Huomaan usein kuinka jotkut asiat tuntuvat kovinkin selkeiltä ja ne tuntisi osaavan tehdä. Usein kuitenkin kun alkaa itse tehdä asiaa niin huomaa ettei asiaa osaakkaan. Mielestäni näin käy usein etenkin lasten kasvatuksessa. Voiko olla helpompaa kasvattaa kuin naapurin lapset? Oikein hienosti osaa sanoa mitä heille pitäisi tehdä tai sanoa. Varsinkin, kun ei lapsia itsellä ollut oli niiden kasvattaminen todella helppoa!
Nyt kun omaan kolme lasta, huomaan etten osaa tehdä mitään oikein. Juu murrosikäinen lapseni kommnetoi kaikkea ja tietää mistä narusta vetää että äiti on huono. Pienemmät lapset tyytyvät kaikkeen paremmin, mutta huomaan heidän käytöksestään - uhmaikäisen uhmasta - kuinka olen taas epäonnistunut.
Pahiten mielenrauhani saa järkkymään toiset vanhemmat ja ikävä kyllä usein äidit. Miten voikin olla helppoa tietää mitä pitää tehdä ja mitä ei? Toisten elämä on helppoa elää ulkoapäin ja olla viisas jälkikäteen. Toisten tekemiset voi myös tosi helposti tuomita ja haukkua, vaikka sitten itse tekisi ne samat virheet ja ratkaisut itse.
Kuinka onkaan helppoa elää toisten elämää vaikka kuuluisi elää tässä ja nyt ja nauttia juuri tästä hetkestä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti