lauantai 17. joulukuuta 2011

Leikkaus äidin näkökulmasta

Tyttärelleni tehtiin siis kita- ja nielurisa leikkaus ja laitettiin putket korviin. Operaatio kesti sairaalassa noin tunnin ja osastolta tyttäreni oli pois noin 2,5 tuntia. Koska tämä oli kolmas leikkaus, joka hänelle tehtiin oli tiedossa että hän toipuu nukutuksesta nopeasti. Ei ole juurikaan enää nukkunut nukutuksen jälkeen, vaikka toiset nukkuu monta tuntia.
Leikkauksen jälkeen oli todella kipeä olo. Itketty oli heräämössä jo kovasti, koska sinne ei äiti päässyt. Toisaalta tämä olikin tyttäreni tiedossa. Itku kuitenkin tuli kun minut näki ja näi että kipua oli ja paljon. Osa varmaan pelkoa ja ero-ahdistusta ja osa leikkauksen aiheuttamaa kipua. Onneksi lääkitys alkoi tehoamaan ja olo siltä osin helpottamaan. Kunnes alkoi oksettamaan. Oksennusten välissä paha-olo ilmeni kiukutteluna ja levottomuutena. Tähän saimme sitten pahoinvointilääkettä ja olo koheni hetkessä.
Ensimmäinen ilta meni juodessa ja pienen potilaan valittaessa nälkäänsä. Yötä pelkäsin kovasti. Mietin tuleeko painajaisia tai kipua. Varsinkin kun samassa huoneessa oleva toinen pikku potilas yski kovasti ja valitti että yskiminen sattuu. Me pääsimme helpolla. Potilas nukkui koko yön heräämättä ja rauhallisesti. Aamulla hoitaja antoi kipulääkkeen ja sitten taas olo helpotti.
Sitten alkoikin kotiutumisen valmistelu ja kymmenen jälkeen lähdimme kotiin. Huoli ja pelko siitä paraneeko kurkku tavallisesti vai tuleeko komplikaatioita on silti suuri. Myös riittääkö kipulääkkeet kotona pitämään kivun pois jännittää. Sekä se miten saadaan potilas pysymään rauhallisesti eikä riehu.
Leikkauksesta tänään kaksi päivää. Potilas on ollut reipas ja koittaa kovasti kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Itse olen ihan rätti valvomisesta, jännityksestä ja huolesta. Kroppa kipeenä sairaalan sängystä ja vedosta. Tässä siis arkeen opetellaan ja toivotaan että kaikki menee hyvin!
Mitään ei oikein uskalla suunnitella, jos haavat alakavatkin vuotamaan. Pelon sekaisin tuntein odotamme peitteiden irtoamista ja sitä suurta kipua joka siitä tulee... Onneksi joulukin tulee ja voidaan rauhoittua olemaan rauhassa seuraavat kaksi viikkoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti