Töiden aloittaminen ja arjen alkaminen koko perheellä on osoittanut kuinka lyhyitä päivät ovat. Vaikka herään kuudelta ja käytän koirat ulkoilemassa, syön ja laitan itseni valmiiksi ennen, kuin puutun pienien herättämiseen, on aamu tosi tiukka. Emme ole vielä lahden ja puolen viikon aikana ehtineet kunnolla ajoissa päiväkotiin kertaakaan. Toivossa on hyvä elää, että oikean rytmin saisimme päälle!
Vanhimmainen aloitti koulun ja uudessä yläkoulussa. Jännitys oli käsinkosketeltava niin tytöllä kuin minulla. Säälittää kuinka paljon aikaa koulu vie päivästä ja kuinka koville tytär joutuu... No rankka talvi edessä!
Nyt, kun metsät pursuu marjoja ja pitäisi säilöä talveksi kovasti ja kerätä vitamiinit talteen, tuntuu illat vieläkin lyhyemmiltä! En ymmärrä mihin minuutit ja tunnit katoaa - juuri tulin kotiin töistä kun täytyy tytöt laittaa nukkumaan. Aika ei tunnu riittävän mihinkään. Vaikka kuinka koitan en ehdi lenkkeillä, leipoa, pstä pyykkiä ja marjastaa ja keittää mehuja. Tavoitetta siis on vielä! HUH!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti