Olen jokusen kerran käynyt aamulla spinningissä ja voi millaisen olon siitä saa! Ohjaaja on aivan loistava - kannustaa ja hymyilee. Jo tuosta asenteesta tulee hyvälle mielelle ja mieli kantaa pitkälle päivään! Kiitos Linda!
Hikoilemalla aamulla ihan kunnolla ja purkamalla patoutumiset pyörään ja sen vastusruuviin tulee päivästä paljon parempi. Endorfiinitaso nousee aamusta ja hyvä olo auttaa jaksamaan hyvin ja illalla uni tulee niin helposti! Toki aamu herääminen on joskus tuskaa, mutta itselle se on aika tavallista.
Kun menen salille aamulla ja sieltä tavallisesti suoraan töihin on aamu kiinni vain minusta, mikä tekee siitä vielä enemmän luksusta! Tänään palasin poikkeuksellisesti kotiin ja kuuntelin lasten hankalan aamun... aika hyvin saivat oloani heikommaksi, mutta nyt uurastan töiden parissa kotona ahkerasti niin sitten nukunkin taas paremmin!
Iloista sadepäivää kaikille! Odotetaan auringonpaistetta ja jaksetaan iloisena siihen asti!
tiistai 17. toukokuuta 2011
sunnuntai 15. toukokuuta 2011
työhön opettelua
Tahdon opettaa lapseni tekemään työtä niin koulussa kuin arkenakin. Vanhimmainen tyttäreni on 11 ja hän auttelee kotona jo ihan paljon ja vaadinkin sitä. Astianpesukoneen tyhjennys kuuluu jokapäiväisiin tehtäviin ja muita töitä joinakin päivinä saa myös tehtäväkseen. Tähän minutkin kasvatettiin, kun olin pieni.
Tänään olimme sisareni luona istuttamassa kuusentaimia. Tytäreni kanssa istutimme 500 tainta tänään.Olen tosi ylpeä tytöstä joka rämpi pusikossa ja raahasi taimipussiaan. Lopuksi vaihdoimme osia ja hän putkella iski taimia maahan. Hienosti jaksoi koko urakan!
Lupasin ja samoin sisareni lupas,i jotain kivaa sitten lomareissulla tuosta uurastuksesta. Ihanaa nähdä että tytär ymmärtää työn merkityksen! Osaa myös nauttia olosta jonka saa kun on saanut työntehtyä ja näkee oman käden jäljen. Bonuksena oli kahdenkeskistä aikaa minun kanssa. Kävimme läpi biologian koealuetta jne. Ihana päivä! Niin pienemmät sisaret viihdyttivät mummoa tuon ajan.
Tänään olimme sisareni luona istuttamassa kuusentaimia. Tytäreni kanssa istutimme 500 tainta tänään.Olen tosi ylpeä tytöstä joka rämpi pusikossa ja raahasi taimipussiaan. Lopuksi vaihdoimme osia ja hän putkella iski taimia maahan. Hienosti jaksoi koko urakan!
Lupasin ja samoin sisareni lupas,i jotain kivaa sitten lomareissulla tuosta uurastuksesta. Ihanaa nähdä että tytär ymmärtää työn merkityksen! Osaa myös nauttia olosta jonka saa kun on saanut työntehtyä ja näkee oman käden jäljen. Bonuksena oli kahdenkeskistä aikaa minun kanssa. Kävimme läpi biologian koealuetta jne. Ihana päivä! Niin pienemmät sisaret viihdyttivät mummoa tuon ajan.
lauantai 14. toukokuuta 2011
Epäonnen aamu
Onnellisena nukuin hiukan pidempään kuin muu perhe - ihanaa! Minut kuitenkin herätettiin siihen tietoon, että kahvinkeittimemme oli syttynyt palamaan. Juuri viikolla oli tiedotusvälineissä kodinkoneiden palamisesta juttua. Niistä syntyy vaarallisia savukaasuja jo 2 min päästä syttymisestä! Onneksi mieheni oli ollut valppaana ja huomannut savunmuodotumisen ennen kuin liekit olisi piiskanneet kaapistoja. Kahvinkeitin siis poistettiin ulos käryämään ja suuremmilta vahingoilta vältyttii. Toisaalta harmittaa, olin saanut keittimen lahjaksi kun olin kaaso ja sillä sai tehtyä myös erikoiskahveja. Takuu toki jo ummessa.
Kun nousin tämän järkyttävän tiedon kuultuani ja aloin lukemaan lehteä ja syömään aamupalaa rauhallisin mielin tietysti! Ei mennyt kauaan kun keskimmäinen tytäs alkoi huutamaan kovasti. Hän kerää kuulapyssyjen muovikuulia mielellään ja oli leikkinyt sillä. Leikin seurauksena kuula päätyi nenään... En edes kysynyt miten se leikissä voi päätyä nenään! No mietin hetken ja rauhoittelin tyttären, että itku loppui. Ajattelin et olisin niin mieleläni tehnyt jotain muuta kuin lähtenyt sairaalaan! Pyysin tytärtä niistämään ja niinhän kuula oli toisella niistämikerralla paperissa. Loistavaa tästäkin selvittiin siis!
Ei kahta ilman kolmatta, kuuluu sanonta.. eli nyt odottelen mitä seuraavaksi tapahtuu.. Toivotaan et perjantai 13. päivän onnettomuudet tuli meille vain vähän myöhässä eli lauantai aamuna, eikä enää ole mitään odotettavissa!!!
Kun nousin tämän järkyttävän tiedon kuultuani ja aloin lukemaan lehteä ja syömään aamupalaa rauhallisin mielin tietysti! Ei mennyt kauaan kun keskimmäinen tytäs alkoi huutamaan kovasti. Hän kerää kuulapyssyjen muovikuulia mielellään ja oli leikkinyt sillä. Leikin seurauksena kuula päätyi nenään... En edes kysynyt miten se leikissä voi päätyä nenään! No mietin hetken ja rauhoittelin tyttären, että itku loppui. Ajattelin et olisin niin mieleläni tehnyt jotain muuta kuin lähtenyt sairaalaan! Pyysin tytärtä niistämään ja niinhän kuula oli toisella niistämikerralla paperissa. Loistavaa tästäkin selvittiin siis!
Ei kahta ilman kolmatta, kuuluu sanonta.. eli nyt odottelen mitä seuraavaksi tapahtuu.. Toivotaan et perjantai 13. päivän onnettomuudet tuli meille vain vähän myöhässä eli lauantai aamuna, eikä enää ole mitään odotettavissa!!!
perjantai 13. toukokuuta 2011
Viikonloppu!
Ihanaa raskaan viikon jälkeen laskeutua viikkikseen. Ohjelmassa tyttöjen kanssa oloa. Ostimme makkaraa ja meinaamme paistaa ne joko grillissä tai kiukaalla, riippuu kelistä. Huomenna odotamme serkkuja kylään ja suunnittelemaan kesän ekaa reissua. Haaveilen siis että olisi useampikin reissu tiedossa...katsotaan!
Sunnuntaille olisi Mats Show tai taimien istutusta, katsotaan kumpaa jaksaisi. Meinasimme myös leikkimökkiä sisustaa ja vaan olla. Ihanaa!
Ihanaa olisi käydä myös kierrättämössä (http://jklsecondhand.blogspot.com/p/mika-on-kierrattamo.html)...katsotaan miten yksin lapsien kanssa onnistuu...
Nyt olen kuitenkin väsynyt ja kaipaan pitkiä yöunia - katsotaan kuinka saan nukkua!
Sunnuntaille olisi Mats Show tai taimien istutusta, katsotaan kumpaa jaksaisi. Meinasimme myös leikkimökkiä sisustaa ja vaan olla. Ihanaa!
Ihanaa olisi käydä myös kierrättämössä (http://jklsecondhand.blogspot.com/p/mika-on-kierrattamo.html)...katsotaan miten yksin lapsien kanssa onnistuu...
Nyt olen kuitenkin väsynyt ja kaipaan pitkiä yöunia - katsotaan kuinka saan nukkua!
torstai 12. toukokuuta 2011
Positiivisuus
Nyt olen kaksi päivää koittanut jatkaa positiivisella asenteella. Voin tunnustaa että tänään ei enää iltapäivällä ole positiivinen olotila. Johtuuko se sitten siitä että ulkona sataa vettä vai kaikesta muusta - tiedä häntä...
Miten saan itseni tsempattua jatkamaan positiivisella asenteella? Tähän tarvisi nyt voimia ja ideoita.....
Lapset ovat voimavara ja meillä haasteellinen tytär on alkanut käyttää kiukkuenergiaansa kaikkeen muuhun kuin kiukkuun! IHANAA! On jopa löytänyt itsestään huumorintajun ja ilon, aivan ihanaa katsottavaa ja koettavaa!
Vaikka koti on ihana on minulle työ tosi tärkeä ja mietin aika usein onko se liian tärkeä. Voisinko tehdä työkseni jotakin mikä antaisi minun hyville ominaisuuksille oikeutta ja voisin oikeasti antaa itseni likoon. Katsellaan löydänkö sellaista työtä koskaan...
Tänään päivän energiat sain kuntosalilta kun kävin ennen työpäivää treenaamassa ja olo olikin pitkälle iltapäivään aivan loistava!
Miten saan itseni tsempattua jatkamaan positiivisella asenteella? Tähän tarvisi nyt voimia ja ideoita.....
Lapset ovat voimavara ja meillä haasteellinen tytär on alkanut käyttää kiukkuenergiaansa kaikkeen muuhun kuin kiukkuun! IHANAA! On jopa löytänyt itsestään huumorintajun ja ilon, aivan ihanaa katsottavaa ja koettavaa!
Vaikka koti on ihana on minulle työ tosi tärkeä ja mietin aika usein onko se liian tärkeä. Voisinko tehdä työkseni jotakin mikä antaisi minun hyville ominaisuuksille oikeutta ja voisin oikeasti antaa itseni likoon. Katsellaan löydänkö sellaista työtä koskaan...
Tänään päivän energiat sain kuntosalilta kun kävin ennen työpäivää treenaamassa ja olo olikin pitkälle iltapäivään aivan loistava!
keskiviikko 11. toukokuuta 2011
Parempaa oloa metsästämässä!
Ennen tuplien syntymää kuntoilin tosissani ja olin huippukunnossa. Raskaus oli kuitenkin minulle niin kova ponnistus että kaikki ylimääräinen liikunt ajäi kuin seinään, koska ruok aei vaan pysynyt sisällä ja energiaa ei siten ollut mihinkään ylimääräiseen.
Muistan kuinka energinen olin ja jaksoin kaikenlaista. Tätä oloa olne kaivannut ja halunnut. Liityin noin kuukausi sitten kuntosaliin ja nyt olen koittanut käydä liikkumassa noin joka toinen päivä vähintään 3krt viikossa.
Kunnon hikisen treenin jälkeen olo on aivan mahtava. Mitä rankempaa sitä ihanampi olo! Oikeasti ihan odotan sitä kun pääsen huhkimaan! Ihaninta on aamuisen noin puoli seitsemän mennä salille ja hankkia hiki ja hyvä olo. Käydä suihkussa ja meikata rauhassa ja laittaa hiukset jne ja lähteä rauhassa töihin. Työpäivä ei voisi paremmin alkaa!
Aamulla taas suuntaan salille ja hankin ihanan olon! Iloisena siis huominenkin päivä ja päätös pitää!
Muistan kuinka energinen olin ja jaksoin kaikenlaista. Tätä oloa olne kaivannut ja halunnut. Liityin noin kuukausi sitten kuntosaliin ja nyt olen koittanut käydä liikkumassa noin joka toinen päivä vähintään 3krt viikossa.
Kunnon hikisen treenin jälkeen olo on aivan mahtava. Mitä rankempaa sitä ihanampi olo! Oikeasti ihan odotan sitä kun pääsen huhkimaan! Ihaninta on aamuisen noin puoli seitsemän mennä salille ja hankkia hiki ja hyvä olo. Käydä suihkussa ja meikata rauhassa ja laittaa hiukset jne ja lähteä rauhassa töihin. Työpäivä ei voisi paremmin alkaa!
Aamulla taas suuntaan salille ja hankin ihanan olon! Iloisena siis huominenkin päivä ja päätös pitää!
tiistai 10. toukokuuta 2011
Unelmista haaveilua vai kun mikään ei riitä?
Kun olin nuorempi haaveilin aviomiehestä, kodista ja lapsista. Unelmissani teimme kaikenlaisia asioita. Odotin, että pääsen toteuttamaan haaveet ja elämään unelmat todeksi. Näin on jokseenkin käynyt, minulla on aviomies, koti ja kolme ihanaa lasta! Miksi en vaan muista mistä tekemisistä haaveilin? Tai elämämme arki ei vastaa niitä unelmia joita minulla oli.
Nyt kun olen saavuttanut paljon unelmistani, olen koulutukseltani luokanopettaja, niin kuin kauan haaveilin ja unelmoin. Olen vakityössä ja harrastuksia on myös. Elämän pitäisi olla aivan loistavaa ja silti tuntuu, että kaikki ei ole hyvin. En tiedä unelmoinko enää, uskallanko? Unelmoiminen tuo arkeen jotenkin hohdokkuutta ja antaa voimaa. On mitä odottaa! Unelmien täyttyminen ei kuitenkaan aina olekkaan niin hohdokasta ja hienoa kuin unelmissa on ajatellut. Arki raiskaa ihanat pilvilinnat ja tekee niistä harmaita hirsimörskiä. Miksi näin? Eikö arki voisi olla hohdokasta ja yhtä hienoa kuin unelmissa? Vai totunko tähänkin ja mikä sitten on hienoa? Olenko ihminen jolle mikään ei riitä?
Kuvitelin nuorena että aikuisena on sitten seesteinen ja tietää mitä tahtoo. Milloin kasvan aikuiseksi sitten? En koe olevani seesteinen. Tahdon välillä tuota ja välillä tätä. Tämän vuoksi en koe ehkä saavani asioita joita tahdon. Onko väärin tahtoa vaikka mitä? Mihin pitäisi vetää raja? Olenko yhteiskuntaan epäsopiva, jos en saa nautintoa työstäni ja ole tyytyväinen saamaani palkkaan? Entäs jos en edes arvosta palkkaa? Pitäisikö nuoren olla kiinnostunut rahasta ja ympärilleen keräämästä mammonasta? Onko väärin tahtoa mukavaa oloa? Hyviä kavereita? Ilon kyyneleitä? Stressin, hermopaineen ja äksyilyn sijaan? Onko väärin tahtoa käyttää resurssejaan kaikin tavoin ja nauttia elämästä?
Nyt kun koitan miettiä miksi en kauheasti enää haaveile, ymmärrän! En tee asioita joissa kokisin nauttivani, en uskalla revittää ja nauttia. Koitan elää yhteiskunnan normien mukaan ja tehdä kaikki bliisusti. Haaveet ei tule uniin ja unelmiin, koska tukahdutan ne tällä tasapaksulla elämällä. Koska uskallan irrottaa otteen ja pudota uuteen mahdollisuuteen? Uskallan tarttua elämään ahnaasti ja rajoja koetellen?
Nyt päätän että huomenna on uusi päivä! Nautis ihanista lapsistani, perheestäni ja kodista! Teen työni niin kuin parhaaksi näen. Nautin asioista joista tykkään ja satsaan niihin. Päätän nauttia elämästä tämä on vain minun ainokaiseni! Teen asioita jotka saa minut hymyilemään ja jos joku koittaa minua loukata en huomioi häntä vaan sitä kuinka upea olen! Katsotaan palaako unelmointi ja haaveilu osaksi elämääni!
Sitten voisin kyllä vielä toivoa että olisin paremman näköinen, fiksu ja hiukan hoikempi.... Eli minulle ei mikään riitä ;)
Nyt kun olen saavuttanut paljon unelmistani, olen koulutukseltani luokanopettaja, niin kuin kauan haaveilin ja unelmoin. Olen vakityössä ja harrastuksia on myös. Elämän pitäisi olla aivan loistavaa ja silti tuntuu, että kaikki ei ole hyvin. En tiedä unelmoinko enää, uskallanko? Unelmoiminen tuo arkeen jotenkin hohdokkuutta ja antaa voimaa. On mitä odottaa! Unelmien täyttyminen ei kuitenkaan aina olekkaan niin hohdokasta ja hienoa kuin unelmissa on ajatellut. Arki raiskaa ihanat pilvilinnat ja tekee niistä harmaita hirsimörskiä. Miksi näin? Eikö arki voisi olla hohdokasta ja yhtä hienoa kuin unelmissa? Vai totunko tähänkin ja mikä sitten on hienoa? Olenko ihminen jolle mikään ei riitä?
Kuvitelin nuorena että aikuisena on sitten seesteinen ja tietää mitä tahtoo. Milloin kasvan aikuiseksi sitten? En koe olevani seesteinen. Tahdon välillä tuota ja välillä tätä. Tämän vuoksi en koe ehkä saavani asioita joita tahdon. Onko väärin tahtoa vaikka mitä? Mihin pitäisi vetää raja? Olenko yhteiskuntaan epäsopiva, jos en saa nautintoa työstäni ja ole tyytyväinen saamaani palkkaan? Entäs jos en edes arvosta palkkaa? Pitäisikö nuoren olla kiinnostunut rahasta ja ympärilleen keräämästä mammonasta? Onko väärin tahtoa mukavaa oloa? Hyviä kavereita? Ilon kyyneleitä? Stressin, hermopaineen ja äksyilyn sijaan? Onko väärin tahtoa käyttää resurssejaan kaikin tavoin ja nauttia elämästä?
Nyt kun koitan miettiä miksi en kauheasti enää haaveile, ymmärrän! En tee asioita joissa kokisin nauttivani, en uskalla revittää ja nauttia. Koitan elää yhteiskunnan normien mukaan ja tehdä kaikki bliisusti. Haaveet ei tule uniin ja unelmiin, koska tukahdutan ne tällä tasapaksulla elämällä. Koska uskallan irrottaa otteen ja pudota uuteen mahdollisuuteen? Uskallan tarttua elämään ahnaasti ja rajoja koetellen?
Nyt päätän että huomenna on uusi päivä! Nautis ihanista lapsistani, perheestäni ja kodista! Teen työni niin kuin parhaaksi näen. Nautin asioista joista tykkään ja satsaan niihin. Päätän nauttia elämästä tämä on vain minun ainokaiseni! Teen asioita jotka saa minut hymyilemään ja jos joku koittaa minua loukata en huomioi häntä vaan sitä kuinka upea olen! Katsotaan palaako unelmointi ja haaveilu osaksi elämääni!
Sitten voisin kyllä vielä toivoa että olisin paremman näköinen, fiksu ja hiukan hoikempi.... Eli minulle ei mikään riitä ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)