Pitääkö tuntea huonoa omaatuntoa, jos nauttii töissä olosta? Itse olen oikeast mielummin töissä, kun kotiäitinä. Tiedän että joidenkin mielestä se on julmaa ja itsekeskeistä. Silti, koen että olemme kaikki onnellisempia kun asiat ovat näin. Minä toteutan itseäni töissä ja muut omissa töissään. Lapseni ovat hoidossa henkilöllä joka tykkää hoitaa lapsia.
Kyllä minust aon ihan mukavaa olla joskus lasten kanssa, mutta en tahdo sitä tehdä työkseni. Minä tahdon olla hyvä työssäni ja lasten kanssa en koe olevani hyvä! Minulla on ihanat lapset mutta silti minusta ei ole kotiäidiksi. Rakastan lapsiani ja luulen että heidän on hyvä näin!
Eilen olin lomalla lasten kanssa ja jo alkoi ahdistaa leikkipaikalla toisten äitien arvostelevat katseet. Huomauttelut että "me olemme tältä omakotialueelta" ärsyttää! Niin minäkin, mutta asun omakotitalossa, koska tarvitsemme tilaa ja se nyt tässä elämäntilanteessa sopii meille. Minulle talo ei ole elämän tai arvostuksen mittari. En myöskään voi hyväksyä sitä, että vanhemmat tukee lapsiaan heidän valitessaan kavereista. Eikö olisi parempi opetella olee kaikkien kanssa? Elämämme samassa maailmassa ja jossain vaiheessa et voi valita kavereistasi tai äitisi ei voi valita heitä sinulle. Ollaan siis yhdessä kaikki! Arvostetaan muiden mielipiteistä ja muitakin ihmisinä, vaikka olisivat outoja ja erilaisia....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti