Syksyllä, kun ensimmäiset lumet tuli, oli niin ihanaa ja valoisaa! Lumi jotenkin on niin odotettu kuin vaan voi olla, etenkin meidän perheessä. Lumen tulosta haaveillaan ja suunnitellaan kaikkia ihanuuksia, joita siitä voidaan tehdä. Muistellaan edellisen vuoden liukumäkiä ja kaikkia ihania juttuja.
Nyt, kun lunta on, muistuu mieleen liukkaus ja kaatumiset, kylma lumi ja sen märkyys. Ihanaa ei ole lumityötkään tai no oli ne aluksi. Ensimmäisinä kertoina, ihan innolla kolasi lunta ja teki lumutöitä. Jaksoin jopa herätä aamulla aikaisin lumitöihin. No kun tätä jatkui koko joulukuun aloin olemaan tympääntynyt. Vaikka joka aamu meillä olikin satanut ilmeisesti Laajavuoren tykkilunta, kevyttä ja höttöistä, oli se joka päivä koko joulukuun liikaa. Olen jo kauan ennen joulua ollut sitä mieltä, että emme tarvitse enempää. Kiitos, pihamme on ihanan luminen ja tällä pärjäämme tämän talven! Joku ei kuitenkaan ole samaa mieltä.....
Viimeiset aamut olen lumentyöntimellä kasannut lumet keolle ja heittänyt keon vallin päälle. Tämä siksi etten oikeasti kykene enää kolaamaan niin korkealle lumia. Joudun heittämäänkin lumen korkeamme kuin itse olen pitkä. No eipä tarvitse haaveilla punttisalista - ihan on lihakset ja nivelet kipeinä lumen heittelystä!
Voisin nyt siis toivoa, että meille voisi tulla suoja ja vallit alentua paljon ja toisekseen emme enää oikeastaan tarvitse lunta, voisin ottaa loput rahana, kertokaa vain minne annan tilinumeron!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti