Odotusta ja odotettua jännitystä

Olemme ensi viikolla lähdössä lomalle ja meille on, kuten moni meidät tuntevat arvaavatkin, rantautunut flunssa. Nuorimmainen nuhassa ja valittaa korvaa. Taas kerran jännitämme pääsemmekö lähtemään ollenkaan....Ottaa jo päähän tämä tilanne, vaikka onkin aina sama!
Toivon, että saamme korvat kuntoon ja koko tytön, että pääsemme lähtemään matkaan. Rentoutumaan koko perhe aurinkoon ja yhdessä oloon!
Muuten arki onkin vienyt mukanaan ja imassut koko ihmisen. Koitan taistella arjen ja työn välillä - helppoa ei ole. Työ imisi mukanaan ja lapset pitää minut pinnalla. Tytöt toisaalta nauttivat arjesta, päiväkodista ja kavereista. Kaikki sujuu siten hyvin. Työtä on minulla paljon ja asiat mietityttää edelleen. Olin jo päättänyt tykätä työstäni ja puurtaa siinä eteenpäin ja nyt huomaan että ajatus on muuttumassa. Toisaalta mietin että josko vaihtaisi kokonaan alaa - joo on mulla varmaan neljänkympin kriisi!!!
Tämä päivä menee kotona, teen koti-, hoito- ja työtyötä. Viikonloppuun valmistautuen ja muodin yöhön.... :) Niin ja tulevaisuutta pohtien....

Rakkaus?!

Keskustelimme tänään meidän perheen nuorimman lapsen ja vanhimman lapsen kanssa, siitä mitä on rakkaus. Ajatus lähti siittä että pohdimme miten rakkauden tunnistaa? Mikä on rakkautta?
Mielenkiintoinen pohdiskelu tosiaan! Itsekin mietin osoitanko rakautta lapsille liian vähän. Miten he oppivat rakkauden osoittamisen toisia kohtaan? Mitä heistä on rakkaus? Kuinka näytän esimerkkiä rakkauden osoittamisesta ja vastaanottamisesta? Huh tuli päähän liikaa ajateltavaa!!!
Niin tajusin taas, kuinka itse annan mallin lapsille rakastamisesta ja sen vastaanottamisesta ja tulkitsemisesta... Miten selitän toisten vanhempien erilaisen käytöksen  tai erilaisen rakkauden osoittamisen - eihän sitä nyt rakkaudettomuutena voi esittää!!!! Tarkkaan saa tekemisensä ja puhumisensa laittaa paikalleen.... En tahdo tuomita toisten erilaista käytöstä!

Rakastetaan ja osoitetaan se halein pusuin ja ihanin teoin ja tietysti välittämällä!!!!  <3 :=":" ja="ja" jakamiseen="jakamiseen" kasvatetan="kasvatetan" lapset="lapset" p="p" rakkauteen="rakkauteen" sen="sen">

Aika suhteellinen käsite?

Töiden aloittaminen ja arjen alkaminen koko perheellä on osoittanut kuinka lyhyitä päivät ovat. Vaikka herään kuudelta ja käytän koirat ulkoilemassa, syön ja laitan itseni valmiiksi ennen, kuin puutun pienien herättämiseen, on aamu tosi tiukka. Emme ole vielä lahden ja puolen viikon aikana ehtineet kunnolla ajoissa päiväkotiin kertaakaan. Toivossa on hyvä elää, että oikean rytmin saisimme päälle!

Vanhimmainen aloitti koulun ja uudessä yläkoulussa. Jännitys oli käsinkosketeltava niin tytöllä kuin minulla. Säälittää kuinka paljon aikaa koulu vie päivästä ja kuinka koville tytär joutuu... No rankka talvi edessä!

Nyt, kun metsät pursuu marjoja ja pitäisi säilöä talveksi kovasti ja kerätä vitamiinit talteen, tuntuu illat vieläkin lyhyemmiltä! En ymmärrä mihin minuutit ja tunnit katoaa - juuri tulin kotiin töistä kun täytyy tytöt laittaa nukkumaan. Aika ei tunnu riittävän mihinkään. Vaikka kuinka koitan en ehdi lenkkeillä, leipoa, pstä pyykkiä ja marjastaa ja keittää mehuja. Tavoitetta siis on vielä! HUH!

Siivous ahdistus

Aloitin työs siis noin neljä viikkoa sitten. Ensin olivat lapset isän kanssa kotona ja nyt ovat olleet reilun viikon päiväkodissa. Kodin siisteydestä näkyy kuinka paljon lapset ovat olleet kotona. Leikitty on urakalla ja se näkyy. Tänään koitin toisen tytön huonetta laittaa kuntoon. Barbeja meni roskiin, koska puuttui jalkoja ja käsiä. Onneksi oli tyttö nukkumassa päiväunia ettei natissut roskiin heittämisestä. Voin vaikka vannoa ettei tyttö huomaa barnien puuttumista, niin monta vielä jäi.
Oudointa oli että lelulaatikoista löytyi useampi likainen sukka ja pikkuhousuja, kun kysyin miten oli vaatteet hukkuneet lelulaatikoihin pyöriteltiin silmiään ja oltiin ihan sen näköisiä " ettei me olla niin tehty"! No nyt on toisen tytön huone suht siisti, vielä jos huomenna ehdin imuroida ja pestä lattiat olisi enää koko muu koti odottamassa siivousta. Olen vaan töiden jälkeen niin väsynyt etten jaksa kauheasti perus juttujen lisäksi muuta tehdä. Jostakin pitäisi saada jaksamista ja aikaa... Huh että ahdistaa sotku ja ajan puute!!! Te jotka meillä käytte älkää pyötykä sotkuun!

Haistan talven

Meidän perheen arki on alkanut ja nyt noin viikko ollaan päiväkotiarkea vietetty. Tytöt nauttivat kun on kavereita ja monta tätiä. Iltaisin ollaan väsyneitä ja uni maistuu. Leikitään kovasti ja iltaisin tapellaan siitä kuka saa kertoa mitäkin ensimmäisenä äidille tai isälle. Kivaa ja työntäyteistä myös elämä heillä.
Ihmeellistä minusta on että sateisen ja kylmän kesän jälkeen syksy tuli näin äkkiä. Tänä aamuna oli aika kylmä koirien kanssa lenkkeillä. Ulos, kun tulin tyttöjen kanssa, totesi nuorimmainen "äiti voin jo haistaa talven!" Siis voiko oikeasti? Kylmä oli ja haaveilivat jo lumesta sekä päivän talvikeiju-leikistä. Talvikeijuille on kiire saada luonto talvikuntoon.... Ihanaa elämää!!!!