Terveisiä apinatarhasta!!!

Viikonloppumme alkoi ihanasti. Heräsimme lasten puheeseen ja jonkin ajan päästä molemmat tytöt oli hilanneet itsensä meidän sänkyyn. Siinä ne kiehnäsivät ja vakuuttelivat että "äidin on noustava". Mieheni siihen kysymään etteikö isi voisi? Nuorimmainen tähän totesi että "ei kun äidin on noustava, koska hän tykkää äidistä enemmän! =)
Jonkin ajan kuluttua, kun en noussut liukeni tytöt meidän sängystä yläkertaan palatakseen sinne hetken päästä banaanien kanssa. Aamupalaksi oli aluksi päätetty ottaa banskut. Niitä ei kuitenkaan saatu itse auki, joten äitiä tarvittiin alun tekemiseen. Tuli aika viidakko olo, kun kaksi apinan pentua söi banaania sängyssämme! Sanoin tämän lapsille ja he totesivat, että jos ovat apinoita olen minä apina äiti. Siihen jatkoivat, että silloin isin täytyy olla GORILLA. Sana gorilla lausuttiin puoliksi huutaen ja nyrkeillä rintaa rummuttaen - arvatkaa revettiinkä mieheni kanssa! No asumme siis apinalasten kanssa ja minä olen naimisissa gorillan kanssa - näin se elämä yllättää! Niin ja olen siis itsekin apina...
Tässä vielä lavastettu kuva tuosta "gorillasta".

Helppo ruispitsa

Kun tänään sain ahdistavan tehtävän tehtyä, tajusin että lapsille pitäisi olla ruokaa.... No kaupasta mukaan tarttui ruisrevittyä, tomattipyrettä, tonnikalaa, ananasta ja herkkusieniä. Kotona oli motsarellaa ja juustoa... Tekemään siis ruisleipä pitsoja. Aikasta hyviä olivat kun pohjalle laitoin tomaattipyrettä, päälle tonnikalaa, ananasmurskaa, herkkusieniä ja viipale motsarellaa sekä kaapissa ollutta täyteläistä polaria. Uunin kautta nauttimaan :)

Olisin laittanut kuvan, mutta en ehtinyt kuvaamaan kun oli syöty! :)

Kun uni ei tule

Olen kovasti iltauninen. Nuorempana tehdyt yötyöt aiheuttavat sen, että en enää juurikaan tykkää valvoa, myös tietysti lasten kanssa valvotut yöt ovat osa syynä tähän. Oikeastaan tykkään nukkumisesta aika kovasti!
Valitettavasti olen perinyt sukuni geenit. Herään mielelläni todella aikaisin - liian aikaisin. Ei se aina haittaa, esimerkiksi joulun tienoilla voin rauhassa väkrätä joululahjoja ja tehdä kaikkee aamuisin. Toisinaan se ei ole niin kivaa.
Esimerkiksi tänä aamuna. Olisin todella mieluusti voinut nukkua ja se olisi kaikin puolin ollut järkevää, mutta kun keskimmäinen tytär herätti en enää saanut unta. Nyt olen pyörinyt kaksi tuntia sängyssä ja hermo meni. EN kehtaa vielä lähteä koirien kanssa edes ulos!
Jos jotakin kivaa tästä heräämisestä koittaa etsiä niin se että on aikaa pohtia. Aina ei tietysti ole hyvä että antaa mielikuvitukselle siivet yön pimeinä tunteina, toisinaan parhaat ideat tulee silloin. Nyt esimerkiksi kehittelin malleja joita voisin ommella. Salailin myös virkkukoukkusen netti sivuja ideoita jalostaakseni. Kunhan aikaa on. Ideat siis kehittyvät yöllä ja huomaan että olen palautunut väsymyksestä kun ideoita pursun... Voisi vaan pääpursuta ihan unessa :)
Lähden kattoo josko saisi unenpäästä vielä kiinni!

Vuorottelu jatkuu ja ahdistus helpotti!

Olin todella ahdistunut tästä päivästä. Olin vitsaillut jo viime syksystä, että maaliskuun loppuun mun on päätettävä kauanko olen kotosalla. No nyt se maaliskuun loppu on käsillä! Kotona oleminen, josta luulin ahdistuvani; on tuntunut todella mukavalta. Parasta on ollut seurata lasten ilmeitä ja kommentteja. Olemme kaikki nauttineet täysin rinnoin ja kotona olo on tuntunut todella kivalta. Paluu töihin kesäkuun alussa tuntui oudolta ja aikasta inhottavalta. Ajatus kesästä lasten kanssa on aika houkutteleva!
Miten työnantajani sitten suhtautuisi tähän - pelkäsin että ei hyvin. Kärsin unettomia öitä, nivelkipuja, päänsärkyä ja kuumetta. Ahdistus siis oli todella kova! Ajatella että työ josta niin pidän aiheuttaa tuollaisia oireita! Mietin jo voinko mennä töihin enää ollenkaan? Onko minusta töihin?
Onneksi esimieheni osoittautui mukavaksi. Joo siis onhan hän ollut aina ja tiesin sen, mutta silti pelko oli kova. Entäs jos hän sanoo että en saisi olla kotona... Niin keskustelimme lapsista, työstä ja siitä mitä olen kotona tehnyt. Oikeastaan tunnelma oli leppoisa ja mukava ja parasta että sain luvan jatkaa kotona oloa vielä jonkin aikaa. Saamme sauttia kesästä tyttöjen kanssa yhdessä ja hiukan lomastakin koko perhe yhdessä! Ihanaa!!!

Parasta tässä päivässä oli se, että minulle tuli olo, että minut tahdotaan töihin ja että minua odotetaan ja sitä että olen tehnyt jotain ihan muuta välillä, arvostetaan. Oloni parani roimasti eikä työt enää ahdista niin paljon! :) Taidan alkaa kohta odottaa töihin paluuta ;)

Valmista - ei vielä ;)

Keittiö remontti eteni eilen aivan ison harppauksen, tapetit on seinässä ja liitutaulumaalattu, tässä pari kuvaa. 

Tuossa näkyy kaksi vuotaa tapettia ja liitutaulu, joka on kertaalleen maalattu. Liitutaulusta ei ole poistettu vielä teippejä eli kehys on epätarkka.

Lopputulos näyttää aika kivalta, vielä loppu silaukset niin hyvä tulee! Jatkoin remontointia jo hiukan keittiöstä eteiseen..... tuleekohan loppua koskaan??? Onneksi tykkään tästä kovasti!

Remontti etenee... Ihanaa!

Niin jossain vaiheessa etsin tapetteja keittiön seinään. Nyt seinät on maalattu ja huomenissa saatan päästä laittelee tapetteja seinään - jee! Tapetit ei ollu sellaisia kun tahdoin, mutta näillä mennään....

Tässä kuvia maitokahvin väriseksi maalatuista seinistä joissa on magneettimaalilla maalatut läntit. Nuo mustat läntit peitetään tapetilla ja pinkillä tai vihreällä liitutaulumaalilla, katsotaan kun päätän että kumpi siihen lopulta päätyy. Huomenissa urakka jatkuu, :)

Maalin sain työkaverilta (KIITOS Rose) ja saattaa olla että sitä päätyy myös meidän eteiseen sekä Eveliinan huoneeseen.... Vaikka sitä on vain tippa niin silti aika riittoisaa! Haaveilen myös tuulikaappiin tekeväni yhden tekstin... Into piukassa tässä remontissa ja voi kuinka kivaa tää on!!!

Sunnuntai ohjelmaa

Ihanaa pääsen kohta lähtemään ystävän kanssa rauhassa viettämään sunnuntaita tänne. Innolla katselemaan keittiönperäyrittäjien tapahtumaa ja saamaan vinkkejä. Nyt onkin draivi päällä... Eilen maalasin keittiötä ja suunnittelin ja aloitin tyttären pöllövillapaidan alusta, kun ensimmäinen oli liian iso! Vinkkejä saa tulla ovista ja ikkunoista,kohta on opintojutut tehty ja aikaa jää kaikelle kivalle!!!!

Uskaltaudun sanomaan miltä minusta tuntuu!!!

Olen henkilö joka on aina koittanut olla kaikille mieliksi. En sano vastaan vanhemmeilleni tai työkavereilleni. En uskalla sanoa mitään jos minua loukataan ja varsinkin jos tuo tehdään sillä ilmeellä että näkee olevan tarkoituskin loukata. Pahoitan usein mieleni ja sulkeudun kuoreeni ja etsin virhettä itsestäni. Olen sisäistänyt neuvon ettei muita voi muuttaa vaan vain itseään.
Nyt olen päättänyt että aion sanoa jos jokin asia loukkaa minua. Jos loukkaaja siitä suuttuu ja ei ole ollut tarkoitus loukata toivottavasti sanoo sen minulle! Koitan myös opettaa lapseni samanlaiseksi. Pitää uskaltaa sanoa mikä ärsyttää eikä vain alkaa mököttämään.
Etenkin itseäni vanhemmille henkilöille minun on vaikea sanoa suoraan. Nielen kaiken ja koitan kätkeä ne sisääni. Luulen että minut on pienestä asti opettettu kunnioittamaan vanhempia. Vaikeinta vastaan sanominen on juuri omien vanhempieni ikäisille henkilöille. Tätä aion vuorotteluvapaan jälkeen alkaa harjoittelemaan. EN aio enää pahoittaa mieltäni ilman ettei sitä myös aiheuttaja tiedä, vaikka hän saisikin siitä kiksejä tai mielihyvää.
En tiedä ettenkö yhteiskunnalle karhunpalveluksen kun opetan lapseni sanomaan miltä tuntuu vai aiheutanko sen etteivät he ikinä pärjää elämässään. Koitan vain toimia kuinka omatunto antaa vinkkiä. Koitan toimia niin kuin haluan en niin kuin joku muu odottaa. Katsotaan mitä tämä saa aikaan....

Väsyneenä aamuun - lapsi nukkunut vieressä puoli yötä!

Meillä tytöt nukkuvat pääsääntöisesti hyvin omissa huoneissaan, mutta joskus etenkin pahojen unien takia tullaan meidän viereen. Inhoan sitä! Aina kun ovat vieressäni, nukkuvat ihan minussa kiinni, koska joustinpatja tietysti painuu allani niin paljon, että valuvat kiinni. Juuri se tytöistä, joka nukkuu levottomammin, tulee viereen useammin. Hän potkii, kääntyilee kiipeää päälle. Yö on siis pilalla, jos hänet saa viereen.
Toki ymmärrän, jos kipeänä tullaan viereen, paitsi että useammin nykyään levitän patjan lasten huoneen lattialle ja nukun itse siinä sairaan lapsen vieressä. Saan nukuttua paremmin ja kaikki ovat onnellisia.
Tänään siis heräsimme potkivan lapsen kanssa puoliksi päällekkäin. Minulla sekä kipeänä ja unet tosi vähissä. Syy viereen tulemiseen oli paha uni Kirikou-elokuvan noidasta. Totesi jo yöllä, ettei pidä katsoa niin pelottavia elokuvia - ihan itse! No lapsen niska on nyt niin kipeä, ettei pää käänny ollenkaan. Oppi myös hän ettei äidin viereen kannata tulla. Podemme nyt minun selkää ja hänen niskaa sohvalla - katsotaan kuinka kauan tämä opetus pysyy mielessä! Siihen asti hyviä yöunia!

Kasvatus dilemma

Pohdin usein miten lapset kasvattaa, miten opettaa toimimaan elämän tilanteissa. Tavoite on varmasti jokaisella vanhemmalla, että lapset pärjäisivät elämässään. En tahtoisi, että lapseni aikuisena toteavat että, eivät pärjänneet, koska äiti kasvatti toimimaan tietyllä tavalla.
Meidän kaksosista toinen on todella kova kantelemaan toisen tekemisistä. Toisaalta tuo on ihan kiva, ehdimpähän puuttumaan moniin asioihin ennen kun suurempaa vahinkoa ehtii tapahtua. Toisaalta, on todella ärsyttävää, kun pienimmätkin tekemiset kannellaan. Mietin usein kiusataanko tytärtä sitten aikuisena, kun on kova kantelemaan? Siis kehuako kantelusta vai ei?
Miten sitten opettaa, että joskus tulee oikeasti kuunnella ja tehdä niin kuin äiti sanoo ja joskus voi käyttää omaa järkeään ja tehdä niin kuin parhaaksi katsoo. Milloin tuo maalaisjärki kasvaa lapsilla? Toisaalta yhteiskunta odottaa luovia, älykkäitä ja kekseliäitä sekä yrittelijäitä kansalaisia, mutta miten siihen kasvattaa. Etenkin jos se kekseliäisyys ilmenee piirtämisenä lattiaan tai seiniin?
Miten opettaa lapsielle tasapuolisuutta. Aina ei voi saada kaikkea samaa ja on opeteltava odottamaan asioita, jopa säästämään. Joskus tuntuu tyhmältä sanoa että ette saa, ihan vaan opettaakseen ettei aina voi saada, kun helpommalla pääsee jos ostaa sen 5€ lelun ja jää valitukset kuulematta. Teenkö silloin yhteiskunnalle karhunpalveluksen? Kuinka säästäväisiksi lapset tulee opettaa? Miten pääsisi pois tästä ylempalttisesta törsäämisestä ja tavara määrästä ja saisi lapset ymmärtämään mikä on välttämätöntä? Onko tuo tarpeen nykyyhteiskunnassa? Omat isovanhempani ovat eläneet pulaajan, minä en, miksi pitää säästää? Kuinaka pieni lapsi voi ymmärtää luonnonvarojen ehtymisen? Onko se liian pelottavaa? Voiko luottaa siihen että ihminen on tulevaisuudessakin kekseliäs ja oppii valmistavaan vähästä uudenlaista ja ei tule pulaa? Olenko huono vanhempi jos en opeta säästämään?
Usein mietin miten minut on opetettu. Monet asiat joiden orjana toimin tekevät elämästäni vaikeaa ja niistä luopuminen helpottaisi elämää kovasti! Miksi näistä lapsuuden opetuksista luopuminen on niin vaikeaa? Teenkö opettamalla lapsilleni asioita heidän tulevatsa elämästään vaikeaa? Miten opettaisin heitä armahtamaan itseään toisinaan?
Kasvattaminen ei ole helppoa ja tietoisuus vaikeudesta vaan lisää tuskaa! En todella osannut ajatella lasta odottaessani millaisten asioiden eteen joudun. Kokoajan on mietittävä miten sanomisensa ja tekemisensa perustelee. Minä perustelen kokoajan niin kahdelle uhmaikäiselle kuin yhdelle murrosikäiselle - asiat on erilaisia mutta silti todell avaikeita, koska tytöt ovat pitkämuistisia ja palaavat usein asiaan jos perustelen itseni pussiin :) Oppia ikä kaikki ja voi siis todeta että vanhakin voi oppia uusia asioita!

Vuorotteluvapaan vapaus myös muulle perheelle ja palvelus yhteikunnalle?

Olen vuorotteluvapaalla ja minulle siis maksetaan kotona olosta. Tyttäreni jossakin vaiheessa epäili äidin älliä asiassa ja kyseenalaisti koko homman, mutta niin se siis on. Kun kerroin, että sijaisekseni palkataa henkilö, joka ei ole töissä, hän piti asiaa hyvänä ideana. Kotona onkin tosi mukavaa ja lapset ovat siis kanssani kotona ja nautimme kotipäivistä.
Olen kuitenkin alkanut miettiä, miten tämä vaikuttaa minun perheeseeni, en siis ole pohtinut edes sijaiseni tai työyhteisön vaikutuksia, toki niitäkin on! Ensinnäkin lapset ovat siis kotona kanssani. Jos sairastuvat ovat kanssani kotona silti. Puolisoni ei siis joudu olemaan pois töistä lasten sairauksien takia koko vuorotteluvapaani aikana. Tämä voi olla miehen työnantajalle todella suuri etu! Meillä tosin on aika vähän sairastettu - toistaiseksi.
Koska olen kotona hoidan kotityöt ja lasten hammashoitolat jne. Kaikki voidaan tehdä päivällä, eikä mieheni joudu näiden vuoksi järjestelemään töitään. Hän pääsee myös todellä vahällä kotitöissä. Kotona odottaa ruoka ja iloiset lapset (?) koirat on lenkitetty, pyykit pesty, koti siivottu ja usein myös kaappi täynnä ruokaa. Mies voi keskittyä rentoutumaan illat (HEHEH).
Miten sitten työnantaja palkitsee mieheni tai minut tästä - ei siis mitenkään!!! Minusta se on aika väärin! Toki siis tää systeemi on kaiken kaikkiaa nykyisellään ihan hyvä, enemmänkin rahaa tietysti voisin ottaa... kukapa ei!!!
Mutta voin suositella vuorotteluvapaata, kun on tunne että tarvii irtioton työstään. Kun hoitomaksut laskee itselleen "palkaksi" ei ansion menetys ole niin suuri..sillä pärjää ja kun voi kehittää kaikkea harrastusta jolla mieli lepää!

Tuuletuksen aika!!!!

Pari viikkoa sitten kävin tenttimässä kurssin jonka olin suunnitellut tekeväni vuorotteluvapaani aikana. Tänään tuli tulos eli pääsin! JEEE!!! Voin palauttaa kirjan ja aloittaa keskittymään johonkin ihan muuhun nyt. Olen niin onnellinen että tentti on nyt ohi ja tehty - töitä se teetti, mutta kiva huomata että tekniikka opiskeluun on vielä tallella!!!

Aioin järjestää tyttöjen kanssa tänään juhlat! Leivomme ja nautimme! Taidamme myös askarrella! Olen niin onnellinen - aamu ei ollut mikää hyvä, mutta tämä tieto kruunasi sen!!!

Kevät väsymys

En tiedä mikä olisi pahempaa kuin se että herää väsyneenä. Pienten lasten kanssa näin käy aika usein. Aamulla jo tietää että päivän aikana tulee hetkiä, jotka tuntuvat ylitsepääsemättämiltä. Tietää jo valmiiksi että menettää hermonsa ja inhottava muija, koska on vaan niin väsynyt.
Väsymyksen lisäksi saa siis päivänmittaan vieraakseen pahan mielen ja harmistuksen siitä että on pahalla tuulella ja ei jaksa mitään. Ei ainakaan helpota väsymystä! Näin keväällä kun aurinko paistaa ja tekisi mieli mennä ulos, mutta väsyttää tulee siitäkin saamaton ja huono olo. Alkaa pölypallot ahdistaa ja ikkunat näyttää likaisislta. Päiväunet voisi auttaa, mutta sitten jäisi päivästä osa pois ja illalla on vaikea nukahtaa. Noidanpyörä siis valmiina! Kahvilla ja kofeiini pitoisilla juomilla voi taistella väsymystä vastaan, mutta pudemmän päälle se ei kai ole järkevää. Väsymyksen jatkuessa päiviä, viikkoja ja kuukausia alkaa se olemaan osa elämää eikä enää tiedä millainen ihminen sitä onkaan. Ei enää aksa muistaa millaista oli kun ei väsyttänyt. Itse nukuin aivan kauheasti kun jäin vuorotteluvapaalle. Tuntui ettei unella ole määrää ja loppua. Pystyin nukkumaan kuinka kauan vain, mutta vihdoin tulin virkeäksi ja iloiseksi. jaksoin päivät energisenä. Nyt olo on toinen. Olen herännyt lasten ja koirien kanssa putkeen monen monta aamua ja siinä välissä on huonosti nukuttuja ja liian vähällä unella olleita öitä.... Päätäsärkee ja väsyttää - toivottavasti turkoosista lehmämukista nautittu kahvi auttaa!!!! Minulla on siis kaksi lehmämukia toinen oranssi josta kijoitin tässä postauksessa
Tässä mummon keittämää mustikkakeittoa ja Vanilla vanilijavanukasta aamupalaksi, ole hyvä! (Tämän postauksen oli tarkoitus olla kiitos miehelleni että oli minun vuoro nukkua ja siksi siinä on tuo sydän, josakin syystä näin ei sit käynytkään.... :(   )

Ihanan pitkiä yöunia odotellessa!!!!

Arjen luksusta

Jokainen ilta on ihan samanlainen, kun on kotona ja aamulla ei tarvitse lähteä minnee... Tai joo ei siis koskaa ihan samanlainen vaan aina jotain erilaista, mutta periaatteessa siis.
Meidän arki rutiini menee aika hyvin, tytöt syö, pesee hampaat ja menee sänkyyn odottamaan haleja ja xylitoleja. Sitten alkaa mun oma aika!
Tätä omaa aikaa on alkanut arvostaa tyttöjen kasvaessa. Tämä aika voi olla myös esikoisen kanssa vietettyä aikaa... Tänään päätimme miehen kanssa avata kuoharipullon ja nauttia kuoharia perjantai illan piristykseksi!
Yhdestä pullosta ei paljon riitä, mutta oikeasta lasista saa se arjen tuntumaan juhlalta!!!Kippis!

Viikonlopun ahdistus

Muistan kuinka äitiyslomalla minulle tuli aina viikonloppuna tarvet tehdä jotain kivaa ja erilaista. Nyt tunnen tuon saman. Olemme lasten kanssa kotona viikot ja pääasiallisesti keskenämme. Viikonloppuna kun esikoinen on lomalla koulusta ja mies töistä kotona, tahtoisin että teemme jotakin kivaa ja erilaista. Nyt minua ahdistaa etten oikein tiedä mitä teemme.
Onneksi mieheni nyt 20 vuoden jälkeen taitaa ymmärtää ahdistukseni ja löysi lehdestä tämän Kallioplanetaariossa on planetaariopäivä! Oiskohan sitä meille ohjelmaa viikonlopulle? Vanhimmainen aikoo mennä laskettelemaan ja jos me sitten käytäisi retkellä? Viikonloppua odotellessa ja kevättä! Kohta pääsee lenkkeilemän kun asfaltit paljastuu :)

Viikonlopun rentoutus

Viime viikonloppuna lähdin opiskelukavereideni kanssa verestämään muistoja Mikkeliin, opiskelukaupunkiimme. Ihanaa! En muista koska olisin yksin päässyt matkaan. Menin ja tulin junalla ja yövyimme hotellissa - aika luksusta!
Mikkeliin saavuin yhdeltä lauantaina ja kaverini tuli minua vastaan asemalle. Sitten menimme hotelliin ja tapasimme kolmannen kaverin. Päädyimme ajelemaan autolla ja tarkastelemaan vanhoja kulmia.... Löytyi vanhat nurkat vaikka oli kaupunki muuttunut! Sitten vietiin auto parkkiin ja shoppailemaan. Näitä mahdollisuuksia oli todella paljon enemmän kuin opiskeluaikoina eli 90-luvulla. Kaupungin kiertelyn välillä kävimme myös vanhoja vakiopaikkoja katselemassa ja "yhdellä" tässä kuva siitä..

Nimet noilla baareillakin on muuttuneet tässä melkein 20 vuoden aikana, ulkoiset puitteet samat kuitenkin, niin kuin meilläkin. Samat ihmiset ollaan vaikka nyt ihan eri elämäntilanteissa :)
Juttelimme paljon ja rentouduimme, vaikka aamulla väsytti. Juttelimme kuitenkin aamuyöhön ja kävimme myös yökerhossa...siinä ovella meiltä kysyttiinkin että oletteko "hotellin" asukkaita. Olimme kyllä todella eri planeetalta kuin se nuoriso!!! Ihanaa aamupalaan oli mahtavaa lopettaa viikonloppu reissu!
Seuraavaa kertaa odotellessa, mahtavaa oli! Ihanaa kun on ihania ja rakkaita kavereita!!! :)

Ulkoilua lumivuorilla!

Nautiskelemme keväästä ja lumivuorista, Eilen oli aivan mahtava keli ja menimme kiipeilemään tyttöjen kanssa. Keväässä on yksi ihana asia. Isoiksi kasatut lumivuoret, joissa mielikuvitus saa aikaa kaikkea. Eilen kaksi prinsessaa taisteli lohikäärmeen pesässä...

Voiko olla ihanampaa kuin aurinkoinen keli ja lasten kanssa kiipeillä valleilla, oli silleä lohikäärmeen pesä tai prinsessa linna! :)

Paras kahvikuppi ikinä!

Olen huomannut että alan tulla hankalaksi ja kiukkuiseksi vanhaksi ämmäksi - niin sellaista elämä on! Aamukahvin juomisessa tämä näkyy siten, että minulla on tietty kuppi, jonka tahdon kahvin juomiseen valita. Kuppi on sopivan kokoinen,isompi kuin muumikupit mutta ei jättiläinen. Kuvanakin siinä on ihanana pirteä vasikka. Koska kuppi on passelin kokoinen siihen osaan kaataa juuri sopivasti kahvia ja maitoa. Suhde tulee täydelliseksi. Ihana aamukahvikuppini siis tässä:

Huomenta ja aurinkoista päivää!

Omatunto - mikä se on?

Olen koittanut lapsille painottaa että aina pitää puhua totta. Kaikessa täytyy äidille kertoa totuus! Pienet ovat niin mustavalkoisia vielä että totuus on heille aina se mikä itsestä tuntuu sopivimmalta tai heille sopii ettei ole tehnyt väärää. Toki on ihanaa huomata että kertovat myös sen jos tekivät väärin, vaikka perusteluna tulee se oman edus tavoittelu!
Murrosiässä tämä asia muuttuu. Ihmisen kasvun myötä aletaan totuutta muuntelemaan ja valtaa sellainen esitys muoto että sopii hyvin itselle. Kuten vastataan kysymykseen niin kuin tiedetään tahdottavan vastata. "Oletko tehnyt läksyt" - "Luulisin".... Eli luulen että olen, mutta jos en tiedä mitä on läksyksi en ole niitä tehnyt.
Mietinkin mistä tulee rehellinen toiminta, jos jo niin aikaisessa vaiheessa osataan kiertää totuutta. Pohdituttaa myös se millaista on sellaisten ihmisten elämä, jotka tavallaan työkseen kiertävät totuutta. Kuinka rankkaa on muistaa totuus.
Olen niin vanhanaikainen että oletan kotona ja parisuhteessa pesivän totuuden. Parisuhde ei voi perustua muuhun kuin totuuteen ja luottamukseen. Ennen en ymmärtänyt eronneita henkilöitä, mutta nyt elämä on opettanut. Pohdituttaakin mikä on sellainen totuus jonka muuntelu on liikaa? Mitä ihminen tuntee kun hän muuntele totuutta? Saako siitä mielihyvää kuin esimerkiksi viinasta ja tupakasta? Voiko tuo mielihyvä olla niin valtava ettei tajua enää tekevänsä väärin. Voiko siihen jäädä tavallaan koukkuun ja tulla riippuvaiseksi? Millaisella kasvatuksella tuohon päästään?
Olen murroikäisen kanssa keskustelleet paljon voiko sanoa "en tiennyt", "en ollut kuullut" jne jos tietää ja on kuullut, mutta pääsee vähemmällä niin sanoessaan. Koska voi sanoa että valehtelee ja koska puhuu tavallaan "muunneltua totuutta". Mitä on valehteleminen? Koska se muuttuu valehteluksi?
Kuinka usein minä, joka olen liian suora ja mustavalkoinen vieläkin loukkaannun kun huomaan että minulle valehdellaan!!! Mietin usein tajuaako puhuja että tiedän hänen valehtelevan? Saako enemmän tyydytystä jos valehtelee niin että toinen tietää vai että niin ettei toinen tiedä? Kuinka paljon voi sietää? Onko tyhmä se joka valehtelee, niin kuin lapsille opetetaan vai meneekö aikuisten maailmassa niin että se on tyhmä joka sanoo huomanneensa valheen? Aikuiset kyllä tekee mielestäni elämästä vaikeaa!!! Miten me umpikierot ihmiset jotka elämmä korviamme myöten valheessa saamme kasvatettua lapset tähän maailmaan siten että osaavat elää? Pitäisikö siis opettaa kokoajan enemmän "muuntelemaan totuutta" vai rehelliseksi? Minun etiikka sanoo että rehelliseksi, mutta pärjääkö jälkikasvu jos ei ole taitava totuuden muuntelija? Kasvatuksen dilemmoja?

Intiaanikylässä

Olimme Maki Matin perhepuistossa leikkimässä tänään ja tytöt keksi Pokahontas intiaanileikin :) Ihanat lapset!

Tässä on Kaarnamuori, siltä kyseltiin kaikenlaista neuvoa... Koitettiin myös kiivetä sen päälle...

Toteemipaalussa oli selkeästi karhunkynnen jälki, pelottavaa!
Puistosta suuntasimme kauppaan jossa lapset päästeli intiaaniääniä ja tahtoivat ostaa intiaanisipsejä - pakko oli ostaa! Ehdittiin siinä kokea myös merirosvojen hyökkäys intiaanileiriin ja kaikenlaista. Lystykästä!!!

Naistenpäivän viettoa....

Aloitimme naistenpäivän suuntaamalla hammashoitolaan. Sieltä menimme kahville pienten kanssa ja kaupungille. Mukaan tarttui pähkinöitä, karkkia ja alennustuotteita ja sukkia. Ihana päivä!

Vietyäni pienet kerhoon suuntasin ystävän luokse päiväkahville. Naistenpäivän kunniaksi... Sitten koirien kanssa lenkille ja muskariin. Ilta meni saunoessa ja syödessä irtokarkkeja. Kävimme myös revontulia ihastelemassa, vaikka niitä ei näkynytkään. Tytöistä oli kuitenkin kiva mennä ulos ihan pimeällä! :)
Tuossa itselleni ostamat naistepäiväkukat, kimppu jo hiukan repsahtanut, mutta niin piristävät kuitenkin!

Kiitos Harald!

Sain kutsun viikinki ravintola Haraldin kanta-asiakasiltaan eli Viikinkien pitoihin. Olin todella iloinen ja yllättynyt ja varasimme lastenhoitajaksi mummon, että pääsen mieheni kanssa menemään. Aivan mahtava olo oli odottaa tuota iltaa ja se osottautui vielä aivan mahtavaksi! Kuvia en kyllä saanut, koska valaistus oli tunnelmallisen hämärä.....
Ilta alkoi marjamoukulla, alkujuomalla joka maistui kyllä ihanalle. Olin koko päivän odottanut mieheni kanssa ulos pääsyä ja etenkin lasten ongelmalliseksi osoittautunene lähdön jälkeen oli moukku paikallaan! Moukussa on karpalomehua ja muutakin alkoholipitoista.
Ilta aloitettiin tervetulo-puheella ja kerrottiin illan aikataulusta. Olin todella yllättynyt, että iltaan kuului ruokien ja (siis pitkän kaavan mukaan) juomat oman valinnan mukaan. No me olimme tulleet autolla eli mieheni tyytyi sitten hiukan vähempään alkoholijuomaan.Toki olisi voinut miettiä asian ja varata myös kyydityksen.
Alkupalaksi oli Rukiin leikkaajan vuohenjuustosalaattia. Minä tykkään ihan todella paljon vuohenjuustosta! Oli siis loistava valinta minulle. Vuohenjuusto oli hauskasti leivitetty ja maistui aika miedolle, olisi minusta voinut maistua enemmänkin, mutta mieheni totesi että maistui hyvin. Salaatti oli ihanan raikas alkuun ja erilainen. Sai taas ideoita omiin kokkauksiin...
Pääruuaksi oli Ukkosen jumala Thorin kilpi. Olemme aikaisemminkin syöneet kilpiannoksia ja minä tykkään, koska siitä voi oitse sekoittaa annoksen jonka tahtoo. Kahdelle riittä hyvin ja voi tosiaan jakaa myös määrää. Minulle sttunut lohipala oli hiukan toiselta reunaltaan suolaton ja toiselta aika kovasti suolattu, broileri oli ihan hyvää ja possun kylkirulla sellaista jota en itse tekisi. Perunoista nuo juustoperunat veivät kielen mennessään samoin kuin hunajakasvikset. Parasta oli hillottusipuli sekä kastikkeet. Sekä sieni kastike ett viisauden viinistä keitetty kastike kruunaa ruuan. Kyllä oli vatsa täynnä ja ihanat maut suussa!
Jälkiruuaksi saimme vielä suklaakakkua: Rakkauden Jumala Freyan suklaakakkua. kakku oli todella suklaista ja makeaa! Kruunasi ruuan hyvin! Kakun kanssa tarjottu sorbetti oli sopivan raikasta kakun kanssa!

Kiitos siis ihanasta ruuasta ja tunnelmasta Haraldin väelle! Jossain vaiheessa ruuan lomassa unohtui arki ja onnistui miettimään asioita ilman arjen pyöritystä. Minulla ja miehelläni oli todella kivaa! Tulemme toistekin jos kutsu käy tai taidamme tulla muutenkin!

Imurointiako????

Kun jäin vuorotteluvapaalle mieheni sanoi että voisit imuroida joka toinen päivä, kun olet kotona.... Tämä kolahti niin etten ole voinut imuriin tarttua..... Tänään oli pakko kun tuli vieraita. Ihanaa kun saa jostain innon siivota, leipoa ja voi kuinka ihanaa on saada aikuista seuraa ja jutella!!! Kiitos seurasta.

Katsotaan koska tämän "vitsiksi" tarkoitetun lauseen unohdan! Saattaa ikkunatkin peseytyä useammin kuin imurointua. Kannattaa siis miettiä mitä sutkauttaa kellekin.... :)

Hiihtoretki kera lasten - suklaarusinoiden ja kaakaon voimalla!

Oli ihana aamu. Meillä ei ollut mitään erikoista tekemistä ja päätimma lähteä hiihtoretkelle. Olimme jo pitkään suunnitelleet Soidinlammen lenkin hiihtämistä (lisää tietoa). Lenkki on yli 4km ja siksi siis haaveena tytöillä, jotka ovat nyt siis 5 vuotta. Olemme treenanneet Majan kakkosella ja pikkukakkosella ja nyt sitten päätettiin lähteä nauttimaan kirpakasta aurinkoisesta päivästä hiihtämään. Tein mukaan kuumaa kaakaota ja leivät sekä keksejä. Pakkasin myös taskuun pienen pussillisen suklaarusinoita.

Olimme Ladun Majalla noin yhdentoista aikaan ja aloitimme retken. Puolivälissä oli voimat lopussa ja nälkäkin jo, joten pysähdyimme kaakaolle ja leivälle. Tuossa puolessa välissä on makkaranpaistopiste ja siten pystyy myös istuskelemaan. Kaakon ja leivän jälkeen oli energiaa jatkaa. Aurinko helli meitä ja retki meni ihanasti. Tytöt sanoivat että seuraavan kerran tahtovat kiertää reitin kahdesti!
Kun ei hiihdä liian lujaa jaksaa lapset oikein hyvin hiihtää. Pieneen väsymykseen auttaa suklaarusinat, joita otamme aina silloin tällöin, esimerkiksi ylämäkien päällä ja jos kiukku meinaa yllättää....
Poskissa oikein tuntuu auringon säteet ja odotan siis ruskettumista jo. Energiaa auringosta saa aivan valtavasti! Aikaa koko juttuun meillä meni parituntia. Parasta oli tietysti kaakaon lisäksi viimeinen HIRRRRVEEN HURJA lasku. Molemmat laskivat sen ladulla Munamiehenä! Minä aurasin ;)

Kiireetön aamu - ihanaa!!

Aurinko hellii, kevät tulee kohisten, linnut laulaa ja minä nautin kiireettömästä maanantai aamusta. Pienet mummolassa nauttimassa mummon hoidosto ja oloilusta siellä, minä join kahvin rauhassa ja luin lehden. Saatoin isomman kouluun ja kävelin hiukan tavallista pidemmän lenkin koirien kanssa. Aurinko on aivan mahtava ja näitä kiireettömiä aamuja voin sitten muistella kun töihin palaan, kaikessa tohinassa.

Mieleen tuli väkisinkin, ettenkö voisi joskun antaa itselle laatuaikaa? Vaikkä olen töissä, voisinko joskus viedä lapset hoitoon ja sitten mennä kävelylle koirien kanssa ja nauttia??? Täytyy laittaa ihan listaa, miten hiljentää tahtia ja ottaa ilo irti elämästä!!!! Loppupäähän tämä rentous varmasti tuo lisää aikaa - vaikka en sitten ehkä saa niin paljon juuri nyt aikaan, mutta ehdinkö nauttia kiireessä mistään? Jos nauttisin ja olisin onnellinen, enkä touhottava kone?

Nautitaan tästä päivästä, minä jatkan tenttiin lukua ja yksin olosta nauttimista!!!

Opintojen huipennus - tentti!

Nyt sitten on opiskelut lähenemässä loppuaan ja se tarkoittaa tenttiä... IIK!!! En muistanut millaista se tenttiin lukeminen on. Juu toisaalta ihan kivaa, toisaalta niin kutkuttavan jännää. Onneksi se tunne tentin jälkeen on tavoiteltavissa oleva... tai sitten ei. Riippuu miten tentti menee.
No koitan viimeistellä lukemisen tänään ja huomenna. Vien pienet mummolaan hoitoon ja koitan keskittyä orgaaniseen kemiaan. Juu siinä mielessä ahdistavaa, että aamulla heräsin siihen, että mietin bentseenin reaktioita, taidan olla tulossa hulluksi.....

Huomisen jälkeen alkaa uusi jakso vuorotteluvapaassa - luennoton aika. Toivotaan ettei tarvitse lukeakaan enää eli että tentti menee läpi :) !!!!
Sitten jatkuu vielä pari viikkoa labrat ja kohta alkaa vapaus opinnoista... JEEE!!! Aikaa sisustaa ja olla luova.... IHANAAAA!!! Mikä parasta kevät tulee vauhdilla, kovalla vauhdilla!!!!

buzzador ja pitsaa

Olen aloittanut testaajana eli Buzzadorina ja pääsin ensimmäiseksi pakaste pitsakamppanjaan. Nyt sitten koitan kerätä kavereita syömään meille pakastepitsaa :) Hassua tää et pitää kokeilla ja raportoida ja kuvata, mutta ainakin nyt kuulostaa tosi kivalta.... Katsotaan miltä sitten kun homma on tehty tuntuu.....

Tahdotko tylla syömään meille pakastepitsaa????

Aurinkoista ulkoilua!

On niin ihanaa kun kevät tulee ja nämä keväiset kelit ovat alkaneet! Olemme ulkoilleet ja nauttineet auringosta niin ihmiset kuin eläimet. Ihanaa kun lapset ovat innokkaita hiihtäjiä niin koko perhe voi ulkoilla suksilla ja nauttia luonnosta.

 Vielä kun koirat saisi sinne mukaan.... Nyt mennään siis erikseen ja eriaikaan - ihanaa silti!