Voi kuinka harmaapäivä onkaan ollut, niin fiilikset kuin kelikin. Kyyneleitä riittää ja aina, kun asiat ottavat minussa vallan kyyneleet ryöpsähtää valloilleen - toisaalta itku tuntuu helpottavat paljon! Muuta en juuri ole tänään tehnyt kuin surra. Minua väsytti kovasti ja ajattelin hiukan levätä - nukuin monen tunnin päiväunet ja nyt elämä näyttääkin paremmalta ja tuntuu että jaksan paremmin.
Tajusin nyt myös kuinka kauhean onnekas olen, minulle on mies ja lapset. En ole yksin! Kummini kuolema jätti monen yksin, vaikka minustakin tuntui aluksi samalta, en olekkaan yksin vaan minulla on perhe tukemassa. Ihanat lapset ja perhe! Kiitos siitä! Tämä antaa taas syyn jatkaa ja olla onnellinen ja kiitollinen! Taidan jaksaa huomenna taas hymyillä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti