Venetsiassa

Olemme Maijun kanssa Vox Aurean kilpailumatkalla Venetsiassa. Minä siis huoltajna ja Maiju laulamassa - matkasta voi lukea voxaurea.blogspot.fi. En päivitä kahta blogiatällä ajalla eli 26.4.-2.5.

Kivaa on!!!

Lauantain onnea

Olimme tänään kuapungilla kaksosten kanssa. Monen kaupan jälkeen päädyttiin vihdoin Keljon Prismaan. Sekavan kauppareissun jälkeen päädyimme karkkimaisteluun ja osallistuimme karkkiralliarvontaan. Olimme sitä ennen seikkailleet leluosastolla, pyöräosastolla, kasvomaalauksissa jne.
Karkkiralliarvonnassa onnetar suosi Adaa ja saimme mättää irtokarkkeja minuutin ajan pussiin. Ada avasi laatikoita ja minä mätin. Tulos 1,7 kg irtokarkkeja! Tässä kuvassa aika onnellinen tyttö ja rallin järkännyt täti!

Meidän perhe kiittää ja maiskuttaa suutaan jokunen ilta!

kiireen aiheuttamaa kipua

Töissä on tyypillinen  kevät ja kauheasti hommaa. Jo yli viikon olen popsinut särkylääkkeitä kun päätä särkee. Valo saa aikaan kivun ja tiesin että jossakin vaiheessa se menee migreeniksi, kun ei poiskaan lähtenyt. Eilen aamulla alkoi kasvoista toinen puoli puutua ja olo huononi. Kotiin olisi pitänyt jäädä nukkumaan kipua pois, mutta oli sellsiat ohjelmaa että pakko oli mennä. Puoleen päivään oli puutuminen kadonnut ja sain onneksi syötyä. Kotiin kun pääsin kipu oli tosi kova ja sohvalla kylmän kääreen avulla sitä selvittelin.
Aamulla olo oli juuri sellainen että eilen on ollu kipeänä. Lihakset jumissa olo kauhea. Väsyttää ihan kamalasti, niin kuin aina migreenin jälkeen... Vielä en tiedä onko kipu poissa vai tuleeko takasin. Aina silloin tällöin vihlasee kovasti.... Tällä mennään tää viikonloppu, toivon todella et kipu ei palaa!

Hiljentyminen arkeen

2.4.2013
Kotimme on ihan hiljainen. Meitä on kotona vain me vanhemmat ja vanhin lapsi. Kaksi nuorinta lähti lomalle meitä - niin kuin he asian ilmaisivat. Ihanaa että osasivat kaikkien keskustelujen  ja ikävän tunteiden läpikäymisen jälkeen asennoitua niin että oikeasti tämä matka tädin ja hänen miehensä ja pienen serkun kanssa todella on lomaa meistä vanhemmista ja kodista. Ihanaa erilaisuutta heille ja toki meillekin!
Tytöt lähtivät kotoa puolen päivän maissa ja minulla oli ikävä jo yhdeltä... Uutisia tuli matkalta et ikävöivät "ehkä" vähän Lamboa eli meidän toista koiraa! Soitin kun olivat jo laivassa ja hienosti oli mennyt. Söivät silloin simpukoita ja mustekalaa. Illalla ovat menossa discoon ja pallomereen, ihanaa lomailua siis!
Kotona minä pesen pyykkiä ja teen töitä. En osaa oikein mitään alkaa tekemään tai saa aikaiseksi kun mietin miten siellä reissussa menee.

Onneako?

Kun tässä pari päivää käy pohjalla ja miettii toimintaansa huomaa sitten että elämässä on ihaniakin asioita! Mulla on aivan ihanat lapset! Pienet alkaa olemaan isoja jo. Missä vaiheessa kasvoivat, kun en ole huomannut? Miten aika niin lentääkin ettei tuota koskaa tajua? Viikko sitten olimme uimahallissa ja tajusin, että osaavat ottaa vastuuta, sanottaa haluamisiaan ja mikä ihaninta sanoa kun heillä on kivaa ja nauttivat. Olen niin iloinen, että olen saanut lapseni tajuamaan että pitää elää hetkessä ja nauttia ihanista asioista! Jes olen onnistunut jossakin. Samalla tajusin, että miksi minäkin en nauttisi ihanista asioista?

Juuri nyt elämä on mukavaa ja ihania asioita tapahtuu. Aurinko paistaa ja kevät tulee rytisten! Intoa on töihin ja kaikkeen kivaan lasten kanssa. Tytöt nauttivat ja minäkin voin antaa itselle luvan nauttia. Tehdään sitä mikä juuri nyt tuntuu hyvältä ja eletään hetkessä! Loistavuutta! Tuossa kuvassa on ystäväni minulle antama kukkakimppu, ihana muisto! Näillä sanoilla ihanaa pääsiäistä! Rentouttavaa yhdessä oloa! Nauttikaa!

Harmittaa

Joinakin päivinä asiat jää harmittamaan, vaikka kuinka ajattelee ettei asia ole mitenkään ihmeellinen tai outo, niin harmitus vetää hiljaiseksi. Näinä päivinä asioita pohtii jotenkin siitä näkökulmasta että itse on huono ja kaikki on epäreilua. Pahinta on ettei ajatuksesta pääse irti. Harmitus kiertää ja kiertää, leviää kaikkiin asioihin jotka tapahtuu ja leviää joka puolelle. Sitten ottaa tämäkin päähän koko ajan enemmän.
Naisena on jotenkin astetta ärsyttävämpää kokea harmitusta. Tiedän, että kaikki miettii että onkohan "se aika kuukaudesta" ja sitten itsekin alkaa miettiä että tämä on joku hormoni häiriön aikaan saamam mielen myllerrys. No ärsytys se lisääntyy kun ei saa rauhassa ärsyyntyä vaan pitää ajatella ettei oikeasti ärsytä vaan on vaan joku hormoni hirviö.
Mulla on juuri tänään päivä, jolla ei niin väliksi olisi olla. Aamusta jo tunsin itseni väsyneeksi ja hiukan kipeäksi. Kurkku oli karhea ja olo kuumeinen. Koirien kanssa tehty aamulenkki helpotti kummasti ja päädyin lähtemään töihin. Työt sujuivat ihan kivasti paitsi, että pään jomotus kasvoi puolille päiville aika kovaksi ja päädyin ottamaan särkylääkkeen.
Olo koheni, kunnes tuttavan kävi luonani ja kertoi kuulumisiaan. Se tunne, kun tekee mieli itkeä, mutta tietää ettei se ole korrektia eikä asiaan kuuluvaa, mutta olo jää sisältä itkuiseksi. Minulla monesti tulee tällainen olo, jos näen jonkun itkevän. Oikeastaan tämä olo on pysyvämpi kuin oikeasta itkusta tuleva olo ja kurjempi, kun pahat asiat ei ole kyyneleiden mukana valuneet pois. On tavallaan padonnut itse sisälle toisen itkun kautta valuttaman pahan olon.
No tästä käynnistä alkoi jotenkin sellainen olo että maailma on epäreilu ja inhottava. Todennäköisesti särkylääkkeen aiheuttama turrutus tehosi särkyyn päässä, muuttaen sen epäreiluksi vääryydeksi. Töiden jatkaminen ja päivän päätteeksi keskustelu esimiehen kanssa, oli sitten kruunu koko ärsytykselle. Oikeastaan oli outoa huomata, että keskustelu jonka koitin kovasti uskotella olevan hyvä ja kannustava, kääntyi mielessäni kaiken myllerryksen mukana harmitukseksi. Huomasin taas pohtivani työpaikan arvoja ja sitä ovatko ne sellaiset, jotka voisin allekirjoittaa. Onko toiminta sellaista, jonka vuoksi kannattaa uhrata niin paljon, kun minäkin elämästä uhraan. Jos nyt kuolisin, olisinko onnellinen aikaansaannoksiini? Oltaisiko työpaikalla tyytyväisiä minuun? Teenkö oikeita asioita joilla on merkitystä? Nyt juuri tuntuu etten tee tai ei olla. Sekaisuus päässä saa kaiken näyttämään ihan oudolta ja vääristää kaiken. Voitte vaan arvata kuinka harmittaminen lisääntyy - tämäkö on elämän reiluus? Niin ja pahaolo lisääntyy.
Onneksi kotona on lapset ja arki! Ruokaa laittaessa vihdoin sain kyyneleet valumaan ja itkin punajuuria ja perunoita pilkkoessa pois sen pahan, joka palana kurkussa raastoi. Olo helpottui hiukan. elämä tuntuu edelleen väärältäja epäreilulta. Hoen itselle että se nyt vaan on NYT sellainen olo. Asiat helpottaa huomenna tai joskus, toivottavasti! Odotan että olo helpottuu ajan myöstä. Kerään voimia sanoa esimiehelle mitä oikeasti ajattelen, ehkä.

Tippuu, tippuu...

Kevättä kohti mennään. Ihanaa, kun aamulla aurinko herättää loisteellaan ja linnut laulullaan. Pahat fiilikset häviää koirien kanssa aamulenkille ja ihanaa on mennä töihin. Pakkasen väistyttyä iltapäivällä on ihanan lämmintä ja räystäät tippuu ja portaat jo pilkottaa lumen alta. Kohta on kesä!
Eveltä lähti lauantaina ensimmäinen hammas! Pitkien tuskaisten itkujen jälkeen. Adan hammas ja toinenkin lähti jo jokin aika sitten ja tämäkös siskoa harmitti. Toinen hammas lähtee ihan kohta myös. Tytöt kasvaa ihan kauhean kovaa, niin keväällä kaikki. Kohta ovat jo ihan isoja....
Lauantaina kävimme uimassa ja tytöt laski Aalto Alvarin liukumäestä ihan itsekseen. Osaavat jo käyttäytyäkin kuin isot tytöt. Niin se aika kuluu.