Ilon hetkiä

Meillä on ollut aika haasteelliset ajat nuorimman lapsen kanssa ja haimme apua jo vaikka mistä. Olin itse todellä väsynyt hänen käytökseensä ja ajattelin jo etten jaksa enää. Avun saaminen on hankalaa ja vaivalloista ja väsyneenä sen hakeminen siten vielä haasteellisempaa. En edes jaksanut soitella vielä kaikille luukuille ja selittää uudestaan ja uudestaan asiaa, juurta jaksain, kyyneleet silmissä ja itku kurkussa, kokien että olen Äideistä huonoin.
Kun mietin mihin päädymme, kun voimani loppuvat, kun asiat muuttuivat. Lapsemme vain "naps" muutti käytöstään. Vaikka olimme kuukausi tolkulla keskutelleet ja tahkonneet asioita, mikään ei tuntunut auttavan ja kun olimme luovuttamassa, hän itse kasvoi tai jotain ja muuttui! Nyt meillä on jo usean päivän ollut iloinen ja säteilevä leikkivä yhteistyöhaluinen lapsi! Voiko olla ihanampaa!!!! Nautimme iloista ja naurusta! Silti mietin kuinka kauan tätä voi riittää???!!!