Hyvä mieli muskarista!

Olen jonkin aikaa pohtinut miten lapsemme monitaideryhmässä menee. Pariin kertaan en ole haastavampaa tytärtämme saanut lähtemään ja opettajan "ei se haittaa" kommentit ei oikein minu auta. Nyt sitten opettaja tuli kysymään mikä lasta vaivaa, ilmeisesti oli ollut oma itsensä eli todella haastava.
Kun sitten sain lapsen huutavana käytävään pukemaan, hän huutaa että tahtoo antaa opettajalle halit ja pusut. Annoin yhden tilaisuuden ja koska ei lapsi voinut sitten mennä niitä antamaan aloitin pukemisen kertomalla että tilaisuutesi haleihin ja pusuihin meni jo. Koska huutaminen ja rimpuilu ei loppunut totesin haalarin pukemisen liian vaikeaksi ja laitoin vain kengät jalkoihin ja nappasin kädestä kiinni. Raahattuani väkisin lapsen raput ylös ja ulos olin ihanasti kaikkien ohikulkevien katseiden keskellä. Lapseni makasi perseellään lumisella kävelytiellä ja huusi tahtovansa antaa hali pusut jollekin. Raahasin häntä kädestä vetäen mukanani ja sain osakseni hyvin arvioivia katseita. Tunsimpa itseni todella loistavaksi äidiksi!
Saatuani lapsen väkisin hinattua autolle hän ilmoitti ettei tahdo autoon. Pakotettuani hänet autoon totesin ettei autossa kukaan kestä kuunnella huutoa. Nostin lapsen ulos ja kysyin tahtooko hän kotiin vai jääkö huutamaan parkkikselle hameessaan. Lapsi toteis ettei tule autoon. Käynnistin auton ja aloin peruuttaa pois ruudusta. Lapsi kertoo silloin tahtovansa sittenkin autoon.
Kotimatkalla keskutelimme miltä sisaruksista tuntuu yhden kiukuttelu, varsinkin kun se ei ole ainut kerta kun näin on tapahtunut. Kotiin päästyämme keskustelimma kiukuttelevan lapsen kanssa miten kaikkien muiden mieli on musta kiukuttelusta. Tähän hän totesi että on tilanteeseen tyytyväinen.
Koen itseni niin onnettomaksi tämän haastavan lapsen kasvatuksessa. Luulen ettei minusta taida olla hänen kasvattajakseen. Uskon vakaasti että hänen olisi parempi jonkun muun kanssa. Emme ole onnellisia yhdessä! Kaikkien ei kai tarvitse olla onnellisia kaikkien kanssa vai tarvitseeko? Uskon vakaasti että lapsen on jossaoin tilanteissa parempi olla muualla kuin kodissaan jos siellä on kerran näin paha olla kuin lapsellani nyt on. Itselläni alkaa migreeni jyskyttää hänen aloittaessaan kiukuttelunsa, jokainen aamu ja ilta. Voinko sanoa että olen aivan loppu ja en jaksa? Olenko huono äiti jos totean että lapselleni olisi parasta jos joku muu hoitaisi häntä? Saako niin sanoa?