Musisointia

Tytöt joskus aloittavat soittamisen vapaaehtoisesti. Tänään toinen alkoi soittamaan pianolla omaa sävellystään. Hän tahtoi siskon mukaan soittamaan dzemberummulla sateen ääntä. Oma kappale sanoittui, säveltyi ja sovittui tuossa tuokiossa. Kivalta kuulostaa kevät laulut duona pianolla ja rummulla soitettuina!

Kevät tulee, lumi sulaa.... lallaa!

Discoilua

Eilen illalla oli koululla oppilaskunnan ja koti-koulutoimikunnan järjestämä disco. Olemme nyt kahtena vuonna pitäneet discon ja aikasta mukavaa on ollut. Eilisessä discossa oli karkkikioskia, kasvomaalausta, onnenpyörää, vesipajatsoa jne. Koti-koulutoimikunta järjesti kahvion ja teppuradan, keräsimme rahaa koululle xylitolipastilleihin. Tällaista toimintaa tuleekin lasten eteen olla kylällä, yhdessä järjestetään mukavaa toimintaa lapsille!

Koiranpäivä

Meillä vietetään koiran päivää! Harjasin molempien koirien turkit, tai no joo Lamboa en kokonaan. On niin tuskissaan ja haukkuu ja ärähtelee kun selvitän takkuja että harjasin vain puoli koiraa. Leikkasin molempien kynnet ja nyt pötkötellaan.
Molemmat vielä toipuu kennelyskästä ja siksi ulkoilua ja lenkkejä on vähennetty. Makaavat olohuoneessa raukeina. yskää ei kauheasti enää ole, mutta Lambo vielä tänään on ykäilly limaa, voiton puolella ollaan vielä!

leikistä sopimista

Tyttäret sovittelivat aamupalapöydässä leikkiään, jota jatkaisivat syömisen jälkeen. Leikissä olisi kaksi lasta, tyttöä. Nämä tykkäisivät kasviksista. Mietin mistä asia alkoi, miksi ne tykkää kasviksista, kunnes ideointi ja sopiminen eteni sille tasolle, että ne tykkäisi muutenkin kaikesta luonnossa eikä tuhoa mitään. Ideologina hyvä ja pohdin näkyykö tässä minun asenteeni vai olenko saanut lapsiini tartutettua mitään omista periaatteistani?

Hauskin kohta oli se, kun alkoivat sopimaan minkä ikäisiä tyttöjä olisivat. Toinen tytöistä sanoi että "niiden täytyy olla vanhoja, kun elävät keskenään ilman aikuista". Mielenkiintoista, että eivät kuitenkaan ole aikuisia vaikka elävät kahdestaan eläimiensä kanssa. Iästä jatkui keskustelu ja vanhimman tyttäreni kanssa naureskelimme kun totesivat että "voi ne olla 12 vuottakin - ne on tosi vanhoja sittenten!" Vanhuus on siis hyvin suhteellinen käsite!  Empä uskalla sanoa miten vanha olenkaan! :)

Hapurilaiset kotona

Tytöt ovat vinkuneet hampurilaiselle jonkin aikaa ja kun talvella tein hampurilaispihvit itse tykkäsivät tosi paljon. Totesivat jopa että itse tehdyt on parempia kuin hampparipaikan. Nyt ostin kalkkunajauhelihaa ja päätin tehdä siitä pihvit hampurilaisiin. Ostin Tupperilta semmoisen leikkurin ja kokeilimme typyjen kanssa sitä näiden pihvien valmistukseen. Pilppusimme siis sipulit ihan tosi pieniksi tai oikeastaan yksi suurehko Shalottisipuli. Tuli muuten pientä silppua! Pilkoimme myös purkillisen ananalohkoja ihan pieniksi ja sekoitimme sipulin kanssa jauhelihaan. Pari kananmunaa, ruisjauhoja, kermaa, pippuria, korianteria hiukan suolaa ja inkivääriä. Kuten huomaatte en koskaan mittaile paljonko laitain aineita. Annokseemme laitoin kuitenkin 800g jauhelihaa. Meillä kun syödään paljon! Mausteilla makua voi varioida mielen mukaan.
Pääti paistaa pihvit lettupannulla, jotta sain niistä kauniin puotoisia. Sämpylät tein myös itse, tavallisella ohjeellani.
Kastikkeiksi käytimme ketsuppia, sinappikurkkusalaattia, majoneesia ja hampurilaiskastiketta. Hamppareiden sisän tuli cheddar-juustoa, salaattia, kurkkua, sipulirenkaita jne...ja ne pihvit tietysti. Todella hyviä tuli! Kuvia en ehtinyt hampurilaisista ottaa kun menivät niin nopeasti suuhun.... :)

Arjen luksusta

Tyttöjen kanssa kotona olo on mukavaa, mutta joskus on kiva viedä heitä myös "ihmisten ilmoille". Joskus keksin juttuja jotka he sitten toiminnallaan saavuttavat tai sitten eivät saavuta. Perjantaina, kun veimme isosiskon pianotunnille ja piti käydä kaupassa, lupasin että menemme jäätelöannoksille. Tytöt oli aivan täpinöissään ja odottivat kovasti! Suuntasimme siis Keljon merketeille CM:n rakennuksessa sijaistevaat kahvila Pinettaan (onko oikeasti sen nimi?).
Molemmeat valitsivat samanlaisen annoksen ja samat jäätelöt siihen.

Tässä siis aloitetaan Lakujäätelöannoksen herkuttelu, aika hyvää! Ihan on silmätkin kiinni kun on niin herkkua. Iso annos ja luulin ettei tytöt jaksa, mutta en saanut montaa lusikallista osinkoa!

Ja toisen neidin onnea annoksestaan.
Siinä meni päivä onnen kukkuloilla annoksia muistellessa.... :)

Lomakuumetta

Olemme varanneet perheelle matkan kesäkuulle. Kohde ei ollut sellainen jonne ensimmäisenä olisimme menneet, mutta matka oli todella edullinen ja siksi siihen päädyimme. Aikaisemmin olemme matkustaneet siten että olemme valinneet kohteen ja sitten sinne matkan ja hotellin. Kerran olemme valinneet lapsen sairastumisen takia matkan jonka saimme ja silloin suuntasimme Turkkiin ja hotelli oli All Inclusive hotelli. Silloin tuntui oudolta mennä niin luksukseen, mutta seuraavana vuonna tahdoin myös sinne, koska matka oli ihanan helppo ja rentouttava. Minun ei tarvinut miettiä mitään ruokaa tai juomaa, kun kaikkea oli aina tarjolla ja saatavilla.

Nyt lomamma suuntautuu Rodokselle. Hotelli on huoneistohotelli ja meillä on vain aamupala. Ajatus on tehdä päivällä jotain itse ja iltaisin käydä syömässä yhdessä. Mietimme myös autonvuokrausta ja saaren kiertelyä. Vanhin tytär on jo lainannut matkakirjoja ja katsellut paikkoja joihin tahtoo mennä käymään. Alueen historia onkin varmasti mielenkiintoista.  Lapset ei kauheasti viihdy enää rannalla, kun siellä tulee kuulemma "limaiseksi", mutta varmasti sinnekin suuntaamme. Itse haaveilen leppoisesta päivästä rannalla. Syömme hiukan eväitä uimisen ja löhöilyn lomassa ja tuuli tuivertaa hiuksissa.

Parasta on unelmoida lomasta ja jo hiukan suunnitella mitä teemme. Lukea kertomuksia ja elää pilvilinnassa tai voisiko sanoa pilvirannalla...Odotan myös kreikkalaisia ruokia ja sitä että saan niistä ideoita kotikeittiöömme. Kesää odotellessa!

Kuva täältä

Kevät tulee ja syksyä suunnitellaan...

Viikonloppu on ovella ja kevät tulee toivottavasti nopeammin kuin nt viime aikoina on tullut. Lumisateet jotenkin masentaa. Suunnittelemme pyöräilykauden avausta viikonloppuna ja oleilua kotona. Itse olen jotenkin kauhean väsynyt ja minua vaan paleltaa kokoajan. Vaihdoin tosi paksun talvipeittoni ohuempan jokin viikko sitten ja nyt olen umpijäässä öisin. On varmaan ihan pakko ottaa paksupeitto takaisin että paleleminen loppuu ta keksittävä jotain lämmikettä :).
Harrastukset alkaa loppumaan lapsilta kevään tulon myötä. Oikeastaan ihan tosi kiva, koska ollaan aika väsyneitä kaikki. Vanhimmalla on vain teoriassa enää kokeita ja muutama soittotunti ja tietysti esitys. Pienten muskaria taita aolla jäljellä kaksi kertaa.
Olin päättänyt että syksyllä pienille en varaisi minkäänlaista harrastusta, mutta juttelimme siitä ja tahtoivat tanssimuskariin. Näin se alkaa siis syksyn suunnittelu jo keväällä. Ilmoitin typyt tanssimuskariin ja toisenavaihtoehtona oli kantelemuskari. Toisaalta syksy, töihin meno, tyttöjen päiväkoti ja esikoisen yläkouluun lähtö on kivaa ja jännää. Toisaalta olen jo nyt jotenkin väsynyt asiaan. Lennämme sinne ja tänne ja aikaa ei jää mihinkään. Tarvii taas alkaa kovalla kädella suunnittelemaan aikataulut sekä ruuat ja tekemiset tiukasti. Sellaista se elämä on. Toivotaan että kaikki soittotunnit ja muut saadaan suunniteltua hyville paikoille ja aikatauluista tulisi helpot meille! Syksyä siis odotellessa!

Saamme tehdä mitä vaan! Ajattele!

Tyttäremme eivät ole kauhean innokkaita legoilla leikkijöitä. Ostimme joululahjaksi pikkulegoja ja odotin että leikkisivät niillä enemmän. Ei ole jutut kiinnostaneet ollenkaan. Kerran teimme juuri ne rakennukset jotka pakkauksessa ovat, mutt aitsekseen eivät ole intoutuneet, mikä minusta oli aika outoa.
Tänään tein ruokaa ja tiskasin kun tahtoivat äitiä leikkimään. Sanoin etten juuri ehdi nyt. Kysin myös miksi tarvivat minua? Totesivat että se mitä olin viimeksi rakentanut paketin mukaan oli mennyt hiukan rikki. Eivätkä osaisi itse sitä korjata. Totesin siihen että voisivat tehdä ja arakentaa sellaisen kuin itse tahtovat. Lapset katsoivat minua ihan ihmeissään ja kysyivät että "voimmeko oikeasti ihan tosissaan rakentaa mitä tahdomme?" Kun vakuutin että voivat, lähtivät keittiöstä into piukassa. Totesivat että ihan niin kuin hoitopaikassakin saimme rakentaa ihan mitä vaan - JEE!!!!

Ei ihme jos ei ole legoleikit ennen maistuneet! Ovat siis odottaneet että sanotaan mitä saa rakentaa. Onneksi tämäkin selkisi ja Legot tulee käyttöön! :)

Ihana yllätys lumisateen keskelle!!!

Seuraan joitakin blogeja ja yhdestä blogista sain innon kirjoittaa sellaista myös itse, eli tästä MouMou. Kirjoittaja on opiskelijoitamme ja olen tutustunut häneen aika pian työni aloittamisen jälkeen. Jonkin ajan päästä sitten vasta sain tietää, että hän kirjoittaa blogia ja aloinkin seurailla blogia.
Ensin seurailin nimettömästi, mutta jossain vaiheessa oli pakko kommentoida ja sitä olen nyt jatkanut. Minusta on ihanaa kun nuori ihminen uskaltaa julkisesti sanoa asioita. Harmi  ettei kaikki uskalla. Ahdistusta varmasti niin monella.
Eilen sain sähköpostia MouMoulta jossa tiedusteltiin osoitettani ja tänään selvisi syy. Lukekaa tästä. Arvatkaa tuntuuko ihan tosi upeelta!!! Olen saanut joskus aikaisemminkin opiskelijoiltamme kiitokseksi asioita kuten kuohuviinipulloa, likööriä, karkkia jne ja aina se lämmittää mieltä ja antaa semppiä työhön. Taidan kohta alkaa olemaan innoissani töihin paluusta :)

Voi terotin!

Tytöt tahtoivat aloittaa aamunsa värittämällä Top Model Dog kirjojaan. Kirjoissa siis väritettään valmiiksi ääriviivoilla piirrettyjä koiria. Kirjassa on myös mukana tarroina koirille asusteita, kuten koruja ja rusetteja. Aamuksi tämä oli mielestäni hyvää puuhaa ja aloin terottaa heille puuvärejä että homma etenee ja onnistuu.
Tytöillä on sellainen pieni laatikollinen puuvärejä ja niitä on vielä aina lattialla joka paikassa. Mielestäni värejä on liikaa. No päätin terottaa kaikki ja menihän siinä puolisen tuntia, varsinkin kun kynien terät katkesivat heti kun sain terän hyväksi. Voiko olla pahempaa kuin tuollaiset pätkäteräiset puuvärit! Siinä terottaessani huomasin yht´äkkiä tämän:

Heikosti näkyy kuvassa mutta keskisormessa on sii rakkula! Mumoni aina sanoi ettei rakkoja tule kuin niille jotka on laiskoja tai jotain sinnepäin. Olen siis tullut laiskaksi ja saamattomaksi! Vapaa on tehnyt tehtävänsä!!!

Neljäs ja viimeinen päivä Saksassa 5.6.2011

Viimeinenpäivä Saksassa käynnistyi itse tehdyllä aamiaisella. Tietysti eilen ostettuja suklaamuroja! Lapset suuntasivat sitten sisareni ja hänen miehensä kanssa uimaan. Leirintäalueen uimahalliin. Minä lupasin siivoilla mökkiä, illan ukkoskuuron vuoksi toimme mukanamme aika paljon hiekkaa sisään jne. Samalla pakkasimme tavaroita. Meidän kotiin lähtö oli illalla :(
Uimisen jälkeen laitoimme ruoka aja söimme ja menimme leikkipaikalle väsyttämään tyttöjä.

Ajatukseni oli että he nukkuisivat ajomatkan lentokentälle. Arvioimme matkan kestävän reilun tunnin. Aurinko paistoi ja oli tosi aurinkoinen ja mukva keli. Isommat tytöt kävivät myös uimassa ja pelaamassa minigolfia.
Kun olimme pakanneet tavarat ja lähdön aika tuli oli todella haikeaa. Isommat tytöt jäivät siis sisareni ja hänen miehensä kanssa reissuun. Aikoivat kierrellä Saksaa reilun viikon. Me palaisimme pienempien ja mieheni kanssa Suomeen ja seuraavana päivänä töihin. Meillä oli ollut niin mukava matka että kyyneleet virtasivat. Oli haikeaa erota ja lähteä. Ikävä oli kova vaikka emme olleet vielä eronneetkaan! Meidän matka oli ollut todella mukava ja siksi eronhetki oli vaikea. Parasta oli kun yksi tytöistä kiitti halaamalla että oli päässyt mukaan. Sen hetken säilytän sydämmessäni aina!
Matka kentälle sujui hyvin ja tankkasimme auton kentän vieressä. Palautus sujui ongelmitta. Tosin jouduin huomatttamaan hinnasta joka oli luvattu halvemmaksi mitä koittivat minulta velottaa. No korjaantui nopeasti.
Kentällä menimme syömään jäätelöannokset ja turvatarkastuksen jälkeen ostoksille. Taksfreestä ostin yhden alkoholipitoisen pullon ja edellä menevälle miehelle myyjä luetteli kovasti ohjaita mihin hän saa pullonsa laittaa ja mihin ei. Itse olin sitten hiukan ihmeissäni ja kysyin saanko laittaa sen kassiin. Myyjää nauratti että voin vaikka juoda sen :) . En tajunnut että EU-alueella asiat on hiukan toisin. No tulipas taas naurettua omalle tyhmyydelle!.

Koneesta saimme hyvät paikat ja lento meni nopeasti. Tampereella koneesta päästiin nopeasti ulos ja autolle pian koska parkki oli ihan vieressä. Kävimme Pirkkalan ABC:llä syömässä ja sitten ajettiin kotiin. Kotona meitä odotti pihassa vielä hiukan kukkivat omenapuut. Paras kukinta oli ollut helteisenä viikonloppuna, kun olimme poissa. Sitten nukumaan ja aamulla alkoi arki.
Ihana matka oli takana!

Tahmea maanantai

Elän taas migreenin jälkeistä päivää. Tuntuu että pää ei ole oma ja mikään ei ole yhteensopivaa. Kaikki siis todella tahmeaa. Pahinta on että kokoajan odottaa etttä kipu iskee taas. Kirjoittaminen on todella vaikeaa ja tahmeaa, virheitä siis enemmän kuin yleensä!
Perheen äidin ihanuutta on että tämä tahmea päivä mennään kahden lapsen kanssa. Ruokaa pitäisi tehdä, vaikka en tajua mitä on jääkaapissa tai että moneltako sitä tekisi. Toivottavasti löytyy jotain vanhaa.... Tämä päivä olisi ihana vaan nukkua ja olla, mutta ei nyt onnistu.
Tällainen tahmeus on jatkunut jo useamman päivän... en pysty laksemaan yhteen. Saan ajatuksen ja kun alan hommaa tekemään unohdan mikä se oli. Tuntuu hassulta kun ymmärtää itsekin ettei tajua ja on eri planeetalla...

Kolmas päivä Saksan reissulla 4.6.2011

Matkamme jatkui neljänteneä päivänä Frankfurt- Hahnin läheltä Sisareni hänen miehensä kanssa vuokraamalle mökille. Mökiltä otimme sisareni ja hänen miehensä mukaan ja suuntasimme Luxembourgiin. Siellä meitä odotti sisareni opiskelukaveri, joka oli luvannut opastaa meitä.

Tässä kuvaa matkalta pikkuteitä myöten Luxenbourgiin.....

 Luxenbourgin keskustan taloja ja autoja - mieheni toimi kuvaajjana :)

 Vanhaa linnoitusaluetta ja kaupungin keskustan korkeuseroja....

 Tuolla siintää nykyaikainen Eurooppa-kortteli

 Kävimme historiallisessa linnoituksessa, ihan keskustassa. Täällä on kauunkia puolustettu joskus...

 ..ehkä juuri tällä tykillä?

 Tytöt poseeraa leikin lomassa....

 Me kuuntelemme mahtavaa opastamme...

 Korkealle ollaan....

 Ylhäällä näkyy nykyinen keskusta...

 Aika iso hämähäkki!

 Nyt ollaan niin pohjalla kun vaan voi...

 Kauniita istutuksia kaupungin pohjalla..

Tytöistä koko päivän paraspaikka - suihkulähde. Toiset syömme vielä ihania jäätelöitä takana.

Luxenbourgista suuntasimme Trieriin ostoksille ja ukkoskuuron läpi takaisin mökille. Siellä söimme ja vietimme viimeistä iltaa yhdessä. Minä, mieheni ja kaksoset suuntaisimme seuraavana päivänä takaisin Suomeen... Päivä oli taas kokemuksia täynnä. Uusi maa ja kaupunki - niin erilainen!

Saksan matkamme toinen päivä, 3.6.2011

Toinen päivä alkoi hotellin aamupalalla. Ihmettelimme aamupalapöydässä, kun hotellissa oli muitakin asukkaita. Emme olleet kuulleet kenenkään liikkuvan, vaikka oikeasti hotelli oli pieni. Voi olla että postaan ihan oman jutun hotellista vielä, mutta nyt keskityn matkaan...

Perjantaina aamupalan jälkeen starttasimme Cochemin kaupunkia kohden. Ostin lapsille evääksi vastapäisestä konditoriasta sämpylöitä jne. Matka Cochemin kaupunkiin kulki viininviljelysten ja maalaiskylien läpi. Näimme monia tuulivoimaloita matkalla...

Olimme jo valmiiksi etsineet kaupungista parkkipaikat ja koska automme oli aika korkea, emme mahtuneet keskustan parkkihalleihin vaan ajoimme hiukan kaupungin keskustan laidalla olevalle isolle parkkipaikalle. Kävelymatkaa keskustaan ehkä tuli noin 500m, mutta matkalla oli kauppoja :)

Keskustassa hiukan shoppailimme ja kiipesimme linnaan, jossa kiersimme opastetun kierroksen. Saksaa ja englantia sekaisin. Tytöt hyvin kuuntelivat ja kyselivät, jos eivät ymmärtäneet. Hyvin parin vuoden englannin opiskelulla saivat selvää oppaan kertomuksesta. Harmi etten tehnyt enempää muistiinpanoja linnasta!  Vaikka linna oli korkealla ei matka ollut pienillekään liian pitkä.

Aurinkokello matkalla linnaan kuvattuna. Nuo viisarit siis heijastuvat varjoina auringon mukaan, aika hieno, eikö?

Kaupunki siis rakennettu joen varteen ja joella olisi voinut tehdä risteilyjä, seuraavalla kerralla sitten!

Kaupungin katuja, tyypillinen eurooppalainen kaupunki siis.

.

Porukkaa oli ihan mukavasti kaupungilla...

Ihania herkkuja oli kahviloissa ja kävimme linnanvierailun jälkeen kahvilla ja kakulla. Tässä Ada haaveilee herkuista näyteikkunassa.

Kaupunki oli todella kaunis ja mukava. Nautimme päivästä oikein kovasti! Nähtävää olisi ollut enemmänkin, mutta emme tahtoneet vetää aikatauluja liian tiukoiksi. Ostimme Cochemista vielä Mango Fantaa, joka osoittautui todella hyväksi sekä kotimatkalle hiukan purtavaa. Olimme ajatelleet pysähtyä johonkin kotimatkan kylään syömään, mutta toisin kävi.

Kotimatka sujui aika mukavasti ja huomasimme olevamme hotellimme kylässä aika nopeasti. Kävimme lähimarketissa ostamassa sipsejä sekä hedelmiä ja juotavaa illaksi ja seuraavaksi päiväksi. Hotellilla kävimme pistäytymässä ja sitten päätimme mennä hotellin vastapäiseen ravintolaan syömään. Paikka olikin paikallista ruokaa tarjoava ja todella mukava, toki hyvin erilainen kuin edellisen illan italialainen ravintola. Ravintola tarjosi esimerkiksi lähilihaa ja alueen kasviksia.

Meidän tytöt innostui noista alueella kasvatetuista kasviksista ja paikallinen salaatti lautanen teki kauppansa...

Matkaseuramme oli tykännyt matkasta ja kokoonnuimme vielä meidän huoneeseen juttelemaan ja herkuttelemaan. Tiesimme että oli viimeinen ilta yhdessä. Seuraavana päivänä suuntaisimme sisareni ja hänen miehensä vuokraamalle mökille sekä autolla päiväksi Luxenbourgiin. Loma jatkuisi vielä, mikä oli ihanaa!
Ilta venyi pitkään, kun juttelimme, vitsailimme ja olimme yhdessä - ihan parasta matkassa!

Moni varmaan ajatteli että olemme hulluja, matkalla viiden lapsen kanssa. Meidän porukka vaikka eivät kaikki sisaruksia olleetkaan sopivat ihanasti yhteen ja ehkä juuri sen vuoksi. Lapset nauttivat kun saivat olla yhdessä. Nauttivat uusista kokemuksista ja suht rauhallisesta menosta.

Koimme matkalla paljon ja muistoja jäi varmasti kaikille. Maisemat oli tämän päivän paras anti sekä se ilmapiiri jonka koimme kun matkustimme! Matkaseurammeoli aivan loistavaa!! Kiitos seuralle jos tätä luette! Toistekin voimme matkustaa porukassa!

Saksan matkamme ensimmäinen päivä, 2.6.2011.

suuntasimme Saksaan helatorstaina Tampereelta Ryanairilla.... Matka Tampereelle kesti noin 2 tuntia Jyväskylästä ja kentällä kaikki sujui todella sujuvasti. Olin varannut koneeseen pähkinöitä ja sipsejä syötäväksi. Limsat ostin koneesta. Meillä oli myös Priority Bording passit ostettuna, koska seurueeseemme kuului 5 lasta ja 2 aikuista. Saimmekin paikat hyvältä kohdalta konetta.

Laskeuduimme ajoissa Frankfurt-Hahn´n kentälle ja olimmekin nopeasti terminaalissa, koska meillä ei ollut kuin käsimatkatavaraa. Hahnin kenttä on ihan kohtalaisen kokoinen, mutta toiminnat olivat sujuvia.Lentokentältä haimme auton, jonka olin netistä meille varannut vuokralle. Olin varannut 7 hengen auton ja kaksi korokeistuinta tytöille. Saimme 9 hengen pikkubussin ja korokkeet. Olimme ihan tyytyväisiä, koska auto oli uudehko ja hyvä ajaa.

 Kylän kadut olivat hiljaiset, koska helatorstai oli myös Saksassa pyhäpäivä.

 Pieni kylä, mutta kirkkoja oli useampi, tässä yksi.

Auton saatuamme suuntasimme hotellille. Matka ei ollut pitkä ja hotelli löytyi nopeasti. Hotelli Garni
löytyi päätien varrelta ja takapihalla oli parkkipaikat. Olin varannut porukallemme yhden kolmen ja yhden neljän hengen huoneet. Hotellin omistaja kuitenkin ehdotti meille 5 hengen ja kahden hengen huoneita, koska olivat ihan vierekkäin. Todella kätevää! Hotelli maksoi meiltä 7:ltä kahdelta yöltä aamiaisineen yhteensä 360€. Olimme tyytyväisiä siihen ja mieletäni hinta/laatu-suhde oli hyvä. Hotelli oli rauhallinen ja lapsille sopiva. Kylä pieni, mutta ruokapaikkoja löytyi sekä kauppoja. Liikkuminen oli helppoa, koska moottoritie meni vierestä.

Ensimmäinen ilta meni kylää kävellen kierrellessä ja syömässä. Löysimme Italialaisen ravintolan jossa söimme etanoita ja pastaa. Kukin mieleistään. Mukava meininki ja kiva ilta. Väsyneinä kaaduttiin sänkyyn ja unelmoitiin tulevista. Meidän perhe majoittui isoon huoneeseen ja serkut sai omaa rauhaa viereisestä huoneesta.

Ihana päivä, vaikka aika rankka! Matka tuntui alkaneen mukavasti ja odotimme innolla mitä tuleman pitää!

Retkellä

Aloitimme tämän arkiviikon retkellä. Oli ihanan aurinkoinen keli ja suuntasimme koirien ja tyttöjen kanssa läheiselle polulle. Se on noin 4km pitkä ja matkalla on hyviä paikkoja syödä eväät. Siellä voivat myös koirat olla vapaana. Evääksi otimme kaakaota, kananmunaleipää ja keksejä. Aurinko paistoi, vaikka tuuli jonkin verran.

Matkalla löysimme Minimoin maailman. Se oli kuulemma Minimoi kaupunki, vaikka minimoit nukkuu talvisin ja siksi niitä ei tuossa kannonpäällä näy. Käpy on Minimoi-torni.. =)

Metsässä oli aamupäivästä vielä, yöpakkasen jäjiltä, kerste ja tytöt juoksentelivat pitkin hankea ja nauttivat. Kauaa ei tällaisia retkiä pysty tekemään!!!

Ihanaa tämä kotona oleilu, voimme retkeillä ja tehdä yhdessä. Näitä hetkiä sitten töissä voi muistella ja tytöt hoidossa!

Arki alkaa....

Nyt on sitten lomailtu yli viikko, kun isäntä oli lomalla kotona. hdimme tehdä vaikka mitä ja lapset nauttivat isänsä seurasta. Harvinaista herkkua oli pelihetket. Pääsiäisenä ehdimme nähdä rauhassa tuttuja joita muka muuten ei ehdi nähdä. Siltä osin olemme siis rentoutuneet ja olemme nauttineen yhdessä olosta.
Minä taas olen kokenut pahimman migeenin ikinä. Olin jo kuvitellut että olin päässyt eroon tästä viheliäisestä vaivasta. En ole potenut tautia pitkään aikaan ja oikeasti olin kuvitellut päässeeni siitä. No nyt se muistutti olemassa olostaan. Päänsärky alkoi jo perjantaina ja hoitelin sitä buranalla. Lauantai iltana kipu oli kokonaan poissa ja olin onnellinen että pääsin siitä! Maanantai sunnuntaivälisenä yönä sitten iski kauhea kipu ja uusi vielä pahempana maanantai illalla.Pohdin jo voiko Stevia-makeutusaine saada tämän aikaan?
Tänään suuntaamme sitten rauhalliselle retkelle metsään, tyttöjen ja eväiden ja koirien kanssa.... Toivotaan että päänsärky ei meitä enää häiritse!

Leppoisaa pääsiäistä jatkuu

Eilen kyläilimme veljeni luona. Tytöt saivat olla rauhassa serkkujen luona ja nauttivat täysin rinnoin. Pääsivät myös enon kyytiin moottorikelkalla ajelemaan. Ada hurjapääna ei pitänyt kiinni ja huusi että "kovempaa"! Olipas ihanan rentouttavaa!!! Myös koiramme nauttivat veljeni koiran seurasta, ihanaa kun uusi koiramme saa kavereita jotka ei pure tai kiusaa.

Aurinko hellii meitä, vaikka öisin on todella kylmää ja kuten yksi kaverini sanoi, nyt on "lappi kelit" meillä keski-suomessa! Mietin lähtisimmekö hiihtämään vai mitä keksisimme.... Ladut houkuttaisi ja aurinko, katsotaan saanko ketään seuraksi vai lähdenkö yksin. Tuntuvat lapset nauttivan pyjama päivistä ja yhdessä olosta oikein kunnolla. Tietävät että kohta alkaa arki ja hössötys....niin ja tuntuu että flunssaa on tulossa eli katsotaan kauanko tämä leppoisa oleilu kestää... Nautimme nyt tästä hetkestä ja olosta!

Leppoisaa pääsiäistä!!!

Meidän leppoisa pääsiäinen alkoi tänään. Kävimme aamulla neuvolassa toteamassa että typyt on isoja ja kasvavat kovaa vauhtia. Uusi neuvolatäti oli myös todella mukava ja meillä oli kivaa! Sitten haimme tyttöjen isotädin meille kylään matkakeskukselta ja leppoisa päivä alkoi. Istuimme ja juttelimme ja söimme ja joimme kahvia jne... Minä jatkoin neulomista. Pöllöpaita jonka jo kertaalleen neuloin on valmistumassa kovaa vauhtia ja ihanaa vauhtia!!!! Tällaista oleilua perheen kanssa ei voi korvata mikään! Vaikka sukulaisia emme voi valita (lainattuna ystävältäni, joka tsemppasi mua pahassa mielessä eilen! KIITOS siitä!) antavat ne lapsille juuret ja kiinnityksen tähän maailmaan. Onneksi niin! Ihana oli kuulla juttuja sukulaiselta jota näen liian harvoin!!!

Mutta siis paitaan.. tässä kuviorivistä kuvaa eli pöllöistä.

Hyvää pääsiäistä kaikille!!!

Onnistunut muskariesitys!

Meidän tytöt esiintyivät eilen oman muskariryhmänsä kanssa. Oletin itse, että laulavat ja ehkä lauluun on joku koreografia, mutta tytötpä soittivat ja lauloivat. Uutta minulle oli se, että tytöt puhuivat kovasti ramppikuumeesta ja esiintymisjännityksestä. Kotona miettivät, että jos eivät uskallakaan esiintyä. Aikaisemmin ei meillä ole asiaa ääneen pohdittu, vaikka isosisko on soittanut pianoa ja varmasti jännittänyt ennen esiintymisiä.
Kun esiintymisen aika tuli, oli jännitys tietysti katossa ja toisella meinasi jännitys saada yliotteen. Juuri kun olimme astumassa esiintymislavalle, hän ilmoitti ettei uskalla ja jäi lavan eteen. Koska toinen kaksosista uskaltautui valitsemaan soitinta ja paikkaansa esiintymisessä, uskaltautui toinenkin pienen hetken päästä ja kukaan ei juurikaan huomannut, mitä oli tapahtunut. Esiintyminen meni hienosti! Molemmat soittivat ja lauloivat kovasti ja esiintymisestä jäi hyvä mieli meille kaikille. Minä tietysti äitinä saan olla todella ylpeä ihanista tytöistäni.
Pohdin kuitenkin kuinka tällaiset pelot olisi hyvä kohdata? Kuinka lasta rohkaista niin, ettei hänestä tule ylimieleistä ja koppavaa? Tahdon, että lapseni olisisvat sydämmellisiä ja toiset huomioon ottavia ja tärkeintä kunnioittaisivat toisia ihmisiä ja eläimiä. En todella halua lasteni arvostelevan toisten tekemisiä tai tekemättä jättämisiä etenkään sille henkilölle suoraan. Toivon, että he ymmärtävät ihmisten olevan erilaisia ja kuitenkin jokainen on tärkeä sellaisena kuin on. Vaikka jännittää on silti hieno ihminen ja kun tuon jännityksen voittaa, on vielä hienompi ihminen! En tahtoisi, että koskaan tahallaan loukkaavat ketään tai että saavat siitä vielä hyvän mielen! Mutta samalla tunnen huonoa omaa tuntoa siitä miten pärjäävät, koska maailma on pullollaan ihmisiä jotka tahallaan loukkaavat. sellaisiakin ihmisiä jotka tahallaan saavat toiselle pahan mielen ja vielä nauttivat siitä! Ihmisiä, jotka etenevät elämässään siten että mollaavat ja latistavat muita. Toivon, että osaan kasvattaa lapsista sellaisia, että pärjäävät eämässään oli loukkaaja läheinen tai tuntematon. Toivoisin, että osaan heistä ohjata niin vahvoja, että pärjäävät henkisesti ja osaavat vielä sanoa, kun heitä on loukattu! Suuri toiveita?

OMMMN...

En tiedä mistä ovat tytöt tämän keksineet, mutta voin sanoa että taas hiukan nauratti!
Iltapala oli syöty ja yövaatteet päällä, kun tytöt olivat ryhmittyneet olohuoneen lattialle. Keittiöön asti kantautui aikasta kovaan yhteen ääneen hoettu "OMMMN, OMMMN,....." -ääni. Menin katsomaan ja näin typyt.

Olivat istumassa jalkapohjat vastakkain ja etusormet ja peukalot vastakkain ja hokivat "OMMN",eli joogasivat. Silmät olivat kiinni ja oikeasti näytti ihan kuin olisivat jooganneet... Pohdin että olisiko joku jugurttimainos, josta saivat idean... Hauskaa oli meillä! :)

Leipomuksia illalla...

Jonkin ajan olen jo tahtonut kokeilla Macarone leivoksia, tänään sitten tekaisin ne. Ostin jo perjantaina mantelijauhetta että pääsen leipomaan. Arvoin kahden erilaisen reseptin välillä ja päädyin helpompaan. En siis alkanut keittelemään siirappeja vaan oikasin ja tein leivokset valkuaisista, tomusokerista ja mantelijauhosta. Täytteeksi olin hankkinut Limecurdia.
Ohjeen siis otin täältä. Värjäsin omani vihreiksi, koska on pääsiäinen tulossa.

Maistajina toimivat lapset ja mieheni ja kaikkiin leivokset upposivat kuin häkä. Jouduin piilottelemaan että eivät söisi kaikkia! Leivoin myös muita juttua, joista myöhempänä. Meille onkin tulossa vieraita ihanan paljon pääsiäisen aikoihin ja pääsen leipomaan useamminkin =D

Barbien pesua aamutuimaan

Ihan ykkös leikki on lapsille nuo vesileikit. Meillä harvasa päivä innostutaan pesemään jotakin. Vessa on välillä ihan hävityksen kauhistus ja lattia lotisee vettä. Ilo on ylimmillään ja hihat ym ihan märkinä...
Tänä aamuna kun molemmat vanhemmat olemme kotona innostuttiin taas pesemään leluja. Tässä homma vauhdissa ja koko vessa tuoksuu ihanalla greipille kun käsisaippuasta on tehty kylpy leluille...

Myös saunaan miellellään roudataan kaikkea pestävää ja kylvetettävää... Innolla sitten kylvetään lelujen kaa ja voi pettymys jos tuote tarvii jättää kuivamaan saunan jälkeen kylppäriin. Kaikkia leleuja kun ei ole tehty pestäviksi....=)