Pony Ville pankkiautomaatilla

Käväisin testterille mennessä pankkiautomaatilla. Odottelin edellisen asiakkaan selviämistä toimenpiteestään, kun hän antoikin minulle tilaa. Tervehti iloisesti - hiukan kun oli maistissa ja minä tietysti iloisesti vastasin. Jatkoi sitten juttelua kun oli minut maatille päästänyt ja totesi minun olvena " Hounin Villen tyttö". Minä siihen ihmettelemään että onko se noin ilmeistä ja mies vain totesi että kyllä hän Villen tytön tuntee!

Ihmeissäni rahat seinästä saatuani poistuin autolle. Autossa selitin asiaa perheelle, kun Ada kysyi et oikeasti olenko ihan Puny Willen suhua!!!Hyvät naurut saatiin - äiti on syntyjään Pony Willen lapsia!!!! :)

Voikukan siemeniä

Katselen tyttöjen kanssa lasten ohjelmia. Otetaan vielä rennosti ennen kun alamme valmistella syntymäpäiväkutsuja sukulaisille. Ohjelmassa kasvatetaan untuvapuita eli voikukkia. Tästä tuli mieleeni  hauska tapahtuma syksyltä.
Olimme tyttöjen kanssa Punnitse ja Säästä -kaupassa. Tyttöjen lemppareita siellä ovat jukurttipäällystetyt auringonkukansiemenet. Ostimme myös pähkinöitä jne. Kassalla kerroin nuorelle miesmyyjälle mitä pusseissa on. Toinen kaksosista seurasi tarkkaan ja viimeisen pussin kohdalla sanoi kuuluvalla äänellä " siinä on meidän lemppareita Voikukansiemeniä!" Minua hiukan hymyilytti ja korjasin, että ei kun Auringonkukansiemeniä. Myyjää hiukan naurahti ja katsoi minuun hymyillen. Sitten hän sanoi tyttärelleni että "mietin tässä millaista täällä olisi, jos oikeasti olisi voikukansiemeniä. Nehän leijuisi joka paikassa ja täällä ilmassa kokoajan!"
Kävimme ennen joulua samassa kaupassa ja sama myyjä oli vuorossa. Häntä alkoi naurattaa, kun kauppaa menimme ja kassalla kysyi minulta ostimmeko taas niitä voikukansiemeniä? Myyjälle ainakin tuli hyvä mieli ja monen kuukauden päästä se toimi vieläkin! :D

Rakkaus?!

Keskustelimme tänään meidän perheen nuorimman lapsen ja vanhimman lapsen kanssa, siitä mitä on rakkaus. Ajatus lähti siittä että pohdimme miten rakkauden tunnistaa? Mikä on rakkautta?
Mielenkiintoinen pohdiskelu tosiaan! Itsekin mietin osoitanko rakautta lapsille liian vähän. Miten he oppivat rakkauden osoittamisen toisia kohtaan? Mitä heistä on rakkaus? Kuinka näytän esimerkkiä rakkauden osoittamisesta ja vastaanottamisesta? Huh tuli päähän liikaa ajateltavaa!!!
Niin tajusin taas, kuinka itse annan mallin lapsille rakastamisesta ja sen vastaanottamisesta ja tulkitsemisesta... Miten selitän toisten vanhempien erilaisen käytöksen  tai erilaisen rakkauden osoittamisen - eihän sitä nyt rakkaudettomuutena voi esittää!!!! Tarkkaan saa tekemisensä ja puhumisensa laittaa paikalleen.... En tahdo tuomita toisten erilaista käytöstä!

Rakastetaan ja osoitetaan se halein pusuin ja ihanin teoin ja tietysti välittämällä!!!!  <3 :=":" ja="ja" jakamiseen="jakamiseen" kasvatetan="kasvatetan" lapset="lapset" p="p" rakkauteen="rakkauteen" sen="sen">

Pääkin jumissa?

Heräilemme sunnuntaihin. Eilinen päivä oli ihanan leppoisa. Teimme pihahommia ja kahvittelimme naapurin kanssa. Nautimme auringosta ja iltasella kävi mukavia kutsuttuja ja yllätysvieraita. Saunan jälkeen syötyämme olikin ihan kypsää kauraa sänkyyn.
Nyt kun aamu on valjennut ja nautiskelemme aamupalaa, mieheni valitteli että on jumissa. On selkä jumissa, kädet jumissa ja jalat jumissa. Nuorimmainen katseli voivottelua ja sutkautti siihen "onkos pääkin jumissa?" Kyllä taas oli naurussa pitelemistä! Hitsi että tyttärellä on sana hallussa!!!
Ihanaa sunnuntaita ei voisi iloisemmin aloittaa! Ihanaa viikonloppua ja helluntaita kaikille! :)

Lapsella on liian pieni pää!

Tuli mieleen jokin vuosi sitten sattunut tapahtuma. Hain lapsillemme passeja. Olimme lähdössä ensimmäiselle matkallemme ja kaksoset siis alle kaksi vuotiaita. Odotimme kuvien kanssa ja lomakkeiden jotka passin hakuun isältä tarvitaan, yli tunnin paikallisella poliisilaitoksella, että pääsimme hakemaan passeja. Lapset siis jo siinä vaiheessa aika ylivilkkaita.
Kun sitten pääsimme, siihen pieneen pömpeliin kaikki neljä, oli ilo ylimmillään. Pienet sinkoili sinne tänne, koska rattaat ei sinen pömpeliin mahtuneet, eikä yli vilkkaat tytöt pysyneet sylissäkään sekunttiakaan. Tytöt konttaili pöydän alla ja nykivät tietokoneiden johtoja jne.
Aloitimme tietysti vanhimman lapsen passista ja siitä, että hän osaa allekirjoittaa kaunolla siihen ruutuun siten ettei mene yli tai että koko nimi mahtuu siihen, pari harjoitusta siis tehtiin ensin. Pinna alkoikin olemaan jo aika lyhyt minulla, kun lapset meni siellä täällä.
Pienten passi hakemuksiin, kun päästiin totesi virkailija yksikantaan, että toisen kaksosemme pää on liian pieni. Minä siihen ihmettelemään, että tarviiko pään olla jonkun tietyn kokoinen että saa passin? Onhan yli puolitoista vuotiaan pää kuitenkin isompi kuin ihan vastasyntyneen ja sellaisetkin voivat passin saada. Virkailijaa ei asia naurattanut, vaan totesi että voi koneella korjata asian. Minä siihen tyytyväisenä, että hyvä jos tietokoneella sen voi korjata! Virkailija totesi, että sen valokuvan ei päätä... Aika huvittava tilanne... Lapseni pää siis virkailijan mielestä edelleen liian pieni... no hyvin tuo sillä pärjää!!!  :-D

En ollu minä!!!

On se ihanaa että on lapsia jotka siis joskus raastavat  hermoja, mutta joskus saavat niin paljon iloa ja naurua syntymään. Näillä muistoilla toivottavasti jaksaa sitten vanhana porskuttaa. Muistot tuovat niin paljon voimaa.

Mutta siis viikonloppuna istuimme ruokapöydässä. Nuorimmainen, jolla on vatsa tosi kovalla ja ei siksi tykkää käydä kakalla ja pidättää niin paljon kuin voi. Olen opettanut kyllä ettei pöydässä piereskellä ja oli kovasti varmasti koittanut pidättää, mutta vahinko tapahtui. Tämän hän sitten koitti peittää sanomalla "jos multa kysytään, en sitten pierassut!" Kyllä meitä muita nauratti! Pierujutut tehoaa aina! :-D

Virvon varvon ja aprillia!

Aamulla keskustelimme millaisiksi tytöt tahtovat pukeutua. Oletin että vaihtoehdot ovat noita tai esim kissa. Niin meillä pukeuduttiin Poppiksi prinsessaksi ja poppiksi vamppyyriksi joka muuttui kissa-pantteri-tytöksi. Huh! Noidat sis ovat ihan vanhanaikaisia jo! Mieheni koitti selittää että virpojien tulee olla noitia tai kissoja, mutta tytöt oli päättäneet jo. Tässä siis kuva meidän keijuista, meikkauksen jälkeen....

Saalis oli aika hyvä ja tytöt tyytyväisiä. Evekin oppi lorun kun karkasivat virpomaan meidän kadulle ihan päähän asti. Kysyin että "kysyittekö saako virpoa?" EI me vaan virvottiin! Melkoiset Poppiksit tai noidat!
Päivällä noita tytöt koittivat taikoa isin turvavyön kiinni. "Itsi Vitsi kiinni mene, isin turvavyö!". Isä siihen toteamaan ettei teilä ole taikavoimia. Tytöt siihen yhdestä suusta kertomaan että on heillä koska heidän äiti on noita! Isällä ei ole taikavoimia koska se on ihan tavallinen! Hehe, tiedämä nyt mikä olen!
Aprillipäivä on mennyt koko ajan siihen että huudetaan" äiti sun takana on..." ja sitten aprillia! Illal mun takana on ollut erilaisia kirjaimia, kuten A tai G. Saunan lauteiden alla on myös ollut hiiriä ja kauheasti nauretaan kun me muut mennään "lankaan". Täytyy myöntää että on ihanaa kun aprillipäivä on vain yhtenä päivänä!

Terveisiä apinatarhasta!!!

