Olen lukenut Anu Harkin syöpäleikkauksesta ja paranemisesta, kyyneleet silmissä. Viimeisin päivitys
täällä. Monta vuotta sitten, ehkä noin 10 vuotta sitten, minulla oli useampi rintatulehdus ja lääkäri jotenkin säikähti tilannetta, olin silloin alle 30v. Lääkäri kyseli sukuni syövistä ja laittoi minut mammografiaan sekä näytteisin. Jouduin odottamaan tutkimusta viikonlopun ja se oli elämäni pisin viikonloppu. Mietin miten minun käy? Miten lapseni selviää, jos kuolen? Viikonloppu meni sumussa vain pohtien ja pohtien. Sain onneksi perheeltä vapautta olla itseni kanssa ja miettiä. Jotenkin Anun kirjoitus toi muistot mieleen. Minulla ei mitään ollut ja lääkäri oli puhunut ehkä jotenkin ohi suunsa ja säikäytti minut tai olin ymmärtänyt väärin, mutta kyllä tuo laittoi elämää järjestykseen.
Nyt kun luin Anu Harkin selviämisestä tajusin kuinka hyvin asiani ovat. Minulla on kolme ihanaa tytärtä ja hyvä elämä. Harvoin uskallan sanoa niin, koska heti pelkään että kaikki romahtaa. Toisaalta en siten koskaan oikeasti nauti elämästä ja siitä mitä minulla on. Lapset kasvaa ja kohta minulla ei ole enää pieniä ihania tyttöjä vaan isoja tyttöjä. Miksi en olisi Onnellinen, isolla O:lla siitä mitä minulla nyt juuri on? Ihanat lapset ja rakkautta ympärillä!! Elämä on siis aika ihanaa!
 |
| Lomalla sairaalass E ja M - rannalla olisi kivempaa!!! |
 |
| A:n hurmuru hymy :) |
 |
| Karhuperheeni isoin ja pienimmät |
 |
| Terve! |
 |
| Vauhtia |
 |
| Hampaita... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti