Vuorottelu jatkuu ja ahdistus helpotti!

Olin todella ahdistunut tästä päivästä. Olin vitsaillut jo viime syksystä, että maaliskuun loppuun mun on päätettävä kauanko olen kotosalla. No nyt se maaliskuun loppu on käsillä! Kotona oleminen, josta luulin ahdistuvani; on tuntunut todella mukavalta. Parasta on ollut seurata lasten ilmeitä ja kommentteja. Olemme kaikki nauttineet täysin rinnoin ja kotona olo on tuntunut todella kivalta. Paluu töihin kesäkuun alussa tuntui oudolta ja aikasta inhottavalta. Ajatus kesästä lasten kanssa on aika houkutteleva!
Miten työnantajani sitten suhtautuisi tähän - pelkäsin että ei hyvin. Kärsin unettomia öitä, nivelkipuja, päänsärkyä ja kuumetta. Ahdistus siis oli todella kova! Ajatella että työ josta niin pidän aiheuttaa tuollaisia oireita! Mietin jo voinko mennä töihin enää ollenkaan? Onko minusta töihin?
Onneksi esimieheni osoittautui mukavaksi. Joo siis onhan hän ollut aina ja tiesin sen, mutta silti pelko oli kova. Entäs jos hän sanoo että en saisi olla kotona... Niin keskustelimme lapsista, työstä ja siitä mitä olen kotona tehnyt. Oikeastaan tunnelma oli leppoisa ja mukava ja parasta että sain luvan jatkaa kotona oloa vielä jonkin aikaa. Saamme sauttia kesästä tyttöjen kanssa yhdessä ja hiukan lomastakin koko perhe yhdessä! Ihanaa!!!

Parasta tässä päivässä oli se, että minulle tuli olo, että minut tahdotaan töihin ja että minua odotetaan ja sitä että olen tehnyt jotain ihan muuta välillä, arvostetaan. Oloni parani roimasti eikä työt enää ahdista niin paljon! :) Taidan alkaa kohta odottaa töihin paluuta ;)