Vaikeuksista voittoon tai ainakin parempaan oloon

Aika kuluu, ja kun on paha mieli, jotenkin enemmän vielä sumussa. No meillä on ollut kurjuutta kaikin tavoin. Itse sain pahan migreenin ja se ei nyt meinaa taittua millään. Taas tuntuu päässä että sattuu. Lapset ovat sairastelleet ja sairastelleet. Nytkin istun sohvalla keskimmäinen sairastelija kainalossa. Saldo nyt silmätulehdus, poskiontelotulehdus ja kaikin puolin kurja olo.
Pakkanen ja ihanaa ja aurikoinen keli ja tetysti lumi! Tulisi nyt sen verran lunta että pääsisi kunnolla hiihtämään ja nauttimaan ulkoilusta. Lunta, latuja ja päänsäryn ja tautien helpottamista odotellessa!

Hiljentyminen arkeen

2.4.2013
Kotimme on ihan hiljainen. Meitä on kotona vain me vanhemmat ja vanhin lapsi. Kaksi nuorinta lähti lomalle meitä - niin kuin he asian ilmaisivat. Ihanaa että osasivat kaikkien keskustelujen  ja ikävän tunteiden läpikäymisen jälkeen asennoitua niin että oikeasti tämä matka tädin ja hänen miehensä ja pienen serkun kanssa todella on lomaa meistä vanhemmista ja kodista. Ihanaa erilaisuutta heille ja toki meillekin!
Tytöt lähtivät kotoa puolen päivän maissa ja minulla oli ikävä jo yhdeltä... Uutisia tuli matkalta et ikävöivät "ehkä" vähän Lamboa eli meidän toista koiraa! Soitin kun olivat jo laivassa ja hienosti oli mennyt. Söivät silloin simpukoita ja mustekalaa. Illalla ovat menossa discoon ja pallomereen, ihanaa lomailua siis!
Kotona minä pesen pyykkiä ja teen töitä. En osaa oikein mitään alkaa tekemään tai saa aikaiseksi kun mietin miten siellä reissussa menee.

Kulttuuri vai ikä kysymys?

Minut on kasvatettu niin että kunnioitan vanhempiani. Koitan lapsenikin kasvattaa niin. Monasti kuitenkin kohtaan tilanteita joissa nämä "vanhemmat" henkilöt käyttäytyvät niin huonosti, etten osaa enää heitä kunnioittaa. Luottamuksen ja kunnioituksen menettäminen on mielestäni samanlaista, kun sen kerran menettää ei sitä oikein saa palautettua. Mietin myös nykyiisn mitä nämä kunnioitukseni saavat henkilöt ovat? Kuinka vanhoja ovat minua vanhemmat. Olen monasti huomannut pitäväni 10-20 vuotta minua vanhempia vielä niin nuorina ettei heitä tarvitse erikseen kunnioittaa.
Tänään luin kaverini facebook vuodatuksen ja totesin että tuo tuntuu niin tutulta! Kaverini oli ollut lapsensa kanssa läheisessä Prismassa ja uhmaikäinen lapsi oli saanut raivarit. Vieras noin 50-v täti oli käynyt lapseen kiinni ja huutanut sille että ole hiljaa. Oli myös vihjannut kaverilleni ettei sellaisia lapsia saa tuoda kauppaan häiritsemään kunnon kansalaisia! Itselleni on käynyt samoin. Lasten kiukuttelua ei julkisilla paikoilla tietyn ikäiset naishenkilöt ja miehet siedä. Oma teoriani on että nämä naiset eivät aikoinaan ole omien lastensa kanssa liikkuneet ihmisten ilmoilla vaan menneet aina yksin. Kuitenkin tuollainen käytös on mielestäni todella loukkaavaa. Me nyky naiset kun käymme lastenhoidon lisäksi töissä. Koitamme näyttää töissä fiksuilta ja tehokkailta, päiväkodissa pullantuoksuisilta kodinhengettäriltä ja olla vielä miestä varten seksikkäitä. Silti suurin osa pystyy kasvattamaan tulevaisuuden yhteikuntaan ihmisiä. jotka kehittävät asioita niin että selviämme näiden suurten ikäluokkien eläkkeiden maksuista.
Olen päättänyt, että koska olen aikuinen vastaan tekemisistäni ja lasteni tekemisistä. Aion taistella kuin naarasleijona lasteni puolesta. Opetan heidät myös vastaamaan tekemisistään ja jos minun lapseeni vielä joskus käydään kiinni hänen käyttäytymisensä vuoksi, yllytän lasta puolustautumaan. Saa purra tai potkaista ahdistelijaa! Jos aikuinen ei ymmärrä lapsen vasta harjoittelevan tunteidensa hallintaa saa seurata vauhkoilijan esimerkkiä. Jos aikuinen ei osaa hallita tunteitaan, kuullessaan lapsen itkevän ei lapsenkaan tarvitse hallita tunteitaan. Ottakoon mallia aikuisesta! Odotankin innolla seuraavaa kauppareissua! :)

Vuoteen 2013

Viime vuosi oli rodella erilainen vuorotteluvapaineen ja muine ei niin kivoine yllätyksineen. Tästä Uudesta vuodesta en edes osaa kuvitella mitä tuo tullessaan. Toivoisin että oppisin nauttimaan hetkestä suunnittelematta. Oppisin arvostamaan sitä mitä minulla on juuri nyt ja nauttimaan niistä pienistä onnen hetkistä joita elämä tuo.
Kaksoset täyttää kuusi tammikuussa, siis ihan kohta ja aika on mennyt siivillä. Syksyllä menevät eskariin ja ensi vuonna jo kouluun. Ovat isoja kuin mitkä ja huomaan kokoajan kuinka enemmän ja enemmän on kaverit tärkeitä.
Esikoisemme täyttää syksyllä 14 ja menee kahdeksannelle luokalle. Katselen hänen kasvamistaan ja aikuistumistaan kokoajan. Eilen harjoittelimme valokynän käyttöä ja toissapäivänä käytiin ostamassa vähän meikkejä ja vaatteita. Aikaa itsensä laittamiseen menee aamuisin aina vaan enemmän. Eilen tahtoi myös että hiuksista leikataan n. 20 cm pois. Tosin pitkät nuo leikkaamisen jälkeenkin ovat, mutta paljon helpommat käsitellä!Tässä  kuva kun leikkaus on tehty...

Juuri nyt olen kotona pienten kanssa, yskivät ja on hiukan kuumetta. Yö meni yskimistä kuunnellessa...
Toivon siis tältä vuodelta, jolloin edellä mainittujen asioiden lisäksi vietämme 15-vuotis hääpäivää, tytär lähtee kuoromatkalle Venetsiaan ym, sitä että osaisin löytää onnen tunteen sisälleni. Tämän jo eilen aamulla löysin, kun ajoin töihin ja huomasin autossa olevani aika onnellinen - se tuntui hyvältä! :D

Mikä elämässä on tärkeää?

Kaksoset askartelivat aamusta keittiössä ja keskustelivat siitä, mikä elämässä on kaikkein tärkeintä. Nuorempi aloitti asian pohtimisen kertomalla, että hän tietää mikä on tärkeää elämässä. Tähän vanhempi vain totesi, että kyllä hänkin asian tietää. Odotin jännittyneenä mihin johtopäätökseen tulevat. Tosin myös pelkäsin, että saavat asiasta kauhean riidan, niin kuin kaikista asioita nykyään.
Vanhempi sitten kertoi: "elämässä kaikkein tärkeintä on ruoka, koti ja rakkaus:" Tävän nuorempi totesi ettei oikeastaan ole, "tärkeintä on se että on terve eikä ole sairauksia!"
Onneksi keskustelu jäi riidatta ja jatko pohdinnassa tulivat siihen tulokseen, että kyllä kaikkia noita tarvitaan ja äitiä sekä isää. :)

Ensimmäinen hiihtoretki

Tänään lähdimme pienten kanssa kokeilemaan hiihtämistä läheiselle ladulle. Aivan loistavasti meni hiihtely, hiihdimme 2*1200m ja aikaa meni reilu puolituntia! Tytöt nauttivat ja hiihtivät ihan "hikipäässä".

Huomenna suunnataan luistelemaan! :)

Arjen kiireen armahtaja - kiitos Martat!

Kun olet juossut koko päivän töissä ja pääset päiväkodin kautta nälkäisten lasten kanssa kotiin, ei paljon naurata ettei ruoka ole valmiina. Usein näissä tilanteissa annan lapsille "välipalan" eli jotain pientä syötävää ja laitan ruuan rauhassa. Juu koen tästä huonoa omaatuntoa!
Katselin viime viikolla, kun olin sairaan, telkkarista jotakin ohjelmaa, jossa joku Martoista esitteli ihania juureksia. Ohjelmassa hän myös antoi vinkin: Jos ruoka ei ole valmiina, kun lapsilla on nälkä, voi lapset syödä alkuruokana odottaessaan  "salaatin" eli pilkottuja kasviksia ja juureksia. Ihanaa! Kiitos tämä ihana ihminen, joka armahti minut.
Tänään, kun ennen neljää aloin suunnata autolle ja kotiin, soitti esikoinen, että saisiko hän tehdä ruokaa. Kerroin mitä olin ajatellut tehdä ja hän lupasi aloittaa. Kun tulimme kotiin, annoin pienille nälkäisille juurespalat ja he katselivat lastenohjelmia onnellisina rouskuttaen juurespaloja ja me saimme tehdä ihanan minestrone keiton valmiiksi. Kun lastenohjelmat loppui, söimme koko perhe rauhassa. Parasta tässä oli se ettei minulla tarvinut olla huonoa omaatuntoa siitä että lapset söi vaan jotain ennen ruokaa.... Näin se arki sujuu vähemmällä stressillä :)

Odotusta ja odotettua jännitystä

Olemme ensi viikolla lähdössä lomalle ja meille on, kuten moni meidät tuntevat arvaavatkin, rantautunut flunssa. Nuorimmainen nuhassa ja valittaa korvaa. Taas kerran jännitämme pääsemmekö lähtemään ollenkaan....Ottaa jo päähän tämä tilanne, vaikka onkin aina sama!
Toivon, että saamme korvat kuntoon ja koko tytön, että pääsemme lähtemään matkaan. Rentoutumaan koko perhe aurinkoon ja yhdessä oloon!
Muuten arki onkin vienyt mukanaan ja imassut koko ihmisen. Koitan taistella arjen ja työn välillä - helppoa ei ole. Työ imisi mukanaan ja lapset pitää minut pinnalla. Tytöt toisaalta nauttivat arjesta, päiväkodista ja kavereista. Kaikki sujuu siten hyvin. Työtä on minulla paljon ja asiat mietityttää edelleen. Olin jo päättänyt tykätä työstäni ja puurtaa siinä eteenpäin ja nyt huomaan että ajatus on muuttumassa. Toisaalta mietin että josko vaihtaisi kokonaan alaa - joo on mulla varmaan neljänkympin kriisi!!!
Tämä päivä menee kotona, teen koti-, hoito- ja työtyötä. Viikonloppuun valmistautuen ja muodin yöhön.... :) Niin ja tulevaisuutta pohtien....

Rakkaus?!

Keskustelimme tänään meidän perheen nuorimman lapsen ja vanhimman lapsen kanssa, siitä mitä on rakkaus. Ajatus lähti siittä että pohdimme miten rakkauden tunnistaa? Mikä on rakkautta?
Mielenkiintoinen pohdiskelu tosiaan! Itsekin mietin osoitanko rakautta lapsille liian vähän. Miten he oppivat rakkauden osoittamisen toisia kohtaan? Mitä heistä on rakkaus? Kuinka näytän esimerkkiä rakkauden osoittamisesta ja vastaanottamisesta? Huh tuli päähän liikaa ajateltavaa!!!
Niin tajusin taas, kuinka itse annan mallin lapsille rakastamisesta ja sen vastaanottamisesta ja tulkitsemisesta... Miten selitän toisten vanhempien erilaisen käytöksen  tai erilaisen rakkauden osoittamisen - eihän sitä nyt rakkaudettomuutena voi esittää!!!! Tarkkaan saa tekemisensä ja puhumisensa laittaa paikalleen.... En tahdo tuomita toisten erilaista käytöstä!

Rakastetaan ja osoitetaan se halein pusuin ja ihanin teoin ja tietysti välittämällä!!!!  <3 :=":" ja="ja" jakamiseen="jakamiseen" kasvatetan="kasvatetan" lapset="lapset" p="p" rakkauteen="rakkauteen" sen="sen">

Sadepäivän aloitus unettomana....

Loma lähenee loppuaan ja maanantaina alkaa monen kuukauden jälkeen työarki. Hiukan innostaa ja kutkuttaa töihin meno ja odotan ikeastaan ihan innolla paluuta töiden pariin. Pelottaa se mite saan aikani jaettua niin etten väsy liikaa.
Aamu joka on todella sateinen alkoi aikaisin. Heräsin koirien tassutukseen jo viideltä. No kun ei sitten uni tullut päätin nousta ja kirjoitella hiukan. Voisi myös siivota keittiän ja yllättää lapset pannareilla :) Ihana kesä aamu myös heille! Tekemistä olisi ikkuoiden pesusta, ompelemiseen ja siivoamiseen... Pohdin myös kampaajalla käymistä ja kuntosalia. Jos sää poutaantuu niin myös mansikanpoimintaa olisi varmaan mahdollista harrastaa. Eilen kävin keräämässä veljeni luota ihanan isoja Polkka mansikoita ja voi ne on niin hyviä!!!! NAM! Parasta kesässä!
Nyt siis aamukahville ja pohtimaan mitä päivän mittaan tekisi...... Hyvää sadepäivää!!! Niin virallista viimeistä kesälomapäivää!

Perhe koossa!

Joskus odottaa että saisi olla yksin ja kun saa olla yksin odottaa että lapset olisi lähellä. Hassua. Koskaan ei osaa olla tyytyväinen. Nyt on taas meidänkin perhe koossa, kaikki lapset kotona. Ihanaa!
Vanhimmainen oli pari yötä mummon kanssa retkeilemässä autolla ja palasi eilen. Kiva oli kuulla mitä oli matkallaan nähnyt ja kokenut. Tahtoi kovasti että mekin menisimme katsomaan samat paikat.
Nyt sitten mietitään mitä tehtäisi aurinkoisena päivänä.... Taidamme vaan olla. Keskimmäinen kun on vielä toipilas....
Ensi viikolla olemmekin sitten lomalla koko perhe....Paitsi että vanhimmainen lähtee kummitädin luokse huomenna. Hassua kuinka se vaikuttaa kaikkeen ettei hän ole kotona!

Virallisesti lomalla!!!

Niin se vuorotteluvapaa hurahti, olen ollut tämän viikon jo oikealla lomalla. Outoa on töihin paluu, toisaalta kivaa. Tiedän, että osaan työni ja tykkään siitä, kunhan osaan pitää työmäärän kurissa. Tätä olen tietoisesti miettinyt vuorottelun ajan. Jännittää osaanko pitää ajatukset kasassa ja jättää työt töihin ja lapset kotiin...

Eilen meille rantautui taas jokin tauti ja keskimmäinen lapsista sai kuumeen. Yö menikin sitten valvoessa hänen kanssaan.... Nyt olo on ihan ufo. Päässä surraa ja väsyttää. Katotaan sohvalla lasten ohjelmia ja kulutetaan aikaa.... Menee se päivä näinkin, kai?

Suunnittelen kuitenkin ensi viikoksi jotain pientä... ja tänään palaa vanhin lapsi kotiin lähteäkseen perjantaina kummitädin luokse... Kesäistä oloa! Aurinkokin paistaisi, mutta me ei nyt jakseta siitä nauttia.... :(

Aamu itselle!

Pienet meni mummolaan yöksi ja minä sain taas aamun itselle! Suuntasin aamulla Kuntoportille yogapilatekseen. Söin aamulla hiukan jukurttia ja sitten autolla kaahasin tunnille. Maikki on ihan paras ohjaaja ja tunti oli sopivan rankka ja niin ihanan rentouttava! Olo oli mitä mahtavin, kun kun kaahailin kotiin päin....
Keittelin teetä ja tein leivät ja lasi smoothieta ja energiaa pitäisi olla siivoamiseen. Reissu lähetyy ja olisi kivempi pakata jos olisi siistiä... Eli nyt hommiin!
Tässä kuva meidän pihasta - omenapuut kukkiin ihanasti!

Kevät touhuja...

Vuorotteluvapaa on tehnyt tehtävänsä ja osaan nauttia eämästä. Kokoajan ei tarvitse tehdä kympillä tai ohjelmoida elämää minuutilleen. Voin tehdä yhden asian päivässä ja nauttia olemisesta. Ihanaa! Elämä tuntuu mukavalta ja elämisen arvoiselta!
Kevät on selkeästi myös jo pitkällä, koulun kevätjuhla on tänään ja lauantaina saa tytär todistuksen ja sitten alkaa lomailu ja yläkouluun menon odottelu. Lomailu on erilaisempaa kuin aikaisemmin, tytär osaa liikkua enemmän ja kaverit ovat tärkeämpiä kuin ennen. Ei varmaan viihdytä enää pikkusiskojen ja minun seurassa niin paljon.

Kevään näkee siitäkin että tikkuja tulee käsiin ja jalkoihin. Pienin sai tikun käteen ja sen poistumista odotellaan, koska jos lähestyn pinsettien kanssa alkaa kauhea ulvominen. Kuten näkyy kohta sieltä tikku pullahtaa ulos....

Vauhdikkaissa leikeissä tulee lyhyissä housuissa myös vekkejä. Tässä keskimmäisen sääressä oleva rupi. Iloa ja riemua siis varjostaa itkut noista kolhuista, mutta se on vain elämää!!! Saimme eilen myös tiedon että 1.8.2012 on tytöille päiväkodissa varattuna paikat, olivat aika intoina! Näin se elämä menee ja vuorottelua enää kuukausi jäljellä  sekä pari viikkoa lomaa sitten alkaa työt..... :)

Pääkin jumissa?

Heräilemme sunnuntaihin. Eilinen päivä oli ihanan leppoisa. Teimme pihahommia ja kahvittelimme naapurin kanssa. Nautimme auringosta ja iltasella kävi mukavia kutsuttuja ja yllätysvieraita. Saunan jälkeen syötyämme olikin ihan kypsää kauraa sänkyyn.
Nyt kun aamu on valjennut ja nautiskelemme aamupalaa, mieheni valitteli että on jumissa. On selkä jumissa, kädet jumissa ja jalat jumissa. Nuorimmainen katseli voivottelua ja sutkautti siihen "onkos pääkin jumissa?" Kyllä taas oli naurussa pitelemistä! Hitsi että tyttärellä on sana hallussa!!!
Ihanaa sunnuntaita ei voisi iloisemmin aloittaa! Ihanaa viikonloppua ja helluntaita kaikille! :)

Rauhallista oloilua...

Eilinen vei mehut, olimme esikoisen luokan kanssa Ladun Majalla. Ihanaa oli ja varmasti lapsille jäi kivat muistot. Minä olen ihan poikki ja tuntuu etten jaksaisi mitään. Nukuin yöni ihan hyvin ja siksi tarvisikin olla energiaa, mutta ei ole.
Aamusta meidän pitäisi suunnta Lidl-ostoksille. Eilen tuli mainos ja meidän pitäisi käydä mieheni löytämiä tuotteita katsomassa. Sitten saankin iltapäivän olla yksin, kun lapset menee kerhoon. Ihanaa! Ajttelin kitkeä penkkejä ja kutoa.
Illalla haaveilen emnosta Shapeen. Vatsalihakset ovatkin aika kipeät tiistaisesta Coresta. Löytyisiköhän siitä energiaa??? Myös matka jo siintää mielessä ja tarvii alkaa kattelee meille sinne vaatetta... Kesä on nyt ja pitää jaksaa nauttia!!! Omenapuutkin taitaa kukkia viikonloppuna :)

Mansikoita!!!

Meillä syödään tuoreita masnikoita ja voi kuinka ihanilta ne maistuvatkaan! Tässä Eveliina nauttii iltapalaksi mansikkaa. Mitä isompi sen parempi! Juu tiedän että maksaahan nuo tuoreet nyt, mutta nyt ne tuoreene tulee syödä! Kohta saadaan kotimaisiakin, mutta siihen asti nää ulkomaiset ja NAM! Varsinkin nyt kun aurinko hellii meitä!

Nautiskelua

On ollut pari ihanan aurinkoista päivää ja olemme nauttineet lasten kanssa pihalla olosta ja auringosta. Lapset jo juoksivat myös paljainjaloin! Ihanaa kun varpaita kutittelee tuore ruoho. Yhtenä päivänä haimme lounaaksi Mäkkäristä lasten ateriat. Samalla reissulla kävimme katselemassa hiukan taimia... Lounas nautittiin ulkona terassilla ja kyllä maistui!

Kevät on kyllä ihanaa aikaa. Joka vuosi yllätyn siitä että lehti on puussa ja sitten onkin jo kesä. Vaikka lumien sulaminen on tuskaisen hidasta niin silti se kesä sitten yht´äkkiä onkin siinä. Tiistai aamuna kävin rauhallisella kävelyllä koirien kanssa, kun tytöt oli mummolassa. Matkalla törmäsin joutseniin - ylväitä lintuja! Tuossa näkyykin kuinka puut vihertää ja nyt parissa päivässä onkin jo ihan lehti puussa!

Tänään suuntaan vanhimman tyttären kanssa paimennusleirille. Saamme laatuaikaa kahdestaan! Jännää! Nyt siis sadetta uhmaten kaksosten kanssa kauppaan ostamaan evästä meille - pinnaa kysytään, mutta rohkeasti vaan!!! Katsotaan kuinka onnistuu.....

Vapaa ilta ja aamu - pitkästä aikaa!

Pienet tytöt lähti äsken mummolaan. Olimme aamun Ellu-tädin kanssa HopLopissa, kun mulla oli niitä synttäri alekuponkeja. Hikipäässä pienoiset kirmasi ja leikki. Nauttivat kovasti. Kertoivat myös väsyttävän....

Nyt on talo tyhjä kun vanhinkaan ei ole vielä saapunut koulusta. Itse mietin salille lähtöä. Olisi Bodypilatesta tai spinninkiä ja luulen kääntyväni pyöräilyn puoleen. Sitten voisin hakea jotain herkkua kotiin illaksi. 

Aamua odotan kovasti. Taidan mennä aamulla salille ja sitten iltapäiväksi ja alku illaksi koululle discoa järjestämään.... Tytöt tuleekin sitten illalla kotiin ja arki alkaa. Parasta on varmaan aamu rauhassa, saa syödä pitkästä aikaa ihan rauhassa kiirehtimättä...

Oikeasti on aika ihmeellistä vaan olla ja ei tarvi sählätä mitään. En enää oikein muistanut millaista tää onkaan!

Lapsella on liian pieni pää!

Tuli mieleen jokin vuosi sitten sattunut tapahtuma. Hain lapsillemme passeja. Olimme lähdössä ensimmäiselle matkallemme ja kaksoset siis alle kaksi vuotiaita. Odotimme kuvien kanssa ja lomakkeiden jotka passin hakuun isältä tarvitaan, yli tunnin paikallisella poliisilaitoksella, että pääsimme hakemaan passeja. Lapset siis jo siinä vaiheessa aika ylivilkkaita.
Kun sitten pääsimme, siihen pieneen pömpeliin kaikki neljä, oli ilo ylimmillään. Pienet sinkoili sinne tänne, koska rattaat ei sinen pömpeliin mahtuneet, eikä yli vilkkaat tytöt pysyneet sylissäkään sekunttiakaan. Tytöt konttaili pöydän alla ja nykivät tietokoneiden johtoja jne.
Aloitimme tietysti vanhimman lapsen passista ja siitä, että hän osaa allekirjoittaa kaunolla siihen ruutuun siten ettei mene yli tai että koko nimi mahtuu siihen, pari harjoitusta siis tehtiin ensin. Pinna alkoikin olemaan jo aika lyhyt minulla, kun lapset meni siellä täällä.
Pienten passi hakemuksiin, kun päästiin totesi virkailija yksikantaan, että toisen kaksosemme pää on liian pieni. Minä siihen ihmettelemään, että tarviiko pään olla jonkun tietyn kokoinen että saa passin? Onhan yli puolitoista vuotiaan pää kuitenkin isompi kuin ihan vastasyntyneen ja sellaisetkin voivat passin saada. Virkailijaa ei asia naurattanut, vaan totesi että voi koneella korjata asian. Minä siihen tyytyväisenä, että hyvä jos tietokoneella sen voi korjata! Virkailija totesi, että sen valokuvan ei päätä... Aika huvittava tilanne... Lapseni pää siis virkailijan mielestä edelleen liian pieni... no hyvin tuo sillä pärjää!!!  :-D