Onnellinen juuri NYT

Olen lukenut Anu Harkin syöpäleikkauksesta ja paranemisesta, kyyneleet silmissä. Viimeisin päivitys täällä. Monta vuotta sitten, ehkä noin 10 vuotta sitten, minulla oli useampi rintatulehdus ja lääkäri jotenkin säikähti tilannetta, olin silloin alle 30v. Lääkäri kyseli sukuni syövistä ja laittoi minut mammografiaan sekä näytteisin. Jouduin odottamaan tutkimusta viikonlopun ja se oli elämäni pisin viikonloppu. Mietin miten minun käy? Miten lapseni selviää, jos kuolen? Viikonloppu meni sumussa vain pohtien ja pohtien. Sain onneksi perheeltä vapautta olla itseni kanssa ja miettiä. Jotenkin Anun kirjoitus toi muistot mieleen. Minulla ei mitään ollut ja lääkäri oli puhunut ehkä jotenkin ohi suunsa ja säikäytti minut tai olin ymmärtänyt väärin, mutta kyllä tuo laittoi elämää järjestykseen.
Nyt kun luin Anu Harkin selviämisestä tajusin kuinka hyvin asiani ovat. Minulla on kolme ihanaa tytärtä ja hyvä elämä. Harvoin uskallan sanoa niin, koska heti pelkään että kaikki romahtaa. Toisaalta en siten koskaan oikeasti nauti elämästä ja siitä mitä minulla on. Lapset kasvaa ja kohta minulla ei ole enää pieniä ihania tyttöjä vaan isoja tyttöjä. Miksi en olisi Onnellinen, isolla O:lla siitä mitä minulla nyt juuri on? Ihanat lapset ja rakkautta ympärillä!! Elämä on siis aika ihanaa!

Lomalla sairaalass E ja M - rannalla olisi kivempaa!!!

A:n hurmuru hymy :)

Karhuperheeni isoin ja pienimmät

Terve!

Vauhtia

Hampaita...

Ricotta-pinaatti tortellinit

Tehtiin tänään ekan kerran tortellinineja. Itse ture pastan teimme tällä reseptillä: http://www.myllynparas.fi/suomi/reseptit/paaruoat/pasta-_ja_makaroniruoat/muut_pasta-_ja_makaroniruoat/kotitekoinen_pasta/ samaa ollaan kokeiltu useita kertoja ja on aika helppoa ja kivaa ja hyvää. Aikaisemmasta tagliatelle kokeilusta voi luea täältä. Muuten siis teimme samoin, vain "kaulimisessa" jätimme tuon hiukan paksummaksi kuin normaalisti.

Täytteeksi teimme Ricotta- pinaatti seosta. Lisäsin Ricotta purkilliseen valmiiksi keitettyä ja silputtua pinaattia noin 0,5 dl ja sekoittelin sen massaksi. Maustoin suolalla ja pippurilla oman maun mukaan. Mun Ricotassa ei juuri ollut suolaa ja siksi kaipasi sitä, mutta kannattaa maistaa että ei tule liian suolaista.

Kaulituille levyille maalasimme raaalla kananmunalla rajat joiden sisään laitomme täytettä ja toinen levy päälle. Painelimme välit kiinni ja ne tarttuivatkin hyvin kun oli kananmunaa välissä. Sitten leikkasimme tortellinit valmiiksi. Tässä olisi varmaan voinut käyttää muottiakin, mutta meillä ei nyt semmosta ollut.

Koska pasta ei kauaa kiehu kannattaa kaikki tehdä valmiiksi ja laittaa vesi kiehumaan keittämistä varten. Kun kaikki oli valmista nakkasimme tortellinit kiehuvaan veteen ja parissa minuutissa oli valmista. Tarjosin tortellinit parmesan murun ja tomaatti-purjo kermakastikkeen kanssa. Välttämättä ei olisi tarvinut juuri mitään kastiketta. Herkkua oli!

Vaikka aikaa meni näprätessä oli ruoka tosi hyvää ja vaiva palkittiin! Kannattaa kokeilla! Me mietittiin että seuraavan kerran voisi tehdä ihan isoja tortellineja, nyt teimme aika pieniä. Suuria ei tarvitse tehdä niin montaa ja tulee siksi nopeammin. Harmi etten tajunnut ottaa yhtään kuvaa....

Uutta lumoa elämään

Blogi on uinunut, koska on ollut muuta ajateltavaa, mutta nyt päätin että tänne tallennan noiden sanaseppojeni sutkauksia ja naurua herätteleviä tempauksia, sehän kai alumperin oli blogini tarkoitus.

Olimme keskiviikkona pienen serkkumme kanssa katsomassa Mama-Africa esitystä. Esitys ei ollut mikään erikoinen kokemus, mutta tuntui sitten vaikuttaneen tyttöihin. Tostaina kun saavuin kotiin kaupasta, toi E nenäsuihkeen keittiöön. Kysyin mihin sitä oli tarvittu. Eveliina toteis että "lensimme afrikkaan niin lentokoneessa laitoimme suihketta, ettei korvat mene lukkoon." Heh, hauska idea.

Purin kauppakasseista tavaroita kaappiin, kun kuulin että A toteaa "Fantastista!" Isänsä kysyi mikä on fantastista. A katsoi olohuoneeseemme eteisestä ja totesi "tämä Afrikka!" Mielikuvitusta kun on tarpeiksi aukeaa olohuoneessa savanni tai viidakko tai kenties molemmat tarvittaessa.

Leikkihän ei siis tähän loppunut vaan koska meillä eteisessä on kaulaliinat jne levällää ja odottamassa kaappeihin pääsyä, jatkui leikki käärmeenlumoojana. A otti kitaran, jolla lakaa kaulaliinakäärmettä lumoamaan. Isänsä kysyi et voiko kitaralla lumota käärmeen, johon A vastasi hiukan hälmästi isäänsä katsoen, että "totta kai voi!". E aloitti lomoamisen djemberummulla ja onnistui silläkin.

Hetken päästä kyselivät toisiltaan onko kaulaliinakäärme jo LUMOUTUNUT?

E käärmeenlumoajana

Meillä oli niin hauskaa että nauroimme kyyneleet silmissä!!!