Tyttäret sovittelivat aamupalapöydässä leikkiään, jota jatkaisivat syömisen jälkeen. Leikissä olisi kaksi lasta, tyttöä. Nämä tykkäisivät kasviksista. Mietin mistä asia alkoi, miksi ne tykkää kasviksista, kunnes ideointi ja sopiminen eteni sille tasolle, että ne tykkäisi muutenkin kaikesta luonnossa eikä tuhoa mitään. Ideologina hyvä ja pohdin näkyykö tässä minun asenteeni vai olenko saanut lapsiini tartutettua mitään omista periaatteistani?
Hauskin kohta oli se, kun alkoivat sopimaan minkä ikäisiä tyttöjä olisivat. Toinen tytöistä sanoi että "niiden täytyy olla vanhoja, kun elävät keskenään ilman aikuista". Mielenkiintoista, että eivät kuitenkaan ole aikuisia vaikka elävät kahdestaan eläimiensä kanssa. Iästä jatkui keskustelu ja vanhimman tyttäreni kanssa naureskelimme kun totesivat että "voi ne olla 12 vuottakin - ne on tosi vanhoja sittenten!" Vanhuus on siis hyvin suhteellinen käsite! Empä uskalla sanoa miten vanha olenkaan! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti