaa oli nähdä ystäviä joita näen niin harvoin, seuraavaa kertaa siis odotellessa!

Lapset nauttivat jatusta vanhemmuudesta myös - sai yksi tyttäristä nauttia isistä ihan yksin ja kaksi äidistä ja kummeista. Nyt on jälleen näkemisen riemua ja ikävää hihkuttu. Hyvää teki siis lapsillekin.

Alan nyt levätä univelkoja pois ja toipua rankkaan työviikkoon....

torstai 17. maaliskuuta 2011

Viikonlopun odotusta

Huomenna suuntaamme kahden tyttären kanssa reissuun tapaamaan tyttöjen kummitätetjä ja setää. Molempien tyttöjen kummit ovat minun ystäviäni ja viikonloppusta tulee ihana! Saan nauttia harvinaisesta kaveriseurasta ja tyttäret saa nähdä kummejaan. Keskimmäinen lapseni saa nauttia isin seurasta koko viikonlopun - tekee hyvää hänellekin.
Ihanaa matkaa odotellessa on kiva aloittaa viimeinen työpäivä tällä viikolla!

keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Junassa on hauska matkustaa....

Istun junassa ja koitan tehdä töitä. Tämä todella hidas nettiyhteys hiukan haittaa töiden tekemistä, mutta kasvattaa pinnaa enemmän kuin tarpeiksi! Todella pitää miettiä mistä painaa, ettei joudu turhaan odottelee latautumista! Niin ei kai yhteys voi olla nopea, kun koneeni kanssa jo liikun tosi kovaa tällä pendoliinolla:)
Koska aikaa näiden sivujen latautumisten välillä on, seuraan kanssa matkustajiani. Mielenkiintoista!
Äsken viereeni tuli nuori perhe noin kaksi vuotiaan poikansa kanssa. Heillä ei ollut paikkalippuja, koska olivat ostaneet liput automaatista. Istuuduttuaan mies alkoi sättiä vaimoaan matkan järjestelyistä. Hän kertoi aika mielenkiintoisella äänellä vaimolleen, että lipun voi ostaa seuraavan kerran kännykällä, että saa paikan! Vaimo siihen mahansa takaa kommentoi että se maksaa sen kännykän käytön ekstraa. Voi perheen äiti! Hän miettii kustannuksia ja sitä ettei tuhlaa! Tämä voisin olla minä äitiyslomalla, kun kaikesta pitää säästää :) Mies totesi sitten tähän, että säästytään siis silloin sähläämiseltä! Vaimo kuitenkin hoiti oman kasvavan vatsansa että jälkikasvun ja mies siis itsensä.

Kiva kastella kuinka perheissa tällaiset asiat hoidetaan....mites teillä? Meillä juuri minä marttyyrinä häärin ja järjestän ja mies tulee usein, ei aina, perässä kuin isokokoinen "kakara"

tiistai 15. maaliskuuta 2011

Koiramme ihmettelyä ja omat nautinnot

Tänään herätys oli 3.40 ja koiran kanssa ulos. Kyllä haukkumme hiukan ihmettele asiaa, mutt onnellisena lähti lenkille. Ihanassa puolikuu kuutamossa lontsimme tavallisen aamulenkin, vaikkakin hiukan poikkeukselliseen aikaan. Kotiin päästyämme laitoin itselle hiukan leipää ja teetä ja koiralle ruokaa. Pää kääntyili puoleta toiselle ja silmät näkyi vuorotellen otsatukan alta haukun miettiessä että mikä on jutun idea. Otti kuitenkin minua lohduttaakseen pari papua ja totesi minun pärjäävän itsekseen, joten kömpi petilleen nukkumaan.

Itse nautin aamusta. Sain toimia rauhassa ilman että kukaan pyytä mitään tai kitesee mitään. Joo aamu oli tosi aikainen ja nukuttanut olisi kovasti, mutta kun oikein miettii löytyy näistäkin aamuista jotain luksusta. Kun kaikki oli valmista taksi odotti ja taksilta siirryin suoraan laiturilla odottavaan junaan ja matka Helsinkiin alkoi.

Nyt kun tätä kirjoitan on antoisa koulutuspäivä takana. Antoisa ei niin ohjelman vaan mukavaine kollegoiden ansiosta. Nyt voi väsyneenä palata pääsiäismunat tuliaisina kotiin iloisten lasten luokse. Äitinä pitää osata iloita omista pienistä hetkistä ja tietysti lapsista!

perjantai 11. maaliskuuta 2011

lahjana migreeni??

Olen kärsinyt alle kymmenen vuotta migraanistä. Kaksosten syntymän jälkeen kun palasin töihin sain todella kovia kohtauksia tai no ei ne ole äkkiseltään kovia vaan kestävät viikkoakausia. Pahin kohtaus kesti pari viikkoa ja sen seurauksena puutui toinen puoli kasvoista ja näkö hävisi osaksi. Kovalla lääkityksellä saatiin olo puudutettua niin että kipukin katosi.
Tämän kohtauksen jälkeen pelkään uusia kovia kohtauksia aika kovasti. Viime yönä heräsin siihen että kohtaus on tulossa. Pohdin ottaisinko migreeni lääkkeen vai särkylääkkeen. Migreenilääke kun saa minut aika hitaaksi ja toistaitoiseksi. Päädyin tässä kiireessä ottamaan särkylääkkeen ja odottamaan auttaisiko. Niin en tiedä oliko järkevä vaihtoehto, kun särkyä on nyt ollut koko päivän... ehkä migreenilääke odottaa huomenna tai illalla ottajaansa....
Raskasta on kuitenkin olla kiljahtelevian lasten kanssa, kun pää meinaa haleta tai ajaa autoa lumisateessa. No mutta tulipas osa töistä ainakin tehtyä tänään, kaikkea ei.
Jospa viikonloppu laukaisee kivun ja ensi viikko alkaisia kivuttomana!

tiistai 8. maaliskuuta 2011

Hyvää naistenpäivää!!!

Mietin tänään mikä on naistenpäivä. Olisiko sitä juhlittava jotenkin? Pohdin miksi tarvitaan erilaisia päiviä vai tarvitaanko? Kun katselee omaa arkea, jokapäivä, niin huomaan että pienistä asioista tulee juhlaa! Päätelmäni on siis, että kyllä tarvitaan erilsia juhlia ja päiviä!!! Ne tuovat pientä luksusta arkeen ja sitä niin kaivattua erilaista odotusta ja arjen viettoa!

Juhlitaan siis tänään naisten päivää ja keksitään huomiselle joku muu juhlinnan aihe, vaikka aurinko tai ihana hymy!!!! Minä sain nauttia muuten niin kiukkuisen lapseni iloisesta ja ihanan hymyilevästä olosta tänään, voisiko parempaa naistenpäivän iloa olla?

Ihanaa naistenpäiväniltaa kaikille!!! Nautitaan tästä hetkestä nyt!!!

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

normaali elämänrytmi

Olen kai aika outo, koska herään aika mielläni aikaisin ja käyn myös aikaisin nukkumaan iltaisin. Tykkään nukkua, mutat en makoilla sängyssä. Meitinkin onko rytmini outo. Olenko väärässä jos lapsiltani vaadin samaa. Koitan mennä noin klo 8 töihin aj tykkään että tyttäreni, joka on esimurrosiässä. Hän miellään kyllä valvoisi yöt ja nukkuisi päivät. Olenko minä kauhea äiti, kun vaadin minun normaaliin rytmiini?
Minun rytmini noudattelee entisaikaista maatilan rytmiä, joka kai alumperin juontaa juurensa valoisan ajan käytöstä työnteossa. Nykyisinhän työtä voi tehdä koska vaan kun on sähkövalot. Toisaalta joissakin ammateissa olisi varmaan parempi omata toisenlainen rytmi, kuin mitä itse omaan. Millaista rytmiä sitten perheeltä odottaa? Mikä on avain onnelliseen yhdessä oloon? Erilainen unirytmi ettei tarvitse nähdä toista? Miten siinä sitten lapset kasvaa ja menee? Milloin lapset ovat äidin kanssa milloin isän kanssa? Varmasti monessa perheessä, joissa tehdään oikeasti töitä eri vuoroissa pohditaan tällaisia asioita. Jos vanhemmat ovat erilisessa työrytmissä ovat he toki muutenkin erilaisessa päivärytmissä. Kuinka moneen hoitopaikkaan onkaan lapset vietävä noin klo 8, jos toivoo että lapsi saa hoitopaikassa aamupalan? Kuinka moni hoitopaikka tahtoo sulkeutua klo 17? Miten lasten rytmitys tällaisissa eri rytmisissä perheissä hoidetaan? Minä vaan pohdin asiaa sen pohjalta että näen läheisten rytmittävän päiväänsä ja pohdin heidän perusteitaan siihen. Miten parisuhde pidetään voimissa erilaisissa rytmeissä? Miten lapset näkee vanhempiaan? Mikä rytmi lapsille valitaan, jos vanhemmat ovat eri rytmissä?

perjantai 4. maaliskuuta 2011

perhe ja ystävät - elämän koossa pitävät voimat!

Olemme olleet koko perhe kasassa eilisestä illasta. vanhin tytär palasi silloin mummolasta serkkulomalta. on ihanaa nähdä kuinka lapsuudesta asti muotoutunut suhde serkusten välillä kestää ja lapset nauttii. Tuollaisia suhteita tarvitsee läpi elämän!
No tänään vanhin jatkaa kaverin luokse yökylään. Me pääsemme huomenna sitten myös tapaamaan hyviä perhetuttujamme ja olemaan yhdessä ihanien kavereiden kanssa, kun tyttären haemme kotiin. Voiko olla parempaa kuin tuollaiset koko perheen ystävät. Perheessä on kavereita melkein kaikilla lapsillemme ja meille vanhemmille myös molemmille ihanat ystävät. Aivan loistava päivä siis tulossa!
Nyt vapaata perjantaita suuntaamme viettämään kauppaan ja mäkkäriin, nuorimman pyynnöstä! Kivaa arjen luksusta!

torstai 3. maaliskuuta 2011

Työn nautinto!

Pitääkö tuntea huonoa omaatuntoa, jos nauttii töissä olosta? Itse olen oikeast mielummin töissä, kun kotiäitinä. Tiedän että joidenkin mielestä se on julmaa ja itsekeskeistä. Silti, koen että olemme kaikki onnellisempia kun asiat ovat näin. Minä toteutan itseäni töissä ja muut omissa töissään. Lapseni ovat hoidossa henkilöllä joka tykkää hoitaa lapsia.
Kyllä minust aon ihan mukavaa olla joskus lasten kanssa, mutta en tahdo sitä tehdä työkseni. Minä tahdon olla hyvä työssäni ja lasten kanssa en koe olevani hyvä! Minulla on ihanat lapset mutta silti minusta ei ole kotiäidiksi. Rakastan lapsiani ja luulen että heidän on hyvä näin!
Eilen olin lomalla lasten kanssa ja jo alkoi ahdistaa leikkipaikalla toisten äitien arvostelevat katseet. Huomauttelut että "me olemme tältä omakotialueelta" ärsyttää! Niin minäkin, mutta asun omakotitalossa, koska tarvitsemme tilaa ja se nyt tässä elämäntilanteessa sopii meille. Minulle talo ei ole elämän tai arvostuksen mittari. En myöskään voi hyväksyä sitä, että vanhemmat tukee lapsiaan heidän valitessaan kavereista. Eikö olisi parempi opetella olee kaikkien kanssa? Elämämme samassa maailmassa ja jossain vaiheessa et voi valita kavereistasi tai äitisi ei voi valita heitä sinulle. Ollaan siis yhdessä kaikki! Arvostetaan muiden mielipiteistä ja muitakin ihmisinä, vaikka olisivat outoja ja erilaisia....

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

Ihan Kesä!

Vietimme ihanan lomapäivän lasten kanssa siivoten ja ulkoillen. Aurinko helli meitä ja ulkona oli ihanaa! Kiipeilimme läheisillä lumivalleilla ja laskimme mäkeä. Aurinko oli niin kirkas että aurinkolasit oli ihan pakolliset!
Kun siinä kiipeilimme, tuli tytöille tietysti kuuma ja auringossa oli niin ihanaa että lapset huokasivat yhdestä suusta:"Äiti on ihan Kesä!" Niinpä! On oikeasti ihan kesän tuntu niiden pakkasten jälkeen! Myös linnut laulaa ja kuulostaa niin ihanan kesäiseltä! Onpas ihanaa kun on joitakin päiviä lomaa, että voi nauttia näistä keleistä! Nautitaan auringosta ja ihanasta yhdessä olosta ulkoillessa!

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Maaliskuu?!

Hei nyt on jo maaliskuu! On siis ihan kevät ja talitintit laulaa! JEE! Talven selkä on taittunut ja ihan kohta on kesä!!!
Mutta mihin aika menee? Juuri oli joulu. Ihan äsken tulimme reissusta ja oli lokakuu. Kuinka aika voi mennä näin siivillä? Miten saisin nautittua kaikista hetkistä täysillä ja elettyä juuri tätäpäivää? Miksi aina elän jo huomisessa ja viikon päästä. Juuri nyt on tärkeintä ja tässä minun pitäisi olla juuri nyt! Miten sen kaiken saisi iskostettua kiireen keskellä huritelevaan päähäni?

Nyt minun tarvitsee keskittyä tähän hetkeen ja ihaniin lapsiini ja perheeseeni. Ne kokemukset voin säilyttää ne eivät odota! Muu ei ole tärkeää, vai onko?

maanantai 28. helmikuuta 2011

nautintoja yhden lapsen kanssa

Nuorimmat lähti mummolaan tänään. Vanhin lomaili yksin kotona päivän, kun olimme töissä. Koira seuranaan päivä oli mennyt nopeasti eikä siksi valittamista, oli ulkoillutkin useamman kerran. Olimme sopineet että lähdemme töiden jälkeen kaupungille katselemaan tupaantuliaislahjaa ystäväperheellemme.
Kiersimme joitakin vaate kauppoja ensin ja sitten Tiimarin ja ruokakaupat ja ideoimme lahjaa. Tyttäreni oli aivan innoissaan kun sai miettiä mitä illalla syömme jälkiruokineen. Teimme ruuan yhdessä: pastaa pinaatti kermakastikkeessa valmiina pussista ja ihanaa salaattia sekä tuoretta myslileipää ja jälkiruuaksi valkosuklaa marja jäätelöä. Telkusta tuli ruotsin miljonääri äidit, mutta oli meillä silti kivaa! Ihania pikku iloja elämässä! Tyttäreni jolle harmittavan vähän jää nykyisin aikaa,nautti selkeästi ihan täysillä. Hienoa, että esi murrosikäinen jaksaa olla vielä meidän vanhusten kanssa!!

Niin ja oikeasti eineksistä saa pienellä "tuunaamisella" ihan herkkuja! Kokeilkaan vaan!!!! :)

sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Tauti porskuttaa...

Niin samalta kuulostaa kuin aikaisemmatkin postaukset, tauti senkun porskuttaa. Tyttäret ilmeisesti jo hiukan paremmassa kunnossa - kahden viikon sairastelun jälkeen. Itse sain kuumeen uudestaan viikon tauon jälkeen. Olo on aivan hirveä. Kaikkia niveliä särkee. Ei voi nukkua kuin selällään, koska lonkat ja olkapäät on niin kipeät.

Ulkona aurinko paistaa ja pakkasta on vain muutama aste. Aivan mahtava ulkoilukeli. Onneksi lapsilla on isä joka otti heidät ja luistimet ja suuntasivat luistelemaan. Aivan ihana ilma tehdä niin! Ihanaa kun on terve aikuinen hoitamassa lapsia!

Ensi viikko onkin täällä hiihtolomaa. Alkuviikon mummo hoitaa lapsia. Loppu viikolle pitäis miettiä tekemistä. Pohdin HopLoppia, Peukkulaa, elokuvia ja arjen askareita. Minä tahtoisin viedä lapsia vaikka mihin, mutta luulen että he olisivat onnellisia minun seurasta. Leivottaisis, askarreltaisi, ulkoiltaisi... Katsotaan mitä keksin.

maanantai 21. helmikuuta 2011

Rauha talossa

Sairastamme koko tyttö kööri meidän perheessä. Yhdellä kuumetta, kaksi yskii ja yksi valittaa heikkoa oloa ja hiukan kuumeinen. Voitte arvata kuinka mukavaa tää on! Itse olen totaalisen kylästynyt tautiin, olen tosi huono sairastaja. Ahdistaa sisällä olo. Oma ulkomuoto näyttää tosi tylsältä peilistä. Koitan järjestellä menoja sähköpostilla että olisin edes hiukan ulkomaailman kanssa tekemisissä. Olo on niin huono ettei kahvikaan maistu... Koira vaeltelee huoneesta toiseen ja ihmettelee mikä on homman nimi....
Mulla olisi intoa tehdä opintotehtäviä, mutta tarvisin pari juttua kirjastosta ja paperille printattuna. Voisin joogata tai jumpata, mutta lievä kuume ei taida olla hyvä yhdistelmä jumpan kanssa... Kyllä ottaa päähän tää sisällä kärvistely!
Onneksi lapset nukahtivat kaikki - loppui se äiti! Äiti! -kuoro. Kohta toki heräävät ja kiva olisi keksiä jotakin hyvää heille piristykseksi, ehkä pannari?
Toinen pohdinnan aihe on tämä perheiden sairaidenlasten hoidon jakaminen? Kuinka monessa perheessä se on automaattisesti äiti, joka jää kotiin? Onko joillakin toisinpäin? Voiko asiatsa keskutella vai miten päätetään?
Meillä aina punnitaan menojen tärkeydet. Mieheni joustaa hyvin ja usein puolitamme päivän ja jaamme sen mukaan miten on menoja kummallakin. Usein mietin mikä on tärkeä meno ja mikä ei? Voiko jokin olla tärkeämpää kuin lasten hoitaminen? Olenko itsekäs kun ajattelen että työssä tulee olla, eikä kotona...Toki olen ja siitä syyllisyyttä kärsin!!! Kärsiikö kukaan muu?

Ruokaa leivinuunissa

Nyt kun pakksaset paukkuu lämmitämme joka päivä takkaleivinuuniamme, on ruuan laittaminen leivinuunissa helppoa. Toki valmisteluun pitää hiukan enemmän satsata kun aikaa hauduttamiseen menee enemmän kuin keittelemiseen, mutta ikaa säästyy kun ei tarvitse vahtia niin paljon.
Tein tänään possua ja kasviksia uunissa.

POSSUA JA KASVIKSIA UUNISSA

700g possun ulkofilettä
pari sipulia
6-7 perunaa
5 porkkanaa
1/2 tl inkivääriä jauhettuna ja kuivattuna
1/2 tl paprikachilijauhetta
1-2 laakerinlehteä
6-8 kpl kokonaisia maustepippureita
soijakastiketta
riista kanttarelli fondia

Pilkoin possun ulkofilettö pieniksi kuutioiksi ja laitoin laakeaan uunivuokaan. Pilkoin myös sipulit aika isoiksi kuutioiksi,perunat ja porkkanat myös kuorin ja kuutioin. Laitoin kaikki kuutiot uunivuokaan, lorautin päälle kanttarelli riista fondia, soijakastiketta, pari laakerinlehteä, 6-8 maustepippuria, jauhettua inkivääriä ehkä noin 1/2 tl, saman verran vähän tulista paprikachilijauhetta. Pari desiä vettä ja uuniin. Annetaan hautua niin kauan, että kasvikset ovat pehmeitä (ainakin pari tuntia) ja nautiskellaan vaikka punajuurisalaatin kera. Jos teet sähköuunissa joku 150-175 astetta on hyvä).

lauantai 19. helmikuuta 2011

vauvoja ja kissan pentuja

Äsken tyttärini kiljui, että hän on Arkadianmäen Ulla ja saa kymmenen kissanpentua. Hän kysyi että tuleeko ne Pimpistä? Vastasin tietysti että tulee juu, juu, kun nuhaisena nojatuolissa istun. Sitten näin kuinka hän käveli ohitseni pitkikset täynnä muhkuroita. Kysyin mitä hänellä on housuissaan ja vastaus oli että niitä kissanpentuja!
Nyt hän pohtii vieressäni voiko istua, kun on housut täynnä kissanpentuja (pehmoleluja!). Pystyi istumaan, mutta totesi että olisi kiva jos syntyisivät. Rankkaa tuo odotus aika oli sitten kissa tai ihminen!!!

perjantai 18. helmikuuta 2011

Tauti ei hellitä...

Edelleen itse sairastan samoin vanhin tyttäreni. Koska vanhimmainen on ylittänyt jo maagisen 10-vuoden rajapyykin on hänen pärjättvä kotona yksinään. Hän kysyikin syksyllä minulta: "kuka on keksinyt että 10-vuotias pärjää yksinään kipeenä?" En osannut vastata kysymykseen. Totta on, että kymmenen täyttänyt ei ole vielä niin kypsä, että yksin pärjäisi. Nytkin eilen ei osannut ottaa mitään suuhunsa ja tänään oli syönyt mandariinin. No sillä tietysti pärjää pitkälle!!!
Itse olen niiskuttanut pari päivää ja olo on tosi huono. Pomon kommentti ole "tee jotakin tolle flunssalle" teki mieli sanoa et saat tän! No joo kai on viikonloppu otettava rennosti ja sairastettava, jotta paranee... Ensi viikolla olisi tulossa vieraitakin, joita oikeasti tahdon nähdä, parannuttava siis on!

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Niisk!

Perheeseemme on esettunut kunnon flunssa. Ensin sairastui nuorimmainen ja eilen keskimmäinen. Arjen pyörityksen lisäksi kammppailemme vanhempina työn ja lasten hoidon kanssa. Kumpi jää kotiin? Kummalla on tärkeämpää tekemistä töissä? Miten rytmitämme menemisemme jne.
Kaikki muuten ihan ok ja tämä on tavallista arkea, mutta niiskutan itsekin. Lihaksia pakottaa ja olo on vetämätön. Niin, olen lähdössä koulutukseen Tampereelle eikä olo ole yhtään sellainen, että kiinnostaisi lähteä...tahtoisin kaivautua sänkyyn peiton alle ja jäädä sinne! Tässä nyt lääkitsen itseäni, että kykenen kähtemään junaan. Olen sen verran veto pois, että en jaksa edes raahustaa bussilla joka on n. 40 min ennen junani lähtöä keskustassa. Tilasin taksin ja kärsin siitä seuraukset....
Mieheni jää lasten kanssa kotiin sairastamaan. Huominen katsotaan sitten illalla. Tytöt voisi mennä mummolaan, mutta kipeinä heitä ei sinne voi laittaa. Huomenna ja perjantaina olisi minulla koulutusta myös, katsotaan jaksanko mennä tai pääsenkö. Lasten terveys kuitenkin on tärkeintä!

tiistai 15. helmikuuta 2011

hoitokysymys??

Meidän kaksoset ovat olleet puolitoista vuotta perhepäivähoidossa ja olen ollut todella tyytyväinen järjestelyyn. Perhepäivähoitoa ennen heitä hoidettiin kotona pääasiallisesti mummon toimesta, joka oli aivan mahtava ratkaisu myös! Lasten ja mummon suhde syveni ja tiivistyi aivan toisenlaiseksi kuin muiden lapsiemme. Olen todella onnellinen siitä että mummo jaksoi puolitoista vuotta tyttöjen kanssa! Niin ja arvatkaa kuinka helppoa se oli minulle. Mummo hoiti kodin yleissiivouksen ja ruuanlaiton. Ei tarvinnut viikkailla pyykkejä tai muuta. Aivan ihanaa!

Kun hain hoitopaikkaa kaupungilta, olin ensisijaisesti viemeässä tyttöjä päiväkotiin. Paikkaa sellaisesta emme kuitenkaan saaneet ja perhepäivähoitoon tyydyimme. Syksyn myötä totesin perhepäivähoidon joustavuuden olevan haastavalla nuorimmaisellemme armahdus. Ruokailuja voitiin rytmittää ja tekemistä suunnitella kiukun mukaan. Nyt on näistä ajoista kasvettu ja hoito silti vastaa tarpeita.

Koskaan ei ole kuitenkaan ajatellut, että hoidossa heidät eri paikkaan veisin. Nyt neuvolassa asiaa minulle ehdotettiin useamman kerran. Pohdituttaa kovasti miten toimisin. Mielestäni lapset otetaan yksilöllisesti huomioon perhepäivähoitajalla. Hän pyrkii järjestämään asiat niin, että lapset saavat tehdä eri aikaan ari asioita. Myös erilaiset ryhmät ovat tarpeen mukaan käytössä. En itse ollut ajatellut eri paikkoja ollenkaan.

Kouluun olin aluksi viemässä heitä eri luokille, mutta nyt en enää tiedä. Voisinko olla niin itsekeskeinen, että armahtaisin itseni ja laittaisin heidät samalle luokalle. Kaikki asiat olisivat samaan aikaan. Meidän ei tarvitsisi miettiä oliko luistelua kummalla ja mikä koe kelläkin. Kokeisiin lukeminen onnistuisi yhdessä, yksillä kyselemisillä jne. Tämä siis olisi MINULLE helppoa! Voinko toimia sen mukaan mikä on minulle helppoa? Voinko armahtaa itseni tässä? Tätä olen jo miettinyt useasti, vaikka kouluun lähteminen ei ole vielä ollenkaan ajankohtaista....

Nyt neuvolassa heitetty kysymys eri hoitopaikoista, saa mielessäni pyörimään saman tyyppisä kysymyksiä. Voinko ajatella itsekkäästi, että aamuni lyhenee ainakin vartin ja iltapäivä myös, jos voin viedä lapset samaan paikkaan. Olenko liian itsekeskeinen, jos ajattelen, että puoli tuntia minulle lisää työaikaa, on paljon? Tulisiko minun pohtia lasteni kehitystä? Kärsivätkö he, jos eivät voi olla erossa? Käsivätkö he, jos joutuvat olemaan erossa?

Kiitos neuvolan tädin, jos aikaisemmin olen pohtinut riitänkö kahdelle saman ikäiselle? Kohtelenko heitä yksilöinä? Enhän vertaile heitä? Olenko heille tasapuolinen? Pohdin nyt myös pitäisikö yksilöllisen lapsen kehityksen tukemisen kannalta heidät erottaa omiin hoitopaikkoihinsa - kyllä pieni pääni nyt on pullollaan kysymyksia ja omatunto kolkutta vielä enemmän! Toisaalta kai se onkin neuvolan tehtävä, saada vanhemmat huomaamaan omat virheensä, vai onko? Mitäs mieltä olette? Olisin toivonut, että neuvola tukee vanhempia kasvatustehtävässä?

maanantai 14. helmikuuta 2011

Ystävänpäivä!!

Ajatuksissani teen ystävänpäivä postauksen ajankanssa ja rauhassa. Ajatus oli, että koskettaisin kirjoituksellani kaikkia ihania ja rakkaita ystäviäni, ja osoittaisin kuinka paljon he minulle merkitsevät! Niin miten kävi?
No huomaatte varmaan, ettei tämä ole tuollainen ajatuksella kirjoitettu postaus. Perjantaina, kun säntäsimme neuvolaan kaikki oli vielä aika ok. Olin ajatuksissani valmistautunut pakkasviikonloppuun ja olemaan lasten kanssa sisällä. Tiesin, että töitä olisi jonkin verran tehtävä, että tuleva viikko ei olisi niin hektinen... Sitten nuorin lapsista sairastui flunssaan. Sain siivousinnon auringon myötä päälle ja sunnuntaina töihin päästyäni, minut hälyytettiin kotiin, kun oli tullut vieraita. Siis nyt olen kotona hoitamassa yskijää ja koitan tehdä töitä samalla...karmea kasa niitä ainakin tuossa odottaa. Eli se siitä!

Silti ystävät ovat minulle tosi tärkeitä ja kokoajan kärsin siitä, että liian vähän löytyy ystäville aikaa...Toisaalta, kun oikein sitten satsaa niihin harvoihin tapaamisiin voi laatu korvat määrää - eikö?

Syksyllä näin kaukana asuvaa ystävääni Ateneumissa ja sen jälkeen menimme syömään. Ihana päivä! Vaikka emme näe usein, väliä tapaamisilla voi olla vuosia, tuntui että ei ole kulunut kauaa siitä, kun viimeksi näimme.
Ateneumista suuntasin toisen ystävän luokse yöksi. Istuimme pimeällä takapihalla ja joimme viiniä kuunnellen yön ääniä. Voiko olla parempaa! Näemme harvoin myös, mutta silti koemme tai ainakin minä koen, että meillä on niin paljon yhteistä ja tsemppaamme toisiamme vain olemalla olemassa!
Jos minua harmittaa jokupäivä todella paljon, voin soittaa samassa elämäntilanteessa olevalle ystävälleni. Hän jaksaa kuunnella ja kertoa mielipiteensä - vahvistaa näkemystäni tai osoittaa että olen ihan väärässä. Tämän saa vain ystävä tehdä!;) Heihin luotamme ja uskomme, kun he osoittavat, että olemme väärässä. Hän jaksaa kuunnelle kaiken mikä niskaani kaadetaan. Hän myös osaa neuvoa käsityöongelmissani!

Omaan paljon ystäviä joiden kanssa ei enää ole niin paljon yhteistä, paitsi yhteiset muistot ja silti ne ovat niin vankkoja ettei ilman pärjää. Elämän muuttuessa tulee uusia ystäviä kuvioihin - joistakin ihmisistä vaan tuntee, että heitä ilman ei voi elää, vaikka täytyy tunnustaa etti näin "iäkkäänä" aina jaksa tutustua. Joskus ajattelen ettei minulle ole aikaa kaikille ja siksi olen tullut valikoivammaksi kenet otan lähipiiriini. Kaikkien kanssa ei vaan koe olevansa niin hengenheimolainen. Toki ymmärrän, että näin voin jättää taakseni ihmisiä, joista voisi tulla hyviä ystäviä, tiedostan siis tämän.

Nyt kun kotana sairastamme saan voimaa siitä, että lapsuuden ystäväni tulee meille kylään ensi viikolla. Toivon vaan etten joudu pettymään, siksi että jomman kumman perhessä sairastetaan. Meidän tapaamisemme ovat muuttuneet lasten tulon myötä. Ennen saatettiin nähdä baarissa, nyt istutaan sohvalla tai keittiössä ja seurataan lapsia. Toisaalta olisi ihanaa, jos lapsemme jatkaisivat ystävinä, kun kauttamme tutustuvat. Katsotaan.

Kai voin loppuun todeta, että YSTÄVÄT ovat elämän koossapitävä voima. He jaksavat kuunnella ja kannustaa, he palauttavat pilvilinnoista maanpinnalle tai nostavat sinne pilviin. Parasta aikaa on olla ystävän seurassa, vaikka se ei tapahtuisikaan ihan joka päivä. Kiitos ystävät, että elätte minun kanssa! Toivon, että jatkossa minulla on teille enemmän aikaa tai sitten laadukkaampaa aikaa!

Pahoittelen jo nyt, että kukaan teistä ei ole saanut minulta kortteja tai muuta - koitan jakaa muistamista eri päiville jatkossa.:)Halauksia!

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Katsoisi eteensä!

Sisareni kertoi, että oli mennyt lasteni kanssa jäätelöautolle. Jätskiauto ei kuitenkaan tullut ajoissa, koska oli ajanut ojaan. Lapseni olivat jo alkaneet palella ja nuorempi oli sitten sisarelleni alkanut vihjailla asiasta siihen sävyy,n että heidät oli turhaan tuotu odottamaan jääteläautoa. Olisihan heidän mielestään voinut tulla vasta sitten, kun se auto oikeasti tulee!

Sisareni kertoi sitten, ettei hän voinut tietää auton olevan noin myöhässä, mutta koska se oli ajanut ojaan on aikataulu sekaisin. Kun nuorimmainen oli kuullut, että jäätelöauto oli ajanut ojaan, oli hän hetken asiaa ihmeteltyään todennut:" Kattois eteensä!"