Keväällä elämä alkaa, Linnut aloitaa pesän rakentamisen ja laulavat parin löytääkseen. Itse olen löytänyt työn ilon. Ihania uusia vaihtoehtoja elämälle. Nyt pitää sitten punnita vanhan hyödyt ja haitat, nämä tuntee hyvin! Mitä uusi mahdollisuus toisi tilalle? Mitä negatiivista ja mitä positiivista oikeasti? Vaikeita asioita!
Elämässä on vaikeita asioita harvakseltaan. AIna asiat tuntuvat maailman pahimmilta juuri silloin kun iskevät päin naamaa. Kun asia selviää ja jää taakse huomaa kuinka suuri asia olikaan. Kuinka osaisikaan suhteuttaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja asennoitua niihin myös niiden koon mukaan?
Mitkä asiat ovat sinutsa vaikeita? Miten sait asian suhteutettua oikeisiin mittasuhteisiin?
torstai 31. maaliskuuta 2011
maanantai 28. maaliskuuta 2011
Hyvä mieli muskarista!
Olen jonkin aikaa pohtinut miten lapsemme monitaideryhmässä menee. Pariin kertaan en ole haastavampaa tytärtämme saanut lähtemään ja opettajan "ei se haittaa" kommentit ei oikein minu auta. Nyt sitten opettaja tuli kysymään mikä lasta vaivaa, ilmeisesti oli ollut oma itsensä eli todella haastava.
Kun sitten sain lapsen huutavana käytävään pukemaan, hän huutaa että tahtoo antaa opettajalle halit ja pusut. Annoin yhden tilaisuuden ja koska ei lapsi voinut sitten mennä niitä antamaan aloitin pukemisen kertomalla että tilaisuutesi haleihin ja pusuihin meni jo. Koska huutaminen ja rimpuilu ei loppunut totesin haalarin pukemisen liian vaikeaksi ja laitoin vain kengät jalkoihin ja nappasin kädestä kiinni. Raahattuani väkisin lapsen raput ylös ja ulos olin ihanasti kaikkien ohikulkevien katseiden keskellä. Lapseni makasi perseellään lumisella kävelytiellä ja huusi tahtovansa antaa hali pusut jollekin. Raahasin häntä kädestä vetäen mukanani ja sain osakseni hyvin arvioivia katseita. Tunsimpa itseni todella loistavaksi äidiksi!
Saatuani lapsen väkisin hinattua autolle hän ilmoitti ettei tahdo autoon. Pakotettuani hänet autoon totesin ettei autossa kukaan kestä kuunnella huutoa. Nostin lapsen ulos ja kysyin tahtooko hän kotiin vai jääkö huutamaan parkkikselle hameessaan. Lapsi toteis ettei tule autoon. Käynnistin auton ja aloin peruuttaa pois ruudusta. Lapsi kertoo silloin tahtovansa sittenkin autoon.
Kotimatkalla keskutelimme miltä sisaruksista tuntuu yhden kiukuttelu, varsinkin kun se ei ole ainut kerta kun näin on tapahtunut. Kotiin päästyämme keskustelimma kiukuttelevan lapsen kanssa miten kaikkien muiden mieli on musta kiukuttelusta. Tähän hän totesi että on tilanteeseen tyytyväinen.
Koen itseni niin onnettomaksi tämän haastavan lapsen kasvatuksessa. Luulen ettei minusta taida olla hänen kasvattajakseen. Uskon vakaasti että hänen olisi parempi jonkun muun kanssa. Emme ole onnellisia yhdessä! Kaikkien ei kai tarvitse olla onnellisia kaikkien kanssa vai tarvitseeko? Uskon vakaasti että lapsen on jossaoin tilanteissa parempi olla muualla kuin kodissaan jos siellä on kerran näin paha olla kuin lapsellani nyt on. Itselläni alkaa migreeni jyskyttää hänen aloittaessaan kiukuttelunsa, jokainen aamu ja ilta. Voinko sanoa että olen aivan loppu ja en jaksa? Olenko huono äiti jos totean että lapselleni olisi parasta jos joku muu hoitaisi häntä? Saako niin sanoa?
Kun sitten sain lapsen huutavana käytävään pukemaan, hän huutaa että tahtoo antaa opettajalle halit ja pusut. Annoin yhden tilaisuuden ja koska ei lapsi voinut sitten mennä niitä antamaan aloitin pukemisen kertomalla että tilaisuutesi haleihin ja pusuihin meni jo. Koska huutaminen ja rimpuilu ei loppunut totesin haalarin pukemisen liian vaikeaksi ja laitoin vain kengät jalkoihin ja nappasin kädestä kiinni. Raahattuani väkisin lapsen raput ylös ja ulos olin ihanasti kaikkien ohikulkevien katseiden keskellä. Lapseni makasi perseellään lumisella kävelytiellä ja huusi tahtovansa antaa hali pusut jollekin. Raahasin häntä kädestä vetäen mukanani ja sain osakseni hyvin arvioivia katseita. Tunsimpa itseni todella loistavaksi äidiksi!
Saatuani lapsen väkisin hinattua autolle hän ilmoitti ettei tahdo autoon. Pakotettuani hänet autoon totesin ettei autossa kukaan kestä kuunnella huutoa. Nostin lapsen ulos ja kysyin tahtooko hän kotiin vai jääkö huutamaan parkkikselle hameessaan. Lapsi toteis ettei tule autoon. Käynnistin auton ja aloin peruuttaa pois ruudusta. Lapsi kertoo silloin tahtovansa sittenkin autoon.
Kotimatkalla keskutelimme miltä sisaruksista tuntuu yhden kiukuttelu, varsinkin kun se ei ole ainut kerta kun näin on tapahtunut. Kotiin päästyämme keskustelimma kiukuttelevan lapsen kanssa miten kaikkien muiden mieli on musta kiukuttelusta. Tähän hän totesi että on tilanteeseen tyytyväinen.
Koen itseni niin onnettomaksi tämän haastavan lapsen kasvatuksessa. Luulen ettei minusta taida olla hänen kasvattajakseen. Uskon vakaasti että hänen olisi parempi jonkun muun kanssa. Emme ole onnellisia yhdessä! Kaikkien ei kai tarvitse olla onnellisia kaikkien kanssa vai tarvitseeko? Uskon vakaasti että lapsen on jossaoin tilanteissa parempi olla muualla kuin kodissaan jos siellä on kerran näin paha olla kuin lapsellani nyt on. Itselläni alkaa migreeni jyskyttää hänen aloittaessaan kiukuttelunsa, jokainen aamu ja ilta. Voinko sanoa että olen aivan loppu ja en jaksa? Olenko huono äiti jos totean että lapselleni olisi parasta jos joku muu hoitaisi häntä? Saako niin sanoa?
sunnuntai 27. maaliskuuta 2011
kökkö
Eilenä olimme lasten monitaideryhmän esityksessä. Esityksen alkua odotellessa kaksoset harrastivat asioita joita tavallisestikin tekevät "luppoajalla". Siinä tuoksinassa en seurannut mitä kaivelivat - tavallisesti kaivavat nenää, korvaa tai peppua.
Yhtäkkiä toinen tytöistä ojentaa minulle sormenpäässä "kökköä" ja sanoo "katso äiti". Minä siihen tavallisella äänensävyllä kommnetoin että " ei nyt kaiveta verta nenästä ennen esitystä". Tyttäreni totesi minulle "ei se tullut nenästä". Pohdin mielessäni jo että mistä tuollainen kökkö olisi muualta voinut tulla ja ihmeissäni kysyin mistä oli kökkö sitten kaivettu jos ei nenästä? Tähän tyttäreni reippaasti tokaisi "korvasta!"
Voi kuinka meillä oli hauskaa! Taitaa jäädä lentäväksi lauseeksi perheeseen " ei kun korvasta!" :D
Yhtäkkiä toinen tytöistä ojentaa minulle sormenpäässä "kökköä" ja sanoo "katso äiti". Minä siihen tavallisella äänensävyllä kommnetoin että " ei nyt kaiveta verta nenästä ennen esitystä". Tyttäreni totesi minulle "ei se tullut nenästä". Pohdin mielessäni jo että mistä tuollainen kökkö olisi muualta voinut tulla ja ihmeissäni kysyin mistä oli kökkö sitten kaivettu jos ei nenästä? Tähän tyttäreni reippaasti tokaisi "korvasta!"
Voi kuinka meillä oli hauskaa! Taitaa jäädä lentäväksi lauseeksi perheeseen " ei kun korvasta!" :D
lauantai 26. maaliskuuta 2011
Kotikylpylä
Voiko olla ihanampaa kuin koko perhe saunassa ihanan päivän päätteeksi? Me olimme tänään Peukkulassa ja lääkärissä jne... Itse pääsin jouksemaan pienne lenkin - voiko olla ihanampaa kuin juokseminen? Hien jälkeen mentiin saunaan. Lauteilla keskustellaan viikon tapahtumat ja kaikki asiat puidaan tarkasti. Kylpyhuoneen puolella sitten alkaa meidän naisten läträys. Ostin tänään The Body Shopista suihkugeeliä Papayan tuoksuista, Banaani hoitoainetta kirsikka vartalovoidetta ja mustikka vartalovoita. Voi kuinka herkulliselta tuoksuu kun me neljä naista itseämme pesemme ja rasvaamme. Mikä ihana fiilis tulee tuoksuista! Oikeasti rentouttavaa kun ihanat tuoksut ympäröi ja yhdessä puunataan!
Nautinnollisia hetkiä saunassa ja kylvyssä teille muillekin! Nauttikaa ihanista tuotteista ja tuoksuista! Meillä ainakin nuo TBS:n tuotteet sopii muuten herkälle tyttärelle!
Nautinnollisia hetkiä saunassa ja kylvyssä teille muillekin! Nauttikaa ihanista tuotteista ja tuoksuista! Meillä ainakin nuo TBS:n tuotteet sopii muuten herkälle tyttärelle!
huono omatunto!
Ompas aikaa kulunut enkä ole ehtinyt kirjoittaa mitään. No syitä löytyy ja monia...olemme edelleen sairaita koko porukka, olen ollut työmatkoilla ja koulutuksessa. Toki voisi ajatella että ajastaisi etukäteen juttuja, mutta musta ei taida olla siihen.
Nyt kun alan matkan jälkeen päästä koti moodiin on rentouttava päivä edessä. Yhden lapsen kanssa lääkäriin kun ei yskä ala lähtemään ja rohisee. Sitten nopeesti syömään ja lasten esitykseen Peukkulaan. Illalla voisi olla sauna ja biisikärpänen. Huomenna sitten vain miehen siskon poikaystävän syntymäpäiville ja leppoista työ- ja hoitoviikkoon valmistautumista. Nää viikonloput on musta just kivoja kun saadaan tehdä yhdessä kaikkea. Joskus toki ahdistaa kun aikataulut on niin tiukkoja ettei meinaa ehtii kaikkea ja pinnaa kiristää jatkuva juokseminen, mutta silti ihanaa....
Aamut on viikonlopuissa parasta - saa nautiskella aamupalan rauhassa ja käydä koiran kanssa ulkona. Ihanuutta lisää se että aurinko paistaa ja linnut laulaa, vaikka onkin pakkasta.
Mitenkäs muilla viikonloppujen aikataulut menee?
Nyt kun alan matkan jälkeen päästä koti moodiin on rentouttava päivä edessä. Yhden lapsen kanssa lääkäriin kun ei yskä ala lähtemään ja rohisee. Sitten nopeesti syömään ja lasten esitykseen Peukkulaan. Illalla voisi olla sauna ja biisikärpänen. Huomenna sitten vain miehen siskon poikaystävän syntymäpäiville ja leppoista työ- ja hoitoviikkoon valmistautumista. Nää viikonloput on musta just kivoja kun saadaan tehdä yhdessä kaikkea. Joskus toki ahdistaa kun aikataulut on niin tiukkoja ettei meinaa ehtii kaikkea ja pinnaa kiristää jatkuva juokseminen, mutta silti ihanaa....
Aamut on viikonlopuissa parasta - saa nautiskella aamupalan rauhassa ja käydä koiran kanssa ulkona. Ihanuutta lisää se että aurinko paistaa ja linnut laulaa, vaikka onkin pakkasta.
Mitenkäs muilla viikonloppujen aikataulut menee?
sunnuntai 20. maaliskuuta 2011
Väsynyt mutta onnellinen!
Kotona takaisin. Mahtava viikonloppu KOtkassa ja ihania ystäviä tuli tavattua. Vaikka olin perjantaina väsynyt reissuun lähtiessäni olen nyt virkistyneempi, vaikka todella väsynyt myös. Valvoimme myöhään jutellen ja laset herättivät aikaisin, joten unovelkaa on paljon. Toisaalta ihanaa oli nähdä ystäviä joita näen niin harvoin, seuraavaa kertaa siis odotellessa!
Lapset nauttivat jatusta vanhemmuudesta myös - sai yksi tyttäristä nauttia isistä ihan yksin ja kaksi äidistä ja kummeista. Nyt on jälleen näkemisen riemua ja ikävää hihkuttu. Hyvää teki siis lapsillekin.
Alan nyt levätä univelkoja pois ja toipua rankkaan työviikkoon....
Lapset nauttivat jatusta vanhemmuudesta myös - sai yksi tyttäristä nauttia isistä ihan yksin ja kaksi äidistä ja kummeista. Nyt on jälleen näkemisen riemua ja ikävää hihkuttu. Hyvää teki siis lapsillekin.
Alan nyt levätä univelkoja pois ja toipua rankkaan työviikkoon....
torstai 17. maaliskuuta 2011
Viikonlopun odotusta
Huomenna suuntaamme kahden tyttären kanssa reissuun tapaamaan tyttöjen kummitätetjä ja setää. Molempien tyttöjen kummit ovat minun ystäviäni ja viikonloppusta tulee ihana! Saan nauttia harvinaisesta kaveriseurasta ja tyttäret saa nähdä kummejaan. Keskimmäinen lapseni saa nauttia isin seurasta koko viikonlopun - tekee hyvää hänellekin.
Ihanaa matkaa odotellessa on kiva aloittaa viimeinen työpäivä tällä viikolla!
Ihanaa matkaa odotellessa on kiva aloittaa viimeinen työpäivä tällä viikolla!
keskiviikko 16. maaliskuuta 2011
Junassa on hauska matkustaa....
Istun junassa ja koitan tehdä töitä. Tämä todella hidas nettiyhteys hiukan haittaa töiden tekemistä, mutta kasvattaa pinnaa enemmän kuin tarpeiksi! Todella pitää miettiä mistä painaa, ettei joudu turhaan odottelee latautumista! Niin ei kai yhteys voi olla nopea, kun koneeni kanssa jo liikun tosi kovaa tällä pendoliinolla:)
Koska aikaa näiden sivujen latautumisten välillä on, seuraan kanssa matkustajiani. Mielenkiintoista!
Äsken viereeni tuli nuori perhe noin kaksi vuotiaan poikansa kanssa. Heillä ei ollut paikkalippuja, koska olivat ostaneet liput automaatista. Istuuduttuaan mies alkoi sättiä vaimoaan matkan järjestelyistä. Hän kertoi aika mielenkiintoisella äänellä vaimolleen, että lipun voi ostaa seuraavan kerran kännykällä, että saa paikan! Vaimo siihen mahansa takaa kommentoi että se maksaa sen kännykän käytön ekstraa. Voi perheen äiti! Hän miettii kustannuksia ja sitä ettei tuhlaa! Tämä voisin olla minä äitiyslomalla, kun kaikesta pitää säästää :) Mies totesi sitten tähän, että säästytään siis silloin sähläämiseltä! Vaimo kuitenkin hoiti oman kasvavan vatsansa että jälkikasvun ja mies siis itsensä.
Kiva kastella kuinka perheissa tällaiset asiat hoidetaan....mites teillä? Meillä juuri minä marttyyrinä häärin ja järjestän ja mies tulee usein, ei aina, perässä kuin isokokoinen "kakara"
Koska aikaa näiden sivujen latautumisten välillä on, seuraan kanssa matkustajiani. Mielenkiintoista!
Äsken viereeni tuli nuori perhe noin kaksi vuotiaan poikansa kanssa. Heillä ei ollut paikkalippuja, koska olivat ostaneet liput automaatista. Istuuduttuaan mies alkoi sättiä vaimoaan matkan järjestelyistä. Hän kertoi aika mielenkiintoisella äänellä vaimolleen, että lipun voi ostaa seuraavan kerran kännykällä, että saa paikan! Vaimo siihen mahansa takaa kommentoi että se maksaa sen kännykän käytön ekstraa. Voi perheen äiti! Hän miettii kustannuksia ja sitä ettei tuhlaa! Tämä voisin olla minä äitiyslomalla, kun kaikesta pitää säästää :) Mies totesi sitten tähän, että säästytään siis silloin sähläämiseltä! Vaimo kuitenkin hoiti oman kasvavan vatsansa että jälkikasvun ja mies siis itsensä.
Kiva kastella kuinka perheissa tällaiset asiat hoidetaan....mites teillä? Meillä juuri minä marttyyrinä häärin ja järjestän ja mies tulee usein, ei aina, perässä kuin isokokoinen "kakara"
tiistai 15. maaliskuuta 2011
Koiramme ihmettelyä ja omat nautinnot
Tänään herätys oli 3.40 ja koiran kanssa ulos. Kyllä haukkumme hiukan ihmettele asiaa, mutt onnellisena lähti lenkille. Ihanassa puolikuu kuutamossa lontsimme tavallisen aamulenkin, vaikkakin hiukan poikkeukselliseen aikaan. Kotiin päästyämme laitoin itselle hiukan leipää ja teetä ja koiralle ruokaa. Pää kääntyili puoleta toiselle ja silmät näkyi vuorotellen otsatukan alta haukun miettiessä että mikä on jutun idea. Otti kuitenkin minua lohduttaakseen pari papua ja totesi minun pärjäävän itsekseen, joten kömpi petilleen nukkumaan.
Itse nautin aamusta. Sain toimia rauhassa ilman että kukaan pyytä mitään tai kitesee mitään. Joo aamu oli tosi aikainen ja nukuttanut olisi kovasti, mutta kun oikein miettii löytyy näistäkin aamuista jotain luksusta. Kun kaikki oli valmista taksi odotti ja taksilta siirryin suoraan laiturilla odottavaan junaan ja matka Helsinkiin alkoi.
Nyt kun tätä kirjoitan on antoisa koulutuspäivä takana. Antoisa ei niin ohjelman vaan mukavaine kollegoiden ansiosta. Nyt voi väsyneenä palata pääsiäismunat tuliaisina kotiin iloisten lasten luokse. Äitinä pitää osata iloita omista pienistä hetkistä ja tietysti lapsista!
Itse nautin aamusta. Sain toimia rauhassa ilman että kukaan pyytä mitään tai kitesee mitään. Joo aamu oli tosi aikainen ja nukuttanut olisi kovasti, mutta kun oikein miettii löytyy näistäkin aamuista jotain luksusta. Kun kaikki oli valmista taksi odotti ja taksilta siirryin suoraan laiturilla odottavaan junaan ja matka Helsinkiin alkoi.
Nyt kun tätä kirjoitan on antoisa koulutuspäivä takana. Antoisa ei niin ohjelman vaan mukavaine kollegoiden ansiosta. Nyt voi väsyneenä palata pääsiäismunat tuliaisina kotiin iloisten lasten luokse. Äitinä pitää osata iloita omista pienistä hetkistä ja tietysti lapsista!
perjantai 11. maaliskuuta 2011
lahjana migreeni??
Olen kärsinyt alle kymmenen vuotta migraanistä. Kaksosten syntymän jälkeen kun palasin töihin sain todella kovia kohtauksia tai no ei ne ole äkkiseltään kovia vaan kestävät viikkoakausia. Pahin kohtaus kesti pari viikkoa ja sen seurauksena puutui toinen puoli kasvoista ja näkö hävisi osaksi. Kovalla lääkityksellä saatiin olo puudutettua niin että kipukin katosi.
Tämän kohtauksen jälkeen pelkään uusia kovia kohtauksia aika kovasti. Viime yönä heräsin siihen että kohtaus on tulossa. Pohdin ottaisinko migreeni lääkkeen vai särkylääkkeen. Migreenilääke kun saa minut aika hitaaksi ja toistaitoiseksi. Päädyin tässä kiireessä ottamaan särkylääkkeen ja odottamaan auttaisiko. Niin en tiedä oliko järkevä vaihtoehto, kun särkyä on nyt ollut koko päivän... ehkä migreenilääke odottaa huomenna tai illalla ottajaansa....
Raskasta on kuitenkin olla kiljahtelevian lasten kanssa, kun pää meinaa haleta tai ajaa autoa lumisateessa. No mutta tulipas osa töistä ainakin tehtyä tänään, kaikkea ei.
Jospa viikonloppu laukaisee kivun ja ensi viikko alkaisia kivuttomana!
Tämän kohtauksen jälkeen pelkään uusia kovia kohtauksia aika kovasti. Viime yönä heräsin siihen että kohtaus on tulossa. Pohdin ottaisinko migreeni lääkkeen vai särkylääkkeen. Migreenilääke kun saa minut aika hitaaksi ja toistaitoiseksi. Päädyin tässä kiireessä ottamaan särkylääkkeen ja odottamaan auttaisiko. Niin en tiedä oliko järkevä vaihtoehto, kun särkyä on nyt ollut koko päivän... ehkä migreenilääke odottaa huomenna tai illalla ottajaansa....
Raskasta on kuitenkin olla kiljahtelevian lasten kanssa, kun pää meinaa haleta tai ajaa autoa lumisateessa. No mutta tulipas osa töistä ainakin tehtyä tänään, kaikkea ei.
Jospa viikonloppu laukaisee kivun ja ensi viikko alkaisia kivuttomana!
tiistai 8. maaliskuuta 2011
Hyvää naistenpäivää!!!
Mietin tänään mikä on naistenpäivä. Olisiko sitä juhlittava jotenkin? Pohdin miksi tarvitaan erilaisia päiviä vai tarvitaanko? Kun katselee omaa arkea, jokapäivä, niin huomaan että pienistä asioista tulee juhlaa! Päätelmäni on siis, että kyllä tarvitaan erilsia juhlia ja päiviä!!! Ne tuovat pientä luksusta arkeen ja sitä niin kaivattua erilaista odotusta ja arjen viettoa!
Juhlitaan siis tänään naisten päivää ja keksitään huomiselle joku muu juhlinnan aihe, vaikka aurinko tai ihana hymy!!!! Minä sain nauttia muuten niin kiukkuisen lapseni iloisesta ja ihanan hymyilevästä olosta tänään, voisiko parempaa naistenpäivän iloa olla?
Ihanaa naistenpäiväniltaa kaikille!!! Nautitaan tästä hetkestä nyt!!!
Juhlitaan siis tänään naisten päivää ja keksitään huomiselle joku muu juhlinnan aihe, vaikka aurinko tai ihana hymy!!!! Minä sain nauttia muuten niin kiukkuisen lapseni iloisesta ja ihanan hymyilevästä olosta tänään, voisiko parempaa naistenpäivän iloa olla?
Ihanaa naistenpäiväniltaa kaikille!!! Nautitaan tästä hetkestä nyt!!!
sunnuntai 6. maaliskuuta 2011
normaali elämänrytmi
Olen kai aika outo, koska herään aika mielläni aikaisin ja käyn myös aikaisin nukkumaan iltaisin. Tykkään nukkua, mutat en makoilla sängyssä. Meitinkin onko rytmini outo. Olenko väärässä jos lapsiltani vaadin samaa. Koitan mennä noin klo 8 töihin aj tykkään että tyttäreni, joka on esimurrosiässä. Hän miellään kyllä valvoisi yöt ja nukkuisi päivät. Olenko minä kauhea äiti, kun vaadin minun normaaliin rytmiini?
Minun rytmini noudattelee entisaikaista maatilan rytmiä, joka kai alumperin juontaa juurensa valoisan ajan käytöstä työnteossa. Nykyisinhän työtä voi tehdä koska vaan kun on sähkövalot. Toisaalta joissakin ammateissa olisi varmaan parempi omata toisenlainen rytmi, kuin mitä itse omaan. Millaista rytmiä sitten perheeltä odottaa? Mikä on avain onnelliseen yhdessä oloon? Erilainen unirytmi ettei tarvitse nähdä toista? Miten siinä sitten lapset kasvaa ja menee? Milloin lapset ovat äidin kanssa milloin isän kanssa? Varmasti monessa perheessä, joissa tehdään oikeasti töitä eri vuoroissa pohditaan tällaisia asioita. Jos vanhemmat ovat erilisessa työrytmissä ovat he toki muutenkin erilaisessa päivärytmissä. Kuinka moneen hoitopaikkaan onkaan lapset vietävä noin klo 8, jos toivoo että lapsi saa hoitopaikassa aamupalan? Kuinka moni hoitopaikka tahtoo sulkeutua klo 17? Miten lasten rytmitys tällaisissa eri rytmisissä perheissä hoidetaan? Minä vaan pohdin asiaa sen pohjalta että näen läheisten rytmittävän päiväänsä ja pohdin heidän perusteitaan siihen. Miten parisuhde pidetään voimissa erilaisissa rytmeissä? Miten lapset näkee vanhempiaan? Mikä rytmi lapsille valitaan, jos vanhemmat ovat eri rytmissä?
Minun rytmini noudattelee entisaikaista maatilan rytmiä, joka kai alumperin juontaa juurensa valoisan ajan käytöstä työnteossa. Nykyisinhän työtä voi tehdä koska vaan kun on sähkövalot. Toisaalta joissakin ammateissa olisi varmaan parempi omata toisenlainen rytmi, kuin mitä itse omaan. Millaista rytmiä sitten perheeltä odottaa? Mikä on avain onnelliseen yhdessä oloon? Erilainen unirytmi ettei tarvitse nähdä toista? Miten siinä sitten lapset kasvaa ja menee? Milloin lapset ovat äidin kanssa milloin isän kanssa? Varmasti monessa perheessä, joissa tehdään oikeasti töitä eri vuoroissa pohditaan tällaisia asioita. Jos vanhemmat ovat erilisessa työrytmissä ovat he toki muutenkin erilaisessa päivärytmissä. Kuinka moneen hoitopaikkaan onkaan lapset vietävä noin klo 8, jos toivoo että lapsi saa hoitopaikassa aamupalan? Kuinka moni hoitopaikka tahtoo sulkeutua klo 17? Miten lasten rytmitys tällaisissa eri rytmisissä perheissä hoidetaan? Minä vaan pohdin asiaa sen pohjalta että näen läheisten rytmittävän päiväänsä ja pohdin heidän perusteitaan siihen. Miten parisuhde pidetään voimissa erilaisissa rytmeissä? Miten lapset näkee vanhempiaan? Mikä rytmi lapsille valitaan, jos vanhemmat ovat eri rytmissä?
perjantai 4. maaliskuuta 2011
perhe ja ystävät - elämän koossa pitävät voimat!
Olemme olleet koko perhe kasassa eilisestä illasta. vanhin tytär palasi silloin mummolasta serkkulomalta. on ihanaa nähdä kuinka lapsuudesta asti muotoutunut suhde serkusten välillä kestää ja lapset nauttii. Tuollaisia suhteita tarvitsee läpi elämän!
No tänään vanhin jatkaa kaverin luokse yökylään. Me pääsemme huomenna sitten myös tapaamaan hyviä perhetuttujamme ja olemaan yhdessä ihanien kavereiden kanssa, kun tyttären haemme kotiin. Voiko olla parempaa kuin tuollaiset koko perheen ystävät. Perheessä on kavereita melkein kaikilla lapsillemme ja meille vanhemmille myös molemmille ihanat ystävät. Aivan loistava päivä siis tulossa!
Nyt vapaata perjantaita suuntaamme viettämään kauppaan ja mäkkäriin, nuorimman pyynnöstä! Kivaa arjen luksusta!
No tänään vanhin jatkaa kaverin luokse yökylään. Me pääsemme huomenna sitten myös tapaamaan hyviä perhetuttujamme ja olemaan yhdessä ihanien kavereiden kanssa, kun tyttären haemme kotiin. Voiko olla parempaa kuin tuollaiset koko perheen ystävät. Perheessä on kavereita melkein kaikilla lapsillemme ja meille vanhemmille myös molemmille ihanat ystävät. Aivan loistava päivä siis tulossa!
Nyt vapaata perjantaita suuntaamme viettämään kauppaan ja mäkkäriin, nuorimman pyynnöstä! Kivaa arjen luksusta!
torstai 3. maaliskuuta 2011
Työn nautinto!
Pitääkö tuntea huonoa omaatuntoa, jos nauttii töissä olosta? Itse olen oikeast mielummin töissä, kun kotiäitinä. Tiedän että joidenkin mielestä se on julmaa ja itsekeskeistä. Silti, koen että olemme kaikki onnellisempia kun asiat ovat näin. Minä toteutan itseäni töissä ja muut omissa töissään. Lapseni ovat hoidossa henkilöllä joka tykkää hoitaa lapsia.
Kyllä minust aon ihan mukavaa olla joskus lasten kanssa, mutta en tahdo sitä tehdä työkseni. Minä tahdon olla hyvä työssäni ja lasten kanssa en koe olevani hyvä! Minulla on ihanat lapset mutta silti minusta ei ole kotiäidiksi. Rakastan lapsiani ja luulen että heidän on hyvä näin!
Eilen olin lomalla lasten kanssa ja jo alkoi ahdistaa leikkipaikalla toisten äitien arvostelevat katseet. Huomauttelut että "me olemme tältä omakotialueelta" ärsyttää! Niin minäkin, mutta asun omakotitalossa, koska tarvitsemme tilaa ja se nyt tässä elämäntilanteessa sopii meille. Minulle talo ei ole elämän tai arvostuksen mittari. En myöskään voi hyväksyä sitä, että vanhemmat tukee lapsiaan heidän valitessaan kavereista. Eikö olisi parempi opetella olee kaikkien kanssa? Elämämme samassa maailmassa ja jossain vaiheessa et voi valita kavereistasi tai äitisi ei voi valita heitä sinulle. Ollaan siis yhdessä kaikki! Arvostetaan muiden mielipiteistä ja muitakin ihmisinä, vaikka olisivat outoja ja erilaisia....
Kyllä minust aon ihan mukavaa olla joskus lasten kanssa, mutta en tahdo sitä tehdä työkseni. Minä tahdon olla hyvä työssäni ja lasten kanssa en koe olevani hyvä! Minulla on ihanat lapset mutta silti minusta ei ole kotiäidiksi. Rakastan lapsiani ja luulen että heidän on hyvä näin!
Eilen olin lomalla lasten kanssa ja jo alkoi ahdistaa leikkipaikalla toisten äitien arvostelevat katseet. Huomauttelut että "me olemme tältä omakotialueelta" ärsyttää! Niin minäkin, mutta asun omakotitalossa, koska tarvitsemme tilaa ja se nyt tässä elämäntilanteessa sopii meille. Minulle talo ei ole elämän tai arvostuksen mittari. En myöskään voi hyväksyä sitä, että vanhemmat tukee lapsiaan heidän valitessaan kavereista. Eikö olisi parempi opetella olee kaikkien kanssa? Elämämme samassa maailmassa ja jossain vaiheessa et voi valita kavereistasi tai äitisi ei voi valita heitä sinulle. Ollaan siis yhdessä kaikki! Arvostetaan muiden mielipiteistä ja muitakin ihmisinä, vaikka olisivat outoja ja erilaisia....
keskiviikko 2. maaliskuuta 2011
Ihan Kesä!
Vietimme ihanan lomapäivän lasten kanssa siivoten ja ulkoillen. Aurinko helli meitä ja ulkona oli ihanaa! Kiipeilimme läheisillä lumivalleilla ja laskimme mäkeä. Aurinko oli niin kirkas että aurinkolasit oli ihan pakolliset!
Kun siinä kiipeilimme, tuli tytöille tietysti kuuma ja auringossa oli niin ihanaa että lapset huokasivat yhdestä suusta:"Äiti on ihan Kesä!" Niinpä! On oikeasti ihan kesän tuntu niiden pakkasten jälkeen! Myös linnut laulaa ja kuulostaa niin ihanan kesäiseltä! Onpas ihanaa kun on joitakin päiviä lomaa, että voi nauttia näistä keleistä! Nautitaan auringosta ja ihanasta yhdessä olosta ulkoillessa!
Kun siinä kiipeilimme, tuli tytöille tietysti kuuma ja auringossa oli niin ihanaa että lapset huokasivat yhdestä suusta:"Äiti on ihan Kesä!" Niinpä! On oikeasti ihan kesän tuntu niiden pakkasten jälkeen! Myös linnut laulaa ja kuulostaa niin ihanan kesäiseltä! Onpas ihanaa kun on joitakin päiviä lomaa, että voi nauttia näistä keleistä! Nautitaan auringosta ja ihanasta yhdessä olosta ulkoillessa!
tiistai 1. maaliskuuta 2011
Maaliskuu?!
Hei nyt on jo maaliskuu! On siis ihan kevät ja talitintit laulaa! JEE! Talven selkä on taittunut ja ihan kohta on kesä!!!
Mutta mihin aika menee? Juuri oli joulu. Ihan äsken tulimme reissusta ja oli lokakuu. Kuinka aika voi mennä näin siivillä? Miten saisin nautittua kaikista hetkistä täysillä ja elettyä juuri tätäpäivää? Miksi aina elän jo huomisessa ja viikon päästä. Juuri nyt on tärkeintä ja tässä minun pitäisi olla juuri nyt! Miten sen kaiken saisi iskostettua kiireen keskellä huritelevaan päähäni?
Nyt minun tarvitsee keskittyä tähän hetkeen ja ihaniin lapsiini ja perheeseeni. Ne kokemukset voin säilyttää ne eivät odota! Muu ei ole tärkeää, vai onko?
Mutta mihin aika menee? Juuri oli joulu. Ihan äsken tulimme reissusta ja oli lokakuu. Kuinka aika voi mennä näin siivillä? Miten saisin nautittua kaikista hetkistä täysillä ja elettyä juuri tätäpäivää? Miksi aina elän jo huomisessa ja viikon päästä. Juuri nyt on tärkeintä ja tässä minun pitäisi olla juuri nyt! Miten sen kaiken saisi iskostettua kiireen keskellä huritelevaan päähäni?
Nyt minun tarvitsee keskittyä tähän hetkeen ja ihaniin lapsiini ja perheeseeni. Ne kokemukset voin säilyttää ne eivät odota! Muu ei ole tärkeää, vai onko?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)