Nuorimmat lähti mummolaan tänään. Vanhin lomaili yksin kotona päivän, kun olimme töissä. Koira seuranaan päivä oli mennyt nopeasti eikä siksi valittamista, oli ulkoillutkin useamman kerran. Olimme sopineet että lähdemme töiden jälkeen kaupungille katselemaan tupaantuliaislahjaa ystäväperheellemme.
Kiersimme joitakin vaate kauppoja ensin ja sitten Tiimarin ja ruokakaupat ja ideoimme lahjaa. Tyttäreni oli aivan innoissaan kun sai miettiä mitä illalla syömme jälkiruokineen. Teimme ruuan yhdessä: pastaa pinaatti kermakastikkeessa valmiina pussista ja ihanaa salaattia sekä tuoretta myslileipää ja jälkiruuaksi valkosuklaa marja jäätelöä. Telkusta tuli ruotsin miljonääri äidit, mutta oli meillä silti kivaa! Ihania pikku iloja elämässä! Tyttäreni jolle harmittavan vähän jää nykyisin aikaa,nautti selkeästi ihan täysillä. Hienoa, että esi murrosikäinen jaksaa olla vielä meidän vanhusten kanssa!!
Niin ja oikeasti eineksistä saa pienellä "tuunaamisella" ihan herkkuja! Kokeilkaan vaan!!!! :)
maanantai 28. helmikuuta 2011
sunnuntai 27. helmikuuta 2011
Tauti porskuttaa...
Niin samalta kuulostaa kuin aikaisemmatkin postaukset, tauti senkun porskuttaa. Tyttäret ilmeisesti jo hiukan paremmassa kunnossa - kahden viikon sairastelun jälkeen. Itse sain kuumeen uudestaan viikon tauon jälkeen. Olo on aivan hirveä. Kaikkia niveliä särkee. Ei voi nukkua kuin selällään, koska lonkat ja olkapäät on niin kipeät.
Ulkona aurinko paistaa ja pakkasta on vain muutama aste. Aivan mahtava ulkoilukeli. Onneksi lapsilla on isä joka otti heidät ja luistimet ja suuntasivat luistelemaan. Aivan ihana ilma tehdä niin! Ihanaa kun on terve aikuinen hoitamassa lapsia!
Ensi viikko onkin täällä hiihtolomaa. Alkuviikon mummo hoitaa lapsia. Loppu viikolle pitäis miettiä tekemistä. Pohdin HopLoppia, Peukkulaa, elokuvia ja arjen askareita. Minä tahtoisin viedä lapsia vaikka mihin, mutta luulen että he olisivat onnellisia minun seurasta. Leivottaisis, askarreltaisi, ulkoiltaisi... Katsotaan mitä keksin.
Ulkona aurinko paistaa ja pakkasta on vain muutama aste. Aivan mahtava ulkoilukeli. Onneksi lapsilla on isä joka otti heidät ja luistimet ja suuntasivat luistelemaan. Aivan ihana ilma tehdä niin! Ihanaa kun on terve aikuinen hoitamassa lapsia!
Ensi viikko onkin täällä hiihtolomaa. Alkuviikon mummo hoitaa lapsia. Loppu viikolle pitäis miettiä tekemistä. Pohdin HopLoppia, Peukkulaa, elokuvia ja arjen askareita. Minä tahtoisin viedä lapsia vaikka mihin, mutta luulen että he olisivat onnellisia minun seurasta. Leivottaisis, askarreltaisi, ulkoiltaisi... Katsotaan mitä keksin.
maanantai 21. helmikuuta 2011
Rauha talossa
Sairastamme koko tyttö kööri meidän perheessä. Yhdellä kuumetta, kaksi yskii ja yksi valittaa heikkoa oloa ja hiukan kuumeinen. Voitte arvata kuinka mukavaa tää on! Itse olen totaalisen kylästynyt tautiin, olen tosi huono sairastaja. Ahdistaa sisällä olo. Oma ulkomuoto näyttää tosi tylsältä peilistä. Koitan järjestellä menoja sähköpostilla että olisin edes hiukan ulkomaailman kanssa tekemisissä. Olo on niin huono ettei kahvikaan maistu... Koira vaeltelee huoneesta toiseen ja ihmettelee mikä on homman nimi....
Mulla olisi intoa tehdä opintotehtäviä, mutta tarvisin pari juttua kirjastosta ja paperille printattuna. Voisin joogata tai jumpata, mutta lievä kuume ei taida olla hyvä yhdistelmä jumpan kanssa... Kyllä ottaa päähän tää sisällä kärvistely!
Onneksi lapset nukahtivat kaikki - loppui se äiti! Äiti! -kuoro. Kohta toki heräävät ja kiva olisi keksiä jotakin hyvää heille piristykseksi, ehkä pannari?
Toinen pohdinnan aihe on tämä perheiden sairaidenlasten hoidon jakaminen? Kuinka monessa perheessä se on automaattisesti äiti, joka jää kotiin? Onko joillakin toisinpäin? Voiko asiatsa keskutella vai miten päätetään?
Meillä aina punnitaan menojen tärkeydet. Mieheni joustaa hyvin ja usein puolitamme päivän ja jaamme sen mukaan miten on menoja kummallakin. Usein mietin mikä on tärkeä meno ja mikä ei? Voiko jokin olla tärkeämpää kuin lasten hoitaminen? Olenko itsekäs kun ajattelen että työssä tulee olla, eikä kotona...Toki olen ja siitä syyllisyyttä kärsin!!! Kärsiikö kukaan muu?
Mulla olisi intoa tehdä opintotehtäviä, mutta tarvisin pari juttua kirjastosta ja paperille printattuna. Voisin joogata tai jumpata, mutta lievä kuume ei taida olla hyvä yhdistelmä jumpan kanssa... Kyllä ottaa päähän tää sisällä kärvistely!
Onneksi lapset nukahtivat kaikki - loppui se äiti! Äiti! -kuoro. Kohta toki heräävät ja kiva olisi keksiä jotakin hyvää heille piristykseksi, ehkä pannari?
Toinen pohdinnan aihe on tämä perheiden sairaidenlasten hoidon jakaminen? Kuinka monessa perheessä se on automaattisesti äiti, joka jää kotiin? Onko joillakin toisinpäin? Voiko asiatsa keskutella vai miten päätetään?
Meillä aina punnitaan menojen tärkeydet. Mieheni joustaa hyvin ja usein puolitamme päivän ja jaamme sen mukaan miten on menoja kummallakin. Usein mietin mikä on tärkeä meno ja mikä ei? Voiko jokin olla tärkeämpää kuin lasten hoitaminen? Olenko itsekäs kun ajattelen että työssä tulee olla, eikä kotona...Toki olen ja siitä syyllisyyttä kärsin!!! Kärsiikö kukaan muu?
Ruokaa leivinuunissa
Nyt kun pakksaset paukkuu lämmitämme joka päivä takkaleivinuuniamme, on ruuan laittaminen leivinuunissa helppoa. Toki valmisteluun pitää hiukan enemmän satsata kun aikaa hauduttamiseen menee enemmän kuin keittelemiseen, mutta ikaa säästyy kun ei tarvitse vahtia niin paljon.
Tein tänään possua ja kasviksia uunissa.
POSSUA JA KASVIKSIA UUNISSA
700g possun ulkofilettä
pari sipulia
6-7 perunaa
5 porkkanaa
1/2 tl inkivääriä jauhettuna ja kuivattuna
1/2 tl paprikachilijauhetta
1-2 laakerinlehteä
6-8 kpl kokonaisia maustepippureita
soijakastiketta
riista kanttarelli fondia
Pilkoin possun ulkofilettö pieniksi kuutioiksi ja laitoin laakeaan uunivuokaan. Pilkoin myös sipulit aika isoiksi kuutioiksi,perunat ja porkkanat myös kuorin ja kuutioin. Laitoin kaikki kuutiot uunivuokaan, lorautin päälle kanttarelli riista fondia, soijakastiketta, pari laakerinlehteä, 6-8 maustepippuria, jauhettua inkivääriä ehkä noin 1/2 tl, saman verran vähän tulista paprikachilijauhetta. Pari desiä vettä ja uuniin. Annetaan hautua niin kauan, että kasvikset ovat pehmeitä (ainakin pari tuntia) ja nautiskellaan vaikka punajuurisalaatin kera. Jos teet sähköuunissa joku 150-175 astetta on hyvä).
Tein tänään possua ja kasviksia uunissa.
POSSUA JA KASVIKSIA UUNISSA
700g possun ulkofilettä
pari sipulia
6-7 perunaa
5 porkkanaa
1/2 tl inkivääriä jauhettuna ja kuivattuna
1/2 tl paprikachilijauhetta
1-2 laakerinlehteä
6-8 kpl kokonaisia maustepippureita
soijakastiketta
riista kanttarelli fondia
Pilkoin possun ulkofilettö pieniksi kuutioiksi ja laitoin laakeaan uunivuokaan. Pilkoin myös sipulit aika isoiksi kuutioiksi,perunat ja porkkanat myös kuorin ja kuutioin. Laitoin kaikki kuutiot uunivuokaan, lorautin päälle kanttarelli riista fondia, soijakastiketta, pari laakerinlehteä, 6-8 maustepippuria, jauhettua inkivääriä ehkä noin 1/2 tl, saman verran vähän tulista paprikachilijauhetta. Pari desiä vettä ja uuniin. Annetaan hautua niin kauan, että kasvikset ovat pehmeitä (ainakin pari tuntia) ja nautiskellaan vaikka punajuurisalaatin kera. Jos teet sähköuunissa joku 150-175 astetta on hyvä).
lauantai 19. helmikuuta 2011
vauvoja ja kissan pentuja
Äsken tyttärini kiljui, että hän on Arkadianmäen Ulla ja saa kymmenen kissanpentua. Hän kysyi että tuleeko ne Pimpistä? Vastasin tietysti että tulee juu, juu, kun nuhaisena nojatuolissa istun. Sitten näin kuinka hän käveli ohitseni pitkikset täynnä muhkuroita. Kysyin mitä hänellä on housuissaan ja vastaus oli että niitä kissanpentuja!
Nyt hän pohtii vieressäni voiko istua, kun on housut täynnä kissanpentuja (pehmoleluja!). Pystyi istumaan, mutta totesi että olisi kiva jos syntyisivät. Rankkaa tuo odotus aika oli sitten kissa tai ihminen!!!
Nyt hän pohtii vieressäni voiko istua, kun on housut täynnä kissanpentuja (pehmoleluja!). Pystyi istumaan, mutta totesi että olisi kiva jos syntyisivät. Rankkaa tuo odotus aika oli sitten kissa tai ihminen!!!
perjantai 18. helmikuuta 2011
Tauti ei hellitä...
Edelleen itse sairastan samoin vanhin tyttäreni. Koska vanhimmainen on ylittänyt jo maagisen 10-vuoden rajapyykin on hänen pärjättvä kotona yksinään. Hän kysyikin syksyllä minulta: "kuka on keksinyt että 10-vuotias pärjää yksinään kipeenä?" En osannut vastata kysymykseen. Totta on, että kymmenen täyttänyt ei ole vielä niin kypsä, että yksin pärjäisi. Nytkin eilen ei osannut ottaa mitään suuhunsa ja tänään oli syönyt mandariinin. No sillä tietysti pärjää pitkälle!!!
Itse olen niiskuttanut pari päivää ja olo on tosi huono. Pomon kommentti ole "tee jotakin tolle flunssalle" teki mieli sanoa et saat tän! No joo kai on viikonloppu otettava rennosti ja sairastettava, jotta paranee... Ensi viikolla olisi tulossa vieraitakin, joita oikeasti tahdon nähdä, parannuttava siis on!
Itse olen niiskuttanut pari päivää ja olo on tosi huono. Pomon kommentti ole "tee jotakin tolle flunssalle" teki mieli sanoa et saat tän! No joo kai on viikonloppu otettava rennosti ja sairastettava, jotta paranee... Ensi viikolla olisi tulossa vieraitakin, joita oikeasti tahdon nähdä, parannuttava siis on!
keskiviikko 16. helmikuuta 2011
Niisk!
Perheeseemme on esettunut kunnon flunssa. Ensin sairastui nuorimmainen ja eilen keskimmäinen. Arjen pyörityksen lisäksi kammppailemme vanhempina työn ja lasten hoidon kanssa. Kumpi jää kotiin? Kummalla on tärkeämpää tekemistä töissä? Miten rytmitämme menemisemme jne.
Kaikki muuten ihan ok ja tämä on tavallista arkea, mutta niiskutan itsekin. Lihaksia pakottaa ja olo on vetämätön. Niin, olen lähdössä koulutukseen Tampereelle eikä olo ole yhtään sellainen, että kiinnostaisi lähteä...tahtoisin kaivautua sänkyyn peiton alle ja jäädä sinne! Tässä nyt lääkitsen itseäni, että kykenen kähtemään junaan. Olen sen verran veto pois, että en jaksa edes raahustaa bussilla joka on n. 40 min ennen junani lähtöä keskustassa. Tilasin taksin ja kärsin siitä seuraukset....
Mieheni jää lasten kanssa kotiin sairastamaan. Huominen katsotaan sitten illalla. Tytöt voisi mennä mummolaan, mutta kipeinä heitä ei sinne voi laittaa. Huomenna ja perjantaina olisi minulla koulutusta myös, katsotaan jaksanko mennä tai pääsenkö. Lasten terveys kuitenkin on tärkeintä!
Kaikki muuten ihan ok ja tämä on tavallista arkea, mutta niiskutan itsekin. Lihaksia pakottaa ja olo on vetämätön. Niin, olen lähdössä koulutukseen Tampereelle eikä olo ole yhtään sellainen, että kiinnostaisi lähteä...tahtoisin kaivautua sänkyyn peiton alle ja jäädä sinne! Tässä nyt lääkitsen itseäni, että kykenen kähtemään junaan. Olen sen verran veto pois, että en jaksa edes raahustaa bussilla joka on n. 40 min ennen junani lähtöä keskustassa. Tilasin taksin ja kärsin siitä seuraukset....
Mieheni jää lasten kanssa kotiin sairastamaan. Huominen katsotaan sitten illalla. Tytöt voisi mennä mummolaan, mutta kipeinä heitä ei sinne voi laittaa. Huomenna ja perjantaina olisi minulla koulutusta myös, katsotaan jaksanko mennä tai pääsenkö. Lasten terveys kuitenkin on tärkeintä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)