Kun olet juossut koko päivän töissä ja pääset päiväkodin kautta nälkäisten lasten kanssa kotiin, ei paljon naurata ettei ruoka ole valmiina. Usein näissä tilanteissa annan lapsille "välipalan" eli jotain pientä syötävää ja laitan ruuan rauhassa. Juu koen tästä huonoa omaatuntoa!
Katselin viime viikolla, kun olin sairaan, telkkarista jotakin ohjelmaa, jossa joku Martoista esitteli ihania juureksia. Ohjelmassa hän myös antoi vinkin: Jos ruoka ei ole valmiina, kun lapsilla on nälkä, voi lapset syödä alkuruokana odottaessaan "salaatin" eli pilkottuja kasviksia ja juureksia. Ihanaa! Kiitos tämä ihana ihminen, joka armahti minut.
Tänään, kun ennen neljää aloin suunnata autolle ja kotiin, soitti esikoinen, että saisiko hän tehdä ruokaa. Kerroin mitä olin ajatellut tehdä ja hän lupasi aloittaa. Kun tulimme kotiin, annoin pienille nälkäisille juurespalat ja he katselivat lastenohjelmia onnellisina rouskuttaen juurespaloja ja me saimme tehdä ihanan minestrone keiton valmiiksi. Kun lastenohjelmat loppui, söimme koko perhe rauhassa. Parasta tässä oli se ettei minulla tarvinut olla huonoa omaatuntoa siitä että lapset söi vaan jotain ennen ruokaa.... Näin se arki sujuu vähemmällä stressillä :)
Ja näin lapset syövät vihanneksia ja juureksia, jos eivät muuten oikein välitä niistä tai ne jää ruoalla syömättä.
VastaaPoista