keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Perunapiirakka

Jokib vuosi sitten näin jossakin tv-ohjelmassa kun tehtiin perunapiirakkaa. Tyttäreni tahtoi että kokeilemme ja sitten tämä on jäänyt meidän jutuksi

Keitä perunoita, kiinteitä. Laita valmis lehtitaikina levu pohjalle ja viipaloi siihen noin 4-5mm paksuja viipaleita keitetyistä perunoista - yhden kerroksen latomisen jälkeen laita suolaa ja pippuria viipaleille ja levitä sitten ranskankermaa, persiljaa ja valkosipulia sekoittetuna (iso purkki ransakan kermaa 3-4 kynttä valkosipulia hienonnettuna, ruukku persiljaa hienonnettuna). Lado uusi kerros ja tee samoin.

 Kun olet oletlatonut jokusen kerroksen sulje piirakka taikinalle siten että taikinaa on yllä ja päällä. Voitele kananmunalla ja pistele haarukalla ja paista n 200 asteessa 45min-30min kunnes kauniin ruskea päältä.
Tässä meidän piiras odottaa paistamista, valmiista en ehtinyt ottaa kuvaa ennen kun se oli syöty.
Piiras on herkullista lihan tai muun kanssa, mutta sopii myös erinomaisesti vain salaatin kanssa. Maistuu niin kuumana kuin kylmänä.

tiistai 28. helmikuuta 2012

Salaattia jatkuu....

Keväällä jotenkin salaatin syominen lisääntyy - oletteko huomanneet? Tällaisen salaatin tein yksi päivä ja lisäksi laitoin fetajuustoa ja salaattisiemen/pähkinä-seosta

Salaatissa on siis:
jääsalaattia yksi pussi
tomaattia
kotimaista kurkkua
oliiveja, mustia siementtömiä
aurinkokuivattua tomattia

Tuoreiden sämpylöiden kanssa maistui mainiolle!

maanantai 27. helmikuuta 2012

Perunasalaattia

Teimme sunnuntai illan iloksi lasten kanssa ruokaa. Nuorimmainen innostui kuorimaan ja pilkkomaan perunoita perunasalaattia varten. En olisi oikeasti uskonut että hän malttaa kuoria perunoita melkein tunnin!

Siis salaattiin laitoimme:

keitettyjä perunoita
sipulia
maustekurkkua
päärynää

kermaviiliä, sinappia, suolaa, pippuria ja ripaus sokeria

Kaikki siis pieneksi ja sekaisin - kyllä maistui itse tehty perunasalaatti hyvälle!

lauantai 25. helmikuuta 2012

Rentouttavaa viikonloppua!!!

Olemme olleet monta viikonloppua menossa, minä hiihtokoulun vuoksi ja sitten muu perhe sairasti kotona. Vaikka olen kotona joka päivä tuntuu viikonloppu erilaiselta, koska olemme kaikki kotona ja siksi minusta pitää olla jotain erilaista. Täksi viikonlopuksi olen suunnitellut meille hiihtoretkeä. Suuntaamme Ladun Majalle, ainakin tänään, koko perhe ja hiihdämme ja menemme mehulle ja munkille. Oikeasti nää hiihtoretket on ihania ja lapset oppii siinä hiihtämään ja olemaan ulkona ja meidän kanssa. Tähän kun saisi yhdistettyä vielä koirat mukaan niin olisi täydellistä! Nyt menemme siis ilman koiria. Ulkona on joitakin asteita pakkasta ja nyt ainakin selkeä keli tosin taitaa olla pilvistä, mutta se ei menoa haittaa!

Iltapäivällä minä suuntaan taas katselemaan tapetteja - josko pääsisin ideaani toteuttaamaan jo... Sormia syyhyttää, mutta ärsyttää, kun tapetteja ei löydy! Laitoin jo viestin vaihtorinkiinkin, että otan vastaan vajaita rullia kirkkaita tapetteja, josko sitä kautta onnistaisi! Epätoivoista!
Illalla sitten juuri ennen saunaa suuntaan koirien kanssa pitkälle lenkille metsään. Onneksi on jo valoisaa tosi pitkään ja metsässä täällä kaupungissa, näkee yllättävän hyvin myös pimeällä. Kävimme eilen vanhimman tyttären kanssa lenkillä metsässä ja hyvin pystyi vielä seitsemän aikaan metsässä polua kulkemaan.
Huomenna sunnuntaina, on luvassa aurinkoa ja mietin menisikö Jyväsjärven jäälle luistelemaan vai hiihtämään. Ihanaa, kun voidaan koko perhe tehdä kaikkee ihanaa! Sitten ajattelin valmistella tuliaisia ystävilleni. Lähdemme maanantaina Kotkaan ystävieni luokse useammaksi päiväksi. Aivan ihanaa hiihtolomaa siis tiedossa! Niin ja hiukan erilaista hiihtolomaa kaiken kukkuraksi!

Niin tänään tulee myös Putous! Tytöt odottaa sketsihahmo kilpailun tuloksia ja ajattelin tehdä jotain herkkua meille, kun katsomme sitä! Päiväksi teen meille itse hampurilaisia, tosin sämpylät ostin valmiina.... Rentouttavaa viikonloppua siis viettämään!

perjantai 24. helmikuuta 2012

Hahmot asuu meillä!

On meidän nuorimmaisen tyttären sängyssä ahdasta, koska nallen (noin 1m korkea), tiikerin, dinosauruksen, molla-maijan, parsakaalin, saukon, apinan lisäksi siellä nukkuu Putouksen sketsihahmoja ei siis yksi hahmo vaan useampi. On se vaan hyvä ohjelma, kun iskee lapsiin niin täysillä!
Jatkuvasti hahmot ja heidän hokemansa tulevat lasten leikkeihin. Pohtivat tässä yksi päivä, että missä Leena Hefner omaasukua Herppeenluona asuu. Toinen siihen totesi että Herppeenluomassa tai Kotkassa. Koska olemme ensi viikolla menossa Kotkaan tahtoivat käydä katsomassa häntä. Totesin siihen, että se taisi olla Hieno, joka asui Kotkassa ja siihen tytöt hehkutti, että päästään katsomaan Hienoa!
Suosikkeja on tänä vuonna ollut monta ja vaihdeltukin niitä on, kun suosikki tipahti, mutta ihmeellistä on että he muistavat hahmot myös edelliseltä kaudelta ja kyselevät myös niistä. Hyvä muisti!
Nyt katsotaan mahtuuko tyttö sänkyynsä ollenkaan vai ovatko hahmot vallanneet sängyn! :)Niin ja miten huominen ilta menee, kun kisa ratkeaa telkussa. Tuleeko itku vai ilo!?

Tekniikka ja lapset


Meillä on kaikenlaisia teknisiä vempaimia ja voitte arvata, että usein mietin miten lapset osaa suhtautua noihin laitteisiin. Mieheni käyttää laitteita päivittäin ja usein juuri olohuoneessa. Uusien pelien tullessa menee yöt palatessa. Pohdin usein miten mallioppiminen vaikuttaa lapsiin? Telkkari meillä on melkein aina auki ja nyt kun lasten maksulliset kanavat näkyy, katsovat tytöt aika paljon telkkua. Tosin leikkivät myös tosi paljon. Mielikuvitusta riittää!
Ehkä huolenaiheeni ei niinkään ole siis pienet, vaan vanhempi tyttäreni. Jotenkin kun hänet laskee "nettiin" katoaa hän tästä maailmasta ja sujahtaa johonkin bittiavaruuteen. Sieltä hänen tähän maailmaan kaivaminen on todella vaikeaa. Ahdistaa itseäkin kuinka se netin käytön lopettaminen on niin vaikeaa. Minä unohdan lapsen, kun hän löhöää koneen kanssa sohvalla ja on ihan hiljaa. Jossain vaiheessa tajuan että nörttäily on saattanut kestää tuntitolkulla ja sitten onkin murkkuikäinen jo aivan äkäinen ja kiukkuinen niin netin käytön lopettamisesta kuin palaamisesta tähän reaalimaailmaan.
Nyt opintoja tehdessäni olen haaveillut, että olisi sellianen hiukan pienempi tietokone, kuin tämä nykyinen kannettava kotona on. Töissä minulla on pieni näppärä ja kevyt Dellin kone. Se on vielä ihanan punainen! Tykkään koneestani tosi paljon! Mieheni ehdotti nyt, että ostaisimme pienemmän koneen meille käyttöön ja tämä iso kone annettaisi vanhimmalle tyttärelle omaan huoneeseen... Ihanaa olisi saada kone, jota voisin vaikka ottaa mukaan, mutta toinen puoli pelottaa. Tyttäreni saisi koneen omaan huoneeseensa. Siellä olisi sitten alakerrassa omassa huoneessaan koneen kanssa ja saisi nörttäillä rauhassa. Hui! Kuinka saan kaikki asiat hänet tekemään, kun netti on niin mielenkiintoinen? Kuinka tiedän missä hän menee netissä tai ketä tapaa? Lapset ovat niin tietämättömiä suuresta pahasta maailmasta ja pahoista aikuisista! Kuinka noista asioista puhuisi lapselle niin ettei pelota vaan saisi järjen valaistumaan?
Voinko siis iloita uudesta laitteesta vai annanko huolelle vallan? Kuinka paljon tulee opettaa tietokoneen käyttöä lapselle, että hän pärjää elämässään ja minkä ikäisenä? Itse en ollut vielä alakoulussa kovinkaan kiinnostunut tietokeneesta, mutta nyt esitelmiä tulee tehdä tietokoneella jne... Mikä on maailman vauhti? Pelottaa!

torstai 23. helmikuuta 2012

Rentouttava vauhdikas päivä

Eilen minulla oli todella ohjelmallista. Lumitöitä, ruokaa ja lasten vieminen kerhoon. Sitten sain rentoutua ensin hyvän ystävän kanssa lounaalla. Juttelimme yli tunnin ja söimme. Aivan ihanaa jutella vaan ja olla - ihmisen kanssa jonka tietää hyväksyvän, tukevan ja olevna läsnä. Kiitos hyvälle lounasseuralle!
Sitten tulin kotiin ja keitin kahvit ja ystäväni, jonka kanssa emme ole nähneet pitkään aikaan tuli kahville. Kahvin kanssa oli tyttöjen kanssa tehtyjä karpalo-suklaa pipareita ja Viennetta punaiset marjat jäätelokakkua. Ihanaa oli jatkaa juttelua ja olla vaan. Rentoutuminen vaan lisääntyi!
Tyttöjen kanssa kotiin tuli kummitädin poikaystävä ja minä säntäsin keskimmäisen tytön kummitädin kanssa elokuviin (uusi suomalainen elokuva tähtitaivas talon yllä. Olin voittanut liput kahdelle. Tuosta voin joskus kirjoittaa enemmän - tykkäsin siitä!

Kyllä oli loistava päivä, sen sitten saattoikin lopettaa koirien kanssa lenkkeilyyn ja lumitöihin. Ihanaa!

Laitan noista kekseistä reseptiä, kun saamme tehtyä niitä uudestaan niin voin kuvatakin tänne....


keskiviikko 22. helmikuuta 2012

mitä saan palkaksi??? ILOA!

Vuorotteluvapaalla en saa niin paljon rahaa kotona olosta kuin saan töissäkäymisestä, ihan ymmärrettävää tietysti. Mutta siis ihan hyvä systeemi tämä vuorotteluvapaa on ja pärjäämme kai ihan hyvin. Voin siis suositella muillekin!
Ensimmäinen asia jonka päätin samalla kun vuorottelemaan jäin oli että lapset jäävät kanssani kotiin. Voin siis laskea palkakseni tuon hoitomaksun, jonka joka kuukausi kaupungille maksoin. Hoitomaksut ovat mielestäni aika kovat eli korkein maksu 254€ lapsi, muuten tieto päivähoitomaksuista Jyväskylässä saa täältä. Hoitomaksuun tietysti vaikuttaa tulot ja perheen koko.
Pärjäämme tietysti ihan hyvin, toki en voi ihan niin paljon ostella kuin ennen, mutta ihan ok on mennyt. Ruokaan saan tietysti laitettua niin paljon kuin haluan ja tietysti teen ruokaa monta kertaa päivässä, mutta voin myös käyttää aikaa tuotteiden ostamiseen. Olen koittanut keskittyä lähiruokaan ja katsoa mistä ruuan teen.
Mutta kun mietin mitä muuta saan kotona olosta, sitä ei rahalla voi mitata. Lasten halauksia, onnellisia ilmeita ja "rakastan sinua äiti"lauseita! Joka päivä tytöt sanovat että on ihanaa kun olet kotona äiti! Tämä kevät jää varmasti meidän kaikkien mieleen. Koti tuoksuu pullalle ja leivonnaisille. Koti uudistaa ilmettää harvasa päivä, koska intoilen sisustuksen kanssa. Mieheni pääsee kotitöissä ja lumitöissä helpolla. Voi kun osaisin painaa kaikki asiat joita meille tapahtuu mieleeni ja kaivella niitä kun väsyn töissä ja tuntuu etten jaksa. Ihmettelen itseäni joka päivä. Äitiysloman jälkeen tahdoin töihin. Koin että olen hyvä töissä ja minua arvostetaan. Nyt näen lasten kasvavan ja ihmettelen miksi en tahdo olla heidän kanssaan. He ovat minun perintöni maailmalle ja miksi en nauti nyt kun vielä ovat pieniä. Siis nautin ja olen läsnä! Ihanaa kotona oloa kaikille siellä oleville! Nautitaan lastemme maksamasta palkasta meille!

Kaksosuuden myyttejä?


Eilen silmiini osui perhekalenterimme kuva (yllä). Aloin tuon kuvan myötä miettiä mitä kaikkea itse koin odottaessani tyttöjä ja mihin uskomuksiin olemme törmänneet. Kaikenlaisia myyttejä kaksosten odottamiseen ja kasvattamiseen liittyy. Kokosin tähän 10 asiaa jotka nousi mieleeni kaksosten kasvatukseen, osotukseen sekä elämään liittyen. Olisi kiva kuulla mitä kaikkea muuta olette asiaan liittyen kokeneet! Kommentoikaa!

1. Raskaus on jotenkin julkisempi ja siitä voidaan kysyä kaikenlaista, mitä oikeasti ei koskaan yksöstä odottavalta kysytä. Minulta kysyttiin esimerkiksi seuraavan kysymys Prisman maitohyllyllä :" Miten ne saivat alkunsa?" Kyllä hiukan aikaa tuijotin kysyjää ja mietin, että mitähän tuo eläkkeellä oleva täti-ihminen OIKEASTI tahtoo tuohon vastattavan ja kuinka yksityiskohtaisen selityksen!  Selkeästi siis tarkoitti, onko lapsemme saaneet alkunsa hoidoilla vai normaalisti, mutta hiukan hymyilytti tuo kysymys noin esitettynä ja minun likainen mielikuvitukseni alkoi laukata.... :)

2. Työnantajani ei uskaltanut asiaan mitenkään kommentoida, mutta eräässä palaverissa yksi esimiestasoinen henkilö totesi (ei siis minun esimieheni) että "olenpas taloudellinen kun yhdellä äityislomalla teen kaksi lasta - säästän työnantajalle paljon!" Tähän esimieheni totesi, ettei olisi asiaa ääneen uskaltanut sanoa. Todella näin asia on - olin todella edullinen työntekijä. Toki sairasteluja on myöhemmin ollut, mutta aika usein nuo sairastavat samaan aikaan. Niinhän tietysti tekisivät eri ikäiset sisaruksetkin, kai?

3. Miestäni pidettiin jotenkin TOSI miehenä. Hänen olalleen taputeltiin ja hymäiltiin "aika kova mies". Minä tietysti biologiaa opiskelleena aina oikaisin asian - syy on minussa ja olisin siis tehnyt useamman vauvan kenen miehen kanssa vaan. Tämä sai usein miesten ilmeet venähtämään. Todellisuudessa, kun miehet biologisesti luonnostaan teksivät jopa miljoonia vauvoja kerralla, sitä toista puolta kun sitten on vähemmän viin vauvoja tulee vähemmän. Meidän kohdalla olikin kaksi munasolua ja siksi vauvoja tuli kaksi. Kyllä miestäni siinä tarvittiin, mutta kaksosuuden lähde oli siis minussa, sori kaikki jotka ajattelette, että tämä olisi miehisyyden mitta, ehkä kuitenkin naisisuuden? Kun sitten totean että syy siihen että meillä on kaksoset on minun, mutta että ovat tyttöjä on mieheni. Moni ihmettelee asiaa ja pääsen sitten valottamaan biologian ihmeellistä maailmaa vastatakseni.... Olen raaka tiedän! Näistä keskustelin myös yhden biologian opettajan kanssa!

4. Kaksosten synnytystä pidetään aina itsestään selvyytenä keisarinleikkauksena. Minä synnytin tytöt alateitse normaalisti ja kaikki meni hyvin. En ehtinyt juuri saada kipulääkettä ja synnytys oli nopea. Niin kyllä minua ihmeteltiin sairaalassakin, mutta siis ei mahdotonta kaksosten kohdallakaan! Meillä oli onnea!

5. Kaksoset ovat aina keskosia ja pieniä. Minun lapseni syntyivät viikolla 37+0 ja painoivat n 3kg/ vauva ja nyt ovat todella pitkiä ja iso kokoisia. Tämäkään myytti ei siis pidä paikkaansa! Toko näinkin voi olla, mutta ei siis aina!

6. Kaksosilla on telepaattinen yhteys ja sairastavat kaikki samat taudit. No en ole huomannut asiaa ja tauditkin ovat olleet omiaan. Useat lääkärit tahtoisivat tutkia toiselta kaksoselta saman mitä toisella on. No en usko tähänkään. Toinen meillä on hengitysteiltään ahdas ja toisella tytöllä on löysät nivelet eli ei ihan samoja vaivoja :) Sairaalassa tosin törmäsin kerran perheeseen, joiden kolmosille oli aina noin 6kk välein ollut samat vaivat esim polvet oli kaikilta leikattu samasta syystä, voi siis olla että pitää paikkansa?

7. Kun lapset olivat syntyneet ja työntelin vauvoja vaunuissa. Minulta kysyttiin onko ne kaksosia ja siihen sitten todettiin, että ompas rankkaa - tupla vaiva! Pakko oli tähän todeta, että tupla ONNI! Hiukan hitaasti siihen vastaukseen sitten reagoitiin.... Mutta jaksaako elämää jos ajattelee että tässä työnnän tupla piinaa? Positiivisuuden energialla porskutetaan!

8. Kun mieheni työnsi vaunuja, moni sanoi että "oi kun ihanaa kun isä on lasten kanssa"! Hän saattoi tyytyväisenä kesällä istua terassilla ja juoda mitä vaan, ihmiset oli iloisia kun isä on lastensa kanssa liikkeellä. Minä jos istuin terassilla kahvilla sain paheksuvia katseita osakseni - miksi tuo lapset terassille!!!

9. Yksilöllinen huomioiminen kotona on haastellista kotona ja olen hoitopaikoissa koittanut korostaa että lapset pitää huomioida yksilöinä eikä "tyttöinä". Usein se onnistuu, mutta tosi usein, liian usein törmään siihen ettei tiedetä kumpi on tehnyt tai ollut tekemättä. Silloin yksilöllisestä kohtelusta ei ole tietoa. Onneksi lapset on niin isoja että hakeutuvat omiin juttuihinsa...

10. Rahan kuluminen. Koska meidän tytöt ovat hiukan eri kokoisia, uskotaan että voimme kierrättää vaatetta ja kaikkea tavaraa eikä meillä siksi kulu niin paljon rahaa tarvikkeiden ostamiseen. Niin näinhän asia on. Joskus vaan lapset tulevat niin peräkkäin että toiselle pieneksi jääneet toppavaatteet olisi kesällä sopivia toiselle. Mikäs siinä hyvinhän toppahaalarissa voi heinäkuunhelteissä olla ja pikiineissä pakkaselle! Niin ja tuplalapsislisällä tuo on helppoa kustantaa! :) 

Kommentoikaas oletteko huomanneet muita kaksosuuteen liittyviä asioita?

tiistai 21. helmikuuta 2012

Laskiainen!

Tänään on laskiaistiistai! Leivoimme eilen pullia ja teemme niistä tänään laskiaispullia. Tytöt olikin eilen huolissaan ettei kerma lopu kesken! Pullat on muuten paljon parempia, jos ne tekee itse! Eilen teimme myös kanelisokeripullia ja voi kuinka ihanalta maistuivat mehun kanssa.
Otimme eilen varaslähdön laskiaiseen ja menimme puistoon. Siellä oli aivan ihanaa, aurinko paistoi ja lumi kimmelsi! Lapset näki kavereita ja voi kuinka mukavaa! Pakkasta ei ollut kuin pari astetta ja typyt laskivat pulkilla isosta mäestä. Yllätyin itsekin kuinka hyvin osaavat ohjata pulkkaansa ja eivät menneet metsään. Myös lapsille tunne pulkan hallinnasta oli mahtava kokemus ja tänään kuulemma menemme uudelleen ISOON mäkeen... lunta vaan satelee aika kovasti, joten ei ole niin kiva ilma kuin eilen. Harmi!
Iltapäivällä suuntaamme Korpilahdelle. Näemme serkkua ja minun koulukaveria, joka asuu ulkomailla ja on suomessa käymässä. Aivan mahtavaa! Ihanaa kun kavereillanikin on lapsia niin tytöt tutustuvat uusiin kavereihin ja tavallaan ystävyys jalostuu. Voiko niin sanoa, jos minun ystävyys jatkuu lapsissani kaverini lapsiin? Eikö tämä ole sitä pysyvyyttä ja tavallaan perintöä jota voimme antaa lapsillemme?

Voi kukkanen!

Intoa puhkuen olen käynyt parissa rakennustarvike liikkeessä etsimässä tapetteja ja voihan kökkö! Sellaista pienikuviollista tapettia jota etsiskelen ei tunnu olevan missään. Nyt on kyllä värikkäitä tapettaja. Löytyy limen vihreää, mutta kuviot ovat aina suuria, isoa kukkaa tai lehteä ja usein myös valkealla pohjalla....
Etsin nyt pienikuviollista ja keltaista, vihreää, punaista, turkoosia, oranssia eli selkeitä kirkkaita värejä ja siten että kuvio aika pintä. Juu tiedän että liikkeissä on tapettikirjoja vaikka kuinka paljon, en vaan ole vielä jaksanut alkaa niitä selailemaan.... seuraavaksi olisi se tehtävä!
Seinä on nyt maalattu kahdesti magneettimaalilla ja olisi siis tapetointia vaille valmis - tapetti vaan puuttuu....

Visioin myös seinälle liitutauluja kehyksiin sekä lasten lukujärjestystauluja ja, ja, ja kaikkee ihanaa... Alan myös jo visioimaan mitä teksiin pieneen eteiseemme ja suurempaan eteiseen. Maalaisiko seinää, kaappia... Niin ja eilen illalla keksin että voisin myös kodinhoitohuoneen kaappeja tuunata tapetilla niin saisin sinne kivaa väriä ja viihtyisyyttä! Ihanaa tää kotona olo! Aikaa on tehdä ja keksiä, varsinkin kun pää toimii, kun ei ole väsynyt!

maanantai 20. helmikuuta 2012

Ihana Aurinko!

Aloitin aamun kahnaamalla murkkuikäisen tyttären kanssa ja sitten olikin ihanaa lähteä huhkimaan lumitöitä. Aika paljon olikin lunta satanut illan ja yön aikana. Huhkittuani yli tunnin ulkona oli piha puhdas ja minä aikasta puhki.... Aamukahvin ja leivän jälkeen taas virtaa oli, joten lähdimme tyttöjen kanssa puistoon. Koko vuorotteluvapaani aikana emme olekkaan sinne vielä ehtineet.
Kun puistoon päästiin oli ihanaa kun lapset tapasivat kavereita. Hoitotädit olivat lasten kanssa puistossa ja tyttöjen kavereita oli paljon. Minä siinä juorusin hoitotätien kanssa ja voi ihanuus autinko alkoi paistaa! Voiko olla ihanampaa kuin pari astetta pakkasta, puhtaat valkoiset hanget ja aurinko! Kyllä meillä on kaunista keväällä! Aivan ihanat ulkoilukelit!

Toivottavasti murkku saa pahimmat angstinsa purettua hiihtoladulle tänään, että palaa kotiin iloisemmalla mielellä...

Tässä nyt mietin, raaskinko lähteä etsii tapetteja keittiöön vai pitäiskö vaan ulkoilla kun keliä kerran on... Himottaisi tuo seinän tapetointi kyllä, mutta näitä kelejä ei ole kovinkaan monena päivänä....

sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Hiihtokoulun loppu

Esikoisemme oli 5-6 vuotta sitten hiihtokoulussa ja tykkäsi ihan hurjasti. Ajattelin silloin, että olisipas kiva olla ohjaajana tuollaisessa hiihtokoulussa. Olen nyt monena vuotena miettinyt ohjaajaksi ilmoittautumista, mutta en ole ehtinyt. Nyt kun jäin kotiin ajattelin, että aikaa täytyy löytyä juuri nyt ja ilmoittauduin mukaan.
Meillä on hirmu kiva porukka ja meininki on ollut mukavaa ja kannatti siis lähteä mukaan. Nyt hiihtokoulun viimeisenä päivänä on aika haikea olo. On ollut ihanan voimauttavaa katselle lasten oppimista. He eivät tervitse kuin sukset jalkaan ja kaikenlaisia virikkeitä ja hiihtotaito karttuu. Aivan mahtavaa! Hiihtäminen on aivan mahtava harrastus ja sitä voi perhe tehdä yhdessä. Odotan jo ihania aurinkoisia kelejä ja koko perheen hiihtoretkiä! Taskuun suklaarusinoita ja reppuun eväät ja retki voi alkaa!
Aurinkoisia kevät hankia odotellessa ja hiihtoretkiä! Nyt alkaa meilläkin pyryttämään ja illalla varmana on aika paljon lunta eli lunta tulvillaan on raikas talvisää, laskiaisajelulla vois laulella tällai.... :)


lauantai 18. helmikuuta 2012

Ideoita pursuten...

Olen jo jonkin aikaa ollut aikeissa maalata keittiöstä yhden seinän. Maalit ovat maanneet yli vuoden meillä ja odottaneet että minulla on aikaa alkaa hommaan. Ideana oli maalata pohjalle magneettimaalilla ja päälle punaisella ja vihreällä liitutaulumaalilla ja muu seinä maitokahvin väriseksi. Minusta lopputuloksen piti olla sopivan värikäs ja käytännöllinen. Olisin saanut suuret "muistilaput" seinälle ja tarvittavaa piristys väriä keittiöön.
Nyt kun vuorotteluvapaa on hävittänyt pohjattoman väsymyksen, tunnen kuinka ideoita pursuaa minusta. Seinä ei siis ehkä aikasemman suunnitelman jälkeen ollutkaan ihan hyvä, kun toteutus kesti näin kauan. Nyt näin netissä ihanan tapeteilla toteutetun seinän. Ihan erilaisilla ja toisilleen erivärisillä tapeteilla tapetoitu seinä ja sellaisen tahdon! Otin eilen kaupasta paria tapettinäytettä - kirkkaan punaista ja kirkkaan limenvihreää, koska mieheni ei ollenkaan tykännyt tästä kuningasideastani. Sain hiukan näillä ihan erilaisilla tapeteilla demottua ideaa ja alkaahan tuo pikkuhiljaa tottua tai sopeutua ideaan. Tyttäreni tykkäsi ideastani aivan kympillä! Nyt odotan, että pääsen tapettikauppoja kiertämään. Jännittää löydänkö sellaisia tapetteja joita tahdon vai tahdoko niitä joita löydän... :)
Olen iloinen, että pääsen tekemään meille sellaisen keittiön jossa on lämmintunnelma ja jossa me viihdytään kaikki! Sormet jo syyhyää! Voidaan viettää koko perheen yhteisiä hetkiä syöden! Onko mitään parempaa! Tästä on muuten tutkimuskin - muistelen, että tulos oli: niiden perheiden lapset olivat onnellisempia, joissa syödään yhdessä (suomeni tökkii - menikös tuo oikein?).  Koitan laittaa kuvia kun projekti etenee.... Nyt seinällä on iso musta magneettimaali läntti!

torstai 16. helmikuuta 2012

Antaa tulla taivaan täydeltä!!!!

Olen manaillut lumitöitä useana vuonna. Nyt saan tehdä ne ajan kanssa ilman paniikkia töihin ehtimisestä tai muusta. Käytän lumitöihin aikaa ja teen ne rauhassa. Oikeastaan aika mukavaa! Koiramme leikkivät siinä mukana. Yhteneä päivänä otin sykemittarin mukaan ja noin 45 min lumitöiden aikana kävelin 1,98km ja kaloreita kului noin 450 kcal. Aika hyvä kuntoilumuoto!
Ainut ärsyttävyys on ollut, oven raosta huutavat tappelevat kaksoset. Juu lapset katselee sisällä telkkua, kun minä teen lumitöitä (tiedän olen holtiton kun jätän heidät keskenään!!!)... niin ja riitelevät. Voiko olla ärsyttävämpää kuin tulla sisälle selvittämään maailman kynnyskysymyksiksi tulleita asioita. Tänään kaupassa keksin ratkaisun. Miksi en ole sitä aiemmin keksinyt?
Pinkki lumikola. Otan tytöt jalkoihin pyörimään koirien mukana. Samalla kerralla minä saan liikuntaa ja ehkä menetän hiukan kiloja ja saan paremman kunnon, koirat saa lenkin kun peuhaavat pihassa ja kaksoset tulee ulkoilutettua. Lopputuloksena kaikilla hyvä olo ja mikä parasta lapset niin väsyneitä, että nukkuvat hirrrveen pitkät päiväunet ja, ja, ja  äiti saa luksusaikaa yksin =D

...Haittaaks se????

Oi ihana pinkkilumikola - lunastathan odotukset jotka sinuun olen ladannut!!!!

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

"Ei ole kiva!" -tauti

Meille rantautui oksennustauti rytinällä lauantaina. Ensin aloitti aivan yllättäin nuorimmainen ja siihen perään parin tunnin kuluttua toinen kaksosista. Lauantai ilta menikin sitten ämpäreitä tyhjennellessä... Vuorotellen ja yhtä aikaa oksensivat koko illan. Keskimmäinen lapsista hoki "ei ole kiva!" juu eikä ollutkaan! Koska ei enää ollut mitä oksentaa yökkivät tosi kipeän näköisesti kumpikin.
Kun oksentaminen helpotti, tuli kuume ja voipunut olo. Uni maittoi ja syödäkin koitettiin. Luulin jo taudin helpottaneen sunnuntaina iltapäivällä, kun uni maittoi ja ruokaa tahtoivat. Maanantaina syötiin jo aika hyvin, kunnes illalla alkoi tauti uudelleen, oksentamalla. Voi plaah! Alkoi siihen samaan sitten oksentaa myös kolmas lapsi eli oli ihan vilkasta vessassa - onneksi meillä on niitä kaksi!
Nyt ollaan enää räkäisiä ja yskäisiä ja mietinkin oisko meillä sitten influenssa - nautimme ihanista pakkaskeleistä siis tällai sairastamalla. Tulee sitten taas pakkaset et ollaan kunnossa eikä päästä ulos..

Mutta ollaanhan me nyt sitten rauhassa yhdessä ja katsellaan telkkua. Välillä oli siskonpeti olohuoneessa ja pötkötettiin kaikki. Väsymys vaivaa meinaan minua, joko huolesta tai jostain taudista. Olen koittanut siivoilla ja voisi varmaan jatkaa sitä pöllövillapaitaa. Löytää iloa sisältä ja yhdessä olemisesta! Ruokaakaan kun ei oikein voi noilla sairaille loihtia. No keskitytään muuhun, vaikka sisustamiseen! :)

tiistai 14. helmikuuta 2012

Ystävänpäivä 2012

Aloitin ystävänpäivän valmistelun ajoissa, niin luulin. Sairastelin itse yhden päivän ja sen vuoksi jäi kortit tekemättä... Ostin lahjoja lapsille ja miehelleni... Olemme koko porukka olleet kipeinä viikonlopun ja vielä nytkin ja jäi lahjat paketoimatta ja vielä ovat antamatta... Ei siis ollenkaan kuin ajattelin. Olin myös haaveillut että kutsuisin kavereita meille kahville ja olisin leiponut ystävänpäivä kakun ja muffinsseja... mahatauti joka meille on rantautunut estää tämänkin...

No ystävänpäivä on kerran vuodessa ja ehkä mekin olemme suurimman osan vuodesta terveitä!? Kai? Nyt koitan ajatella, että jaan ystävänpäivää eri päiville. Kutsun ystäviä meille jokaisen omana päivänään ja leivon heille kullekin jotain, joka jokaiselle sopii. Annan ystävilleni aikaa ja yhdessä oloa kaikkina niinä päivinä jolloin näemme, vaikka emme näe nyt ystävänpäivänä.

Rakkaat ystävät olette mielessäni, vaikka ette nyt sitä mitenkään huomaakaan!

Haleja kaikille ystäville! Kiitos kun olette olemassa!

torstai 9. helmikuuta 2012

Pakkasen riemuja!

Koskaan en ole tyytyväinen siihen mitä on ja siitä täytyy nyt päästä eroon! Tarvii alkaa nauttimaan juuri tästä hetkestä! Juu joka päivä tätä itselleni tolkutan. Pahinta on että huomaan tämän tarttuneen lapsiini. Jos tarjoan keittoa ruokana - he tahtoisivat muusia jos muusia he tahtoisivat keittoa. Koskaa ei ole hyvä se mitä on.
Nyt pakkasia on kestänyt monta päivää. Juu oikeasti turheutuminen siihen ettei ulos oikein pääse alkaa kaivertaa mieltä, mutta miksi? Nyt voi hyvällä omalla tunnolla käydä vain pikku keikan pihalla. Nauttia sisäleikeistä! Onneksi tytöillä on mielikuvitusta, äsken siirtyivät alakertaan leikkimään - kuulemma vedenalaiseen maailmaan!
Pakkasessa on puolensa, voi lämmittää takkaa ja nauttia sen tuomasta lämmöstä. Voi laittaa uuniruokaa leivinuunissa ja voi kuinka helppoa se on! Voi tehdä kaikkea sisällä viltin alla! Ihanaa!!! Siis mikäs tässä pakkasessa onkaan niin hirveää? Tää on oikeastaan aika mukavaa!
Aion nyt heittää matot pihalle ja siivota. Sitten voimme tyttöjen kanssa alkaa koristelemaan kotia ystävänpäivään joka on jo ensi viikolla!!! Tämä on hyvä päivä ja me aiotaan nauttia siitä juuri tänään! Taidan jopa kysyä mitä tahtovat ruuaksi niin en saa sitten sellaista valitusta siitäkään!!! Ihanaa aurinkoista pakkaspäivää!!!

PS: Meinaamme sitten illalla mennä katsomaan Kimperin alea, josko löytäisimme jotakin kivaa....Alesta lisätietoja täältä. Ale jatkuu loppuviikon ja mua kiinnostaa noi pipat kevääksi, ehkä muutkin jutut ;)

tiistai 7. helmikuuta 2012

Peukkulassa kaksostenpäivänjuhlassa

Keski-Suomen monikkoperheet ry järjesti kaksostenpäivän kunniaksi Peukkulassa juhlan perheille lauantaina 4.2.2012. Tilaisuus aloitettiin auditoriossa laululeikeillä ja arpomalla leluja osallistujille. Puheenjohtaja Mari Vaara veti leikit. Osallistujia oli melko paljon. Oli oikein mukava nähdä mukana niin paljon monikkoperheitä! Meitä on paljon tuplaonnea jakamassa ja jalostamassa!

Yhteisen aloituksen jälkeen siirryttiin leikkimään Peukkiksen ja prinsessan kanssa. Lapset nauttivat merirosvoleikeistä ja prinsessaleikeistä. Prinsessan huoneessa sai pukeutua hienoihin mekkoihin ja koruihin ja osallistua tee-kursuille. Merirosvot taas voivat leikkiä aarteen etsintää ja miekkailua. Peukkulassa on myös pomppulinnoja, liukumäkiä jne. Eli tekemistä riittää kaikille.

Yhdistys tarjosi osallistujille pientä maksua vastaan, sisäänpääsyn sekä tarjoamista, juomista ja syömistä. Ihania vaaleanpunaisia donitseja prinsessoille ja mustia merirosvoille pillimehun kera ja aikuisille kahvia. Olipas leppoisaa!

Koska koko viikko oli ollut pakkasta yli -20 astetta oli aivan ihanaa päästä sisälle leikkimään ja purkamaan energiaa. Oli mukavaa myös elää ja olla samassa elämäntilanteessa olevien ihmisten kanssa. Meitä kun kaikkia yhdisti se, että meillä on kaksoset! Aivan loistavaa!

Mielestäni on ihanaa, että yhdistys pitää tärkeänä vertaistoiminnan järjestämistä. Kiireiseen arkeen ei aina jaksa tällaisia leppoisia lasten ehdoilla tehtäviä hetkiä järjestää. Aina ei myöskään muista, miten elämä voi olla kivaa ja nautittavaa, kaiken arjen keskellä. Kun on tilaisuus pysähtyä ja nähdä iloisia lapsia huomaa, kuinka onnekas onkaan! Omaa tupla onnen, jota kaikilla ei todella ole! Olen etuoikeutettu ja muistaisimpa olla onnellinen omista kullista, myös silloin kun hermo menee, väsyttää ja kaikki ovat kiukkuisia! Koitan laittaa korvan taakse tämän: Iloitse omista lapsista ja niistä kurjistakin hetkistä - se tekee elämästä elämän makuista! Mikään ei tunnu miltään jos kaikki menee aina hyvin. Aina ei tule suuria asioita, mutta pienistä kasvaa suuri virta!!! Ajatuksen tähän sain täältä

torstai 2. helmikuuta 2012

2.2. eli kaksosten päivä

Aamupalalla keskustelimme 5v kaksosten kanssa, mitä ovat kaksoset ja miten eroavat sisaruksista ja voiko perheessä olla kaksosia ja sisaruksia? Niin ovat ihmeellisiä rakkaita nuo kaksoset! Kävimme esimerkkien avulla läpi isosiskot ja pikkusiskot ja kaksoset jne....

Hyvää kaksosten päivää kaikille! Meillä sitä vietetään siis todella kylmissä oloissa -27 astetta nyt aamulla....