Viikonloppumme alkoi ihanasti. Heräsimme lasten puheeseen ja jonkin ajan päästä molemmat tytöt oli hilanneet itsensä meidän sänkyyn. Siinä ne kiehnäsivät ja vakuuttelivat että "äidin on noustava". Mieheni siihen kysymään etteikö isi voisi? Nuorimmainen tähän totesi että "ei kun äidin on noustava, koska hän tykkää äidistä enemmän! =)
Jonkin ajan kuluttua, kun en noussut liukeni tytöt meidän sängystä yläkertaan palatakseen sinne hetken päästä banaanien kanssa. Aamupalaksi oli aluksi päätetty ottaa banskut. Niitä ei kuitenkaan saatu itse auki, joten äitiä tarvittiin alun tekemiseen. Tuli aika viidakko olo, kun kaksi apinan pentua söi banaania sängyssämme! Sanoin tämän lapsille ja he totesivat, että jos ovat apinoita olen minä apina äiti. Siihen jatkoivat, että silloin isin täytyy olla GORILLA. Sana gorilla lausuttiin puoliksi huutaen ja nyrkeillä rintaa rummuttaen - arvatkaa revettiinkä mieheni kanssa! No asumme siis apinalasten kanssa ja minä olen naimisissa gorillan kanssa - näin se elämä yllättää! Niin ja olen siis itsekin apina...
Tässä vielä lavastettu kuva tuosta "gorillasta".

Hahmot asuu meillä!

On meidän nuorimmaisen tyttären sängyssä ahdasta, koska nallen (noin 1m korkea), tiikerin, dinosauruksen, molla-maijan, parsakaalin, saukon, apinan lisäksi siellä nukkuu Putouksen sketsihahmoja ei siis yksi hahmo vaan useampi. On se vaan hyvä ohjelma, kun iskee lapsiin niin täysillä!
Jatkuvasti hahmot ja heidän hokemansa tulevat lasten leikkeihin. Pohtivat tässä yksi päivä, että missä Leena Hefner omaasukua Herppeenluona asuu. Toinen siihen totesi että Herppeenluomassa tai Kotkassa. Koska olemme ensi viikolla menossa Kotkaan tahtoivat käydä katsomassa häntä. Totesin siihen, että se taisi olla Hieno, joka asui Kotkassa ja siihen tytöt hehkutti, että päästään katsomaan Hienoa!
Suosikkeja on tänä vuonna ollut monta ja vaihdeltukin niitä on, kun suosikki tipahti, mutta ihmeellistä on että he muistavat hahmot myös edelliseltä kaudelta ja kyselevät myös niistä. Hyvä muisti!
Nyt katsotaan mahtuuko tyttö sänkyynsä ollenkaan vai ovatko hahmot vallanneet sängyn! :)Niin ja miten huominen ilta menee, kun kisa ratkeaa telkussa. Tuleeko itku vai ilo!?

kökkö

Eilenä olimme lasten monitaideryhmän esityksessä. Esityksen alkua odotellessa kaksoset harrastivat asioita joita tavallisestikin tekevät "luppoajalla". Siinä tuoksinassa en seurannut mitä kaivelivat - tavallisesti kaivavat nenää, korvaa tai peppua.
Yhtäkkiä toinen tytöistä ojentaa minulle sormenpäässä "kökköä" ja sanoo "katso äiti". Minä siihen tavallisella äänensävyllä kommnetoin että " ei nyt kaiveta verta nenästä ennen esitystä". Tyttäreni totesi minulle "ei se tullut nenästä". Pohdin mielessäni jo että mistä tuollainen kökkö olisi muualta voinut tulla ja ihmeissäni kysyin mistä oli kökkö sitten kaivettu jos ei nenästä? Tähän tyttäreni reippaasti tokaisi "korvasta!"

Voi kuinka meillä oli hauskaa! Taitaa jäädä lentäväksi lauseeksi perheeseen " ei kun korvasta!" :D

vauvoja ja kissan pentuja

Äsken tyttärini kiljui, että hän on Arkadianmäen Ulla ja saa kymmenen kissanpentua. Hän kysyi että tuleeko ne Pimpistä? Vastasin tietysti että tulee juu, juu, kun nuhaisena nojatuolissa istun. Sitten näin kuinka hän käveli ohitseni pitkikset täynnä muhkuroita. Kysyin mitä hänellä on housuissaan ja vastaus oli että niitä kissanpentuja!
Nyt hän pohtii vieressäni voiko istua, kun on housut täynnä kissanpentuja (pehmoleluja!). Pystyi istumaan, mutta totesi että olisi kiva jos syntyisivät. Rankkaa tuo odotus aika oli sitten kissa tai ihminen!!!