Onnellinen lapsuus

Asuin lapsuuteni maalla. Muistoihini liittyy hyvin tiiviisti niin maatilan työt kuin eläimetkin. Kasvatukseen liittyi vastuun kantaminen toisesta oli se sitten eläin tai ihminen. Yhdessä mentiin eteenpäin ja kasvettiin. Osana elämäämme oli vastuu ja huolehtiminen. Elämän syntymisen ihme tuli esiin ja kuten isäni aina sanoi "jos eläimiä on tallissa on sen takanakin" eli myös elämän loppuminen oli läsnä. Näin lapsena kuinka eläimiä jouduttiin lopettamaan siksi etteivät enää kyenneet elämään tämän surun vastapainona olivat vastasyntyneet eläimet.
Omille lapsille en pysty tällaista tarjoamaan. Perheeseemme kuulu  kyllä kaksi koiraa, mutta vastuun niistä kannan minä. Lapset kyllä koittavat, mutta kaupunkilaiselämä on erilaista ja siten ei herää tervetta vaatia vastuuta. Haaveilenkin maalle muuttamisesta ja eläimien saamisesta perheeseemme. Tiedostan vastuun ja vaivan ja mietin jaksaisinko sitä. Olisiko vaivan väärti ja saisiko lapset mukaan urakkaan vai ovatko jo tähän kaupunkilaiselämään niin oppineita ettei paluuta muuhun ole. Nuorimmainen jo minulle kerran sanoi, kun kysyin ostetaanko maatila jolle otamme hevosia ja lampaita " joo, mut mihin se maatila mahtuu?" Hyvä kysymys, onko meillä aikaa ja tilaa sille?
Syy miksi tähän postaukseen aloin on aika surullinen. Odotan tietoa joudutaanko edesmenneen hevoseni meillä syntynyt ensimmäinen varsa, joka siis syntyi 1985 lopettamaan. Kivut ovat kovat ja tuskat. Eläinlääkäri tutkii ja itse annoin jo siunaksen lopettamiselle. Parasta mielestäni on lopettaa kärsimykset ja antaa eläimelle rauha. Minulla on olo että minun heppatyttöaika loppuu tähän. Lilli on viimeinen jäänne hevostyttöjaltani. Ihanat muistot ja kokemukset jäävät ja kaipuu niihin lapsuuden aikoihin, jolloin kesät ratsastettiin, uitiin ja oltiin huolettomia. Kumpa voisin lapsilleni tarjota jotakin samanlaista!!!

Blinejä lauantai iltana

Mun on tehny jo pidempään mieli blinejä. Tänän sitten tein taikinan ihan hartaasti alusta asti. Söimme herkut sipulisilpun, smetanan, mädin, savukalan ja sienisalaatin kanssa. Koko perhe söi ja tykkää, ihanaa!!!
Tässä Adalmiinan mallia blinien syönnistä. Itse on koonnut annoksensa.

Kulttuuri vai ikä kysymys?

Minut on kasvatettu niin että kunnioitan vanhempiani. Koitan lapsenikin kasvattaa niin. Monasti kuitenkin kohtaan tilanteita joissa nämä "vanhemmat" henkilöt käyttäytyvät niin huonosti, etten osaa enää heitä kunnioittaa. Luottamuksen ja kunnioituksen menettäminen on mielestäni samanlaista, kun sen kerran menettää ei sitä oikein saa palautettua. Mietin myös nykyiisn mitä nämä kunnioitukseni saavat henkilöt ovat? Kuinka vanhoja ovat minua vanhemmat. Olen monasti huomannut pitäväni 10-20 vuotta minua vanhempia vielä niin nuorina ettei heitä tarvitse erikseen kunnioittaa.
Tänään luin kaverini facebook vuodatuksen ja totesin että tuo tuntuu niin tutulta! Kaverini oli ollut lapsensa kanssa läheisessä Prismassa ja uhmaikäinen lapsi oli saanut raivarit. Vieras noin 50-v täti oli käynyt lapseen kiinni ja huutanut sille että ole hiljaa. Oli myös vihjannut kaverilleni ettei sellaisia lapsia saa tuoda kauppaan häiritsemään kunnon kansalaisia! Itselleni on käynyt samoin. Lasten kiukuttelua ei julkisilla paikoilla tietyn ikäiset naishenkilöt ja miehet siedä. Oma teoriani on että nämä naiset eivät aikoinaan ole omien lastensa kanssa liikkuneet ihmisten ilmoilla vaan menneet aina yksin. Kuitenkin tuollainen käytös on mielestäni todella loukkaavaa. Me nyky naiset kun käymme lastenhoidon lisäksi töissä. Koitamme näyttää töissä fiksuilta ja tehokkailta, päiväkodissa pullantuoksuisilta kodinhengettäriltä ja olla vielä miestä varten seksikkäitä. Silti suurin osa pystyy kasvattamaan tulevaisuuden yhteikuntaan ihmisiä. jotka kehittävät asioita niin että selviämme näiden suurten ikäluokkien eläkkeiden maksuista.
Olen päättänyt, että koska olen aikuinen vastaan tekemisistäni ja lasteni tekemisistä. Aion taistella kuin naarasleijona lasteni puolesta. Opetan heidät myös vastaamaan tekemisistään ja jos minun lapseeni vielä joskus käydään kiinni hänen käyttäytymisensä vuoksi, yllytän lasta puolustautumaan. Saa purra tai potkaista ahdistelijaa! Jos aikuinen ei ymmärrä lapsen vasta harjoittelevan tunteidensa hallintaa saa seurata vauhkoilijan esimerkkiä. Jos aikuinen ei osaa hallita tunteitaan, kuullessaan lapsen itkevän ei lapsenkaan tarvitse hallita tunteitaan. Ottakoon mallia aikuisesta! Odotankin innolla seuraavaa kauppareissua! :)

Talvi viikonloppu

Olemme heränneet viikonloppuun. olin eilen katsomassa naamiohuvit oopperaa äitini kanssa ja siis olen aika väsynyt. luulin saavani nukkua, mutta kaksoset herätti ja minä kyllästyin siihen että päällani hypitään joten nousin heidän kanssaan. Päässä jyskyttää ja väsyttää, mutta tässä sitä ollaan.
suunnitelmia on aika paljon. kavereille synttärilahjaa, kauppaa, hiihtoa, sauna ja illalla Putous. vanhin lähtee syntymäpäiville yöksi, se on tuon ikäisillä tapana. Aika raskasta sankarin perheelle. Huomenna meille palautuu todella väsynyt tyttö kotiin. Huomenna on pienillä myös synttärit. Itse tahdon päästä hiihtämään. Pakko päästä kuntoilemaan, selkä on niin huonossa kunnossa ja olo ihan lössö kun ei ole tehnyt mitään pitkään aikaan.
No tästä tämä aamu lähtee ja kolmen viikon päästä non seuravan kerran vapaa viikonloppu. Kaksi seuraavaa viikonloppua menee muumihiihtokoulussa...