maanantai 23. joulukuuta 2013

Hyvää joulua!

Vox Aurean esittämän Sanna Salmisen tekemän "Mummolan tuvan taulun" myötä hyvää joulua!

perjantai 20. joulukuuta 2013

Juuri nyt, elämä on tässä!

Joulu tulee, ihan joka hetki lähemmäksi. Meillä joulun odotus on ollut erilainen. Vanhimman  kova sairaus sai perheen arjen sekaisin ja vanhempien jaksamisen koville. Mentiin päivä kerrallaan, joskun lyhyempikin aika. Pelko ja huoli kalvoi ja vei voimia. Paraneminen edistyi ja pienet askeleet tuntuivat tosi ISOILTA. Olimme huojentuneita ja onnellisia. Nyt ollaa jo kai terveitä. Koulussa ollaan ja normaali arki astui meille. Niin tätä on menty tämä viikko. Ihanaa!
Huoli joulun saamisesta tähän kotiin on seuraava. Emme ole ehtineet tai jaksaneet valmistella mitään. Arki vie voimat ja ahdistus siitä onko meillä joulua on suuri. Lahjoja ei olla osteltu, ei olla ehditty tai jaksettu mennä kauppaan. Siivouksia ei olla aloitettu. Huomenna vietän laatuaikaa vanhempieni kanssa - aikaa jota harvoin saan viettää. Toki päivää varjostaa suru. Isäni sisaren, tätini hautajaiset. Silti olen onnellinen että saan olla vanhempieni kanssa. Siivota en ehdi, mutta onneksi pölyt ei katoa!
Tänään olen pohtinut, ikäviä uutisia kuultuani, elämää. Millaisia jouluja lapset viettää? Mitä perheet käy läpi jouluina? Kuinka pahalta voi tuntua kun perhettä kohtaa ikävä uutinen juuri ennen joulua? Nyt juuri itse olen väsynyt ja en sitä jaksaisi, mutta toivon voimia kaikille joille ikäviä uutisia on tullut! Joulu on aikaa olla läheisten kanssa, vaikka olisi viimeinen joulu olla yhdessä. Toistan itseäni, mutta nautitaan siitä mitä on juuri nyt.
Pienet tyttäremme esiintyivät tänään hienossa Joulun lintu konsertissa Kuokkalan kirkossa. Ihanassa tunnelmassa itkin ja itkin. Itkin:
- onnesta, minulla on ihanat lapset
- ihanasta hetkestä, kun sain vain olla ja kuunnella, antaa musiikin viedä
- huolesta lapsistani
- toivosta että tulevat päivät ei tuo huolia
- haikeasta olosta
- väsymyksestä
- siitä että sain antaa kyynelten virrata!
lapset oli ihmeissään. Pienen ihmisen on vaikeaa ymmärtää aikuisen surkeutta.
Sunnuntaina menen itkemään, siis tiedän jo valmiiksi, vanhimman joululaulukonserttiin Taulumäen kirkkoon. Sitten koitan käydä töissä vielä maanantaina ja aloittaa joulun vieton...Toivotaan että ilman itkua!
Vietämme joulun sotkussa, mutta rauhoittua aion. Nauttia siitä että olemme kaikki täällä ja terveitä. Olemme täällä ja yhdessä juuri nyt. Tässä hetkessä! Onnellisena siitä mitä meillä nyt juuri on!!!!

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Missä iskä?

Olimme äsken syömässä neljästään tyttöjen kanssa, kun keskimmäinen kysyi; "missä iskä on?" Jatkoin pelleilyä ja kysyin "missä iskä voisi olla?" Kello siis sunnuntaina noin 12. Tähän tyttö totesi että "varmaan nukkumassa". Vanhin tähän jatkoi et "olisi se jo tullut ylös kun olis haistanu ruuan!" Heh, iskä sen verran perso ruualle et herää uniltaan syömään.


lauantai 7. joulukuuta 2013

Kotisairaalassa

Nopeasti tyttö tervehtyi - kiitos kavereiden jotka tsemppasivat! Tänään siis päästiin kotiin. Kunto ei vielä ole ihan kauhan hyvä ja olemme kotisairaalan asiakkaita. Meillä käy hoitaja kaksi kertaa päivässä antamassa lääkkeet ja tsekkaamassa kunnon. Voimme mennä takaisin sairaalaan jos kunto romahtaa tai jokin asia pelottaa. Aika hyvä systeemi!
perhe sairaalassa kylässä
Nyt mennään kotona pienin askelin ja rauhassa. Kyllä tämä sairastuminen pysäytti ja sai taas arvot uuteen järjestykseen. Muutti myös tytärtä, joka oli aikaisemmin pelännyt neuloja ja kaikkia operaatioita. Nyt totesi ettei verikokeet tunnu missään. Sairaalassa on tylsää, vaikka ei oikein osannut sanoa kauanko siellä oli.
Pidetään peukkuja että homma tästä etenee parhainpäin!

perjantai 6. joulukuuta 2013

Mitäs Pisasta jos käytös on huonoa!!!!

Tällä viikolla on kohistu Pisa-tutkimusten tuloksista. Ollaan huonompia kuin ennen. Toisaalta ei ihmetellä kun koulu on mitä on toisaalta syytetään vanhempia kun ei lapset ole kiinnostuneita koulusta.
Meidän lapsi on kiinnostunut koulusta. Tykkää tehdä läksyjä ja on tajunnut että koulutus on tärkeää. Murrosiässä koittaa miettiä maailmaa ja suhdettaan siihen. Harrastaa ja uskaltaa sanoa oman mielipiteensä. Onnekseni myös omaa niitä, koska pohtii asioita.
Tämä syksy kaikkineen on ollut helvetillinen. Sairastettu on omiksi tarpeiksi. Jos ei koulussa mene jalka tai käsi ollaan jossakin flunssassa. Koulu koutetaan hoitaa moitteettomasti, mutta suututtaa kuulla että siitä häntä sitten kiusataan. Mainitaan vaatteista, kännykästä ja ties mistä. Viimeisin mitä kuulin ja voi kuinka suutuin oli se että kaverit ei ole hänen kanssaan, kun hän on ollut sairaalassa!
Pohdin mistä tällainen nuoriso on tullut? Toista arvostetaan ulkoisten ominaisuuksien kautta. Se millainen sinä ihmisenä ei merkitse, vaikka kyllä pitäisi, eikö? Ajatella omia isovanhempiamme. He sotivat ja mahdollistivat meille itsenäisyyden. Kysyivätkö he kaverilta " oletko ollu sairaalassa?" tai katsoivatko onko sulla kiva paita tai muut vaatteet tai harrastatko oikeita juttuja? Ei silloin autettiin kaveria. Ymmärtääkseni sodassa mottona oli "kaveria ei jätetä!" Nykyisin taitaa olla "et kelpaat kaveriksi, jos sulla on oikeen merkkiset housut tai paita tai oikein laitettu tukka ja jos omaat oikeenlaiset kännykän". Onko tämä sellainen maailma, jonka me vanhemmat tahdomme? Onko oikeasti opetettava lapsi valikoimaan kaverinsa materian avulla vai oisko opetettava, että ihmiset on tärkeitä, oli ne sitten kenen lapsia tahansa ja että kaikkia tulee arvostaa. En uskalla edes ajatella millaisia työkavereita tällaiset nykyteinit (tiedän yleistän ja provosoin) ovat tulevaisuuden työpaikalla? Johtajilla on kavereita ja henkilöillä jotka tienaa hyvin, mut entäs ne jotka oikeasti tekee töitä, pienellä palkalla ilman statusta? Ihmisiä hekin ovat! En uskalla edes ajatella millaisia ovat tulevaisuuden työpaikat, jos nytkin töissä ei viihdytä. Tosin ehkä ne sitten on samanlaisia kuin nykyiset koulut - kaikilla paha olo ja se miksi siellä käydään ei ketään kiinnosta. Ei kovinkaan kiva tulevaisuus.
Mitäs jos nyt alettaisi opettaa lapsille ihmisten arvostamista ihmisinä ei ulkoisten ominaisuuksien vuoksi. Arvostettaisi terveyttä ja hyvää oloa rahan ja tavaran sijaan! Saataisiko maailma mukavammaksi paikaksi? Sitten voidaan pohtia sitä oppimistakin, jahka kaikilla on hyvä olla.

Pysähdys ja suuri huoli

Tämä viikko on ollut rankka. Työmatkan lisäksi kotona alkoi vanhimmainen sairastaa. Tiistai aamuna oli vanhimmainen herättänyt isän ja kuumetta oli 40. Koska hän on yli 10 vuotias onnistuu sairastaminen yksin hienosti. Soittelimme päivällä ja ohjeistimme lääkkeiden ottamisessa. Vaikeuksia oli, koska ei tajunnut mistä lääkkeet löytyy, eikä osannut tarkkaan sano koska oli niitä ottanut. Illalla oli parempi ja söi. Keskiviikko aamuna heräsi oksentamaan ja heikkona vieläkin. Tämän lisäksi päätä särki ja niska oli kovin jäykkä. Varasimme lääkärin iltapäivään, jotta ehdin matkalta kotiin häntä viemään.
Menimme yksityiselle lääkäriasemalle josta meidät passitettiin viivyttelemättä sairaalaan. Saavuimme sairaalaan noin 17.15 ja sitten alkoi tapahtua. Päivystyksen lasten osastolla tutkittiin ja hoito alkoi. Huolen aiheena oli verenpaineet, joita ei löytynyt. Vaihdettiin mittariakin pariin otteeseen ennen kuin paineet saatiin ja ne olivat hurjan alhaalla eli esim 79/38. Siirto teho-osastolle tapahtui nopeasti joskus klo 19. Elintoimintoja seurattiin ja tyttö jäi teholle. Illalla kun poistuin sairaalasta varmaa oli vain keuhkokuume. Selkäydinpunktiosta silmämääräinen tieto että oli kirkasta, varmuutta ei kuitenkaan.
selkäydinpunktion jälki, selkä tosi kipeä...

Perjantai aamuna sain kuulla että hengittäminen heikentynyt yöllä ja virtasn erittyminen heikkoa. Huoli siis edelleen suuri tyttärestä. Kun sairaalaan menein klo 10 maissa oli pissaa alkanut tulemaan ja lääkkeet tuntuneet alkavan tehota. Helpotus oli suuri kun kuulin että siirto lasten osastolla tapahtuu puolen päivän aikaan.
Väsyneenä lastenosastolla
Lastenosastolla omassa huoneessa eristyksessä hoito jatkuu. Tyttä saa nukuttua ja se auttanee paljon. Kuume kuitenkin nousi melkein heti osastolle saapumisen jälkeen. Lääkärit miettivät vaihtoehtoja ja minä odotan huolesta mykkänä. Ilme kuitenkin sellainen ettei lapsi pysty näkemään huoltani. Lapselle oli suuri järkytys kuulla ettei pääse kouluun todennäköisesti koko seuraavalla viikolla. Huoli koulusta ja läksyistä herää.
Ihanin yllätys oli iltasella kun koulukaveri Iina tuli katsomaan tyttöä. Oli niin iloinen ja tervehtyminen otti sion askeleen. Söikin hyvin. Seuraavaksi odotettiin pikkusiskoja käymään ja olo olikin jo parempi. Illalla sain viestin kotiin että tippa otettu pois! :)
Sormet ja varpaat pystyssä ja ristissä ja ajatukset toivossa, odotamme tietoja. Ihmetystä herättää se miten tauti saattoi mennä parissa päivässä noin vakavaksi? Kiitos kaikilla tsemppiviesteistä! Lämmittää mieltä paljon kun tietää kuinka kaikki elätte meidän kanssa. Saamme voimia viesteistänne!

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Onnellinen juuri NYT

Olen lukenut Anu Harkin syöpäleikkauksesta ja paranemisesta, kyyneleet silmissä. Viimeisin päivitys täällä. Monta vuotta sitten, ehkä noin 10 vuotta sitten, minulla oli useampi rintatulehdus ja lääkäri jotenkin säikähti tilannetta, olin silloin alle 30v. Lääkäri kyseli sukuni syövistä ja laittoi minut mammografiaan sekä näytteisin. Jouduin odottamaan tutkimusta viikonlopun ja se oli elämäni pisin viikonloppu. Mietin miten minun käy? Miten lapseni selviää, jos kuolen? Viikonloppu meni sumussa vain pohtien ja pohtien. Sain onneksi perheeltä vapautta olla itseni kanssa ja miettiä. Jotenkin Anun kirjoitus toi muistot mieleen. Minulla ei mitään ollut ja lääkäri oli puhunut ehkä jotenkin ohi suunsa ja säikäytti minut tai olin ymmärtänyt väärin, mutta kyllä tuo laittoi elämää järjestykseen.
Nyt kun luin Anu Harkin selviämisestä tajusin kuinka hyvin asiani ovat. Minulla on kolme ihanaa tytärtä ja hyvä elämä. Harvoin uskallan sanoa niin, koska heti pelkään että kaikki romahtaa. Toisaalta en siten koskaan oikeasti nauti elämästä ja siitä mitä minulla on. Lapset kasvaa ja kohta minulla ei ole enää pieniä ihania tyttöjä vaan isoja tyttöjä. Miksi en olisi Onnellinen, isolla O:lla siitä mitä minulla nyt juuri on? Ihanat lapset ja rakkautta ympärillä!! Elämä on siis aika ihanaa!
Lomalla sairaalass E ja M - rannalla olisi kivempaa!!!

A:n hurmuru hymy :)

Karhuperheeni isoin ja pienimmät

Terve!

Vauhtia

Hampaita...

lauantai 2. marraskuuta 2013

Ricotta-pinaatti tortellinit

Tehtiin tänään ekan kerran tortellinineja. Itse ture pastan teimme tällä reseptillä: http://www.myllynparas.fi/suomi/reseptit/paaruoat/pasta-_ja_makaroniruoat/muut_pasta-_ja_makaroniruoat/kotitekoinen_pasta/ samaa ollaan kokeiltu useita kertoja ja on aika helppoa ja kivaa ja hyvää. Aikaisemmasta tagliatelle kokeilusta voi luea täältä. Muuten siis teimme samoin, vain "kaulimisessa" jätimme tuon hiukan paksummaksi kuin normaalisti.

Täytteeksi teimme Ricotta- pinaatti seosta. Lisäsin Ricotta purkilliseen valmiiksi keitettyä ja silputtua pinaattia noin 0,5 dl ja sekoittelin sen massaksi. Maustoin suolalla ja pippurilla oman maun mukaan. Mun Ricotassa ei juuri ollut suolaa ja siksi kaipasi sitä, mutta kannattaa maistaa että ei tule liian suolaista.

Kaulituille levyille maalasimme raaalla kananmunalla rajat joiden sisään laitomme täytettä ja toinen levy päälle. Painelimme välit kiinni ja ne tarttuivatkin hyvin kun oli kananmunaa välissä. Sitten leikkasimme tortellinit valmiiksi. Tässä olisi varmaan voinut käyttää muottiakin, mutta meillä ei nyt semmosta ollut.

Koska pasta ei kauaa kiehu kannattaa kaikki tehdä valmiiksi ja laittaa vesi kiehumaan keittämistä varten. Kun kaikki oli valmista nakkasimme tortellinit kiehuvaan veteen ja parissa minuutissa oli valmista. Tarjosin tortellinit parmesan murun ja tomaatti-purjo kermakastikkeen kanssa. Välttämättä ei olisi tarvinut juuri mitään kastiketta. Herkkua oli!

Vaikka aikaa meni näprätessä oli ruoka tosi hyvää ja vaiva palkittiin! Kannattaa kokeilla! Me mietittiin että seuraavan kerran voisi tehdä ihan isoja tortellineja, nyt teimme aika pieniä. Suuria ei tarvitse tehdä niin montaa ja tulee siksi nopeammin. Harmi etten tajunnut ottaa yhtään kuvaa....

perjantai 1. marraskuuta 2013

Uutta lumoa elämään

Blogi on uinunut, koska on ollut muuta ajateltavaa, mutta nyt päätin että tänne tallennan noiden sanaseppojeni sutkauksia ja naurua herätteleviä tempauksia, sehän kai alumperin oli blogini tarkoitus.

Olimme keskiviikkona pienen serkkumme kanssa katsomassa Mama-Africa esitystä. Esitys ei ollut mikään erikoinen kokemus, mutta tuntui sitten vaikuttaneen tyttöihin. Tostaina kun saavuin kotiin kaupasta, toi E nenäsuihkeen keittiöön. Kysyin mihin sitä oli tarvittu. Eveliina toteis että "lensimme afrikkaan niin lentokoneessa laitoimme suihketta, ettei korvat mene lukkoon." Heh, hauska idea.

Purin kauppakasseista tavaroita kaappiin, kun kuulin että A toteaa "Fantastista!" Isänsä kysyi mikä on fantastista. A katsoi olohuoneeseemme eteisestä ja totesi "tämä Afrikka!" Mielikuvitusta kun on tarpeiksi aukeaa olohuoneessa savanni tai viidakko tai kenties molemmat tarvittaessa.

Leikkihän ei siis tähän loppunut vaan koska meillä eteisessä on kaulaliinat jne levällää ja odottamassa kaappeihin pääsyä, jatkui leikki käärmeenlumoojana. A otti kitaran, jolla lakaa kaulaliinakäärmettä lumoamaan. Isänsä kysyi et voiko kitaralla lumota käärmeen, johon A vastasi hiukan hälmästi isäänsä katsoen, että "totta kai voi!". E aloitti lomoamisen djemberummulla ja onnistui silläkin.

Hetken päästä kyselivät toisiltaan onko kaulaliinakäärme jo LUMOUTUNUT?
E käärmeenlumoajana


Meillä oli niin hauskaa että nauroimme kyyneleet silmissä!!!

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Rocky Roads

Kokeilin tätä reseptiä, kun menimme serkkuni mökillä käymään jokin aika sitten. Aika herkkua on! Suosittelen. Tosin aika isoon vuokaan voi tuon tehdä ettei tule paksua. Itse laitoin sellaiseen lasivuokaan ja jäi aika paksuksi. Montaa palaa ei pysty syömään joten aika riittoisaa...

http://www.kotivinkki.fi/mat-dryck/recept/rocky-road--lakritsitoffeet/

sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

Kotitekoista pastaa - NAM!!!

Keväiseltä Italian matkalta toimme tulisiaisiksi pastakoneen. Olin jonkin aikaa katsellut niitä jo kotimaasta ja keksin sitten että tuonkin sen mukana kuororeissulta. Ajattelin että jää sitten muistoksi meille matkasta.
Ihan helppoa ei ollu konetta löytää Lido De Jesolosta, jonne olimme majoittuneet. En itseasiassa edes löytänyt sitä ilman apua, mutta hotellin omistaja nuorehko nainen neuvoi minut paikalliseen ostoskeskukseen, joka oli hiukan kauempana keskustasta ja sieltä paikallisesta Expertistä koneen löysin. Valikoimaa oli paljon ja hinnat vaihteli 30€- 260€ välillä. Koneissa oli moottoreita ja veivejä ja kaikkia hienoja teriä. Päädyin peruskoneeseen, joka maksoi 30€. Kone tosin painoi jokusen kilon matkalaukussa.

Kotona purin koneen kaappiin ja ajatus oli tehdä sillä melko nopeasti pastaa, mutta sitten olemme tehneet ostamamme pastat ensin ja itse tekeminen on jäänyt. Nyt päätin sitten kokeilla. Ohjeen hain netistä ja huomasin sitten että ostamissani Durunjauhojen pussissa olisi ollut ohje myös. Taikina tuli noin 15 min. Meillä aikaa meni vaivaajan vaihtamiseen, kun lapset tahtoi osallistua. Yhdessä sitten myös rullailtiin pasta koneella ohueksi spaketiksi ja hiukan paksummaksi tagliatelleksi. Tästä ohjeesta tuli meidän perheelle pastaa kahdelle keralle. Kastikkeeksi tein nopeasti sipulista, tomaatista, valkosipulista ja Parmesan-juustosta kastikkeen ja kyllä maistui! NAM! Suosittelen!

perjantai 12. heinäkuuta 2013

NIISK....

Meille on laskeutunut kesäflunssa. Vanhin tytär on juuri lääkärissä ja minä poden nuhaa, kurkkukipua ja kuumetta. Odotan et pienet sairastuu.
Karmee olo ja nyt komas sairastelupäivä alkamassa ja olen ihan kypsä Voisi lomallaan tehdä muutakin kuin sairastaa! Inhaa kun ei kylmä ulkoilma helpota nuhaa ja kurkkua vaan kuuma vaan tekee olon pahemmaksi. Yöt on ihan kauheita kun nenä on tukossa. Korvaan tuikkii ja sattuu paine.
Ensi viikoksi olisi ihanaa tekemistä suunnitteilla ja hatmittaa jos joudutaan peruu se taudin takia... Peukut pystyyn et päästään toteuttaa suunnitelmat ja parannutaan!
Pienet kuluttaa aikaansa pelaamalla ja elokuvia katsomalla... en jaksa niille ohjelma kehittää..... Peliriippuvaisiksi siis kasvatan heidät ;)

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Kuorolaulu vie mukanaan...

Tyttäreni aloitti kuorossa laulamisen vuoden vaihteessa. Olemme nyt olleet Italiassa ja Tampereella kuoromatkoilla ja kivaa on. Aivan mahtava harrastus! Tässä viime viikonlopun esityksessä videoimani kappale näytteeksi kuoron taidosta!

perjantai 31. toukokuuta 2013

Haikeutta ilmassa...

Niin tänään on pienien viimeinen virallinen päiväkotipäivä. Ensi syksynä alkaa sitten eskari ja elämä muuttuu pienen askeleen, seuraavana syksynä ison askeleen - lapset ovat koululaisia. Sopeutumista siihen ettei mulla ole enää pieniä lapsia vaan kokoajan isompia ja fiksumpia neitejä.
Keskiviikkona oli päiväkodin kevätjuhla. Kyyneleet silmissä katselin reippaiden tyttöjen esityksiä. Etenekin nuorimmainen herätti minussa erikoista ylpeyttä kun hän ihanasti reippaalla äänellä veti Robinin "sysämmestä puuttuu palanen" -laulua.
No ensi viikolla alkaa lasten loma ja oleilu mummin kanssa. Saavat pitkän kesän nauttia olosta ja elosta ja ladata akkuja pitkään talveen...

maanantai 6. toukokuuta 2013

Kun on pois tajuaa mikä on tärkeää

Olin vanhimman tyttären kanssa matkoilla melkein viikon ja voi mikä ikävä oli lapsia ja miestä. Tajusin silloin kuinka ihanat lapset mulla on ja kuinka ihana elämä. Oikeastaan saan olla tosi onnellinen!
Nyt istun taas yksin hotellissa ja mietin että mulla on ihana perhe ja koti! Kun vähän on poissa huomaa kuinka ihanaa onkaan olla kotona tärkeiden ihmisten lähellä. Tietää, että on tärkeä ja kelpaa heille. Huomenna ilolla kotiin!!!! :)

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Venetsiassa

Olemme Maijun kanssa Vox Aurean kilpailumatkalla Venetsiassa. Minä siis huoltajna ja Maiju laulamassa - matkasta voi lukea voxaurea.blogspot.fi. En päivitä kahta blogiatällä ajalla eli 26.4.-2.5.

Kivaa on!!!

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Lauantain onnea

Olimme tänään kuapungilla kaksosten kanssa. Monen kaupan jälkeen päädyttiin vihdoin Keljon Prismaan. Sekavan kauppareissun jälkeen päädyimme karkkimaisteluun ja osallistuimme karkkiralliarvontaan. Olimme sitä ennen seikkailleet leluosastolla, pyöräosastolla, kasvomaalauksissa jne.
Karkkiralliarvonnassa onnetar suosi Adaa ja saimme mättää irtokarkkeja minuutin ajan pussiin. Ada avasi laatikoita ja minä mätin. Tulos 1,7 kg irtokarkkeja! Tässä kuvassa aika onnellinen tyttö ja rallin järkännyt täti!
Meidän perhe kiittää ja maiskuttaa suutaan jokunen ilta!

lauantai 6. huhtikuuta 2013

kiireen aiheuttamaa kipua

Töissä on tyypillinen  kevät ja kauheasti hommaa. Jo yli viikon olen popsinut särkylääkkeitä kun päätä särkee. Valo saa aikaan kivun ja tiesin että jossakin vaiheessa se menee migreeniksi, kun ei poiskaan lähtenyt. Eilen aamulla alkoi kasvoista toinen puoli puutua ja olo huononi. Kotiin olisi pitänyt jäädä nukkumaan kipua pois, mutta oli sellsiat ohjelmaa että pakko oli mennä. Puoleen päivään oli puutuminen kadonnut ja sain onneksi syötyä. Kotiin kun pääsin kipu oli tosi kova ja sohvalla kylmän kääreen avulla sitä selvittelin.
Aamulla olo oli juuri sellainen että eilen on ollu kipeänä. Lihakset jumissa olo kauhea. Väsyttää ihan kamalasti, niin kuin aina migreenin jälkeen... Vielä en tiedä onko kipu poissa vai tuleeko takasin. Aina silloin tällöin vihlasee kovasti.... Tällä mennään tää viikonloppu, toivon todella et kipu ei palaa!

Hiljentyminen arkeen

2.4.2013
Kotimme on ihan hiljainen. Meitä on kotona vain me vanhemmat ja vanhin lapsi. Kaksi nuorinta lähti lomalle meitä - niin kuin he asian ilmaisivat. Ihanaa että osasivat kaikkien keskustelujen  ja ikävän tunteiden läpikäymisen jälkeen asennoitua niin että oikeasti tämä matka tädin ja hänen miehensä ja pienen serkun kanssa todella on lomaa meistä vanhemmista ja kodista. Ihanaa erilaisuutta heille ja toki meillekin!
Tytöt lähtivät kotoa puolen päivän maissa ja minulla oli ikävä jo yhdeltä... Uutisia tuli matkalta et ikävöivät "ehkä" vähän Lamboa eli meidän toista koiraa! Soitin kun olivat jo laivassa ja hienosti oli mennyt. Söivät silloin simpukoita ja mustekalaa. Illalla ovat menossa discoon ja pallomereen, ihanaa lomailua siis!
Kotona minä pesen pyykkiä ja teen töitä. En osaa oikein mitään alkaa tekemään tai saa aikaiseksi kun mietin miten siellä reissussa menee.

perjantai 29. maaliskuuta 2013

Onneako?

Kun tässä pari päivää käy pohjalla ja miettii toimintaansa huomaa sitten että elämässä on ihaniakin asioita! Mulla on aivan ihanat lapset! Pienet alkaa olemaan isoja jo. Missä vaiheessa kasvoivat, kun en ole huomannut? Miten aika niin lentääkin ettei tuota koskaa tajua? Viikko sitten olimme uimahallissa ja tajusin, että osaavat ottaa vastuuta, sanottaa haluamisiaan ja mikä ihaninta sanoa kun heillä on kivaa ja nauttivat. Olen niin iloinen, että olen saanut lapseni tajuamaan että pitää elää hetkessä ja nauttia ihanista asioista! Jes olen onnistunut jossakin. Samalla tajusin, että miksi minäkin en nauttisi ihanista asioista?
Juuri nyt elämä on mukavaa ja ihania asioita tapahtuu. Aurinko paistaa ja kevät tulee rytisten! Intoa on töihin ja kaikkeen kivaan lasten kanssa. Tytöt nauttivat ja minäkin voin antaa itselle luvan nauttia. Tehdään sitä mikä juuri nyt tuntuu hyvältä ja eletään hetkessä! Loistavuutta! Tuossa kuvassa on ystäväni minulle antama kukkakimppu, ihana muisto! Näillä sanoilla ihanaa pääsiäistä! Rentouttavaa yhdessä oloa! Nauttikaa!

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Harmittaa

Joinakin päivinä asiat jää harmittamaan, vaikka kuinka ajattelee ettei asia ole mitenkään ihmeellinen tai outo, niin harmitus vetää hiljaiseksi. Näinä päivinä asioita pohtii jotenkin siitä näkökulmasta että itse on huono ja kaikki on epäreilua. Pahinta on ettei ajatuksesta pääse irti. Harmitus kiertää ja kiertää, leviää kaikkiin asioihin jotka tapahtuu ja leviää joka puolelle. Sitten ottaa tämäkin päähän koko ajan enemmän.
Naisena on jotenkin astetta ärsyttävämpää kokea harmitusta. Tiedän, että kaikki miettii että onkohan "se aika kuukaudesta" ja sitten itsekin alkaa miettiä että tämä on joku hormoni häiriön aikaan saamam mielen myllerrys. No ärsytys se lisääntyy kun ei saa rauhassa ärsyyntyä vaan pitää ajatella ettei oikeasti ärsytä vaan on vaan joku hormoni hirviö.
Mulla on juuri tänään päivä, jolla ei niin väliksi olisi olla. Aamusta jo tunsin itseni väsyneeksi ja hiukan kipeäksi. Kurkku oli karhea ja olo kuumeinen. Koirien kanssa tehty aamulenkki helpotti kummasti ja päädyin lähtemään töihin. Työt sujuivat ihan kivasti paitsi, että pään jomotus kasvoi puolille päiville aika kovaksi ja päädyin ottamaan särkylääkkeen.
Olo koheni, kunnes tuttavan kävi luonani ja kertoi kuulumisiaan. Se tunne, kun tekee mieli itkeä, mutta tietää ettei se ole korrektia eikä asiaan kuuluvaa, mutta olo jää sisältä itkuiseksi. Minulla monesti tulee tällainen olo, jos näen jonkun itkevän. Oikeastaan tämä olo on pysyvämpi kuin oikeasta itkusta tuleva olo ja kurjempi, kun pahat asiat ei ole kyyneleiden mukana valuneet pois. On tavallaan padonnut itse sisälle toisen itkun kautta valuttaman pahan olon.
No tästä käynnistä alkoi jotenkin sellainen olo että maailma on epäreilu ja inhottava. Todennäköisesti särkylääkkeen aiheuttama turrutus tehosi särkyyn päässä, muuttaen sen epäreiluksi vääryydeksi. Töiden jatkaminen ja päivän päätteeksi keskustelu esimiehen kanssa, oli sitten kruunu koko ärsytykselle. Oikeastaan oli outoa huomata, että keskustelu jonka koitin kovasti uskotella olevan hyvä ja kannustava, kääntyi mielessäni kaiken myllerryksen mukana harmitukseksi. Huomasin taas pohtivani työpaikan arvoja ja sitä ovatko ne sellaiset, jotka voisin allekirjoittaa. Onko toiminta sellaista, jonka vuoksi kannattaa uhrata niin paljon, kun minäkin elämästä uhraan. Jos nyt kuolisin, olisinko onnellinen aikaansaannoksiini? Oltaisiko työpaikalla tyytyväisiä minuun? Teenkö oikeita asioita joilla on merkitystä? Nyt juuri tuntuu etten tee tai ei olla. Sekaisuus päässä saa kaiken näyttämään ihan oudolta ja vääristää kaiken. Voitte vaan arvata kuinka harmittaminen lisääntyy - tämäkö on elämän reiluus? Niin ja pahaolo lisääntyy.
Onneksi kotona on lapset ja arki! Ruokaa laittaessa vihdoin sain kyyneleet valumaan ja itkin punajuuria ja perunoita pilkkoessa pois sen pahan, joka palana kurkussa raastoi. Olo helpottui hiukan. elämä tuntuu edelleen väärältäja epäreilulta. Hoen itselle että se nyt vaan on NYT sellainen olo. Asiat helpottaa huomenna tai joskus, toivottavasti! Odotan että olo helpottuu ajan myöstä. Kerään voimia sanoa esimiehelle mitä oikeasti ajattelen, ehkä.

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Tippuu, tippuu...

Kevättä kohti mennään. Ihanaa, kun aamulla aurinko herättää loisteellaan ja linnut laulullaan. Pahat fiilikset häviää koirien kanssa aamulenkille ja ihanaa on mennä töihin. Pakkasen väistyttyä iltapäivällä on ihanan lämmintä ja räystäät tippuu ja portaat jo pilkottaa lumen alta. Kohta on kesä!
Eveltä lähti lauantaina ensimmäinen hammas! Pitkien tuskaisten itkujen jälkeen. Adan hammas ja toinenkin lähti jo jokin aika sitten ja tämäkös siskoa harmitti. Toinen hammas lähtee ihan kohta myös. Tytöt kasvaa ihan kauhean kovaa, niin keväällä kaikki. Kohta ovat jo ihan isoja....
Lauantaina kävimme uimassa ja tytöt laski Aalto Alvarin liukumäestä ihan itsekseen. Osaavat jo käyttäytyäkin kuin isot tytöt. Niin se aika kuluu.

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Iltapalaa

Tänään laiska ja tyhmä aiti teki "ihan sama" -iltapalaa. Koska kuulen monta kertaa päivässä olevnai, tyhmä, idiootti jne olen alkanut miettiä että miksi sitä panostamaan, jos palkkio on tämä. Meillä kun kaksoset elää jotakin 5v-uhmaa ja vanhimmainen elää murrosikää - hitsi että tunnen itseni niin hienoksi ihmiseksi eikä palautetta todella tarvitse odottaa, siis tuota huonoa palautetta!

Tänään päivällä näin jossakin ihanan kuvan letuista ja mieleni alkoi tehdä lettuja ja mansikkahilloa. Niitä siis sitten päätin tehdä lapsille ilatapalaksi. Niiden sauraksi sain kaverilta tuoretta ruisleipää ja iltapalamme näytti tosi herkulta ja oli myös hyvää. Onneksi kuulin myös hyvää palautetta letuista sekä tekemästäni mehusta - tälla taas jaksaa noi inhottavuuksia ja "ihan samoja". Ihanaa päivää teille kaikilla - letun tuoksuista päivää!!!

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Hiihtoloma

Meidän perheen hiihtoloma alkaa olemaan takana. Erilainen loma, koska lapset oli lomalla ja me aikuiset ei. Onneksi on ihania sukulaisia ja lasten lomaviikko oli oikein mukava. Aluksi olivat tädin hoidossa kotona, sitten mummolassa serkkujen kanssa ja lopuksi serkkujen luona.
Pienet nauttivat viikosta, ihania leikkejä ja mahtavaa seuraa kokoajan. Saivat myös uuden kokemuksen yöpyessään serkuilla. Uskaltavat nyt mennä yöksi muillekin kuin mummoille. Ihanaa kun ovat intona tästä uudesta taidostaan.
Vanhimmainen sai olla ihanan serkun seurassa, lasketella ja shoppailla. Teinien touhua. On silti kiukkuinen ja äksy kuten teinin kai kuuluukin olla? Huone ei ole edelleenkään siivottu eikä mitään asioita tehty mitä luulin että sovimme hiihtolomalla tehtävän....
Mekin saimme erilaisen viikon. Pääsimme elokuviin ja syömään ja saimme vain olla sohvalla kahden mieheni kanssa. Aamuisin lähdimme töihin eikä kotona ollut ketään muuta...Aika luksusta. Nyt odotamme että pakkanen lauhtuu ja pääsisimme hiihtämään. Aurinko paistaa ja keli olisi aivan mahtava ilman pakkasta. Sitten olisi saunaa ja kyläilyä tiedossa. Huomenna vaan nautitaan olosta. Josko ompelisi ja lataisi akkuja seuraavaan viikkoon....
Elämä on aika ihanaa, kun sen vaan tajuaa :)

 Tässä pari kuvaa onnellisista hetkistä. Ylempi keväältä 2012, Eveliina nauttii auringosta pihassamme.
Tässä kuvassa Adalmiina haaveilee Goghemissa ihanista kakuista ja leivonnaisista, ilme kertoo kuinka herkullisia olisivat :) Kuva otettu matkaltamme Saksaan keväällä 2011.

tiistai 12. helmikuuta 2013

Onnellinen lapsuus

Asuin lapsuuteni maalla. Muistoihini liittyy hyvin tiiviisti niin maatilan työt kuin eläimetkin. Kasvatukseen liittyi vastuun kantaminen toisesta oli se sitten eläin tai ihminen. Yhdessä mentiin eteenpäin ja kasvettiin. Osana elämäämme oli vastuu ja huolehtiminen. Elämän syntymisen ihme tuli esiin ja kuten isäni aina sanoi "jos eläimiä on tallissa on sen takanakin" eli myös elämän loppuminen oli läsnä. Näin lapsena kuinka eläimiä jouduttiin lopettamaan siksi etteivät enää kyenneet elämään tämän surun vastapainona olivat vastasyntyneet eläimet.
Omille lapsille en pysty tällaista tarjoamaan. Perheeseemme kuulu  kyllä kaksi koiraa, mutta vastuun niistä kannan minä. Lapset kyllä koittavat, mutta kaupunkilaiselämä on erilaista ja siten ei herää tervetta vaatia vastuuta. Haaveilenkin maalle muuttamisesta ja eläimien saamisesta perheeseemme. Tiedostan vastuun ja vaivan ja mietin jaksaisinko sitä. Olisiko vaivan väärti ja saisiko lapset mukaan urakkaan vai ovatko jo tähän kaupunkilaiselämään niin oppineita ettei paluuta muuhun ole. Nuorimmainen jo minulle kerran sanoi, kun kysyin ostetaanko maatila jolle otamme hevosia ja lampaita " joo, mut mihin se maatila mahtuu?" Hyvä kysymys, onko meillä aikaa ja tilaa sille?
Syy miksi tähän postaukseen aloin on aika surullinen. Odotan tietoa joudutaanko edesmenneen hevoseni meillä syntynyt ensimmäinen varsa, joka siis syntyi 1985 lopettamaan. Kivut ovat kovat ja tuskat. Eläinlääkäri tutkii ja itse annoin jo siunaksen lopettamiselle. Parasta mielestäni on lopettaa kärsimykset ja antaa eläimelle rauha. Minulla on olo että minun heppatyttöaika loppuu tähän. Lilli on viimeinen jäänne hevostyttöjaltani. Ihanat muistot ja kokemukset jäävät ja kaipuu niihin lapsuuden aikoihin, jolloin kesät ratsastettiin, uitiin ja oltiin huolettomia. Kumpa voisin lapsilleni tarjota jotakin samanlaista!!!

lauantai 9. helmikuuta 2013

Blinejä lauantai iltana

Mun on tehny jo pidempään mieli blinejä. Tänän sitten tein taikinan ihan hartaasti alusta asti. Söimme herkut sipulisilpun, smetanan, mädin, savukalan ja sienisalaatin kanssa. Koko perhe söi ja tykkää, ihanaa!!!
Tässä Adalmiinan mallia blinien syönnistä. Itse on koonnut annoksensa.

torstai 7. helmikuuta 2013

Kulttuuri vai ikä kysymys?

Minut on kasvatettu niin että kunnioitan vanhempiani. Koitan lapsenikin kasvattaa niin. Monasti kuitenkin kohtaan tilanteita joissa nämä "vanhemmat" henkilöt käyttäytyvät niin huonosti, etten osaa enää heitä kunnioittaa. Luottamuksen ja kunnioituksen menettäminen on mielestäni samanlaista, kun sen kerran menettää ei sitä oikein saa palautettua. Mietin myös nykyiisn mitä nämä kunnioitukseni saavat henkilöt ovat? Kuinka vanhoja ovat minua vanhemmat. Olen monasti huomannut pitäväni 10-20 vuotta minua vanhempia vielä niin nuorina ettei heitä tarvitse erikseen kunnioittaa.
Tänään luin kaverini facebook vuodatuksen ja totesin että tuo tuntuu niin tutulta! Kaverini oli ollut lapsensa kanssa läheisessä Prismassa ja uhmaikäinen lapsi oli saanut raivarit. Vieras noin 50-v täti oli käynyt lapseen kiinni ja huutanut sille että ole hiljaa. Oli myös vihjannut kaverilleni ettei sellaisia lapsia saa tuoda kauppaan häiritsemään kunnon kansalaisia! Itselleni on käynyt samoin. Lasten kiukuttelua ei julkisilla paikoilla tietyn ikäiset naishenkilöt ja miehet siedä. Oma teoriani on että nämä naiset eivät aikoinaan ole omien lastensa kanssa liikkuneet ihmisten ilmoilla vaan menneet aina yksin. Kuitenkin tuollainen käytös on mielestäni todella loukkaavaa. Me nyky naiset kun käymme lastenhoidon lisäksi töissä. Koitamme näyttää töissä fiksuilta ja tehokkailta, päiväkodissa pullantuoksuisilta kodinhengettäriltä ja olla vielä miestä varten seksikkäitä. Silti suurin osa pystyy kasvattamaan tulevaisuuden yhteikuntaan ihmisiä. jotka kehittävät asioita niin että selviämme näiden suurten ikäluokkien eläkkeiden maksuista.
Olen päättänyt, että koska olen aikuinen vastaan tekemisistäni ja lasteni tekemisistä. Aion taistella kuin naarasleijona lasteni puolesta. Opetan heidät myös vastaamaan tekemisistään ja jos minun lapseeni vielä joskus käydään kiinni hänen käyttäytymisensä vuoksi, yllytän lasta puolustautumaan. Saa purra tai potkaista ahdistelijaa! Jos aikuinen ei ymmärrä lapsen vasta harjoittelevan tunteidensa hallintaa saa seurata vauhkoilijan esimerkkiä. Jos aikuinen ei osaa hallita tunteitaan, kuullessaan lapsen itkevän ei lapsenkaan tarvitse hallita tunteitaan. Ottakoon mallia aikuisesta! Odotankin innolla seuraavaa kauppareissua! :)

lauantai 2. helmikuuta 2013

Talvi viikonloppu

Olemme heränneet viikonloppuun. olin eilen katsomassa naamiohuvit oopperaa äitini kanssa ja siis olen aika väsynyt. luulin saavani nukkua, mutta kaksoset herätti ja minä kyllästyin siihen että päällani hypitään joten nousin heidän kanssaan. Päässä jyskyttää ja väsyttää, mutta tässä sitä ollaan.
suunnitelmia on aika paljon. kavereille synttärilahjaa, kauppaa, hiihtoa, sauna ja illalla Putous. vanhin lähtee syntymäpäiville yöksi, se on tuon ikäisillä tapana. Aika raskasta sankarin perheelle. Huomenna meille palautuu todella väsynyt tyttö kotiin. Huomenna on pienillä myös synttärit. Itse tahdon päästä hiihtämään. Pakko päästä kuntoilemaan, selkä on niin huonossa kunnossa ja olo ihan lössö kun ei ole tehnyt mitään pitkään aikaan.
No tästä tämä aamu lähtee ja kolmen viikon päästä non seuravan kerran vapaa viikonloppu. Kaksi seuraavaa viikonloppua menee muumihiihtokoulussa...

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Voikukan siemeniä

Katselen tyttöjen kanssa lasten ohjelmia. Otetaan vielä rennosti ennen kun alamme valmistella syntymäpäiväkutsuja sukulaisille. Ohjelmassa kasvatetaan untuvapuita eli voikukkia. Tästä tuli mieleeni  hauska tapahtuma syksyltä.
Olimme tyttöjen kanssa Punnitse ja Säästä -kaupassa. Tyttöjen lemppareita siellä ovat jukurttipäällystetyt auringonkukansiemenet. Ostimme myös pähkinöitä jne. Kassalla kerroin nuorelle miesmyyjälle mitä pusseissa on. Toinen kaksosista seurasi tarkkaan ja viimeisen pussin kohdalla sanoi kuuluvalla äänellä " siinä on meidän lemppareita Voikukansiemeniä!" Minua hiukan hymyilytti ja korjasin, että ei kun Auringonkukansiemeniä. Myyjää hiukan naurahti ja katsoi minuun hymyillen. Sitten hän sanoi tyttärelleni että "mietin tässä millaista täällä olisi, jos oikeasti olisi voikukansiemeniä. Nehän leijuisi joka paikassa ja täällä ilmassa kokoajan!"
Kävimme ennen joulua samassa kaupassa ja sama myyjä oli vuorossa. Häntä alkoi naurattaa, kun kauppaa menimme ja kassalla kysyi minulta ostimmeko taas niitä voikukansiemeniä? Myyjälle ainakin tuli hyvä mieli ja monen kuukauden päästä se toimi vieläkin! :D

lauantai 19. tammikuuta 2013

Kuusi vuotta sitten....

Näihin aikoihin, kuusi vuotta sitten, ihmettelin ja katselin kahta ihmettä. Kaksoset syntyivät hiukan ennen klo 21. Näihin aikoihin oli A-vauva jo koittamassa rinnan imemistä ja aika napakasti neiti hommaa harjoitteli. B-vauvakin palaili viereeni, kun kävi hiukan hiulaamassa synnytyksen jälkeen lämpökaapissa. Otti kovilla kokea ensin siskon syntymä ja sitten syntyä itse.
Kyllä riitti ihmettelemistä silloin ja niis se jatkuu edelleen, joka päivä ihmettelen tätä elämää. Kovasti vie energiaa ja vaatii pinnaa ja toki tuo tuplasti iloanhetkiä. Odotankin kovasti mitä minun varalle on varattu elämässä, kun näin minua kasvatetaan...
Tänään olemme viettäneet kaverisynttäreitä kuuden kaverin voimin. Iloa ja ääntä on riittänyt! Huomenna jatkamme sukulaisten ja serkkujen voimin ja viikolla sitten vielä kavereita lisää.... Juhlimme isoja tyttöjä! Taitavia ja innokkaita oppimaan, melkein kouluikäisiä, eskarikäisiä ainakin. <3 p="p">

perjantai 4. tammikuuta 2013

Vuoteen 2013

Viime vuosi oli rodella erilainen vuorotteluvapaineen ja muine ei niin kivoine yllätyksineen. Tästä Uudesta vuodesta en edes osaa kuvitella mitä tuo tullessaan. Toivoisin että oppisin nauttimaan hetkestä suunnittelematta. Oppisin arvostamaan sitä mitä minulla on juuri nyt ja nauttimaan niistä pienistä onnen hetkistä joita elämä tuo.
Kaksoset täyttää kuusi tammikuussa, siis ihan kohta ja aika on mennyt siivillä. Syksyllä menevät eskariin ja ensi vuonna jo kouluun. Ovat isoja kuin mitkä ja huomaan kokoajan kuinka enemmän ja enemmän on kaverit tärkeitä.
Esikoisemme täyttää syksyllä 14 ja menee kahdeksannelle luokalle. Katselen hänen kasvamistaan ja aikuistumistaan kokoajan. Eilen harjoittelimme valokynän käyttöä ja toissapäivänä käytiin ostamassa vähän meikkejä ja vaatteita. Aikaa itsensä laittamiseen menee aamuisin aina vaan enemmän. Eilen tahtoi myös että hiuksista leikataan n. 20 cm pois. Tosin pitkät nuo leikkaamisen jälkeenkin ovat, mutta paljon helpommat käsitellä!Tässä  kuva kun leikkaus on tehty...

Juuri nyt olen kotona pienten kanssa, yskivät ja on hiukan kuumetta. Yö meni yskimistä kuunnellessa...
Toivon siis tältä vuodelta, jolloin edellä mainittujen asioiden lisäksi vietämme 15-vuotis hääpäivää, tytär lähtee kuoromatkalle Venetsiaan ym, sitä että osaisin löytää onnen tunteen sisälleni. Tämän jo eilen aamulla löysin, kun ajoin töihin ja huomasin autossa olevani aika onnellinen - se tuntui hyvältä! :D