Olen aina ajatellut etten ole mikää perheenäiti. Minulle riitti pitkään yksi lapsi ja mietin todella plajon tahdonko lisää lapsia. SItten kun pitkällisen mietinnän jälkeen uskaltauduin tahtomaan yhtä lisää sainkin kaksi. En ollut kauhean onnellinen asiasta, mutta kyllä minusta on ihan suurperheen äidinominasuuksia löytynyt....
Kolmen lapsen organisoiminen on siis työni ja jokapäivä minua. Outoa, mutta alan jo siihen tottua. Tänään sitten kaverini toi omat lapsensa meille myös hoitoon. Oikeastaan tämä ei ollut ensimmäinen kerta. Tapamme kasvattaa on jokseensa samanlaiset ja en siksi jännittänyt enää asiaa. En tosin pidä itseäni vieläkään lastenhoitaja tyyppinä, mutta kai joskus voin kokeilla....
Lapsia siis omien kolmen sijaan olikin viisi (yksi oma oli harrastamassa). Vilinää oli pihalla, mutta sain jopa pilkottua oksia samalla. Ei siis paha hoitaa viittä alle kouluikäistä! Pitäisiköhän minun miettiä perheen suurentamista???
Varmaan kaikki minut tuntevat ajattelee että hormoonit hyrrää ja kevät on saanut päään sekaisin.... Voi olla että tarvii vielä miettiä.....!
Toisaalta pienellä asialla pystyi auttamaan kaveria ja samalla omat lapset sai leikkiseuraa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti