Näytetään tekstit, joissa on tunniste ilo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ilo. Näytä kaikki tekstit
torstai 26. huhtikuuta 2012
Musisointia
Tytöt joskus aloittavat soittamisen vapaaehtoisesti. Tänään toinen alkoi soittamaan pianolla omaa sävellystään. Hän tahtoi siskon mukaan soittamaan dzemberummulla sateen ääntä. Oma kappale sanoittui, säveltyi ja sovittui tuossa tuokiossa. Kivalta kuulostaa kevät laulut duona pianolla ja rummulla soitettuina!
Kevät tulee, lumi sulaa.... lallaa!
sunnuntai 15. huhtikuuta 2012
Kolmas päivä Saksan reissulla 4.6.2011
Matkamme jatkui neljänteneä päivänä Frankfurt- Hahnin läheltä Sisareni hänen miehensä kanssa vuokraamalle mökille. Mökiltä otimme sisareni ja hänen miehensä mukaan ja suuntasimme Luxembourgiin. Siellä meitä odotti sisareni opiskelukaveri, joka oli luvannut opastaa meitä.
Luxenbourgista suuntasimme Trieriin ostoksille ja ukkoskuuron läpi takaisin mökille. Siellä söimme ja vietimme viimeistä iltaa yhdessä. Minä, mieheni ja kaksoset suuntaisimme seuraavana päivänä takaisin Suomeen... Päivä oli taas kokemuksia täynnä. Uusi maa ja kaupunki - niin erilainen!
lauantai 31. maaliskuuta 2012
Terveisiä apinatarhasta!!!
Viikonloppumme alkoi ihanasti. Heräsimme lasten puheeseen ja jonkin ajan päästä molemmat tytöt oli hilanneet itsensä meidän sänkyyn. Siinä ne kiehnäsivät ja vakuuttelivat että "äidin on noustava". Mieheni siihen kysymään etteikö isi voisi? Nuorimmainen tähän totesi että "ei kun äidin on noustava, koska hän tykkää äidistä enemmän! =)
Jonkin ajan kuluttua, kun en noussut liukeni tytöt meidän sängystä yläkertaan palatakseen sinne hetken päästä banaanien kanssa. Aamupalaksi oli aluksi päätetty ottaa banskut. Niitä ei kuitenkaan saatu itse auki, joten äitiä tarvittiin alun tekemiseen. Tuli aika viidakko olo, kun kaksi apinan pentua söi banaania sängyssämme! Sanoin tämän lapsille ja he totesivat, että jos ovat apinoita olen minä apina äiti. Siihen jatkoivat, että silloin isin täytyy olla GORILLA. Sana gorilla lausuttiin puoliksi huutaen ja nyrkeillä rintaa rummuttaen - arvatkaa revettiinkä mieheni kanssa! No asumme siis apinalasten kanssa ja minä olen naimisissa gorillan kanssa - näin se elämä yllättää! Niin ja olen siis itsekin apina...
Tässä vielä lavastettu kuva tuosta "gorillasta".
Jonkin ajan kuluttua, kun en noussut liukeni tytöt meidän sängystä yläkertaan palatakseen sinne hetken päästä banaanien kanssa. Aamupalaksi oli aluksi päätetty ottaa banskut. Niitä ei kuitenkaan saatu itse auki, joten äitiä tarvittiin alun tekemiseen. Tuli aika viidakko olo, kun kaksi apinan pentua söi banaania sängyssämme! Sanoin tämän lapsille ja he totesivat, että jos ovat apinoita olen minä apina äiti. Siihen jatkoivat, että silloin isin täytyy olla GORILLA. Sana gorilla lausuttiin puoliksi huutaen ja nyrkeillä rintaa rummuttaen - arvatkaa revettiinkä mieheni kanssa! No asumme siis apinalasten kanssa ja minä olen naimisissa gorillan kanssa - näin se elämä yllättää! Niin ja olen siis itsekin apina...
Tässä vielä lavastettu kuva tuosta "gorillasta".
keskiviikko 7. maaliskuuta 2012
Hiihtoretki kera lasten - suklaarusinoiden ja kaakaon voimalla!
Oli ihana aamu. Meillä ei ollut mitään erikoista tekemistä ja päätimma lähteä hiihtoretkelle. Olimme jo pitkään suunnitelleet Soidinlammen lenkin hiihtämistä (lisää tietoa). Lenkki on yli 4km ja siksi siis haaveena tytöillä, jotka ovat nyt siis 5 vuotta. Olemme treenanneet Majan kakkosella ja pikkukakkosella ja nyt sitten päätettiin lähteä nauttimaan kirpakasta aurinkoisesta päivästä hiihtämään. Tein mukaan kuumaa kaakaota ja leivät sekä keksejä. Pakkasin myös taskuun pienen pussillisen suklaarusinoita.
Olimme Ladun Majalla noin yhdentoista aikaan ja aloitimme retken. Puolivälissä oli voimat lopussa ja nälkäkin jo, joten pysähdyimme kaakaolle ja leivälle. Tuossa puolessa välissä on makkaranpaistopiste ja siten pystyy myös istuskelemaan. Kaakon ja leivän jälkeen oli energiaa jatkaa. Aurinko helli meitä ja retki meni ihanasti. Tytöt sanoivat että seuraavan kerran tahtovat kiertää reitin kahdesti!
Kun ei hiihdä liian lujaa jaksaa lapset oikein hyvin hiihtää. Pieneen väsymykseen auttaa suklaarusinat, joita otamme aina silloin tällöin, esimerkiksi ylämäkien päällä ja jos kiukku meinaa yllättää....
Poskissa oikein tuntuu auringon säteet ja odotan siis ruskettumista jo. Energiaa auringosta saa aivan valtavasti! Aikaa koko juttuun meillä meni parituntia. Parasta oli tietysti kaakaon lisäksi viimeinen HIRRRRVEEN HURJA lasku. Molemmat laskivat sen ladulla Munamiehenä! Minä aurasin ;)
Kun ei hiihdä liian lujaa jaksaa lapset oikein hyvin hiihtää. Pieneen väsymykseen auttaa suklaarusinat, joita otamme aina silloin tällöin, esimerkiksi ylämäkien päällä ja jos kiukku meinaa yllättää....
Poskissa oikein tuntuu auringon säteet ja odotan siis ruskettumista jo. Energiaa auringosta saa aivan valtavasti! Aikaa koko juttuun meillä meni parituntia. Parasta oli tietysti kaakaon lisäksi viimeinen HIRRRRVEEN HURJA lasku. Molemmat laskivat sen ladulla Munamiehenä! Minä aurasin ;)
maanantai 20. helmikuuta 2012
Ihana Aurinko!
Aloitin aamun kahnaamalla murkkuikäisen tyttären kanssa ja sitten olikin ihanaa lähteä huhkimaan lumitöitä. Aika paljon olikin lunta satanut illan ja yön aikana. Huhkittuani yli tunnin ulkona oli piha puhdas ja minä aikasta puhki.... Aamukahvin ja leivän jälkeen taas virtaa oli, joten lähdimme tyttöjen kanssa puistoon. Koko vuorotteluvapaani aikana emme olekkaan sinne vielä ehtineet.
Kun puistoon päästiin oli ihanaa kun lapset tapasivat kavereita. Hoitotädit olivat lasten kanssa puistossa ja tyttöjen kavereita oli paljon. Minä siinä juorusin hoitotätien kanssa ja voi ihanuus autinko alkoi paistaa! Voiko olla ihanampaa kuin pari astetta pakkasta, puhtaat valkoiset hanget ja aurinko! Kyllä meillä on kaunista keväällä! Aivan ihanat ulkoilukelit!
Toivottavasti murkku saa pahimmat angstinsa purettua hiihtoladulle tänään, että palaa kotiin iloisemmalla mielellä...
Tässä nyt mietin, raaskinko lähteä etsii tapetteja keittiöön vai pitäiskö vaan ulkoilla kun keliä kerran on... Himottaisi tuo seinän tapetointi kyllä, mutta näitä kelejä ei ole kovinkaan monena päivänä....
Kun puistoon päästiin oli ihanaa kun lapset tapasivat kavereita. Hoitotädit olivat lasten kanssa puistossa ja tyttöjen kavereita oli paljon. Minä siinä juorusin hoitotätien kanssa ja voi ihanuus autinko alkoi paistaa! Voiko olla ihanampaa kuin pari astetta pakkasta, puhtaat valkoiset hanget ja aurinko! Kyllä meillä on kaunista keväällä! Aivan ihanat ulkoilukelit!
Toivottavasti murkku saa pahimmat angstinsa purettua hiihtoladulle tänään, että palaa kotiin iloisemmalla mielellä...
Tässä nyt mietin, raaskinko lähteä etsii tapetteja keittiöön vai pitäiskö vaan ulkoilla kun keliä kerran on... Himottaisi tuo seinän tapetointi kyllä, mutta näitä kelejä ei ole kovinkaan monena päivänä....
tiistai 7. helmikuuta 2012
Peukkulassa kaksostenpäivänjuhlassa
Keski-Suomen monikkoperheet ry järjesti kaksostenpäivän kunniaksi Peukkulassa juhlan perheille lauantaina 4.2.2012. Tilaisuus aloitettiin auditoriossa laululeikeillä ja arpomalla leluja osallistujille. Puheenjohtaja Mari Vaara veti leikit. Osallistujia oli melko paljon. Oli oikein mukava nähdä mukana niin paljon monikkoperheitä! Meitä on paljon tuplaonnea jakamassa ja jalostamassa!
Yhteisen aloituksen jälkeen siirryttiin leikkimään Peukkiksen ja prinsessan kanssa. Lapset nauttivat merirosvoleikeistä ja prinsessaleikeistä. Prinsessan huoneessa sai pukeutua hienoihin mekkoihin ja koruihin ja osallistua tee-kursuille. Merirosvot taas voivat leikkiä aarteen etsintää ja miekkailua. Peukkulassa on myös pomppulinnoja, liukumäkiä jne. Eli tekemistä riittää kaikille.
Yhdistys tarjosi osallistujille pientä maksua vastaan, sisäänpääsyn sekä tarjoamista, juomista ja syömistä. Ihania vaaleanpunaisia donitseja prinsessoille ja mustia merirosvoille pillimehun kera ja aikuisille kahvia. Olipas leppoisaa!
Koska koko viikko oli ollut pakkasta yli -20 astetta oli aivan ihanaa päästä sisälle leikkimään ja purkamaan energiaa. Oli mukavaa myös elää ja olla samassa elämäntilanteessa olevien ihmisten kanssa. Meitä kun kaikkia yhdisti se, että meillä on kaksoset! Aivan loistavaa!
Mielestäni on ihanaa, että yhdistys pitää tärkeänä vertaistoiminnan järjestämistä. Kiireiseen arkeen ei aina jaksa tällaisia leppoisia lasten ehdoilla tehtäviä hetkiä järjestää. Aina ei myöskään muista, miten elämä voi olla kivaa ja nautittavaa, kaiken arjen keskellä. Kun on tilaisuus pysähtyä ja nähdä iloisia lapsia huomaa, kuinka onnekas onkaan! Omaa tupla onnen, jota kaikilla ei todella ole! Olen etuoikeutettu ja muistaisimpa olla onnellinen omista kullista, myös silloin kun hermo menee, väsyttää ja kaikki ovat kiukkuisia! Koitan laittaa korvan taakse tämän: Iloitse omista lapsista ja niistä kurjistakin hetkistä - se tekee elämästä elämän makuista! Mikään ei tunnu miltään jos kaikki menee aina hyvin. Aina ei tule suuria asioita, mutta pienistä kasvaa suuri virta!!! Ajatuksen tähän sain täältä
Yhteisen aloituksen jälkeen siirryttiin leikkimään Peukkiksen ja prinsessan kanssa. Lapset nauttivat merirosvoleikeistä ja prinsessaleikeistä. Prinsessan huoneessa sai pukeutua hienoihin mekkoihin ja koruihin ja osallistua tee-kursuille. Merirosvot taas voivat leikkiä aarteen etsintää ja miekkailua. Peukkulassa on myös pomppulinnoja, liukumäkiä jne. Eli tekemistä riittää kaikille.
Yhdistys tarjosi osallistujille pientä maksua vastaan, sisäänpääsyn sekä tarjoamista, juomista ja syömistä. Ihania vaaleanpunaisia donitseja prinsessoille ja mustia merirosvoille pillimehun kera ja aikuisille kahvia. Olipas leppoisaa!
Koska koko viikko oli ollut pakkasta yli -20 astetta oli aivan ihanaa päästä sisälle leikkimään ja purkamaan energiaa. Oli mukavaa myös elää ja olla samassa elämäntilanteessa olevien ihmisten kanssa. Meitä kun kaikkia yhdisti se, että meillä on kaksoset! Aivan loistavaa!
Mielestäni on ihanaa, että yhdistys pitää tärkeänä vertaistoiminnan järjestämistä. Kiireiseen arkeen ei aina jaksa tällaisia leppoisia lasten ehdoilla tehtäviä hetkiä järjestää. Aina ei myöskään muista, miten elämä voi olla kivaa ja nautittavaa, kaiken arjen keskellä. Kun on tilaisuus pysähtyä ja nähdä iloisia lapsia huomaa, kuinka onnekas onkaan! Omaa tupla onnen, jota kaikilla ei todella ole! Olen etuoikeutettu ja muistaisimpa olla onnellinen omista kullista, myös silloin kun hermo menee, väsyttää ja kaikki ovat kiukkuisia! Koitan laittaa korvan taakse tämän: Iloitse omista lapsista ja niistä kurjistakin hetkistä - se tekee elämästä elämän makuista! Mikään ei tunnu miltään jos kaikki menee aina hyvin. Aina ei tule suuria asioita, mutta pienistä kasvaa suuri virta!!! Ajatuksen tähän sain täältä
tiistai 15. maaliskuuta 2011
Koiramme ihmettelyä ja omat nautinnot
Tänään herätys oli 3.40 ja koiran kanssa ulos. Kyllä haukkumme hiukan ihmettele asiaa, mutt onnellisena lähti lenkille. Ihanassa puolikuu kuutamossa lontsimme tavallisen aamulenkin, vaikkakin hiukan poikkeukselliseen aikaan. Kotiin päästyämme laitoin itselle hiukan leipää ja teetä ja koiralle ruokaa. Pää kääntyili puoleta toiselle ja silmät näkyi vuorotellen otsatukan alta haukun miettiessä että mikä on jutun idea. Otti kuitenkin minua lohduttaakseen pari papua ja totesi minun pärjäävän itsekseen, joten kömpi petilleen nukkumaan.
Itse nautin aamusta. Sain toimia rauhassa ilman että kukaan pyytä mitään tai kitesee mitään. Joo aamu oli tosi aikainen ja nukuttanut olisi kovasti, mutta kun oikein miettii löytyy näistäkin aamuista jotain luksusta. Kun kaikki oli valmista taksi odotti ja taksilta siirryin suoraan laiturilla odottavaan junaan ja matka Helsinkiin alkoi.
Nyt kun tätä kirjoitan on antoisa koulutuspäivä takana. Antoisa ei niin ohjelman vaan mukavaine kollegoiden ansiosta. Nyt voi väsyneenä palata pääsiäismunat tuliaisina kotiin iloisten lasten luokse. Äitinä pitää osata iloita omista pienistä hetkistä ja tietysti lapsista!
Itse nautin aamusta. Sain toimia rauhassa ilman että kukaan pyytä mitään tai kitesee mitään. Joo aamu oli tosi aikainen ja nukuttanut olisi kovasti, mutta kun oikein miettii löytyy näistäkin aamuista jotain luksusta. Kun kaikki oli valmista taksi odotti ja taksilta siirryin suoraan laiturilla odottavaan junaan ja matka Helsinkiin alkoi.
Nyt kun tätä kirjoitan on antoisa koulutuspäivä takana. Antoisa ei niin ohjelman vaan mukavaine kollegoiden ansiosta. Nyt voi väsyneenä palata pääsiäismunat tuliaisina kotiin iloisten lasten luokse. Äitinä pitää osata iloita omista pienistä hetkistä ja tietysti lapsista!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)