Yksi vuorotteluvapaan tavoitteista oli tehdä kaksi kurssia kemiaa. Toinen on luentokurssi ja toinen laboratoriokurssi. Luennot alkoivat tänään. Veljeni vanhin tyttö tuli ennen koulunsa alkua meille tyttöjä katsomaan, koska pienet siis jäivät pois perhepäivähoitajalta vuorotteluvapaani ajaksi. Olipas outoa istua luennolla ja koittaa ymmärtää ja kuunnella.
Katsellessani opiskelukavereitani, jotka olivat siis tavallisia opiskelijoita. Nuoria ja innokkaista kemian opiskelijoita. Olen aika eri tilanteessa, kuin he, mutta mahdumme hyvin samaan saliin. Mietin tajuaako kuinka moni opiskelija kuinka hienoa aikaa tuo opiskelu on? On vapaa ja saa tavallaan itse omien intressiensä mukaan tehdä mitä tahtoo. Elämä on melko vapaata ja erilaista kuin työelämä sitten on.
Suuri ero siihen miten eroan kanssa opiskelijoistani on tietysti se että järjestän itseni luennoille. Pyydän lapsenhoitajan ja pohdin jo etukäteen miten saan asiani hoidettua. Yksi asia mitä kovasti huomasin kaipaavani on sosiaalisuus. Muille luento on kavereiden tapaamispaikka. Itse tunsin kyllä työnipuolesta montakin opiskelijaa, mutta eivät he kavereitani ole. Olisin kaivannut kaveria jonka viereen mennä ja jutella. Toinen asia jota kaipaan on laskuharjoitustaen tai demojen tekeminen porukalla ja yhdessä. Tiedän jo valmiiksi, että puurran tehtävät itsekseni iltaisin kotona, mutta olisiko mukavampaa kuin istua kirjastosa tekemässä ne yhdessä?
No katsotaan kuinka opiskeluni etenee. Aikaa siitä, kun viimeksi olen tentin tehnyt on paljon ja koitan antaa itselle aikaa lukea ja puurtaa. Toivon, että myös lapset antavat äidille aikaa tehdä töitä opintojen eteen....
Huomenna on taas luento, odotan innolla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti