Olin ihanassa koulutuksessa jokusen tunnin ja illalla vielä mukavassa juhlassa. Juhlassa oli Aino Suhola puhumassa ja voi kuinka sanat koskettivat! Hän puhui elämän vuoristoradasta, siitä miten koitamme tehdä liikaa ja emme kykene mihinkään. Koitamme olla jotain muuta kuin olemme -"push upeissa rinnat pystyssä", puhumme asiosita joista emme tiedä, käytämme kieltä jolla kuulostamme viisaammilta kuin olemme. Oikeasti ketä huijaamme?
Voisimmeko olla ryppyinemme ja liika kiloinemme ja riippurintoinemme kokonaisia, hitaita muijia jotka rakastaa niitä niin tavallisia, mutta ainutkertaisia miehiään. Vaikka emme ole mediaseksikkäitä, mutta olemme heidän mielestään "seksikkäitä ilman mediaa" ja koko sydämestä! Voisimmeko laskea irti kaikesta pitämisestä ja haluamisesta ja vain valua sohvalle ja olla. Nauttia siitä että menee hyvin ja siitä että kaikki menee huonosti. Nauttia! Ei pelätä et menee väärin kun sit ei uskalleta koittaa eikä unelmoida vaan vaan pelätään. Eletään tässä ja nyt eikäjuosta pakoon itseämme!
Tuo itsensä pakoon juokseminen pysäytti minut. Eletään tässä ja nyt. Ei huomenna tai kun olemme kauniimpia. NYT!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti