tiistai 8. marraskuuta 2011

Sairaalassa

Jos sairastuminen laittaa arjen uusiksi, niin kuinka paljon sitten meneekään arki uusiksi kun lapsi joutuu sairaalaan sisälle. Olemme pari kertaa joutuneet lasten kanssa yllättäin sairaalaan osastolle ja siinä sittenlaitetaan kaikki uusiksi!
Ensinnäkin toinen aikuinen menee sairaalaan ja toinen siis hoitaa loppujalapsia kotona. Olemme siis molemmat lapsissa kiinni, vaikka tavallisesti toinen voi liikkua ja tehdä ilman lapsia kun yksi aikuinen pystyy hoitamaan lapset. Aika kovasti tuo rajoittaa tekemisiä kun toinen on yhden sairaan hoidossa kiinni sairaalassa.
Meidän alueemme sairaalassa on myös sellainen tapa että lastenosastolle oleva aikuinen ei saa osastolla ruokaa tai juomaa. Hänelle tarvitaan siis eväät ja aikaa käydä esimerkiksi syömässä. Itselle molemmat kerrat sairaan joutumisessa ovat tulleet niin yllätyksenä etten ole osannut mennä eväiden kanssa. Ensimmäisellä kerralla jouduimme osastolle yhdeksän aikaan illalla. Minulle todettiin että hae kahviosta iltapalaa. Kahvio oli mennyt kiinni puoli kahdeksan enkä silloinkaan ollut osannut varautua osastolle jäämiseen, että osaisin ostaa eväät. No silloin hoitaja heltyi ja toi minulle leipää ja viilin. Aamuksi mieheni sitten tuli päästämään minut kahvioon aamupalalle.
Nyt toisella kerralla mieheni toi minulle illalla evästä ja vaatetta. Oikeasti sairaalan lattialla patjalla nukkuminen on aika viileää puuhaa. Palelin täysistä vaatteista huolimatta. Olin odttanut että pääsemme toisen apäivänä kotiin, mutta lapsen kunnon huononnuttua, minulle selvisi että toinen yö olisi edessä  Lapsi ei saanut poistua pienestä huoneesta, koska tautia ei tiedetty. Minä sain poistua, mutta lapsen seuraksi ei sittenm jäänyt ketään, joten poistumistani ei toivottu. Oltuani melkein vuorokauden huoneessa olin iki onnellinen kun sisareni tuli päästämään minut syömään. Voi kuinka mieleni virkistyi kun sain lämmintä ruokaa ja olla hiukan aikaa sairaan lapsen luota pois!
Epätietoisuus rassaa todella paljon ja sairaanlapsen viihdyttäminen, kun mitään ei jaksaisi, mutta sitä ei voi myöntää eikä nukkua. HUH!
Itse aloin miettiä että entäs jos se olisinkin minä joka joutuu sairaalaan ja olisin sellaisessa kunnossa etten pystysisi antamaan ohjeita - kuinka yksi vanhempi pärjäisi kaiken kanssa? Kuinka saisi tiedon siirrettyä helposti, missä lääkkeet, muskarit jne.
Kuinka saada helposti mukaan kaikki tarpeellinen sairaalaan? Sopivat kengät ja vaatteet niin itselle kuin lapselle? Miten saada oma pää toimimaan tuollaisessa poikkeustilanteessa oikein ja järkevästä? Huh aika suuria vaatimuksia!!!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti