perjantai 20. joulukuuta 2013

Juuri nyt, elämä on tässä!

Joulu tulee, ihan joka hetki lähemmäksi. Meillä joulun odotus on ollut erilainen. Vanhimman  kova sairaus sai perheen arjen sekaisin ja vanhempien jaksamisen koville. Mentiin päivä kerrallaan, joskun lyhyempikin aika. Pelko ja huoli kalvoi ja vei voimia. Paraneminen edistyi ja pienet askeleet tuntuivat tosi ISOILTA. Olimme huojentuneita ja onnellisia. Nyt ollaa jo kai terveitä. Koulussa ollaan ja normaali arki astui meille. Niin tätä on menty tämä viikko. Ihanaa!
Huoli joulun saamisesta tähän kotiin on seuraava. Emme ole ehtineet tai jaksaneet valmistella mitään. Arki vie voimat ja ahdistus siitä onko meillä joulua on suuri. Lahjoja ei olla osteltu, ei olla ehditty tai jaksettu mennä kauppaan. Siivouksia ei olla aloitettu. Huomenna vietän laatuaikaa vanhempieni kanssa - aikaa jota harvoin saan viettää. Toki päivää varjostaa suru. Isäni sisaren, tätini hautajaiset. Silti olen onnellinen että saan olla vanhempieni kanssa. Siivota en ehdi, mutta onneksi pölyt ei katoa!
Tänään olen pohtinut, ikäviä uutisia kuultuani, elämää. Millaisia jouluja lapset viettää? Mitä perheet käy läpi jouluina? Kuinka pahalta voi tuntua kun perhettä kohtaa ikävä uutinen juuri ennen joulua? Nyt juuri itse olen väsynyt ja en sitä jaksaisi, mutta toivon voimia kaikille joille ikäviä uutisia on tullut! Joulu on aikaa olla läheisten kanssa, vaikka olisi viimeinen joulu olla yhdessä. Toistan itseäni, mutta nautitaan siitä mitä on juuri nyt.
Pienet tyttäremme esiintyivät tänään hienossa Joulun lintu konsertissa Kuokkalan kirkossa. Ihanassa tunnelmassa itkin ja itkin. Itkin:
- onnesta, minulla on ihanat lapset
- ihanasta hetkestä, kun sain vain olla ja kuunnella, antaa musiikin viedä
- huolesta lapsistani
- toivosta että tulevat päivät ei tuo huolia
- haikeasta olosta
- väsymyksestä
- siitä että sain antaa kyynelten virrata!
lapset oli ihmeissään. Pienen ihmisen on vaikeaa ymmärtää aikuisen surkeutta.
Sunnuntaina menen itkemään, siis tiedän jo valmiiksi, vanhimman joululaulukonserttiin Taulumäen kirkkoon. Sitten koitan käydä töissä vielä maanantaina ja aloittaa joulun vieton...Toivotaan että ilman itkua!
Vietämme joulun sotkussa, mutta rauhoittua aion. Nauttia siitä että olemme kaikki täällä ja terveitä. Olemme täällä ja yhdessä juuri nyt. Tässä hetkessä! Onnellisena siitä mitä meillä nyt juuri on!!!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti