maanantai 30. tammikuuta 2012

Villapaitaa...

Tyttäreni harrastaa partiota ja näin talvella siellä tarvitaan villapaitaa. Päädyimme syksyllä yhdessä kaupungille ja ostimme ihanaa lankaa tällaiseen lämpöiseen paitaan. Vihdoin pääsin aloittamaan paitaa ja tytär kertoi että tahtoo siihen pöllöjä, joita oli löytänyt Rawelrystä... No nyt olen aloittanut paidan 3 kertaa... ja purkanut siis kun se on liian suuri. Ensimmäisen kerran tein siis ihan koetilkun josta laskin tarvittavan silmukkamäärän... hitsi että valmistuu hitaasti, jos aina vaan puran - pinnaa kysytään siis kovasti!

Katsotaan siis miten etenee....

Pöllöjä siis jotain tällaisia pitäisi paitaan saada: http://www.ravelry.com/patterns/library/owls-2

sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Ystävyys kestää!

Minulla on monia kavereita eri aikoihin elämäni polulla matkaani tarttuneita. Harvempia heistä kutsun ystäviksi. Heitäkin on eri elämäntilanteissa mukaan tullut. Kaikista vanhin ystävä on paran ystäväni alakoulun ajalta. Olemme olleet aina läheisiä, mutta tuntuu, että nyt kun elämme melkein samanlaisissa elämäntilanteissa olemme läheisempiä kuin koskaan. Tämä ystäväni on nuorimman lapseni kummitäti ja hänen miehensä tyttäremme kummisetä. Asumme monen sadan kilometrin päässä toisistamme emmekä nykyisin näe kovinkaan usein, mutta silti on aivan mahtavaa omata ystävä, joka "tietää niin paljon".
Koitamme nähdä aina kun mahdollista ja soittelemme aina kun mahdollista. Aikaa ruuhkavuosia elävien perheissä ei kauheasti ole - aika tulee hyödyntää aina mahdollisimman hyvin! Puhelut tulee ajoittaa hyvin, että lapset antaa puhua ja aikaa puhumiseen on. Mutta usein etukäteis miettiminen palkitaan ihanalla pitkällä puhelulla!
Vihdoin pitkästä aikaa sain tämän ystäväni kylään eilen. Haimme tyttären kanssa hänet asemalta ja olin laittanut ruokaa ja leiponut. Istuimme ja juttelimme monta tuntia. Oli niin ihanaa! Odotan jo seuraavaa kertaa kun nähdään! Energiaa näistä tapaamisista saa niin paljon!
Näin sitä oppii arvostamaan elämän pysyvyyttä ja ihania ystäviä, jotka elävät niin ilot kuin surut. Heidän kanssaan voi vain olla ja istua ja silti nauttia läsnäolosta! Parasta tässä on, että lapsemme kasvavat yhdessä ja heille tulee elämänkestäviä kaveruussuhteita - voisi kai ajatella, että meidän ystävyys kasvaa ja jatkuu lapsissamme!

torstai 26. tammikuuta 2012

suunnitelmien muutos...

Kotona oleminen on niin erilaista kuin olin muistanutkaan. Kun olet suunnitellut jotain huomaat, että se ei menekkään yhtään niin kuin halusit. Eilen esimerkiksi piti tyttöjen mennä kerhoon ja minun kaupan kautta leipomaan kotiin. No nuorin lapsonen ei saanut hanskoja käteen kerhossa, eikä apu kelvannut ja pakkasta oli siis noin -15 astetta. Sanoin että joutuu lähtemään minun mukaani, jos ei hanskat mene käteen. Joo varmaan ihan idioottimaisin ehdotukseni ja tosiaan voin kertoa että ärsytti se kaikkien katseltavana oleminen kerhon pihalla ja hanskat ei mene käteen! MURRRRRR!!!!
No eihän ne hanskat menneet käteen ollenkaan. Tyttö autoon ja huusin kuin rajansiirtäjä! Otti päähän niin HELV****!!! No kävimme kaupassa ja eläinkaupassa hakee koirille ruokaa. En ole pitkään aikaan nähnyt tytärtäni niin kiltisti! Kaikki meni hienosti toki paljon hitaammin kuin olin ajatellut.... Eli siis olin kauheasti myöhässä kun kotona olimme. Onneksi sain kaiken tehtyä ennen vieraiden tuloa.... Kaikki siis hyvin lopuksi!
Tänään olin ajatellut saattaa koirien kanssa vanhimman tytön kouluun ja sitten tehdä ruokaa ja viedä pienet kerhoon. Juu eipäs vanhin kyennyt mahakivun takia lähtemään kouluun ja taas suunnitellaan asiat uusiksi.... Erilainen päivä tulossa taas :)

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Annetaan leikin jatkua.....

Kun kuuntelen lasteni leikkiä, mietin usein mikä määrittelee sen sujuuko leikki vai tapellaanko ja riidellään? Mistä asioista kaikki johtuu? Vaikka joskus kuinka kuuntelen, en osaa aikuisena keksiä mikä leikissä meni "pieleen" ja miksi kaikki päättyy riitaan ja pahaan mieleen? Usein koitan kasvatuksellisesta näkökulmasta (kaamea sana!) ohjata lapsiani suvaitsemaan erimielisyyksiä ja keskustelemaan asiat selviksi. Tämä tietysti väistämättä tarkoittaa, että toisen on annettava periksi. Meillä se on aina yleensä sama lapsi, joka antaa periksi. Palkkioksi hän saa leikkiä siskojen kanssa lisää, mutta olen silti äitinä huolissani, mitkä traumat hän saa tuosta periksi antamisesta? Samainen lapsi omaa vielä kauhean pitkän muistin ja osaa luetella parin viime vuoden ajalta monta kertaa, jolloin on antanut periksi siskolleen. Tämä ei todella kuulosta hyvältä ominaisuudelta elämän varrella! Poden huonoa omaa tuntoa siitä että lapseni kokee JOUTUVANSA antamaan AINA periksi toisille.
Toisaalta, jos mietin aikuisten elämää, ei eroavaisuuksia ole kovasti. Huomaan itseni samanlaisessa tilanteessa kuin lapseni - työelämässä, kotona ja kasvatuksessa jne. Elämä on kompromissien tekoa ja valintoja. Valinnat olen aikaisemmin mieltänyt vain tuotteiden valinnaksi, mutta tosiaan valinta on myös se kuinka suhtaudumme toiseen ihmiseen. Loukkaammeko tietoisesti, vahingossa vai annammeko periksi. Voi miten tuntuukaan pahalta, joskus purra porkea ja jättää sanomatta takaisin, kun minua loukataan! Pahinta tuo tunne on ehdottomasti silloin, kun näen että loukkaaminen tehdään tahallaan ja odotetaan, että loukkaannun ja puolustaudun! Mitä tyydytystä tekijä hakee tekemisistään ja sanomisistaan? Saako siitä oikeasti hyvän mielen?
Jos käyn elämäni flassejä läpi ja tiedostan noita tilanteita siten, että olen itse se loukkaaja. En oikeastaan voi sanoa tunteneeni hyvää oloa vaan vain pahaa mieltä. Tiedän loukanneeni, eikä sen tiedostaminen tee hyvää mieltä! Miksi sitten niin pitää tehdä? Miten lapsille opettaa kuuntelemaan omaa sisintään ja tekemään siten, että olo on hyvä ja voi olla tekemisistään onnellinen ja ylpeä? Toisaalta voiko tuo sisin olla niin "vinoutunut" että nauttiikin siitä että saa toiset kärsimään? Olen melko varma että olen itse ainakin tavannut sellaisia ihmisiä! Mistä niitä tulee?
Kasvattaminen on siis hirmu vaikeaa! Millainen on maailma jossa lapsemme elävät? Onko siellä puhdas omatunto hyvä vai huono? Arvostetaanko toisten kunnioittamista vai loukkaamista? Jakautuuko maailma näissäkin asioissa kahtia? Huh ompas isoja asioita!
Pohdin väkisinkin omaa kasvatustani. Olen ylpeä että minut on kasvatettu ihmiseksi joka arvostaa toisia eikä tahdo loukata ketään! Tahdon elää niin että olen siitä ITSE tyytyväinen! Monesti se ei muille ole sopivaa, mutta perustelen valintaani sillä että en ole valmis myymään sieluani. Kuulostaa ehkä dramaattiselta, mutta niin se on - elän omaa elämääni ja tahdon elää tämän yhden elämän niin kuin tuntuu hyvältä! Ne loukkaa muita tahallani, vaan annan periksi että leikki jatkuu....

Elämää

Aika kuluu ja tekniikka sekä elämä tekee ihmeitä. Blogi ei jostakin syystä ole auennut moneen päivään, joo eikä ole kauheasti ollut aikaa tehdä asialle mitään. Niin se vain on että "oloneuvoksena" oloilu on kauhean kiireistä! Mietin harvasa päivä mitä näistä asioista voisin jättää tekemättä, kun olen töissä... Eli miten ihmeessä sitten ehdin kaiken tämän???
Pienet täyttivät siis tässä 5-vuotta viime viikolla. Juhlimme pari päivää ja vielä odotamme osaa kavereista kyläilemään edelleen. Olipas mukavaa nähdä onnea ja iloa juhlijoiden ilmeissä!
Muutakin uutta on tapahtunut, perheeseemme tuli koe-ajalle uusi koira, Lambo. Hän on 4,5 vuotias leikattu uros. Aika mukavasti on nyt mennyt ja katsellaan jääkö hän meille pysyvästi. Aikasta erilainen koira kuin oma Enamme! Olen nyt käyttänyt aikaa ulkoiluun ja sitä kautta itseeni sekä leipomiseen - aika ihanaa!
Jotkut asiat mietityttää elämässä kovasti. Kirjoittelen niistä tuonnempana. Nyt nautimme ihanasta pakkasesta ja lumesta! IHANAA talvea!

Tänään saamme myös serkkuja kyläilemään ja saan leipoa saamastani "Leivonnaisia Herkkusuille" -kirjasta jotakin ihanaa suolaista ja makeaa.... Ajattelin pinaatti-juustomuffinsseja sekä suklaa kuppikakkuja. NAM!!!

torstai 19. tammikuuta 2012

Syntymäpäivä

No niin viisi vuotta sitten syntyi meidän kaksoset. Synnytys käynnistyi itsekseen 37+0 ja oli nopea alatiesynnytys. Tytöt oli molemmat yli kolmekiloisia. Kaikki meni hyvin ja kotiuduimme nopeasti. Nyt tytöt on isoja ja leikkisiä - aika tosi ihania ja toisaalta helmoja raastavia.
Tänään on heille suuri päivä ja aloitimme sen isosiskon kanssa laulamalla ja viemällä jäätelökeksi-leivokset sänkyyn. Illalla ollaan jo asiaa valmisteltu ja Ada meni yökylään Even huoneeseen - ovat siis aamulla samassa huonessa. Leivoskekseihin olimme laittaneet kynttilät ja ilonhetki kun ne sai puhaltaa! Lahjat aukesivat nopeasti ja sitten keksien kimppuun. Kun herkut oli syöty alettiin kasata lahjaksi saatua ZhuZhuPetz linnaa. Äidin hermo meinasi mennä vaillinaisten ohjeiden kanssa. Onneksi linna saatin kasaan ja leikit alkamaan.
Syntymäpäivä menee muuten arkea eläessä. Tytöt menee kerhoon ja sen jälkeen muskariin. Illalla tulee isäkin kotiin ja voimme hiukan juhlistaa perheen kesken erikoista päivää. Huomenna alkaa sitten kaverisynttärit ja jatkuu sunnuntaina..... Juhlantuntuista viikonloppua siis tiedossa!

torstai 12. tammikuuta 2012

Ulkoilua

Koska olemme kolmestaan kotona päivät ja tyttäret ovat nyt aika hyvässä kunnossa eli nenät ei enää vuoda solkenaan, ulkoilimme eilen aamupäivästä. Mahtava keli. Pikkupakkanen takaa sen ettei kaikki paikat ole märkinä pienen lumipeuhauksen jälkeen ja posket tulee ihanan punaisiksi.
Laskimme ensin mäkeä. Tytöt opettelivat ohjaamaan ja hallitsemaan pulkkaa. Hyvä taito sitten kun siirrytään vaativimpiin pulkkamäkiin. Arvatkaa kuinka ihanan tunteen lapset sai, kun pulkka alkoi ohjautumaan haluttuun suuntaan ja pysähtymään haluttaessa. Kävimme sitten myös aika isossa mäessä kokeilemassa taitoa. Iloa!
Sitten menimme lumivallille kiipeilemään. Mukana oli myös koiramme, joka tyttöjen kanssa peuhasi ilolla ylös ja alas. En muistanutkaan kuinka mukavaa on talvella ihan tavallisella lumivallilla. Tytöt toivoivat, että joku päivä oltaisi vaan sellaiselle vallilla.... Tarvii pitää mielessä!
Talvi on kyllä loistavaa aikaa ja nää kelit nyt aivan ihanat. Odotan viikonloppua, kun pääsemme hiihtämään ja luistelemaan niin ja laskemaan mäkeä jne... Loistavaa elämää!!!!

tiistai 10. tammikuuta 2012

Luennon mietteitä

Taas tänään pääsin luennolle, kun mummo ja sisareni tulivat katsomaan tyttöjä. On hienoa lähteä kotoa luennolle ja kuulostella omia tunteitaan asiasta. Etsiä salista paikka ja katsella kenen viereen päätyy... Ajatukset ovat todella erilaiset kuin aikaisemmin opiskellessani.
Tänään oli todella mukava mennä luennolle. Ei jännittänyt kuin eilen. Olinhan ollut jo yhdellä luennolla. Ajauduin istumaan nuoren tytön ja nuorien poikien viereen. Huomasin kuinka minua häiritsi vieressä olevien poikien keskustelu luennon aikana. Puhuivat jostakin pelistä. Seurasin myös kuinka vieruskaverini, tyttö, kirjoitti kaikki luentomuistiinpanot. Siis diat joita luennoitsija käyttää saa haettua verkosta ja ei tarvisi kirjoittaa. Toisaalta hän varmasti oppii kirjoittamalla enemmän ja siksi juuri toimii noin. Itse olin tulostanut materiaalin.
Luennoilla tunnun ymmärtävän yllättävän hyvin asioita. Toki tulee joitakin termejä joita en muista. Onhan aiheen opiskelusta minulla varmaan ainakin 10 vuotta. Jaksan kuunnella luennot ja kivana vaihteluna luennoitsija teetättää tehtäviä, jotka tuntuivat kanssa ihan ymmärrettäviltä... Hei mä saatan selvitä tästä urakasta!
Parasta on huomata kuinka intona olen. Olen nukkunut syksyn väsymyksen pois. Elämä alkaa olla mukavaa väsymyksen jälkeen. Ihan kuin alkaisin olla oma idearikas itseni. Hei mahtavaa elämä alkaa näyttää kivalta!
Parasta on huomata kuinka tytöt nauttii olostaan. Tänään olivat tehneet mummolle leipäjuusto-lakkahillo yllätyksen. Eilen keskimmäinen tytär oli askarrellut veljeni pienoismallin koirankarvoista ja vessapaperirullasta. Ideoita siis pursu myös heistä!

maanantai 9. tammikuuta 2012

opiskelua

Yksi vuorotteluvapaan tavoitteista oli tehdä kaksi kurssia kemiaa. Toinen on luentokurssi ja toinen laboratoriokurssi. Luennot alkoivat tänään. Veljeni vanhin tyttö tuli ennen koulunsa alkua meille tyttöjä katsomaan, koska pienet siis jäivät pois perhepäivähoitajalta vuorotteluvapaani ajaksi. Olipas outoa istua luennolla ja koittaa ymmärtää ja kuunnella.
Katsellessani opiskelukavereitani, jotka olivat siis tavallisia opiskelijoita. Nuoria ja innokkaista kemian opiskelijoita. Olen aika eri tilanteessa, kuin he, mutta mahdumme hyvin samaan saliin. Mietin tajuaako kuinka moni opiskelija kuinka hienoa aikaa tuo opiskelu on? On vapaa ja saa tavallaan itse omien intressiensä mukaan tehdä mitä tahtoo. Elämä on melko vapaata ja erilaista kuin työelämä sitten on.
Suuri ero siihen miten eroan kanssa opiskelijoistani on tietysti se että järjestän itseni luennoille. Pyydän lapsenhoitajan ja pohdin jo etukäteen miten saan asiani hoidettua. Yksi asia mitä kovasti huomasin kaipaavani on sosiaalisuus. Muille luento on kavereiden tapaamispaikka. Itse tunsin kyllä työnipuolesta montakin opiskelijaa, mutta eivät he kavereitani ole. Olisin kaivannut kaveria jonka viereen mennä ja jutella. Toinen asia jota kaipaan on laskuharjoitustaen tai demojen tekeminen porukalla ja yhdessä. Tiedän jo valmiiksi, että puurran tehtävät itsekseni iltaisin kotona, mutta olisiko mukavampaa kuin istua kirjastosa tekemässä ne yhdessä?
No katsotaan kuinka opiskeluni etenee. Aikaa siitä, kun viimeksi olen tentin tehnyt on paljon ja koitan antaa itselle aikaa lukea ja puurtaa. Toivon, että myös lapset antavat äidille aikaa tehdä töitä opintojen eteen....
Huomenna on taas luento, odotan innolla!

torstai 5. tammikuuta 2012

Lunta vihdoin!

Meillä on nyt kolmena päivänä peräkkäin satanut lunta. Kaikki on puhtaan valkoista ja puut painuvat lumivaipan alla. Kuinka tätä lumista näkymää ollaankaan odotettu ja nyt se vihdoin saapui! IHANAA!
Se, ei niin ihana puoli tässä on, että lumitöitä on tehtävä. Meidän pihasta tarvii autotielle tehdä sellainen ihan mukavan pitkä tie. Koitan pitää tien puhtaana, koska tiedän etten keväämmällä pääse pihaan, jos tietä ei ole tehty kunnolla. Keväällä, jos tie menee sohjoksi, ei autoni nouse pihaan. Kärsin siis hiukan nyt, että ei tarvitse kantaa painavia kauppakasseja autotieltä asti kotiin. Niin ja että saan autoni lämmitykseen. Inhoan oikeasti auton putsaamista jäästä. Lumi vielä menee, mutta se siellainen IKIJÄÄ joka tuulilasiin iskee keväällä, on pahinta mitä tiedän! Siihen kun ei meinaa auttaa raappa tai mikään.
No tänäänkin siis huhkin 45min pihalla lumikolan kanssa ja hikoilin ihan kunnolla. Käsissä alkaa jo tuntua useamman päivän lumenkolaus, mutta innolla teen, kun ei tarvitse katsoa kelloa kokoajan ja pitää kiirettä. Lumen kolaaminen rauhassa on ihan mukavaa!
Odotamme nyt sitä, että tytöt paranee ja pääsee tekemään lumijuttuja. Haaveissa on lumihevonen, lumiliukumäki ja muuta kivaa omaan pihaan! Kunhan nuha hellittää niin sitten alamme tuon urakan.

Muuten, vihdoin sain tyttären huoneen valmiiksi maalattua. Projektin aloitimme kesällä ja jokin aika sitten tapetoin viimeisen seinän ja nyt sain maalattua yhdeltä seinältä magneettimaalin piiloon. Toivottavasti magneettimaali toimii ja pelittää niin kuin ajattelimme! Saan siis taputtaa itseäni selkään - yksi pitkä urakka takana! Keittiön seinän maalaus seuraavana urakkana!

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Ihana olo!

Pitkästä aikaa sain itseni Spinning tunnille tänään. Menimme sinne kaverini kanssa hiukan myöhässä ja vauhtiin lähdettiin siis hiukan kesken tunnin. Tunti oli perusspinning eli aika rankka näin joulu tauon jälkeen. Ilolla kuitenkin mukaan.
Sopivien rankkojen mäkiosuuksien jälkeen oli kunnon hiki ja aivan loisto olo! Sitten vielä saunaan ja olo vaan parani!
Nyt makaan kotona nojatuolissa ja odotan et lapset nukahtaa ja kohta suuntaan itsekin unille. Olo on loistava ja tämän voisi ottaa uusiksi! Niin ja tästä vois tehdä tavan!


Rentoa lötköttelyä

Niin tähän oloiluun tottuu. Nukun pitkään ja vaan olen. Tai joo kudon, luen ja suunnittelen. Ensi viikolla alkaa luennot, jotka jännittää kovasti. En ole oikeasti opiskellut, siten et tarvisi tentti suorittaa, vuosiin... Nyt sitten asiakin on aika vaikeaa - kovasti tarvii tehdä töitä asian eteen. HUH!
Pienien kerhot alkaa myös ensi viikolla ja sitä kautta minä saan omaa aikaa joka keskiviikko iltapäivä. Mitenhän sen käyttäisi?
Nyt valmistaudumme vieraiden tuloon perjantaina ja tytöt keskittyy paranemiseen. Aika kovassa kuumeessa ovat olleet ja yskivät kovasti. Eve opettelee ristipistoja Hello Kitty mallilla. Maijastiina elää teinin elämää ja valvoo yöt ja nukkuu päivät. Adalla tulee välillä ruiskuten verta nenästä.
Ulkona pyryttää lunta ja aion lähteä kohta lumitöihin. Sitten teen lounaan ja kudon. Jos saisin tytöt päiväunille olisi hyvä. Josko jaksaisi lähteä jumppaan illalla? Eilen oli niin kipeä ja lötkö olo etten jaksanut- Luin myös että Ladun Majalla olisi Soidinlammen lenkki tehty laduiksi - sinne olisi kiva mennä myös....
Suunnitelmia pursuten jatkan lomailua!