Olen työmatkalla Helsingissä. Yksin suuressa hotellihuoneessa. Kaipaan perhettä ja koen huonoa omaatuntoa - onko järkeä?
Nätä matkoja odottaa, koska ne ovat niin jotain muuta työnpäivään. Samalla yleensä saa järjestettyä tapaamisia kavereiden kanssa Helsingissä. Olen nyt täällä kaksi yötä ja kämmäsin kaikki järjestelyt kaveritapaamisiin. Tänään kävin työkaverin kanssa syömässä ja pyörin ostoksilla "pikkujouluvaatteita" etsimässä pari tuntia. Sitten saavuin hotelliin ja laitoin kasvonaamion ja löhöän.
Huomenna on aika myöhäinen herätys minun mittapuuni mukaan ja ihana aamupala odottaa... aion nauttia pitkän kaavan mukaan. Huoneessani on myös amme, josta aion nauttia myös - herään siis nautiskelemaan aamulla aikaisin. Illalla aiomme mennä teatteriin porukalla. Siis luksusta koko päivä!
Miksi silti suuri huoli on kotona olevista? Murrosikäisellä lapsella oli tänään mennyt kokeet penkin alle ja huomenna on uudet kokeet, joihin kuulemma ei osaa mitään... lohduta sitten puhelimessa ja auta itkevää lasta. Voi kun vain osaisi nauttia ja elää siitä että saa olla...!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti