perjantai 4. helmikuuta 2011

Lunta tulvillaan ettei sekaan mahdu

Eilinen lumisade oli aika mieletön. Tein ruokaa ja huomasin kookosmaidon loppuneen. Tahdoin tehdä lastenkin pyynnöstä ja omasta halusta kalakeittoa, johon laitan kookosmaitoa. Otin koiran ja ajattelin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Koiralle lenkki ja kaupasta kookosmaitoa.
Aluksi lunta ei tullu kovin paljon, mutta kun pääsin läheisen lammen rannalla kulkevalle polulle lumisade yltyi. En voinut katsoa eteeni, kun lunta satoi silmiin. Pää kenossa ja varpaita tuijottaen koitin käpöttää. Lunta kertyi päälleni ja piposta sitä tippui hartioille ja niskaan. Ripsivärit valui poskille ja lunta meni joka paikkaan. Kaupassa kassa kysyi olinko kävellyt pitkästi ja ihmetteli kun kerroin että vain noin 1km lenkin.
Kävellessäni ajattelin että sellaisella kelillä voisi oikeasti laulaa "lunta tulvillaan on raikas talvisää..." Lunta oikeasti tuli niin paljon ettei sekaan meinannut mahtua! Hiutaleet olivat aika isoja ja jokseenkin märkiä eli tarttuivat kiinni vaatteisiin. Koira oli myös ihan märkä ja luminen lenkin jälkeen, Myös sitä tuntui lumen määrä ärsyttävän.

Mutta tässä vielä resepti kalakeittoon:

perunaa
keittojuurespussi
seitä
kookosmaitoa
tilliä
kasvieliemikuutio
suolaa
viherpippureita
valkopippureita
juustokuminaa
inkivääriä
kookosmaito
katkarapuja
ananasta

Kuorin ja pilkon perunat ja laitan kiehuvaan vetee. Pienen hetken päästä lisään sinne keittojuurespussin sisällön. Annan kiehua melko kypsiksi, mutta mausteita heittelen liemeen samalla. Kun perunat alkaa olemaan melekin kypsiä laitan sein paloiteltuna mukaan ja lopuksi lisäsin katkaravut ja kookosmaidon sekä paloitellut ananakset. Je ei kun syömään

2 kommenttia:

  1. Kiitos!Pitääpä kokeilla reseptiä, kun kuulostaa niin hyvälle. Ja sun tekemä ruokahan on aina hyvää!

    VastaaPoista
  2. Meillä tytöt ainakin tykkää ja Mika.

    VastaaPoista