Onnistunut muskariesitys!

Meidän tytöt esiintyivät eilen oman muskariryhmänsä kanssa. Oletin itse, että laulavat ja ehkä lauluun on joku koreografia, mutta tytötpä soittivat ja lauloivat. Uutta minulle oli se, että tytöt puhuivat kovasti ramppikuumeesta ja esiintymisjännityksestä. Kotona miettivät, että jos eivät uskallakaan esiintyä. Aikaisemmin ei meillä ole asiaa ääneen pohdittu, vaikka isosisko on soittanut pianoa ja varmasti jännittänyt ennen esiintymisiä.
Kun esiintymisen aika tuli, oli jännitys tietysti katossa ja toisella meinasi jännitys saada yliotteen. Juuri kun olimme astumassa esiintymislavalle, hän ilmoitti ettei uskalla ja jäi lavan eteen. Koska toinen kaksosista uskaltautui valitsemaan soitinta ja paikkaansa esiintymisessä, uskaltautui toinenkin pienen hetken päästä ja kukaan ei juurikaan huomannut, mitä oli tapahtunut. Esiintyminen meni hienosti! Molemmat soittivat ja lauloivat kovasti ja esiintymisestä jäi hyvä mieli meille kaikille. Minä tietysti äitinä saan olla todella ylpeä ihanista tytöistäni.
Pohdin kuitenkin kuinka tällaiset pelot olisi hyvä kohdata? Kuinka lasta rohkaista niin, ettei hänestä tule ylimieleistä ja koppavaa? Tahdon, että lapseni olisisvat sydämmellisiä ja toiset huomioon ottavia ja tärkeintä kunnioittaisivat toisia ihmisiä ja eläimiä. En todella halua lasteni arvostelevan toisten tekemisiä tai tekemättä jättämisiä etenkään sille henkilölle suoraan. Toivon, että he ymmärtävät ihmisten olevan erilaisia ja kuitenkin jokainen on tärkeä sellaisena kuin on. Vaikka jännittää on silti hieno ihminen ja kun tuon jännityksen voittaa, on vielä hienompi ihminen! En tahtoisi, että koskaan tahallaan loukkaavat ketään tai että saavat siitä vielä hyvän mielen! Mutta samalla tunnen huonoa omaa tuntoa siitä miten pärjäävät, koska maailma on pullollaan ihmisiä jotka tahallaan loukkaavat. sellaisiakin ihmisiä jotka tahallaan saavat toiselle pahan mielen ja vielä nauttivat siitä! Ihmisiä, jotka etenevät elämässään siten että mollaavat ja latistavat muita. Toivon, että osaan kasvattaa lapsista sellaisia, että pärjäävät eämässään oli loukkaaja läheinen tai tuntematon. Toivoisin, että osaan heistä ohjata niin vahvoja, että pärjäävät henkisesti ja osaavat vielä sanoa, kun heitä on loukattu! Suuri toiveita?