Loma alkoi hektisen viikon jälkeenja nyt olen nukkunu univelkoja pois. Seuraavan viikon olemme koko perhe yhdessä - outoa! Sitten kaksi viikkoa lomailen tyttärien kanssa neöjästään ja kolmestaan ja sitten taas koko perhe yhdessä. Ihkuu suunnitelmia vain viimeiselle viikolle.
Ilolla luin tämän postauksen http://simoda.refashion.fi/2014/07/13/mina-ja-monta-rooliani/ ja pohdin että koitan loman aikana virkistää eri roolejani elämässä paitsi työroolia.... Vahvistan elämää talven sotkuja varten.
Iloa!! Kesää ja yhdessä oloa!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lapset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lapset. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 13. heinäkuuta 2014
lauantai 15. kesäkuuta 2013
Kuorolaulu vie mukanaan...
Tyttäreni aloitti kuorossa laulamisen vuoden vaihteessa. Olemme nyt olleet Italiassa ja Tampereella kuoromatkoilla ja kivaa on. Aivan mahtava harrastus! Tässä viime viikonlopun esityksessä videoimani kappale näytteeksi kuoron taidosta!
lauantai 25. elokuuta 2012
Rakkaus?!
Keskustelimme tänään meidän perheen nuorimman lapsen ja vanhimman lapsen kanssa, siitä mitä on rakkaus. Ajatus lähti siittä että pohdimme miten rakkauden tunnistaa? Mikä on rakkautta?
Mielenkiintoinen pohdiskelu tosiaan! Itsekin mietin osoitanko rakautta lapsille liian vähän. Miten he oppivat rakkauden osoittamisen toisia kohtaan? Mitä heistä on rakkaus? Kuinka näytän esimerkkiä rakkauden osoittamisesta ja vastaanottamisesta? Huh tuli päähän liikaa ajateltavaa!!!
Niin tajusin taas, kuinka itse annan mallin lapsille rakastamisesta ja sen vastaanottamisesta ja tulkitsemisesta... Miten selitän toisten vanhempien erilaisen käytöksen tai erilaisen rakkauden osoittamisen - eihän sitä nyt rakkaudettomuutena voi esittää!!!! Tarkkaan saa tekemisensä ja puhumisensa laittaa paikalleen.... En tahdo tuomita toisten erilaista käytöstä!
Rakastetaan ja osoitetaan se halein pusuin ja ihanin teoin ja tietysti välittämällä!!!! <3 :=":" ja="ja" jakamiseen="jakamiseen" kasvatetan="kasvatetan" lapset="lapset" p="p" rakkauteen="rakkauteen" sen="sen">
Mielenkiintoinen pohdiskelu tosiaan! Itsekin mietin osoitanko rakautta lapsille liian vähän. Miten he oppivat rakkauden osoittamisen toisia kohtaan? Mitä heistä on rakkaus? Kuinka näytän esimerkkiä rakkauden osoittamisesta ja vastaanottamisesta? Huh tuli päähän liikaa ajateltavaa!!!
Niin tajusin taas, kuinka itse annan mallin lapsille rakastamisesta ja sen vastaanottamisesta ja tulkitsemisesta... Miten selitän toisten vanhempien erilaisen käytöksen tai erilaisen rakkauden osoittamisen - eihän sitä nyt rakkaudettomuutena voi esittää!!!! Tarkkaan saa tekemisensä ja puhumisensa laittaa paikalleen.... En tahdo tuomita toisten erilaista käytöstä!
Rakastetaan ja osoitetaan se halein pusuin ja ihanin teoin ja tietysti välittämällä!!!! <3 :=":" ja="ja" jakamiseen="jakamiseen" kasvatetan="kasvatetan" lapset="lapset" p="p" rakkauteen="rakkauteen" sen="sen">
torstai 5. heinäkuuta 2012
Perhe koossa!
Joskus odottaa että saisi olla yksin ja kun saa olla yksin odottaa että lapset olisi lähellä. Hassua. Koskaan ei osaa olla tyytyväinen. Nyt on taas meidänkin perhe koossa, kaikki lapset kotona. Ihanaa!
Vanhimmainen oli pari yötä mummon kanssa retkeilemässä autolla ja palasi eilen. Kiva oli kuulla mitä oli matkallaan nähnyt ja kokenut. Tahtoi kovasti että mekin menisimme katsomaan samat paikat.
Nyt sitten mietitään mitä tehtäisi aurinkoisena päivänä.... Taidamme vaan olla. Keskimmäinen kun on vielä toipilas....
Ensi viikolla olemmekin sitten lomalla koko perhe....Paitsi että vanhimmainen lähtee kummitädin luokse huomenna. Hassua kuinka se vaikuttaa kaikkeen ettei hän ole kotona!
Vanhimmainen oli pari yötä mummon kanssa retkeilemässä autolla ja palasi eilen. Kiva oli kuulla mitä oli matkallaan nähnyt ja kokenut. Tahtoi kovasti että mekin menisimme katsomaan samat paikat.
Nyt sitten mietitään mitä tehtäisi aurinkoisena päivänä.... Taidamme vaan olla. Keskimmäinen kun on vielä toipilas....
Ensi viikolla olemmekin sitten lomalla koko perhe....Paitsi että vanhimmainen lähtee kummitädin luokse huomenna. Hassua kuinka se vaikuttaa kaikkeen ettei hän ole kotona!
keskiviikko 9. toukokuuta 2012
Lapsella on liian pieni pää!
Tuli mieleen jokin vuosi sitten sattunut tapahtuma. Hain lapsillemme passeja. Olimme lähdössä ensimmäiselle matkallemme ja kaksoset siis alle kaksi vuotiaita. Odotimme kuvien kanssa ja lomakkeiden jotka passin hakuun isältä tarvitaan, yli tunnin paikallisella poliisilaitoksella, että pääsimme hakemaan passeja. Lapset siis jo siinä vaiheessa aika ylivilkkaita.
Kun sitten pääsimme, siihen pieneen pömpeliin kaikki neljä, oli ilo ylimmillään. Pienet sinkoili sinne tänne, koska rattaat ei sinen pömpeliin mahtuneet, eikä yli vilkkaat tytöt pysyneet sylissäkään sekunttiakaan. Tytöt konttaili pöydän alla ja nykivät tietokoneiden johtoja jne.
Aloitimme tietysti vanhimman lapsen passista ja siitä, että hän osaa allekirjoittaa kaunolla siihen ruutuun siten ettei mene yli tai että koko nimi mahtuu siihen, pari harjoitusta siis tehtiin ensin. Pinna alkoikin olemaan jo aika lyhyt minulla, kun lapset meni siellä täällä.
Pienten passi hakemuksiin, kun päästiin totesi virkailija yksikantaan, että toisen kaksosemme pää on liian pieni. Minä siihen ihmettelemään, että tarviiko pään olla jonkun tietyn kokoinen että saa passin? Onhan yli puolitoista vuotiaan pää kuitenkin isompi kuin ihan vastasyntyneen ja sellaisetkin voivat passin saada. Virkailijaa ei asia naurattanut, vaan totesi että voi koneella korjata asian. Minä siihen tyytyväisenä, että hyvä jos tietokoneella sen voi korjata! Virkailija totesi, että sen valokuvan ei päätä... Aika huvittava tilanne... Lapseni pää siis virkailijan mielestä edelleen liian pieni... no hyvin tuo sillä pärjää!!! :-D
Kun sitten pääsimme, siihen pieneen pömpeliin kaikki neljä, oli ilo ylimmillään. Pienet sinkoili sinne tänne, koska rattaat ei sinen pömpeliin mahtuneet, eikä yli vilkkaat tytöt pysyneet sylissäkään sekunttiakaan. Tytöt konttaili pöydän alla ja nykivät tietokoneiden johtoja jne.
Aloitimme tietysti vanhimman lapsen passista ja siitä, että hän osaa allekirjoittaa kaunolla siihen ruutuun siten ettei mene yli tai että koko nimi mahtuu siihen, pari harjoitusta siis tehtiin ensin. Pinna alkoikin olemaan jo aika lyhyt minulla, kun lapset meni siellä täällä.
Pienten passi hakemuksiin, kun päästiin totesi virkailija yksikantaan, että toisen kaksosemme pää on liian pieni. Minä siihen ihmettelemään, että tarviiko pään olla jonkun tietyn kokoinen että saa passin? Onhan yli puolitoista vuotiaan pää kuitenkin isompi kuin ihan vastasyntyneen ja sellaisetkin voivat passin saada. Virkailijaa ei asia naurattanut, vaan totesi että voi koneella korjata asian. Minä siihen tyytyväisenä, että hyvä jos tietokoneella sen voi korjata! Virkailija totesi, että sen valokuvan ei päätä... Aika huvittava tilanne... Lapseni pää siis virkailijan mielestä edelleen liian pieni... no hyvin tuo sillä pärjää!!! :-D
maanantai 7. toukokuuta 2012
En ollu minä!!!
On se ihanaa että on lapsia jotka siis joskus raastavat hermoja, mutta joskus saavat niin paljon iloa ja naurua syntymään. Näillä muistoilla toivottavasti jaksaa sitten vanhana porskuttaa. Muistot tuovat niin paljon voimaa.
Mutta siis viikonloppuna istuimme ruokapöydässä. Nuorimmainen, jolla on vatsa tosi kovalla ja ei siksi tykkää käydä kakalla ja pidättää niin paljon kuin voi. Olen opettanut kyllä ettei pöydässä piereskellä ja oli kovasti varmasti koittanut pidättää, mutta vahinko tapahtui. Tämän hän sitten koitti peittää sanomalla "jos multa kysytään, en sitten pierassut!" Kyllä meitä muita nauratti! Pierujutut tehoaa aina! :-D
Mutta siis viikonloppuna istuimme ruokapöydässä. Nuorimmainen, jolla on vatsa tosi kovalla ja ei siksi tykkää käydä kakalla ja pidättää niin paljon kuin voi. Olen opettanut kyllä ettei pöydässä piereskellä ja oli kovasti varmasti koittanut pidättää, mutta vahinko tapahtui. Tämän hän sitten koitti peittää sanomalla "jos multa kysytään, en sitten pierassut!" Kyllä meitä muita nauratti! Pierujutut tehoaa aina! :-D
torstai 26. huhtikuuta 2012
Musisointia
Tytöt joskus aloittavat soittamisen vapaaehtoisesti. Tänään toinen alkoi soittamaan pianolla omaa sävellystään. Hän tahtoi siskon mukaan soittamaan dzemberummulla sateen ääntä. Oma kappale sanoittui, säveltyi ja sovittui tuossa tuokiossa. Kivalta kuulostaa kevät laulut duona pianolla ja rummulla soitettuina!
Kevät tulee, lumi sulaa.... lallaa!
sunnuntai 22. huhtikuuta 2012
Arjen luksusta
Tyttöjen kanssa kotona olo on mukavaa, mutta joskus on kiva viedä heitä myös "ihmisten ilmoille". Joskus keksin juttuja jotka he sitten toiminnallaan saavuttavat tai sitten eivät saavuta. Perjantaina, kun veimme isosiskon pianotunnille ja piti käydä kaupassa, lupasin että menemme jäätelöannoksille. Tytöt oli aivan täpinöissään ja odottivat kovasti! Suuntasimme siis Keljon merketeille CM:n rakennuksessa sijaistevaat kahvila Pinettaan (onko oikeasti sen nimi?).
Molemmeat valitsivat samanlaisen annoksen ja samat jäätelöt siihen.
Tässä siis aloitetaan Lakujäätelöannoksen herkuttelu, aika hyvää! Ihan on silmätkin kiinni kun on niin herkkua. Iso annos ja luulin ettei tytöt jaksa, mutta en saanut montaa lusikallista osinkoa!
Ja toisen neidin onnea annoksestaan.
Siinä meni päivä onnen kukkuloilla annoksia muistellessa.... :)
Molemmeat valitsivat samanlaisen annoksen ja samat jäätelöt siihen.
Siinä meni päivä onnen kukkuloilla annoksia muistellessa.... :)
torstai 19. huhtikuuta 2012
Saamme tehdä mitä vaan! Ajattele!
Tyttäremme eivät ole kauhean innokkaita legoilla leikkijöitä. Ostimme joululahjaksi pikkulegoja ja odotin että leikkisivät niillä enemmän. Ei ole jutut kiinnostaneet ollenkaan. Kerran teimme juuri ne rakennukset jotka pakkauksessa ovat, mutt aitsekseen eivät ole intoutuneet, mikä minusta oli aika outoa.
Tänään tein ruokaa ja tiskasin kun tahtoivat äitiä leikkimään. Sanoin etten juuri ehdi nyt. Kysin myös miksi tarvivat minua? Totesivat että se mitä olin viimeksi rakentanut paketin mukaan oli mennyt hiukan rikki. Eivätkä osaisi itse sitä korjata. Totesin siihen että voisivat tehdä ja arakentaa sellaisen kuin itse tahtovat. Lapset katsoivat minua ihan ihmeissään ja kysyivät että "voimmeko oikeasti ihan tosissaan rakentaa mitä tahdomme?" Kun vakuutin että voivat, lähtivät keittiöstä into piukassa. Totesivat että ihan niin kuin hoitopaikassakin saimme rakentaa ihan mitä vaan - JEE!!!!
Ei ihme jos ei ole legoleikit ennen maistuneet! Ovat siis odottaneet että sanotaan mitä saa rakentaa. Onneksi tämäkin selkisi ja Legot tulee käyttöön! :)
Tänään tein ruokaa ja tiskasin kun tahtoivat äitiä leikkimään. Sanoin etten juuri ehdi nyt. Kysin myös miksi tarvivat minua? Totesivat että se mitä olin viimeksi rakentanut paketin mukaan oli mennyt hiukan rikki. Eivätkä osaisi itse sitä korjata. Totesin siihen että voisivat tehdä ja arakentaa sellaisen kuin itse tahtovat. Lapset katsoivat minua ihan ihmeissään ja kysyivät että "voimmeko oikeasti ihan tosissaan rakentaa mitä tahdomme?" Kun vakuutin että voivat, lähtivät keittiöstä into piukassa. Totesivat että ihan niin kuin hoitopaikassakin saimme rakentaa ihan mitä vaan - JEE!!!!
keskiviikko 18. huhtikuuta 2012
Voi terotin!
Tytöt tahtoivat aloittaa aamunsa värittämällä Top Model Dog kirjojaan. Kirjoissa siis väritettään valmiiksi ääriviivoilla piirrettyjä koiria. Kirjassa on myös mukana tarroina koirille asusteita, kuten koruja ja rusetteja. Aamuksi tämä oli mielestäni hyvää puuhaa ja aloin terottaa heille puuvärejä että homma etenee ja onnistuu.
Tytöillä on sellainen pieni laatikollinen puuvärejä ja niitä on vielä aina lattialla joka paikassa. Mielestäni värejä on liikaa. No päätin terottaa kaikki ja menihän siinä puolisen tuntia, varsinkin kun kynien terät katkesivat heti kun sain terän hyväksi. Voiko olla pahempaa kuin tuollaiset pätkäteräiset puuvärit! Siinä terottaessani huomasin yht´äkkiä tämän:
Heikosti näkyy kuvassa mutta keskisormessa on sii rakkula! Mumoni aina sanoi ettei rakkoja tule kuin niille jotka on laiskoja tai jotain sinnepäin. Olen siis tullut laiskaksi ja saamattomaksi! Vapaa on tehnyt tehtävänsä!!!
Tytöillä on sellainen pieni laatikollinen puuvärejä ja niitä on vielä aina lattialla joka paikassa. Mielestäni värejä on liikaa. No päätin terottaa kaikki ja menihän siinä puolisen tuntia, varsinkin kun kynien terät katkesivat heti kun sain terän hyväksi. Voiko olla pahempaa kuin tuollaiset pätkäteräiset puuvärit! Siinä terottaessani huomasin yht´äkkiä tämän:
tiistai 17. huhtikuuta 2012
Neljäs ja viimeinen päivä Saksassa 5.6.2011
Viimeinenpäivä Saksassa käynnistyi itse tehdyllä aamiaisella. Tietysti eilen ostettuja suklaamuroja! Lapset suuntasivat sitten sisareni ja hänen miehensä kanssa uimaan. Leirintäalueen uimahalliin. Minä lupasin siivoilla mökkiä, illan ukkoskuuron vuoksi toimme mukanamme aika paljon hiekkaa sisään jne. Samalla pakkasimme tavaroita. Meidän kotiin lähtö oli illalla :(
Uimisen jälkeen laitoimme ruoka aja söimme ja menimme leikkipaikalle väsyttämään tyttöjä.
Kun olimme pakanneet tavarat ja lähdön aika tuli oli todella haikeaa. Isommat tytöt jäivät siis sisareni ja hänen miehensä kanssa reissuun. Aikoivat kierrellä Saksaa reilun viikon. Me palaisimme pienempien ja mieheni kanssa Suomeen ja seuraavana päivänä töihin. Meillä oli ollut niin mukava matka että kyyneleet virtasivat. Oli haikeaa erota ja lähteä. Ikävä oli kova vaikka emme olleet vielä eronneetkaan! Meidän matka oli ollut todella mukava ja siksi eronhetki oli vaikea. Parasta oli kun yksi tytöistä kiitti halaamalla että oli päässyt mukaan. Sen hetken säilytän sydämmessäni aina!
Matka kentälle sujui hyvin ja tankkasimme auton kentän vieressä. Palautus sujui ongelmitta. Tosin jouduin huomatttamaan hinnasta joka oli luvattu halvemmaksi mitä koittivat minulta velottaa. No korjaantui nopeasti.
Kentällä menimme syömään jäätelöannokset ja turvatarkastuksen jälkeen ostoksille. Taksfreestä ostin yhden alkoholipitoisen pullon ja edellä menevälle miehelle myyjä luetteli kovasti ohjaita mihin hän saa pullonsa laittaa ja mihin ei. Itse olin sitten hiukan ihmeissäni ja kysyin saanko laittaa sen kassiin. Myyjää nauratti että voin vaikka juoda sen :) . En tajunnut että EU-alueella asiat on hiukan toisin. No tulipas taas naurettua omalle tyhmyydelle!.
Koneesta saimme hyvät paikat ja lento meni nopeasti. Tampereella koneesta päästiin nopeasti ulos ja autolle pian koska parkki oli ihan vieressä. Kävimme Pirkkalan ABC:llä syömässä ja sitten ajettiin kotiin. Kotona meitä odotti pihassa vielä hiukan kukkivat omenapuut. Paras kukinta oli ollut helteisenä viikonloppuna, kun olimme poissa. Sitten nukumaan ja aamulla alkoi arki.
Ihana matka oli takana!
sunnuntai 15. huhtikuuta 2012
Kolmas päivä Saksan reissulla 4.6.2011
Matkamme jatkui neljänteneä päivänä Frankfurt- Hahnin läheltä Sisareni hänen miehensä kanssa vuokraamalle mökille. Mökiltä otimme sisareni ja hänen miehensä mukaan ja suuntasimme Luxembourgiin. Siellä meitä odotti sisareni opiskelukaveri, joka oli luvannut opastaa meitä.
Luxenbourgista suuntasimme Trieriin ostoksille ja ukkoskuuron läpi takaisin mökille. Siellä söimme ja vietimme viimeistä iltaa yhdessä. Minä, mieheni ja kaksoset suuntaisimme seuraavana päivänä takaisin Suomeen... Päivä oli taas kokemuksia täynnä. Uusi maa ja kaupunki - niin erilainen!
torstai 12. huhtikuuta 2012
Retkellä
Aloitimme tämän arkiviikon retkellä. Oli ihanan aurinkoinen keli ja suuntasimme koirien ja tyttöjen kanssa läheiselle polulle. Se on noin 4km pitkä ja matkalla on hyviä paikkoja syödä eväät. Siellä voivat myös koirat olla vapaana. Evääksi otimme kaakaota, kananmunaleipää ja keksejä. Aurinko paistoi, vaikka tuuli jonkin verran.
Matkalla löysimme Minimoin maailman. Se oli kuulemma Minimoi kaupunki, vaikka minimoit nukkuu talvisin ja siksi niitä ei tuossa kannonpäällä näy. Käpy on Minimoi-torni.. =)
Metsässä oli aamupäivästä vielä, yöpakkasen jäjiltä, kerste ja tytöt juoksentelivat pitkin hankea ja nauttivat. Kauaa ei tällaisia retkiä pysty tekemään!!!
Ihanaa tämä kotona oleilu, voimme retkeillä ja tehdä yhdessä. Näitä hetkiä sitten töissä voi muistella ja tytöt hoidossa!
Matkalla löysimme Minimoin maailman. Se oli kuulemma Minimoi kaupunki, vaikka minimoit nukkuu talvisin ja siksi niitä ei tuossa kannonpäällä näy. Käpy on Minimoi-torni.. =)
torstai 5. huhtikuuta 2012
Onnistunut muskariesitys!
Meidän tytöt esiintyivät eilen oman muskariryhmänsä kanssa. Oletin itse, että laulavat ja ehkä lauluun on joku koreografia, mutta tytötpä soittivat ja lauloivat. Uutta minulle oli se, että tytöt puhuivat kovasti ramppikuumeesta ja esiintymisjännityksestä. Kotona miettivät, että jos eivät uskallakaan esiintyä. Aikaisemmin ei meillä ole asiaa ääneen pohdittu, vaikka isosisko on soittanut pianoa ja varmasti jännittänyt ennen esiintymisiä.
Kun esiintymisen aika tuli, oli jännitys tietysti katossa ja toisella meinasi jännitys saada yliotteen. Juuri kun olimme astumassa esiintymislavalle, hän ilmoitti ettei uskalla ja jäi lavan eteen. Koska toinen kaksosista uskaltautui valitsemaan soitinta ja paikkaansa esiintymisessä, uskaltautui toinenkin pienen hetken päästä ja kukaan ei juurikaan huomannut, mitä oli tapahtunut. Esiintyminen meni hienosti! Molemmat soittivat ja lauloivat kovasti ja esiintymisestä jäi hyvä mieli meille kaikille. Minä tietysti äitinä saan olla todella ylpeä ihanista tytöistäni.
Pohdin kuitenkin kuinka tällaiset pelot olisi hyvä kohdata? Kuinka lasta rohkaista niin, ettei hänestä tule ylimieleistä ja koppavaa? Tahdon, että lapseni olisisvat sydämmellisiä ja toiset huomioon ottavia ja tärkeintä kunnioittaisivat toisia ihmisiä ja eläimiä. En todella halua lasteni arvostelevan toisten tekemisiä tai tekemättä jättämisiä etenkään sille henkilölle suoraan. Toivon, että he ymmärtävät ihmisten olevan erilaisia ja kuitenkin jokainen on tärkeä sellaisena kuin on. Vaikka jännittää on silti hieno ihminen ja kun tuon jännityksen voittaa, on vielä hienompi ihminen! En tahtoisi, että koskaan tahallaan loukkaavat ketään tai että saavat siitä vielä hyvän mielen! Mutta samalla tunnen huonoa omaa tuntoa siitä miten pärjäävät, koska maailma on pullollaan ihmisiä jotka tahallaan loukkaavat. sellaisiakin ihmisiä jotka tahallaan saavat toiselle pahan mielen ja vielä nauttivat siitä! Ihmisiä, jotka etenevät elämässään siten että mollaavat ja latistavat muita. Toivon, että osaan kasvattaa lapsista sellaisia, että pärjäävät eämässään oli loukkaaja läheinen tai tuntematon. Toivoisin, että osaan heistä ohjata niin vahvoja, että pärjäävät henkisesti ja osaavat vielä sanoa, kun heitä on loukattu! Suuri toiveita?
Kun esiintymisen aika tuli, oli jännitys tietysti katossa ja toisella meinasi jännitys saada yliotteen. Juuri kun olimme astumassa esiintymislavalle, hän ilmoitti ettei uskalla ja jäi lavan eteen. Koska toinen kaksosista uskaltautui valitsemaan soitinta ja paikkaansa esiintymisessä, uskaltautui toinenkin pienen hetken päästä ja kukaan ei juurikaan huomannut, mitä oli tapahtunut. Esiintyminen meni hienosti! Molemmat soittivat ja lauloivat kovasti ja esiintymisestä jäi hyvä mieli meille kaikille. Minä tietysti äitinä saan olla todella ylpeä ihanista tytöistäni.
Pohdin kuitenkin kuinka tällaiset pelot olisi hyvä kohdata? Kuinka lasta rohkaista niin, ettei hänestä tule ylimieleistä ja koppavaa? Tahdon, että lapseni olisisvat sydämmellisiä ja toiset huomioon ottavia ja tärkeintä kunnioittaisivat toisia ihmisiä ja eläimiä. En todella halua lasteni arvostelevan toisten tekemisiä tai tekemättä jättämisiä etenkään sille henkilölle suoraan. Toivon, että he ymmärtävät ihmisten olevan erilaisia ja kuitenkin jokainen on tärkeä sellaisena kuin on. Vaikka jännittää on silti hieno ihminen ja kun tuon jännityksen voittaa, on vielä hienompi ihminen! En tahtoisi, että koskaan tahallaan loukkaavat ketään tai että saavat siitä vielä hyvän mielen! Mutta samalla tunnen huonoa omaa tuntoa siitä miten pärjäävät, koska maailma on pullollaan ihmisiä jotka tahallaan loukkaavat. sellaisiakin ihmisiä jotka tahallaan saavat toiselle pahan mielen ja vielä nauttivat siitä! Ihmisiä, jotka etenevät elämässään siten että mollaavat ja latistavat muita. Toivon, että osaan kasvattaa lapsista sellaisia, että pärjäävät eämässään oli loukkaaja läheinen tai tuntematon. Toivoisin, että osaan heistä ohjata niin vahvoja, että pärjäävät henkisesti ja osaavat vielä sanoa, kun heitä on loukattu! Suuri toiveita?
keskiviikko 4. huhtikuuta 2012
OMMMN...
En tiedä mistä ovat tytöt tämän keksineet, mutta voin sanoa että taas hiukan nauratti!
Iltapala oli syöty ja yövaatteet päällä, kun tytöt olivat ryhmittyneet olohuoneen lattialle. Keittiöön asti kantautui aikasta kovaan yhteen ääneen hoettu "OMMMN, OMMMN,....." -ääni. Menin katsomaan ja näin typyt.
Olivat istumassa jalkapohjat vastakkain ja etusormet ja peukalot vastakkain ja hokivat "OMMN",eli joogasivat. Silmät olivat kiinni ja oikeasti näytti ihan kuin olisivat jooganneet... Pohdin että olisiko joku jugurttimainos, josta saivat idean... Hauskaa oli meillä! :)
Iltapala oli syöty ja yövaatteet päällä, kun tytöt olivat ryhmittyneet olohuoneen lattialle. Keittiöön asti kantautui aikasta kovaan yhteen ääneen hoettu "OMMMN, OMMMN,....." -ääni. Menin katsomaan ja näin typyt.
maanantai 2. huhtikuuta 2012
Barbien pesua aamutuimaan
Ihan ykkös leikki on lapsille nuo vesileikit. Meillä harvasa päivä innostutaan pesemään jotakin. Vessa on välillä ihan hävityksen kauhistus ja lattia lotisee vettä. Ilo on ylimmillään ja hihat ym ihan märkinä...
Tänä aamuna kun molemmat vanhemmat olemme kotona innostuttiin taas pesemään leluja. Tässä homma vauhdissa ja koko vessa tuoksuu ihanalla greipille kun käsisaippuasta on tehty kylpy leluille...
Myös saunaan miellellään roudataan kaikkea pestävää ja kylvetettävää... Innolla sitten kylvetään lelujen kaa ja voi pettymys jos tuote tarvii jättää kuivamaan saunan jälkeen kylppäriin. Kaikkia leleuja kun ei ole tehty pestäviksi....=)
Tänä aamuna kun molemmat vanhemmat olemme kotona innostuttiin taas pesemään leluja. Tässä homma vauhdissa ja koko vessa tuoksuu ihanalla greipille kun käsisaippuasta on tehty kylpy leluille...
Myös saunaan miellellään roudataan kaikkea pestävää ja kylvetettävää... Innolla sitten kylvetään lelujen kaa ja voi pettymys jos tuote tarvii jättää kuivamaan saunan jälkeen kylppäriin. Kaikkia leleuja kun ei ole tehty pestäviksi....=)
sunnuntai 1. huhtikuuta 2012
Virvon varvon ja aprillia!
Aamulla keskustelimme millaisiksi tytöt tahtovat pukeutua. Oletin että vaihtoehdot ovat noita tai esim kissa. Niin meillä pukeuduttiin Poppiksi prinsessaksi ja poppiksi vamppyyriksi joka muuttui kissa-pantteri-tytöksi. Huh! Noidat sis ovat ihan vanhanaikaisia jo! Mieheni koitti selittää että virpojien tulee olla noitia tai kissoja, mutta tytöt oli päättäneet jo. Tässä siis kuva meidän keijuista, meikkauksen jälkeen....
Saalis oli aika hyvä ja tytöt tyytyväisiä. Evekin oppi lorun kun karkasivat virpomaan meidän kadulle ihan päähän asti. Kysyin että "kysyittekö saako virpoa?" EI me vaan virvottiin! Melkoiset Poppiksit tai noidat!
Päivällä noita tytöt koittivat taikoa isin turvavyön kiinni. "Itsi Vitsi kiinni mene, isin turvavyö!". Isä siihen toteamaan ettei teilä ole taikavoimia. Tytöt siihen yhdestä suusta kertomaan että on heillä koska heidän äiti on noita! Isällä ei ole taikavoimia koska se on ihan tavallinen! Hehe, tiedämä nyt mikä olen!
Aprillipäivä on mennyt koko ajan siihen että huudetaan" äiti sun takana on..." ja sitten aprillia! Illal mun takana on ollut erilaisia kirjaimia, kuten A tai G. Saunan lauteiden alla on myös ollut hiiriä ja kauheasti nauretaan kun me muut mennään "lankaan". Täytyy myöntää että on ihanaa kun aprillipäivä on vain yhtenä päivänä!
Päivällä noita tytöt koittivat taikoa isin turvavyön kiinni. "Itsi Vitsi kiinni mene, isin turvavyö!". Isä siihen toteamaan ettei teilä ole taikavoimia. Tytöt siihen yhdestä suusta kertomaan että on heillä koska heidän äiti on noita! Isällä ei ole taikavoimia koska se on ihan tavallinen! Hehe, tiedämä nyt mikä olen!
Aprillipäivä on mennyt koko ajan siihen että huudetaan" äiti sun takana on..." ja sitten aprillia! Illal mun takana on ollut erilaisia kirjaimia, kuten A tai G. Saunan lauteiden alla on myös ollut hiiriä ja kauheasti nauretaan kun me muut mennään "lankaan". Täytyy myöntää että on ihanaa kun aprillipäivä on vain yhtenä päivänä!
lauantai 31. maaliskuuta 2012
Terveisiä apinatarhasta!!!
Viikonloppumme alkoi ihanasti. Heräsimme lasten puheeseen ja jonkin ajan päästä molemmat tytöt oli hilanneet itsensä meidän sänkyyn. Siinä ne kiehnäsivät ja vakuuttelivat että "äidin on noustava". Mieheni siihen kysymään etteikö isi voisi? Nuorimmainen tähän totesi että "ei kun äidin on noustava, koska hän tykkää äidistä enemmän! =)
Jonkin ajan kuluttua, kun en noussut liukeni tytöt meidän sängystä yläkertaan palatakseen sinne hetken päästä banaanien kanssa. Aamupalaksi oli aluksi päätetty ottaa banskut. Niitä ei kuitenkaan saatu itse auki, joten äitiä tarvittiin alun tekemiseen. Tuli aika viidakko olo, kun kaksi apinan pentua söi banaania sängyssämme! Sanoin tämän lapsille ja he totesivat, että jos ovat apinoita olen minä apina äiti. Siihen jatkoivat, että silloin isin täytyy olla GORILLA. Sana gorilla lausuttiin puoliksi huutaen ja nyrkeillä rintaa rummuttaen - arvatkaa revettiinkä mieheni kanssa! No asumme siis apinalasten kanssa ja minä olen naimisissa gorillan kanssa - näin se elämä yllättää! Niin ja olen siis itsekin apina...
Tässä vielä lavastettu kuva tuosta "gorillasta".
Jonkin ajan kuluttua, kun en noussut liukeni tytöt meidän sängystä yläkertaan palatakseen sinne hetken päästä banaanien kanssa. Aamupalaksi oli aluksi päätetty ottaa banskut. Niitä ei kuitenkaan saatu itse auki, joten äitiä tarvittiin alun tekemiseen. Tuli aika viidakko olo, kun kaksi apinan pentua söi banaania sängyssämme! Sanoin tämän lapsille ja he totesivat, että jos ovat apinoita olen minä apina äiti. Siihen jatkoivat, että silloin isin täytyy olla GORILLA. Sana gorilla lausuttiin puoliksi huutaen ja nyrkeillä rintaa rummuttaen - arvatkaa revettiinkä mieheni kanssa! No asumme siis apinalasten kanssa ja minä olen naimisissa gorillan kanssa - näin se elämä yllättää! Niin ja olen siis itsekin apina...
Tässä vielä lavastettu kuva tuosta "gorillasta".
torstai 22. maaliskuuta 2012
Väsyneenä aamuun - lapsi nukkunut vieressä puoli yötä!
Meillä tytöt nukkuvat pääsääntöisesti hyvin omissa huoneissaan, mutta joskus etenkin pahojen unien takia tullaan meidän viereen. Inhoan sitä! Aina kun ovat vieressäni, nukkuvat ihan minussa kiinni, koska joustinpatja tietysti painuu allani niin paljon, että valuvat kiinni. Juuri se tytöistä, joka nukkuu levottomammin, tulee viereen useammin. Hän potkii, kääntyilee kiipeää päälle. Yö on siis pilalla, jos hänet saa viereen.
Toki ymmärrän, jos kipeänä tullaan viereen, paitsi että useammin nykyään levitän patjan lasten huoneen lattialle ja nukun itse siinä sairaan lapsen vieressä. Saan nukuttua paremmin ja kaikki ovat onnellisia.
Tänään siis heräsimme potkivan lapsen kanssa puoliksi päällekkäin. Minulla sekä kipeänä ja unet tosi vähissä. Syy viereen tulemiseen oli paha uni Kirikou-elokuvan noidasta. Totesi jo yöllä, ettei pidä katsoa niin pelottavia elokuvia - ihan itse! No lapsen niska on nyt niin kipeä, ettei pää käänny ollenkaan. Oppi myös hän ettei äidin viereen kannata tulla. Podemme nyt minun selkää ja hänen niskaa sohvalla - katsotaan kuinka kauan tämä opetus pysyy mielessä! Siihen asti hyviä yöunia!
Toki ymmärrän, jos kipeänä tullaan viereen, paitsi että useammin nykyään levitän patjan lasten huoneen lattialle ja nukun itse siinä sairaan lapsen vieressä. Saan nukuttua paremmin ja kaikki ovat onnellisia.
Tänään siis heräsimme potkivan lapsen kanssa puoliksi päällekkäin. Minulla sekä kipeänä ja unet tosi vähissä. Syy viereen tulemiseen oli paha uni Kirikou-elokuvan noidasta. Totesi jo yöllä, ettei pidä katsoa niin pelottavia elokuvia - ihan itse! No lapsen niska on nyt niin kipeä, ettei pää käänny ollenkaan. Oppi myös hän ettei äidin viereen kannata tulla. Podemme nyt minun selkää ja hänen niskaa sohvalla - katsotaan kuinka kauan tämä opetus pysyy mielessä! Siihen asti hyviä yöunia!
tiistai 20. maaliskuuta 2012
Vuorotteluvapaan vapaus myös muulle perheelle ja palvelus yhteikunnalle?
Olen vuorotteluvapaalla ja minulle siis maksetaan kotona olosta. Tyttäreni jossakin vaiheessa epäili äidin älliä asiassa ja kyseenalaisti koko homman, mutta niin se siis on. Kun kerroin, että sijaisekseni palkataa henkilö, joka ei ole töissä, hän piti asiaa hyvänä ideana. Kotona onkin tosi mukavaa ja lapset ovat siis kanssani kotona ja nautimme kotipäivistä.
Olen kuitenkin alkanut miettiä, miten tämä vaikuttaa minun perheeseeni, en siis ole pohtinut edes sijaiseni tai työyhteisön vaikutuksia, toki niitäkin on! Ensinnäkin lapset ovat siis kotona kanssani. Jos sairastuvat ovat kanssani kotona silti. Puolisoni ei siis joudu olemaan pois töistä lasten sairauksien takia koko vuorotteluvapaani aikana. Tämä voi olla miehen työnantajalle todella suuri etu! Meillä tosin on aika vähän sairastettu - toistaiseksi.
Koska olen kotona hoidan kotityöt ja lasten hammashoitolat jne. Kaikki voidaan tehdä päivällä, eikä mieheni joudu näiden vuoksi järjestelemään töitään. Hän pääsee myös todellä vahällä kotitöissä. Kotona odottaa ruoka ja iloiset lapset (?) koirat on lenkitetty, pyykit pesty, koti siivottu ja usein myös kaappi täynnä ruokaa. Mies voi keskittyä rentoutumaan illat (HEHEH).
Miten sitten työnantaja palkitsee mieheni tai minut tästä - ei siis mitenkään!!! Minusta se on aika väärin! Toki siis tää systeemi on kaiken kaikkiaa nykyisellään ihan hyvä, enemmänkin rahaa tietysti voisin ottaa... kukapa ei!!!
Mutta voin suositella vuorotteluvapaata, kun on tunne että tarvii irtioton työstään. Kun hoitomaksut laskee itselleen "palkaksi" ei ansion menetys ole niin suuri..sillä pärjää ja kun voi kehittää kaikkea harrastusta jolla mieli lepää!
Olen kuitenkin alkanut miettiä, miten tämä vaikuttaa minun perheeseeni, en siis ole pohtinut edes sijaiseni tai työyhteisön vaikutuksia, toki niitäkin on! Ensinnäkin lapset ovat siis kotona kanssani. Jos sairastuvat ovat kanssani kotona silti. Puolisoni ei siis joudu olemaan pois töistä lasten sairauksien takia koko vuorotteluvapaani aikana. Tämä voi olla miehen työnantajalle todella suuri etu! Meillä tosin on aika vähän sairastettu - toistaiseksi.
Koska olen kotona hoidan kotityöt ja lasten hammashoitolat jne. Kaikki voidaan tehdä päivällä, eikä mieheni joudu näiden vuoksi järjestelemään töitään. Hän pääsee myös todellä vahällä kotitöissä. Kotona odottaa ruoka ja iloiset lapset (?) koirat on lenkitetty, pyykit pesty, koti siivottu ja usein myös kaappi täynnä ruokaa. Mies voi keskittyä rentoutumaan illat (HEHEH).
Miten sitten työnantaja palkitsee mieheni tai minut tästä - ei siis mitenkään!!! Minusta se on aika väärin! Toki siis tää systeemi on kaiken kaikkiaa nykyisellään ihan hyvä, enemmänkin rahaa tietysti voisin ottaa... kukapa ei!!!
Mutta voin suositella vuorotteluvapaata, kun on tunne että tarvii irtioton työstään. Kun hoitomaksut laskee itselleen "palkaksi" ei ansion menetys ole niin suuri..sillä pärjää ja kun voi kehittää kaikkea harrastusta jolla mieli lepää!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)