Tänään on äitien päivä ja oikeasti kirjoitan tätä realiajassa 2:36 aamuyöllä. Sinänsä hyvä, etten nuku niin en sitten herää niin aikaisin, ei ole tytöillä vaaraa etteivät ehdi tehdä kaikkea mitä tahtovat! Syy valvomiseeni jääköön toiseen postaukseen.....
Äitien päivänä lasten kuuluu muistaa äitejään. Muistan kuinka pienenä tehtiin kortit ja askarreltiin jotain. Kun kasvoin, paras lahja oli mennä navettaan, että äiti saa nukkua ja nykyään sen ymmärrän varsin hyvin. Olisi ihana nukkua muinakin aamuina kuin vain äitienpäiväaamuna!
Mitä vanhemmaksi tulin sitä rahallisemmaksi äitienpäivä tuli. Piti ostaa lahjaa jne. Tietysti on ihan hyvä, että äitiä edes yhtenä päivänä muistetaan! Olen myös elänyt vaiheen, että järjestimme paikallisen kerhon kanssa pienellä kylällämme äitienpäivälounaita. Ahkeria siis on oltu!
Kun saimme lapsia, oli äitienpäivä mummojen luona käymistä. Kaikille hommattiin kukat, koska vauva ei vielä osannut tehdä mitään ja itse olin niin väsynyt etten ehtinyt ja jaksanut. Toki huonoa omaatuntoa siitä podin ja edelleen kuten huomaatte!
Nyt äitienpäivän juhlinta on taas muuttunut. Esikoisemme on niin iso että tahtoo leipoa ja laittaa. Pienet auttaa. Saan siis luksusta ja arvostusta aamulla. Lapseni uurastaat vuokseni. Tämän vuoksi olen koittanut järjestää, että mummot käytiin juhlimassa eri päivinä, että aikaa jää lapsille tehdä ja meille nauttia tekeleistä. Kyllä voi kuulostaa etten nauti, mutta on ihanaa! Säälin vaan jo alkuunsa lapsiani, kun joutuvat heräämään aikaisin ja pelkään, että lopputulos ei onnistu ja tulee pettymys. Tahtoisin auttaa ja neuvoa - olla kanaemona häärimässä ja tukemassa. Tahtoisin antaa lapsille onnistumisen kokemuksia ja tunteen, että kelpaavat sellaisian kuin ovat, ilman kakkua, lahjaa tai mitään. Tahtoisin vain herätä siihen, että kompivät viereeni ja halaavat ja sanovat että rakastavat. Tahtoisin, että tekevät sen nyt ja vuosienkin päästä ja muinakin päivinä. Uskon, että myös lapsilleni paras lahja olisi se, että kokevat kelpaavansa sellaisina kuin ovat, juuri nyt. Kokevat, että heidän aikaansaannoksensa saa minut ylpeäksi, ei vain äitienpäivänä vaan muulloinkin. Tahtoisin, että muistavat kuinka tärkeitä ovat minulle ja kuinka paljon tuovat minulle iloa ja luovat muistoja joiden avulla voin itseäni viihdyttää vanhempana. En tahdo, että he äitienpäivänä stressaavat itsensä uuvuksiin, vain koska pitää. Ei pidä! Olen äiti heille muinakin päivinä. Nyt ja tästä eteenpäin ja tiedän että joutuvat tyytymään siihen, koska eivät parempaakaan saa.
Tässä vielä kukkia kaikille äideille ja varsinkin omalleni, jolle en niitä vielä tänä vuonna ole antanut! Kuva on matkaltamme Luxenbourgiin viime keväänä.
Hyvää Äitienpäivää!!!!
