Kuinka monesti lapset kiukuttelevat ja rissaavat, minä huudan ja melkein itken kun töihin pääsen. Kaikilla on huonomieli. Iltapäivällä, kun töistä ja hoidosta palataa, käydään läpi aamun tappelut. Monesti mietitään, mitä tapahtui ja miksi tapeltiin? Miksi kukakin käyttäytyi kuin käyttäytyi? Miten helposti sanookaan että "kuinka te aina käyttäydytte huonosti" tai "kuinka te aina rissaatte".
Meillä on tapana käydä hoitotädin kanssa läpi päivän kukuttelut ja puramme niitä vielä kotona. Tämä siksi, että toinen kaksosista on todella hankala ja osaa kiukutella oksat pois myös hoitotädiltä. Kotona koitamme käydä läpi syitä ja vaihtoehtoja kiukulle. Tämä on tepsinyt siten, että lapsemme osaa nyt neljä vuotiaana erotella omia tunteitaan ja pohtia miksi raivostui ja miten olisi asian voinut toisin hoitaa.
Kun meillä oli taas jokinaika sitten hankalaa, samaisen tyttären kanssa. Minä huudan ja itken ja hän on maailman inhottavin olio. Pohdimme hoitotädin kanssa miten toimisimme ja mitä tehdä toisin. Hoitotäti ehdotti, että isä toisi tytöt hoitoon. Tämä helpotti ainakin minua. Ne aamut oli helppoja, vaikka edelleen autoin pukemisessa ja saatoin autolle. Pääsin kuitenkin itse lähtemään suoraan töihin ilman kiireen tuntua ja kiukuttelua. Olin oikasti paljon rennompi töissä, mikä tietysti näkyi iltaisin kotona. Meidän perheessä, kun minä hoidan lapset ja kodin iltaisin, mieheni opiskellessa.
Nyt olen koittanut ottaa positiivisuuden vahvistamisen käyttöön, ennemmin kuin negatiivisten asioiden aukirepimisen. Tosiaan koitan muistuttaa useasti kuinka ihania lapset ovat ja kuinka ihania, varsinkin kun ovat hyvällä tuulella. Katsomme toistemme hymyä peilistä ja kehumme kuinka kauniita olemme kun hymyilemme. Tällä koitan itsekin vahvistaa sitä, että olemme ihania ihmisiä ja sellaisiksi tahdon lapsetkin kasvattaa! Toki tiedän, ettei aina ole ihanaa, mutta jos opettaisi lapset löytämään elämästä ihania asioita. Niitä pieniä onnen jyviä!
Olemme kuitenkin erikoisen onnekkaita kun meillä on noin ihanat lapset ja niin täydelliset!
Voi, kun itsekin jaksaisi ajatella useimmiten positiivisesti. Mä luulin, että jaksaisin lasten kanssa hienosti. Mähän olen hiljainen ja rauhallinen. Kahden pienen kanssa kuitenkin olen huomannut, että aina ei jaksa. Miten joskus osaankin olla niin ilkeä ja vihainen lapsille, jotka ehkä väsyneinä kiukuttelevat.
VastaaPoistaPositiivista ajattelua siis meille kaikille!
Juu, joskus sitä löytää itsestää V-mäisen muijan myös lasten kanssa.
VastaaPoista