Voiko olla painajaismaisempaa kuin lasten sairatuminen juuri silloin kun olet suunnitellut työhön kaikkea kiirellistä tai todella mukavaa. Minä ainakin ahdistus silloin!
Olen todella kova suunnittelemaan asioita etukäteen ja voi kuinka harmittaa, että asiat ei toteudukaan kuin olen suunnitellut. Meillä on viime viikot sairastettu ihan urakalla ja monena päivänä olemme mieheni kanssa sovitelleet kumpi menee töihin ja kumpi hoitaa lapsia kotona. Meidän perheen tilanne on siinä mielessä upea, että mummot ja papat ovat lähellä ja helposti tulevat auttamaan. Toki aina itse mietin tartuttavatko lapset jonkin taudin isovanhempiin, joka heillä sitten poikii kunnon taudin ja minä kärvistelen huonon omantunnon kanssa, syytän itseäni isovanhempien tartuttamisesta. eli aika iso kynnys on isovenhempien ottamisessa apuun - oma moka ja minussa siis vika.
No arjen pyörittäminen lasten ollessa sairaana on haasteellista, eikä sitä helpota se, että minä ainakin poden huonoa omaa tuntoa myös siitä, että olen pois töistä. Osa asiakkaistani ymmärtää poissaoloni ja sen että lapset sairastaa, ikävä kylä kaikki ei ymmärrä. Luin uutisen jossa käsiteltiin työmaailman polarisoitumista lapsettomat vastaan suurperheelliset. Itse jäin miettimään kuinka totta tuo on jo nyt joillakin työpaikoilla. Kuinka kurjasti perheellistä voidaan kohdella, kun joutuu olemaan töistä pois ja silti tekemään työt jollakin muulla ajalla. Joutuu venymään ja järjestelemään ja tekemään pidempää päivää kotitöiden kanssa kuin muut.
No kun olet sitten lapsen kanssa kotona, itse ajattelen että mikäs tässä tehdessä töitä koneella, hoitaessa lapset ja vielä voisi kotia laitella. Sulaa mahdottomuutta kaiken yhdistäminen! Koskahan opin etten voi tehdä noin paljon. Petyn joka ilta kun homma ei etene noin hienosti kuin unelmoin.... Kasvunpaikka siis minulle - sairaslapsi vie aikaa ja tarvitsee aikuista huolehtimaan - voinko antaa itselleni luvan vain olla "tyynynä" ja "silittäjänä"? Pakko olisi olla järkevä ja oppia olemaan vain käytettävissä! Niin ja uskoa että lapset ovat tärkeintä täällä ja työt eivät tekemällä lopu :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti