Matkan suunnittelua perheelle

Olemme matkustaneet joitakin kertoja ulkomaille koko perheen voimin. Aluksi matkustaminen pienien kaksosten kanssa jännitti, mutta kun näimme kuinka tytöt nauttivat matkoista ja siitä että olemme ihan erilaisia kuin kotona, antoi tuo intoa suunnitella uusia matkoja.
Ensimmäinen kaksosten kanssa toteutettu matka suuntautui Bulgariaan Sveti Konstantiniin. Paikka oli vanha luostarikylä ja lähinnä paikallisten suosima. Rauhallinen ja ihana. Lapset tykkäsi lämmöstä ja leppoisesta tunnelmasta. Seuraavana vuonna suuntasimme Bulgariaan Albenaan. Kohde oli enemmän turisteille suunnattu, mutta paljon isompi kuin Sveti. Sairastimme siellä myös kunnolla. Kokemus oli silti hyvä. Tallinnan ja kotimaan matkojen liusäksi olemme käyneet myös Turkissa. Siellä lapset jo nauttivat kameleista, rannasta jne.
Kun mietimme kohdetta koitamme katsoa, että hotelli on hyvä ja uimaaltaalta löytyy lasten allas. Oikeasti tämä on tärkeää niin ei tarvitse kokoajan vahtia lapsia niin paljoa. Nyt olemme olleet All Inclusive hotellissa ja sen helppous houkuttaa. Mietimme matkaa ja pohdin, että rantabaarin kuuluminen hotellin palveluihin tekee lomasta aika todella helppoa.. Haenko liian luksusta ja helppoa? Miten muut mietitte lomianne? Pohdin myös lentoaikatauluja...jaksanko herätä 4-5 aikaan aamulla lähtemään lentokentälle???? Huh? Onko pakko?

Loma on kuitenkin aina niin virkistävää että sitä odottaa innolla...eikö? Muistoihin on myös mukava palata pitkän talven aikana!

Kesä yllättää

Joka vuosi käy niin että odottaa kevättä ja yht'äkkiä huomaa että on kesä! Nyt on jo nurmikko pitkällä, sireenit ja omenapuut alkaa kukkia ja kesäloma kolkuttaa.... Miten se aina yllättääkin tuo kesä! Niin no niinhän se talvikin tekee. Iän myötä ei enää jotenkin rekisteröi muutoksia. Itse huomeen työn vievän niin paljon aikaa ettei muulle meinää aikaa jäädä.
Mietin usein tätäkö on elämä, töitä kotia ja töitä? Äitini sanoi mielestäni osuvasti että lapsen lapsista voi nauttia kun on aikaa. On totta että ryyhkavuosissa ei oikein tunnu aikaa jäävän lapsista nauttimiseen. Harmi lapset on kuitenkin niin vähän aikaa pieniä. No jos saisi elää terveenä niin jaksaisi sitten neuttia lapsen lapsista! Niin ja nautitaan nyt tästä kesästkin ennen kuin syksy tulee!

Kun ilo katoaa elämästä....

Parin viimeisen päivän aikana on muistunut liiankin eloisesti mieleen kolmen vuoden takainen välilevyn pullistuman aiheuttama kipu ja tuska. Muistan kuina vasen jalkani katosi elämästäni ja kävelin jonkun toisen "jalalla". Elämä oli lääkkeiden armollisen tuskan helpotuksen metsästämistä ja varomista sekä sinnittelemistä. Ajattelin jo että olin ollut fiksu ja voinut jättää tuon tuskan taakseni.

Alkuviikosta minun oikea jalkani ja alaselkä alkoi oireilla. En meinannut päästä koiran kanssa aamukävelyltä kotiin, kun jalka katosi alta. Kipu oli hirmuinen ja tuskailin kävelemisen kanssa. Tänä aamuna kaikki tuntui olevan hyvin, kunnes laitoin pyykkejä ja jalka meni alta. Kipu oli sietämätön ja päädyin lääkäriin. Ongelma ei lääkärin mukaan ole vielä liian vakavaa. Palauduin siis kotiin uusien vahvempien lääkkeiden kanssa.

Tätä kirjoittaessa olo on parempi, vaikka odotankin seuraavaa pilleriä ja sen tuomaa kivutonta aikaa. Kuinka helposti olen riippuvainen lääkkeistä? Koitan siis sinnitellä kipuni kanssa ja huomenna mennä jumppaamaan, jotta saan edes jostain hyvää oloa - lääkäri vakuutti että liikunta tekee vaan hyvää! Nyt päätän aloittaa selkälihasten treenin tiukasti, että pääsen näistä vaivoista. Tuntuu niin pahalta huomata että ikää on niin paljon ettei korjaaminen kannata!

matkakuumetta

Meidän lomareissu ja irtiotto arjesta lähestyy. Jännitystä on lisännyt tuo tuhkapilvi, joka nyt kai väistyy. Ihanaa kun pääsemme toteuttamaan suunnitelmiamme ja kokemaan asioita yhdessä! Odotukset tällekin reissulle ovat suuret ja saamme seuraksemme kaksi serkkua, joten odotukset ovat vielä suuremmat. Toivottavasti kestämme yhdessä ja löydämme näkemisen arvoiset paikat! Jännitys vaan tiivistyy kun matka lähestyy......:)

sadetta ihanaa!!!

Suomen kevät on ihanan vaihtelevaa! Voiko olla parempaa? Toisinaan aurinko paistaa ja on todella kuuma ja ihanan kuuma, ihan kesäinen keli. Sitten toisinaan on kurjan kylmää ja jäätävää ja toisinaan sataa. Nyt juuri meidän yllä pyörii ukkoskuuro. Jyrähtelee, tulee rakeita ja sataa kunnolla.
Sade ei ole ollenkaan kivaa jos olet ulkona väärissä vaatteissa. Sadenpitävissä vaatteissa on ihanaa kuunnella sateen ropinaa huppuun ja takkiin. On ihanaa haistella puhdasta ilmaa. Voiko olla parempaa kuin lähteä lenkille sateen jälkeen, haistella raikasta sateen jälkeen puhdasta ilmaa!
Nautiskellaan siis vaihtelevista keleistä ja sateesta!

Hyvän olon metsästys....

Olen jokusen kerran käynyt aamulla spinningissä ja voi millaisen olon siitä saa! Ohjaaja on aivan loistava - kannustaa ja hymyilee. Jo tuosta asenteesta tulee hyvälle mielelle ja mieli kantaa pitkälle päivään! Kiitos Linda!


Hikoilemalla aamulla ihan kunnolla ja purkamalla patoutumiset pyörään ja sen vastusruuviin tulee päivästä paljon parempi. Endorfiinitaso nousee aamusta ja hyvä olo auttaa jaksamaan hyvin ja illalla uni tulee niin helposti! Toki aamu herääminen on joskus tuskaa, mutta itselle se on aika tavallista.

Kun menen salille aamulla ja sieltä tavallisesti suoraan töihin on aamu kiinni vain minusta, mikä tekee siitä vielä enemmän luksusta! Tänään palasin poikkeuksellisesti kotiin ja kuuntelin lasten hankalan aamun... aika hyvin saivat oloani heikommaksi, mutta nyt uurastan töiden parissa kotona ahkerasti niin sitten nukunkin taas paremmin!

Iloista sadepäivää kaikille! Odotetaan auringonpaistetta ja jaksetaan iloisena siihen asti!

työhön opettelua

Tahdon opettaa lapseni tekemään työtä niin koulussa kuin arkenakin. Vanhimmainen tyttäreni on 11 ja hän auttelee kotona jo ihan paljon ja vaadinkin sitä. Astianpesukoneen tyhjennys kuuluu jokapäiväisiin tehtäviin ja muita töitä joinakin päivinä saa myös tehtäväkseen. Tähän minutkin kasvatettiin, kun olin pieni.
Tänään olimme sisareni luona istuttamassa kuusentaimia. Tytäreni kanssa istutimme 500 tainta tänään.Olen tosi ylpeä tytöstä joka rämpi pusikossa ja raahasi taimipussiaan. Lopuksi vaihdoimme osia ja hän putkella iski taimia maahan. Hienosti jaksoi koko urakan!
Lupasin ja samoin sisareni lupas,i jotain kivaa sitten lomareissulla tuosta uurastuksesta. Ihanaa nähdä että tytär ymmärtää työn merkityksen! Osaa myös nauttia olosta jonka saa kun on saanut työntehtyä ja näkee oman käden jäljen. Bonuksena oli kahdenkeskistä aikaa minun kanssa. Kävimme läpi biologian koealuetta jne. Ihana päivä! Niin pienemmät sisaret viihdyttivät mummoa tuon ajan.

Epäonnen aamu

Onnellisena nukuin hiukan pidempään kuin muu perhe - ihanaa! Minut kuitenkin herätettiin siihen tietoon, että kahvinkeittimemme oli syttynyt palamaan. Juuri viikolla oli tiedotusvälineissä kodinkoneiden palamisesta juttua. Niistä syntyy vaarallisia savukaasuja jo 2 min päästä syttymisestä! Onneksi mieheni oli ollut valppaana ja huomannut savunmuodotumisen ennen kuin liekit olisi piiskanneet kaapistoja. Kahvinkeitin siis poistettiin ulos käryämään ja suuremmilta vahingoilta vältyttii. Toisaalta harmittaa, olin saanut keittimen lahjaksi kun olin kaaso ja sillä sai tehtyä myös erikoiskahveja. Takuu toki jo ummessa.

Kun nousin tämän järkyttävän tiedon kuultuani ja aloin lukemaan lehteä ja syömään aamupalaa rauhallisin mielin tietysti! Ei mennyt kauaan kun keskimmäinen tytäs alkoi huutamaan kovasti. Hän kerää kuulapyssyjen muovikuulia mielellään ja oli leikkinyt sillä. Leikin seurauksena kuula päätyi nenään... En edes kysynyt miten se leikissä voi päätyä nenään! No mietin hetken ja rauhoittelin tyttären, että itku loppui. Ajattelin et olisin niin mieleläni tehnyt jotain muuta kuin lähtenyt sairaalaan! Pyysin tytärtä niistämään ja niinhän kuula oli toisella niistämikerralla paperissa. Loistavaa tästäkin selvittiin siis!

Ei kahta ilman kolmatta, kuuluu sanonta.. eli nyt odottelen mitä seuraavaksi tapahtuu.. Toivotaan et perjantai 13. päivän onnettomuudet tuli meille vain vähän myöhässä eli lauantai aamuna, eikä enää ole mitään odotettavissa!!!

Viikonloppu!

Ihanaa raskaan viikon jälkeen laskeutua viikkikseen. Ohjelmassa tyttöjen kanssa oloa. Ostimme makkaraa ja meinaamme paistaa ne joko grillissä tai kiukaalla, riippuu kelistä. Huomenna odotamme serkkuja kylään ja suunnittelemaan kesän ekaa reissua. Haaveilen siis että olisi useampikin reissu tiedossa...katsotaan!
Sunnuntaille olisi Mats Show tai taimien istutusta, katsotaan kumpaa jaksaisi. Meinasimme myös leikkimökkiä sisustaa ja vaan olla. Ihanaa!
Ihanaa olisi käydä myös kierrättämössä (http://jklsecondhand.blogspot.com/p/mika-on-kierrattamo.html)...katsotaan miten yksin lapsien kanssa onnistuu...
Nyt olen kuitenkin väsynyt ja kaipaan pitkiä yöunia - katsotaan kuinka saan nukkua!

Positiivisuus

Nyt olen kaksi päivää koittanut jatkaa positiivisella asenteella. Voin tunnustaa että tänään ei enää iltapäivällä ole positiivinen olotila. Johtuuko se sitten siitä että ulkona sataa vettä vai kaikesta muusta - tiedä häntä...
Miten saan itseni tsempattua jatkamaan positiivisella asenteella? Tähän tarvisi nyt voimia ja ideoita.....

Lapset ovat voimavara ja meillä haasteellinen tytär on alkanut käyttää kiukkuenergiaansa kaikkeen muuhun kuin kiukkuun! IHANAA! On jopa löytänyt itsestään huumorintajun ja ilon, aivan ihanaa katsottavaa ja koettavaa!

Vaikka koti on ihana on minulle työ tosi tärkeä ja mietin aika usein onko se liian tärkeä. Voisinko tehdä työkseni jotakin mikä antaisi minun hyville ominaisuuksille oikeutta ja voisin oikeasti antaa itseni likoon. Katsellaan löydänkö sellaista työtä koskaan...

Tänään päivän energiat sain kuntosalilta kun kävin ennen työpäivää treenaamassa ja olo olikin pitkälle iltapäivään aivan loistava!

Parempaa oloa metsästämässä!

Ennen tuplien syntymää kuntoilin tosissani ja olin huippukunnossa. Raskaus oli kuitenkin minulle niin kova ponnistus että kaikki ylimääräinen liikunt ajäi kuin seinään, koska ruok aei vaan pysynyt sisällä ja energiaa ei siten ollut mihinkään ylimääräiseen.

Muistan kuinka energinen olin ja jaksoin kaikenlaista. Tätä oloa olne kaivannut ja halunnut. Liityin noin kuukausi sitten kuntosaliin ja nyt olen koittanut käydä liikkumassa noin joka toinen päivä vähintään 3krt viikossa.

Kunnon hikisen treenin jälkeen olo on aivan mahtava. Mitä rankempaa sitä ihanampi olo! Oikeasti ihan odotan sitä kun pääsen huhkimaan! Ihaninta on aamuisen noin puoli seitsemän mennä salille ja hankkia hiki ja hyvä olo. Käydä suihkussa ja meikata rauhassa ja laittaa hiukset jne ja lähteä rauhassa töihin. Työpäivä ei voisi paremmin alkaa!

Aamulla taas suuntaan salille ja hankin ihanan olon! Iloisena siis huominenkin päivä ja päätös pitää!

Unelmista haaveilua vai kun mikään ei riitä?

Kun olin nuorempi haaveilin aviomiehestä, kodista ja lapsista. Unelmissani teimme kaikenlaisia asioita. Odotin, että pääsen toteuttamaan haaveet ja elämään unelmat todeksi. Näin on jokseenkin käynyt, minulla on aviomies, koti ja kolme ihanaa lasta! Miksi en vaan muista mistä tekemisistä haaveilin? Tai elämämme arki ei vastaa niitä unelmia joita minulla oli.
Nyt kun olen saavuttanut paljon unelmistani, olen koulutukseltani luokanopettaja, niin kuin kauan haaveilin ja unelmoin. Olen vakityössä ja harrastuksia on myös. Elämän pitäisi olla aivan loistavaa ja silti tuntuu, että kaikki ei ole hyvin. En tiedä unelmoinko enää, uskallanko? Unelmoiminen tuo arkeen jotenkin hohdokkuutta ja antaa voimaa. On mitä odottaa! Unelmien täyttyminen ei kuitenkaan aina olekkaan niin hohdokasta ja hienoa kuin unelmissa on ajatellut. Arki raiskaa ihanat pilvilinnat ja tekee niistä harmaita hirsimörskiä. Miksi näin? Eikö arki voisi olla hohdokasta ja yhtä hienoa kuin unelmissa? Vai totunko tähänkin ja mikä sitten on hienoa? Olenko ihminen jolle mikään ei riitä?
Kuvitelin nuorena että aikuisena on sitten seesteinen ja tietää mitä tahtoo. Milloin kasvan aikuiseksi sitten? En koe olevani seesteinen. Tahdon välillä tuota ja välillä tätä. Tämän vuoksi en koe ehkä saavani asioita joita tahdon. Onko väärin tahtoa vaikka mitä? Mihin pitäisi vetää raja? Olenko yhteiskuntaan epäsopiva, jos en saa nautintoa työstäni ja ole tyytyväinen saamaani palkkaan? Entäs jos en edes arvosta palkkaa? Pitäisikö nuoren olla kiinnostunut rahasta ja ympärilleen keräämästä mammonasta? Onko väärin tahtoa mukavaa oloa? Hyviä kavereita? Ilon kyyneleitä? Stressin, hermopaineen ja äksyilyn sijaan? Onko väärin tahtoa käyttää resurssejaan kaikin tavoin ja nauttia elämästä?
Nyt kun koitan miettiä miksi en kauheasti enää haaveile, ymmärrän! En tee asioita joissa kokisin nauttivani, en uskalla revittää ja nauttia. Koitan elää yhteiskunnan normien mukaan ja tehdä kaikki bliisusti. Haaveet ei tule uniin ja unelmiin, koska tukahdutan ne tällä tasapaksulla elämällä. Koska uskallan irrottaa otteen ja pudota uuteen mahdollisuuteen? Uskallan tarttua elämään ahnaasti ja rajoja koetellen?

Nyt päätän että huomenna on uusi päivä! Nautis ihanista lapsistani, perheestäni ja kodista! Teen työni niin kuin parhaaksi näen. Nautin asioista joista tykkään ja satsaan niihin. Päätän nauttia elämästä tämä on vain minun ainokaiseni! Teen asioita jotka saa minut hymyilemään ja jos joku koittaa minua loukata en huomioi häntä vaan sitä kuinka upea olen! Katsotaan palaako unelmointi ja haaveilu osaksi elämääni!

Sitten voisin kyllä vielä toivoa että olisin paremman näköinen, fiksu ja hiukan hoikempi.... Eli minulle ei mikään riitä ;)

Suurperhe sittenkin??

Olen aina ajatellut etten ole mikää perheenäiti. Minulle riitti pitkään yksi lapsi ja mietin todella plajon tahdonko lisää lapsia. SItten kun pitkällisen mietinnän jälkeen uskaltauduin tahtomaan yhtä lisää sainkin kaksi. En ollut kauhean onnellinen asiasta, mutta kyllä minusta on ihan suurperheen äidinominasuuksia löytynyt....

Kolmen lapsen organisoiminen on siis työni ja jokapäivä minua. Outoa, mutta alan jo siihen tottua. Tänään sitten kaverini toi omat lapsensa meille myös hoitoon. Oikeastaan tämä ei ollut ensimmäinen kerta. Tapamme kasvattaa on jokseensa samanlaiset ja en siksi jännittänyt enää asiaa. En tosin pidä itseäni vieläkään lastenhoitaja tyyppinä, mutta kai joskus voin kokeilla....

Lapsia siis omien kolmen sijaan olikin viisi (yksi oma oli harrastamassa). Vilinää oli pihalla, mutta sain jopa pilkottua oksia samalla. Ei siis paha hoitaa viittä alle kouluikäistä! Pitäisiköhän minun miettiä perheen suurentamista???

Varmaan kaikki minut tuntevat ajattelee että hormoonit hyrrää ja kevät on saanut päään sekaisin.... Voi olla että tarvii vielä miettiä.....!

Toisaalta pienellä asialla pystyi auttamaan kaveria ja samalla omat lapset sai leikkiseuraa!

Äitienpäivä!

Ihana äitienpäivä takana! Aamulla sain nukkua puoli kymmeneen. Minulle tuotiin kukkia ja kortteja sänkyyn. Sain märkiä pusuja ja halauksia. Keittiössä odotti tyttärien itse tekemä kakku. Olivat aamulla leiponeet ihan itse kolmestaan! Pienet oli pilkkoneet tuoreet mansikat ja vanhimmainen kulta leiponut täytekakun! Olipas ihanan makuista - en muista syöneeni niin ihanaa kakkua!

Ihanaa äitienpäivää vielä kaikille äideille!

Tavarapaljous

Meillä alkaa nurkat pullistelemaan tavaroista. Näin sesongin vaihtuessa huomaa kuink apaljon ryönää on kertynyt. Päätimme tänään laittaa kamaa myyntiin, koska ne ei katoa kavereille lainaamalla. Nyt tarvii nurkkia siivota!
Etenkin vanhimmaalta tyttäreltä jää pieneksi juhlavaatetta, joka vermaan menisi vielä jollekin. Toivoisin saavani noista vielä jotain hintaakin.... Syksyksi tarvii sitten jättää toppapukuja - niitä on paljon! Olen jotenkin huono myymään vaatetta eteenpäin ja siksi nuo lojuu meillä nurkissa. Kirpparimyyjää minusta ei saa mitenkään eli jos tuo nettihuutokouppa toimisi niin pääsen eroon vaatteista! Kokeillaan.

Onko teillä kokemuksia nettimyynnistä tai kirppareista?

elämän ihmeitä

Olimme tänään mummolassa. Aurinko paistoi ja ihailimme viikon vanhaa varsaa, joka nuoren hevosen innolla tutustuu tähän ihmeelliseen maailmaan ja omiin jalkoihinsa ja kykyihinsä. Kovaa niillä jaloilla jo pääsi ja hienosti sai potkaistua. Niin se alkaa pienestä hevosen, ison eläimen elämä. Jotenkin tuntui hassukta ohjata varsaa ulkoa talliin, kun on niin pieni ja heiveröinen. Pari kuukautta niin uhkuu voimaa ja kokoa!

Tytöt ihmettelivät söpöä varsaa ja pettyivät tietysti hiukan kun ei pieni hevonen olekaan heille leikkikaveri vaikka kooltaan olisi hyvän kokoinen. Leikkivät siis tyytyväisinä hiekkaleluilla, kun hevosen kanssa ei leikki onnistunut.

Leikin keskeytti kuitenkin tyttärellämme huoli ulkona laitumella olevista hevosista. Siellä nuori hevonen kurmotti vanhempaa hevosta ja puri kunnolla kaulasta ja repi harjasta. Tyttäreni ryntäsi sisälle että "yksi heppa puree toista, eihän niin saa tehdä!" Mietin mitä sanon, koska oikeassa oli tyttäreni, ei toista purra saa. Hevosille toisaalta aivan luonnollista leikkiä. Kerroin sitten, että tavallaan leikkivät ihan niinkuin tyttäreni sisarensa kanssa hiekkaleluilla. Onneksi selitys meni läpi ja leikit jatkui. Toisaalta saan olla iloinen, että tyttäreni huomioi ympäristöään ja ei anna tapahtua ihan mitä vaan! Kasvaakohan hänestä vastuullinen lähimmäisestään välittävä aikuinen? Toivotaan!

koira innostus

Hankimme koiran merlkein kaksi vuotta sitten vanhimman lapseni toiveesta. Hän oli halunnut koiraa monta vuotta, mutta allergian takia mietimme kovasti asiaa. Kun kaksoset lähtivät hoitoon vieraalle ja vanhimmainen alkoi tulla kotiin yksin koulusta, oli otollinen aika koiralle. En voisi olla ylpeämpi ajankohdan valinnasta! Tyttäremme tulee kotiin koulusta hoitamaan koiraa eikä ole oppinut lähtemään kavereille.

Viime keväänä he kävivät agility kurssin ja saivat kipinän lajiin. Talven aikana into hiipui, mutta nyt kevään myötä into herää! Joka ilta on tytär ja koira pihalla juoksevta ja hyppivät ja sukeltavat tunnelita ja pujottelevat. Koira tohkeissaan kun oppii uutta ja tytär intoa oiukassa kun saa opetettua koiraa. Nyt pitäisi sitten alkaa rakentaa esteitä ja muita vermeitä, jotta voisi harjoitella muitakin agilityn juttuja. Eipä tarvitse miettiä mitä pihaan laittaa - esteet vie pihan! Mutta mitäpä sitä ei tekisi lapsen innon ja ilon vuoksi! :)

Ilon hetkiä

Meillä on ollut aika haasteelliset ajat nuorimman lapsen kanssa ja haimme apua jo vaikka mistä. Olin itse todellä väsynyt hänen käytökseensä ja ajattelin jo etten jaksa enää. Avun saaminen on hankalaa ja vaivalloista ja väsyneenä sen hakeminen siten vielä haasteellisempaa. En edes jaksanut soitella vielä kaikille luukuille ja selittää uudestaan ja uudestaan asiaa, juurta jaksain, kyyneleet silmissä ja itku kurkussa, kokien että olen Äideistä huonoin.
Kun mietin mihin päädymme, kun voimani loppuvat, kun asiat muuttuivat. Lapsemme vain "naps" muutti käytöstään. Vaikka olimme kuukausi tolkulla keskutelleet ja tahkonneet asioita, mikään ei tuntunut auttavan ja kun olimme luovuttamassa, hän itse kasvoi tai jotain ja muuttui! Nyt meillä on jo usean päivän ollut iloinen ja säteilevä leikkivä yhteistyöhaluinen lapsi! Voiko olla ihanampaa!!!! Nautimme iloista ja naurusta! Silti mietin kuinka kauan tätä voi riittää???!!!

Riitojen selvittelyä

Lapsemme leikkiväy niin naapurin poikien kuin muidenkin kavereiden kanssa melko paljon. Toisinaan leikit sujuu hyvin ja toisinaan ei oikein millään. Eilen lapset tulivat sisään ulkoa ja kertoivat että heitä oli ulkona kiusattu. Kysyin mitä oli tapahtunut ennen kiusaamista ja vastaus oli niin epämääräinen etten ymmärtänyt mitä oli tapahtunut.
Pääasia mielestäni on että lapset koittavat setviä itsekseen mahdollisimman pitkälle riitansa ja ymmärtävät että siitä sitä sitten taas seuraavana päivänä jatketaan leikkiä ja tulisi siivota päytä ennen lähtöä. Anteeksi antaminen ja pyytäminen on niin tärkeää!
Oppimista ikäkaikki ja aika monelle aikuisellekin tämä on hankalaa eli mitäs me lapsilta oikein vaaditaankaan, jos emme osaa itse sitä tehdä!