maanantai 14. helmikuuta 2011

Ystävänpäivä!!

Ajatuksissani teen ystävänpäivä postauksen ajankanssa ja rauhassa. Ajatus oli, että koskettaisin kirjoituksellani kaikkia ihania ja rakkaita ystäviäni, ja osoittaisin kuinka paljon he minulle merkitsevät! Niin miten kävi?
No huomaatte varmaan, ettei tämä ole tuollainen ajatuksella kirjoitettu postaus. Perjantaina, kun säntäsimme neuvolaan kaikki oli vielä aika ok. Olin ajatuksissani valmistautunut pakkasviikonloppuun ja olemaan lasten kanssa sisällä. Tiesin, että töitä olisi jonkin verran tehtävä, että tuleva viikko ei olisi niin hektinen... Sitten nuorin lapsista sairastui flunssaan. Sain siivousinnon auringon myötä päälle ja sunnuntaina töihin päästyäni, minut hälyytettiin kotiin, kun oli tullut vieraita. Siis nyt olen kotona hoitamassa yskijää ja koitan tehdä töitä samalla...karmea kasa niitä ainakin tuossa odottaa. Eli se siitä!

Silti ystävät ovat minulle tosi tärkeitä ja kokoajan kärsin siitä, että liian vähän löytyy ystäville aikaa...Toisaalta, kun oikein sitten satsaa niihin harvoihin tapaamisiin voi laatu korvat määrää - eikö?

Syksyllä näin kaukana asuvaa ystävääni Ateneumissa ja sen jälkeen menimme syömään. Ihana päivä! Vaikka emme näe usein, väliä tapaamisilla voi olla vuosia, tuntui että ei ole kulunut kauaa siitä, kun viimeksi näimme.
Ateneumista suuntasin toisen ystävän luokse yöksi. Istuimme pimeällä takapihalla ja joimme viiniä kuunnellen yön ääniä. Voiko olla parempaa! Näemme harvoin myös, mutta silti koemme tai ainakin minä koen, että meillä on niin paljon yhteistä ja tsemppaamme toisiamme vain olemalla olemassa!
Jos minua harmittaa jokupäivä todella paljon, voin soittaa samassa elämäntilanteessa olevalle ystävälleni. Hän jaksaa kuunnella ja kertoa mielipiteensä - vahvistaa näkemystäni tai osoittaa että olen ihan väärässä. Tämän saa vain ystävä tehdä!;) Heihin luotamme ja uskomme, kun he osoittavat, että olemme väärässä. Hän jaksaa kuunnelle kaiken mikä niskaani kaadetaan. Hän myös osaa neuvoa käsityöongelmissani!

Omaan paljon ystäviä joiden kanssa ei enää ole niin paljon yhteistä, paitsi yhteiset muistot ja silti ne ovat niin vankkoja ettei ilman pärjää. Elämän muuttuessa tulee uusia ystäviä kuvioihin - joistakin ihmisistä vaan tuntee, että heitä ilman ei voi elää, vaikka täytyy tunnustaa etti näin "iäkkäänä" aina jaksa tutustua. Joskus ajattelen ettei minulle ole aikaa kaikille ja siksi olen tullut valikoivammaksi kenet otan lähipiiriini. Kaikkien kanssa ei vaan koe olevansa niin hengenheimolainen. Toki ymmärrän, että näin voin jättää taakseni ihmisiä, joista voisi tulla hyviä ystäviä, tiedostan siis tämän.

Nyt kun kotana sairastamme saan voimaa siitä, että lapsuuden ystäväni tulee meille kylään ensi viikolla. Toivon vaan etten joudu pettymään, siksi että jomman kumman perhessä sairastetaan. Meidän tapaamisemme ovat muuttuneet lasten tulon myötä. Ennen saatettiin nähdä baarissa, nyt istutaan sohvalla tai keittiössä ja seurataan lapsia. Toisaalta olisi ihanaa, jos lapsemme jatkaisivat ystävinä, kun kauttamme tutustuvat. Katsotaan.

Kai voin loppuun todeta, että YSTÄVÄT ovat elämän koossapitävä voima. He jaksavat kuunnella ja kannustaa, he palauttavat pilvilinnoista maanpinnalle tai nostavat sinne pilviin. Parasta aikaa on olla ystävän seurassa, vaikka se ei tapahtuisikaan ihan joka päivä. Kiitos ystävät, että elätte minun kanssa! Toivon, että jatkossa minulla on teille enemmän aikaa tai sitten laadukkaampaa aikaa!

Pahoittelen jo nyt, että kukaan teistä ei ole saanut minulta kortteja tai muuta - koitan jakaa muistamista eri päiville jatkossa.:)Halauksia!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti