Kaksosten kanssa saa mielestäni useammin vanhemmat kokea kuinka heistä ei riitä molemmille. Minulla on siis kaksoset ja yksi vanhempi tytär. Ikäeroa kaksosiin on 7,5 vuotta. Esikoisen kanssa ehdimme oikein hyvin opetella elämään ja koimme paljon asioita ennen kaksosten syntymää. Toki koin joskus etten riitä, mutta olihan aina isä tarjolla näihin tilanteisiin.
Kaksosten synnyttyä jo vauva-aikana sai kokea kuinka avuton oli. Jos toista imetit ja toinen kakkasi vaippaan ja olin yksin kotona. Oli odotettava että aikaa ja käsiä vapautui. Myös tilanteet kun lapset koettelee ja hermot palaa, tulee useammin vastaan kun lapsia on useampi, olivat sitten saman ikäisiä tai ei.
Nykyisin koitan antaa huomiota molemmille. Ihan kalenteriin koitan merkitä kumman vuoro on olla äidin kanssa tai isän kanssa. Tytöt ovat myös oppineet laskemaan vuorojaan ja huomauttavat aika pian että oli mun vuoro, jos tarjoat vuoroa muulle lapselle.
En tiedä miten muut käsittelevät riittämättömyyden tunteita, minua ne satuttaa ja koen epäonnistuneeni niin vanhempana kuin äitinäkin. Vaikka itse olen lapseni hankkinut, mietin usein olenko ihan valmis äidiksi ja kykenenkö kasvattamaan lapsistani täysipainoisia kansalaisia tähän yhteikuntaan. Miten näihin tilanteisiin voi valmistautua?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti