Olimme tänään mummolassa. Aurinko paistoi ja ihailimme viikon vanhaa varsaa, joka nuoren hevosen innolla tutustuu tähän ihmeelliseen maailmaan ja omiin jalkoihinsa ja kykyihinsä. Kovaa niillä jaloilla jo pääsi ja hienosti sai potkaistua. Niin se alkaa pienestä hevosen, ison eläimen elämä. Jotenkin tuntui hassukta ohjata varsaa ulkoa talliin, kun on niin pieni ja heiveröinen. Pari kuukautta niin uhkuu voimaa ja kokoa!
Tytöt ihmettelivät söpöä varsaa ja pettyivät tietysti hiukan kun ei pieni hevonen olekaan heille leikkikaveri vaikka kooltaan olisi hyvän kokoinen. Leikkivät siis tyytyväisinä hiekkaleluilla, kun hevosen kanssa ei leikki onnistunut.
Leikin keskeytti kuitenkin tyttärellämme huoli ulkona laitumella olevista hevosista. Siellä nuori hevonen kurmotti vanhempaa hevosta ja puri kunnolla kaulasta ja repi harjasta. Tyttäreni ryntäsi sisälle että "yksi heppa puree toista, eihän niin saa tehdä!" Mietin mitä sanon, koska oikeassa oli tyttäreni, ei toista purra saa. Hevosille toisaalta aivan luonnollista leikkiä. Kerroin sitten, että tavallaan leikkivät ihan niinkuin tyttäreni sisarensa kanssa hiekkaleluilla. Onneksi selitys meni läpi ja leikit jatkui. Toisaalta saan olla iloinen, että tyttäreni huomioi ympäristöään ja ei anna tapahtua ihan mitä vaan! Kasvaakohan hänestä vastuullinen lähimmäisestään välittävä aikuinen? Toivotaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti