On se ihanaa että on lapsia jotka siis joskus raastavat hermoja, mutta joskus saavat niin paljon iloa ja naurua syntymään. Näillä muistoilla toivottavasti jaksaa sitten vanhana porskuttaa. Muistot tuovat niin paljon voimaa.
Mutta siis viikonloppuna istuimme ruokapöydässä. Nuorimmainen, jolla on vatsa tosi kovalla ja ei siksi tykkää käydä kakalla ja pidättää niin paljon kuin voi. Olen opettanut kyllä ettei pöydässä piereskellä ja oli kovasti varmasti koittanut pidättää, mutta vahinko tapahtui. Tämän hän sitten koitti peittää sanomalla "jos multa kysytään, en sitten pierassut!" Kyllä meitä muita nauratti! Pierujutut tehoaa aina! :-D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti