Hyvä flunssajuoma

Olo on ollu useamman päivän jo tosi kurja. Tänään olen lähinnä maannu ja ollu. Kurkku kipee, nenä tukossa ja varmaan kuumetta, en jaksa mitata. Tällanen olo on ollu jo monta päivää.
Ennen kauppaan menos muistin et olen lukenu Anu Harkin flunssajuomasra jossain vaiheessa ja nyt kaivoin ohjeen. Aika helppa, vain tuoretta inkivääriä, sitruunaa ja hunajaa. Tätä siis kokeilin ja tykkäsin, suosittelen!

http://kotoliving.fi/flunssajuoma/

Kotisairaalassa

Nopeasti tyttö tervehtyi - kiitos kavereiden jotka tsemppasivat! Tänään siis päästiin kotiin. Kunto ei vielä ole ihan kauhan hyvä ja olemme kotisairaalan asiakkaita. Meillä käy hoitaja kaksi kertaa päivässä antamassa lääkkeet ja tsekkaamassa kunnon. Voimme mennä takaisin sairaalaan jos kunto romahtaa tai jokin asia pelottaa. Aika hyvä systeemi!

perhe sairaalassa kylässä

Nyt mennään kotona pienin askelin ja rauhassa. Kyllä tämä sairastuminen pysäytti ja sai taas arvot uuteen järjestykseen. Muutti myös tytärtä, joka oli aikaisemmin pelännyt neuloja ja kaikkia operaatioita. Nyt totesi ettei verikokeet tunnu missään. Sairaalassa on tylsää, vaikka ei oikein osannut sanoa kauanko siellä oli.
Pidetään peukkuja että homma tästä etenee parhainpäin!

Pysähdys ja suuri huoli

Tämä viikko on ollut rankka. Työmatkan lisäksi kotona alkoi vanhimmainen sairastaa. Tiistai aamuna oli vanhimmainen herättänyt isän ja kuumetta oli 40. Koska hän on yli 10 vuotias onnistuu sairastaminen yksin hienosti. Soittelimme päivällä ja ohjeistimme lääkkeiden ottamisessa. Vaikeuksia oli, koska ei tajunnut mistä lääkkeet löytyy, eikä osannut tarkkaan sano koska oli niitä ottanut. Illalla oli parempi ja söi. Keskiviikko aamuna heräsi oksentamaan ja heikkona vieläkin. Tämän lisäksi päätä särki ja niska oli kovin jäykkä. Varasimme lääkärin iltapäivään, jotta ehdin matkalta kotiin häntä viemään.
Menimme yksityiselle lääkäriasemalle josta meidät passitettiin viivyttelemättä sairaalaan. Saavuimme sairaalaan noin 17.15 ja sitten alkoi tapahtua. Päivystyksen lasten osastolla tutkittiin ja hoito alkoi. Huolen aiheena oli verenpaineet, joita ei löytynyt. Vaihdettiin mittariakin pariin otteeseen ennen kuin paineet saatiin ja ne olivat hurjan alhaalla eli esim 79/38. Siirto teho-osastolle tapahtui nopeasti joskus klo 19. Elintoimintoja seurattiin ja tyttö jäi teholle. Illalla kun poistuin sairaalasta varmaa oli vain keuhkokuume. Selkäydinpunktiosta silmämääräinen tieto että oli kirkasta, varmuutta ei kuitenkaan.

selkäydinpunktion jälki, selkä tosi kipeä...

Perjantai aamuna sain kuulla että hengittäminen heikentynyt yöllä ja virtasn erittyminen heikkoa. Huoli siis edelleen suuri tyttärestä. Kun sairaalaan menein klo 10 maissa oli pissaa alkanut tulemaan ja lääkkeet tuntuneet alkavan tehota. Helpotus oli suuri kun kuulin että siirto lasten osastolla tapahtuu puolen päivän aikaan.

Väsyneenä lastenosastolla

Lastenosastolla omassa huoneessa eristyksessä hoito jatkuu. Tyttä saa nukuttua ja se auttanee paljon. Kuume kuitenkin nousi melkein heti osastolle saapumisen jälkeen. Lääkärit miettivät vaihtoehtoja ja minä odotan huolesta mykkänä. Ilme kuitenkin sellainen ettei lapsi pysty näkemään huoltani. Lapselle oli suuri järkytys kuulla ettei pääse kouluun todennäköisesti koko seuraavalla viikolla. Huoli koulusta ja läksyistä herää.
Ihanin yllätys oli iltasella kun koulukaveri Iina tuli katsomaan tyttöä. Oli niin iloinen ja tervehtyminen otti sion askeleen. Söikin hyvin. Seuraavaksi odotettiin pikkusiskoja käymään ja olo olikin jo parempi. Illalla sain viestin kotiin että tippa otettu pois! :)
Sormet ja varpaat pystyssä ja ristissä ja ajatukset toivossa, odotamme tietoja. Ihmetystä herättää se miten tauti saattoi mennä parissa päivässä noin vakavaksi? Kiitos kaikilla tsemppiviesteistä! Lämmittää mieltä paljon kun tietää kuinka kaikki elätte meidän kanssa. Saamme voimia viesteistänne!

NIISK....

Meille on laskeutunut kesäflunssa. Vanhin tytär on juuri lääkärissä ja minä poden nuhaa, kurkkukipua ja kuumetta. Odotan et pienet sairastuu.
Karmee olo ja nyt komas sairastelupäivä alkamassa ja olen ihan kypsä Voisi lomallaan tehdä muutakin kuin sairastaa! Inhaa kun ei kylmä ulkoilma helpota nuhaa ja kurkkua vaan kuuma vaan tekee olon pahemmaksi. Yöt on ihan kauheita kun nenä on tukossa. Korvaan tuikkii ja sattuu paine.
Ensi viikoksi olisi ihanaa tekemistä suunnitteilla ja hatmittaa jos joudutaan peruu se taudin takia... Peukut pystyyn et päästään toteuttaa suunnitelmat ja parannutaan!
Pienet kuluttaa aikaansa pelaamalla ja elokuvia katsomalla... en jaksa niille ohjelma kehittää..... Peliriippuvaisiksi siis kasvatan heidät ;)

kiireen aiheuttamaa kipua

Töissä on tyypillinen  kevät ja kauheasti hommaa. Jo yli viikon olen popsinut särkylääkkeitä kun päätä särkee. Valo saa aikaan kivun ja tiesin että jossakin vaiheessa se menee migreeniksi, kun ei poiskaan lähtenyt. Eilen aamulla alkoi kasvoista toinen puoli puutua ja olo huononi. Kotiin olisi pitänyt jäädä nukkumaan kipua pois, mutta oli sellsiat ohjelmaa että pakko oli mennä. Puoleen päivään oli puutuminen kadonnut ja sain onneksi syötyä. Kotiin kun pääsin kipu oli tosi kova ja sohvalla kylmän kääreen avulla sitä selvittelin.
Aamulla olo oli juuri sellainen että eilen on ollu kipeänä. Lihakset jumissa olo kauhea. Väsyttää ihan kamalasti, niin kuin aina migreenin jälkeen... Vielä en tiedä onko kipu poissa vai tuleeko takasin. Aina silloin tällöin vihlasee kovasti.... Tällä mennään tää viikonloppu, toivon todella et kipu ei palaa!

Virallisesti lomalla!!!

Niin se vuorotteluvapaa hurahti, olen ollut tämän viikon jo oikealla lomalla. Outoa on töihin paluu, toisaalta kivaa. Tiedän, että osaan työni ja tykkään siitä, kunhan osaan pitää työmäärän kurissa. Tätä olen tietoisesti miettinyt vuorottelun ajan. Jännittää osaanko pitää ajatukset kasassa ja jättää työt töihin ja lapset kotiin...

Eilen meille rantautui taas jokin tauti ja keskimmäinen lapsista sai kuumeen. Yö menikin sitten valvoessa hänen kanssaan.... Nyt olo on ihan ufo. Päässä surraa ja väsyttää. Katotaan sohvalla lasten ohjelmia ja kulutetaan aikaa.... Menee se päivä näinkin, kai?

Suunnittelen kuitenkin ensi viikoksi jotain pientä... ja tänään palaa vanhin lapsi kotiin lähteäkseen perjantaina kummitädin luokse... Kesäistä oloa! Aurinkokin paistaisi, mutta me ei nyt jakseta siitä nauttia.... :(

Tahmea maanantai

Elän taas migreenin jälkeistä päivää. Tuntuu että pää ei ole oma ja mikään ei ole yhteensopivaa. Kaikki siis todella tahmeaa. Pahinta on että kokoajan odottaa etttä kipu iskee taas. Kirjoittaminen on todella vaikeaa ja tahmeaa, virheitä siis enemmän kuin yleensä!
Perheen äidin ihanuutta on että tämä tahmea päivä mennään kahden lapsen kanssa. Ruokaa pitäisi tehdä, vaikka en tajua mitä on jääkaapissa tai että moneltako sitä tekisi. Toivottavasti löytyy jotain vanhaa.... Tämä päivä olisi ihana vaan nukkua ja olla, mutta ei nyt onnistu.
Tällainen tahmeus on jatkunut jo useamman päivän... en pysty laksemaan yhteen. Saan ajatuksen ja kun alan hommaa tekemään unohdan mikä se oli. Tuntuu hassulta kun ymmärtää itsekin ettei tajua ja on eri planeetalla...

Arki alkaa....

Nyt on sitten lomailtu yli viikko, kun isäntä oli lomalla kotona. hdimme tehdä vaikka mitä ja lapset nauttivat isänsä seurasta. Harvinaista herkkua oli pelihetket. Pääsiäisenä ehdimme nähdä rauhassa tuttuja joita muka muuten ei ehdi nähdä. Siltä osin olemme siis rentoutuneet ja olemme nauttineen yhdessä olosta.
Minä taas olen kokenut pahimman migeenin ikinä. Olin jo kuvitellut että olin päässyt eroon tästä viheliäisestä vaivasta. En ole potenut tautia pitkään aikaan ja oikeasti olin kuvitellut päässeeni siitä. No nyt se muistutti olemassa olostaan. Päänsärky alkoi jo perjantaina ja hoitelin sitä buranalla. Lauantai iltana kipu oli kokonaan poissa ja olin onnellinen että pääsin siitä! Maanantai sunnuntaivälisenä yönä sitten iski kauhea kipu ja uusi vielä pahempana maanantai illalla.Pohdin jo voiko Stevia-makeutusaine saada tämän aikaan?
Tänään suuntaamme sitten rauhalliselle retkelle metsään, tyttöjen ja eväiden ja koirien kanssa.... Toivotaan että päänsärky ei meitä enää häiritse!

"Ei ole kiva!" -tauti

Meille rantautui oksennustauti rytinällä lauantaina. Ensin aloitti aivan yllättäin nuorimmainen ja siihen perään parin tunnin kuluttua toinen kaksosista. Lauantai ilta menikin sitten ämpäreitä tyhjennellessä... Vuorotellen ja yhtä aikaa oksensivat koko illan. Keskimmäinen lapsista hoki "ei ole kiva!" juu eikä ollutkaan! Koska ei enää ollut mitä oksentaa yökkivät tosi kipeän näköisesti kumpikin.
Kun oksentaminen helpotti, tuli kuume ja voipunut olo. Uni maittoi ja syödäkin koitettiin. Luulin jo taudin helpottaneen sunnuntaina iltapäivällä, kun uni maittoi ja ruokaa tahtoivat. Maanantaina syötiin jo aika hyvin, kunnes illalla alkoi tauti uudelleen, oksentamalla. Voi plaah! Alkoi siihen samaan sitten oksentaa myös kolmas lapsi eli oli ihan vilkasta vessassa - onneksi meillä on niitä kaksi!
Nyt ollaan enää räkäisiä ja yskäisiä ja mietinkin oisko meillä sitten influenssa - nautimme ihanista pakkaskeleistä siis tällai sairastamalla. Tulee sitten taas pakkaset et ollaan kunnossa eikä päästä ulos..

Mutta ollaanhan me nyt sitten rauhassa yhdessä ja katsellaan telkkua. Välillä oli siskonpeti olohuoneessa ja pötkötettiin kaikki. Väsymys vaivaa meinaan minua, joko huolesta tai jostain taudista. Olen koittanut siivoilla ja voisi varmaan jatkaa sitä pöllövillapaitaa. Löytää iloa sisältä ja yhdessä olemisesta! Ruokaakaan kun ei oikein voi noilla sairaille loihtia. No keskitytään muuhun, vaikka sisustamiseen! :)

Leikkaus äidin näkökulmasta

Tyttärelleni tehtiin siis kita- ja nielurisa leikkaus ja laitettiin putket korviin. Operaatio kesti sairaalassa noin tunnin ja osastolta tyttäreni oli pois noin 2,5 tuntia. Koska tämä oli kolmas leikkaus, joka hänelle tehtiin oli tiedossa että hän toipuu nukutuksesta nopeasti. Ei ole juurikaan enää nukkunut nukutuksen jälkeen, vaikka toiset nukkuu monta tuntia.
Leikkauksen jälkeen oli todella kipeä olo. Itketty oli heräämössä jo kovasti, koska sinne ei äiti päässyt. Toisaalta tämä olikin tyttäreni tiedossa. Itku kuitenkin tuli kun minut näki ja näi että kipua oli ja paljon. Osa varmaan pelkoa ja ero-ahdistusta ja osa leikkauksen aiheuttamaa kipua. Onneksi lääkitys alkoi tehoamaan ja olo siltä osin helpottamaan. Kunnes alkoi oksettamaan. Oksennusten välissä paha-olo ilmeni kiukutteluna ja levottomuutena. Tähän saimme sitten pahoinvointilääkettä ja olo koheni hetkessä.
Ensimmäinen ilta meni juodessa ja pienen potilaan valittaessa nälkäänsä. Yötä pelkäsin kovasti. Mietin tuleeko painajaisia tai kipua. Varsinkin kun samassa huoneessa oleva toinen pikku potilas yski kovasti ja valitti että yskiminen sattuu. Me pääsimme helpolla. Potilas nukkui koko yön heräämättä ja rauhallisesti. Aamulla hoitaja antoi kipulääkkeen ja sitten taas olo helpotti.
Sitten alkoikin kotiutumisen valmistelu ja kymmenen jälkeen lähdimme kotiin. Huoli ja pelko siitä paraneeko kurkku tavallisesti vai tuleeko komplikaatioita on silti suuri. Myös riittääkö kipulääkkeet kotona pitämään kivun pois jännittää. Sekä se miten saadaan potilas pysymään rauhallisesti eikä riehu.
Leikkauksesta tänään kaksi päivää. Potilas on ollut reipas ja koittaa kovasti kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Itse olen ihan rätti valvomisesta, jännityksestä ja huolesta. Kroppa kipeenä sairaalan sängystä ja vedosta. Tässä siis arkeen opetellaan ja toivotaan että kaikki menee hyvin!
Mitään ei oikein uskalla suunnitella, jos haavat alakavatkin vuotamaan. Pelon sekaisin tuntein odotamme peitteiden irtoamista ja sitä suurta kipua joka siitä tulee... Onneksi joulukin tulee ja voidaan rauhoittua olemaan rauhassa seuraavat kaksi viikkoa.

Rauha talossa

Sairastamme koko tyttö kööri meidän perheessä. Yhdellä kuumetta, kaksi yskii ja yksi valittaa heikkoa oloa ja hiukan kuumeinen. Voitte arvata kuinka mukavaa tää on! Itse olen totaalisen kylästynyt tautiin, olen tosi huono sairastaja. Ahdistaa sisällä olo. Oma ulkomuoto näyttää tosi tylsältä peilistä. Koitan järjestellä menoja sähköpostilla että olisin edes hiukan ulkomaailman kanssa tekemisissä. Olo on niin huono ettei kahvikaan maistu... Koira vaeltelee huoneesta toiseen ja ihmettelee mikä on homman nimi....
Mulla olisi intoa tehdä opintotehtäviä, mutta tarvisin pari juttua kirjastosta ja paperille printattuna. Voisin joogata tai jumpata, mutta lievä kuume ei taida olla hyvä yhdistelmä jumpan kanssa... Kyllä ottaa päähän tää sisällä kärvistely!
Onneksi lapset nukahtivat kaikki - loppui se äiti! Äiti! -kuoro. Kohta toki heräävät ja kiva olisi keksiä jotakin hyvää heille piristykseksi, ehkä pannari?
Toinen pohdinnan aihe on tämä perheiden sairaidenlasten hoidon jakaminen? Kuinka monessa perheessä se on automaattisesti äiti, joka jää kotiin? Onko joillakin toisinpäin? Voiko asiatsa keskutella vai miten päätetään?
Meillä aina punnitaan menojen tärkeydet. Mieheni joustaa hyvin ja usein puolitamme päivän ja jaamme sen mukaan miten on menoja kummallakin. Usein mietin mikä on tärkeä meno ja mikä ei? Voiko jokin olla tärkeämpää kuin lasten hoitaminen? Olenko itsekäs kun ajattelen että työssä tulee olla, eikä kotona...Toki olen ja siitä syyllisyyttä kärsin!!! Kärsiikö kukaan muu?

Niisk!

Perheeseemme on esettunut kunnon flunssa. Ensin sairastui nuorimmainen ja eilen keskimmäinen. Arjen pyörityksen lisäksi kammppailemme vanhempina työn ja lasten hoidon kanssa. Kumpi jää kotiin? Kummalla on tärkeämpää tekemistä töissä? Miten rytmitämme menemisemme jne.
Kaikki muuten ihan ok ja tämä on tavallista arkea, mutta niiskutan itsekin. Lihaksia pakottaa ja olo on vetämätön. Niin, olen lähdössä koulutukseen Tampereelle eikä olo ole yhtään sellainen, että kiinnostaisi lähteä...tahtoisin kaivautua sänkyyn peiton alle ja jäädä sinne! Tässä nyt lääkitsen itseäni, että kykenen kähtemään junaan. Olen sen verran veto pois, että en jaksa edes raahustaa bussilla joka on n. 40 min ennen junani lähtöä keskustassa. Tilasin taksin ja kärsin siitä seuraukset....
Mieheni jää lasten kanssa kotiin sairastamaan. Huominen katsotaan sitten illalla. Tytöt voisi mennä mummolaan, mutta kipeinä heitä ei sinne voi laittaa. Huomenna ja perjantaina olisi minulla koulutusta myös, katsotaan jaksanko mennä tai pääsenkö. Lasten terveys kuitenkin on tärkeintä!