Voiko olla ihanampaa kuin lapsuuden kesät? Muistelen kaiholla kun sai tehdä päivät pitkät kaikkea ihanaa. Uitiin, leikittiin, ratsastettiin ja hoidettiin hevosia ja luettiin ja voi kaikkea kivaa!!!! Kaiholla muistelen noita aurinkoisia kesiä ja sateisia lukemiseen käytettyjä päiviä!
Tyytäreni viettää nyt kesälomaa ja eilen oli hakenut kirjastosta ison kassillisen kirjoja. Kyllä hän ihmeissään katseli kun kaihoisana kerroin hänelle kaipaavani noita lukuhetkiä. Olenkohan hiukan inhottava kun annan ymmärtää ettei nuo päivät enää palaa? Voiko lapselleen niin sanoa - minä voin. Odotan myös innolla sitä että pienemmät pääsevät lukemiseen kiinni... Vaikka en heidän isommiksi antaisikaan kasvaa vaan tahtoisin että lapset olisi aina lapsia! Niin ja laspuuden kesät pitkiä ja nautinnollisia! Voi kun osaisi niistä edelleen nauttia aikuisenakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti