Olemme olleet koko perhe kasassa eilisestä illasta. vanhin tytär palasi silloin mummolasta serkkulomalta. on ihanaa nähdä kuinka lapsuudesta asti muotoutunut suhde serkusten välillä kestää ja lapset nauttii. Tuollaisia suhteita tarvitsee läpi elämän!
No tänään vanhin jatkaa kaverin luokse yökylään. Me pääsemme huomenna sitten myös tapaamaan hyviä perhetuttujamme ja olemaan yhdessä ihanien kavereiden kanssa, kun tyttären haemme kotiin. Voiko olla parempaa kuin tuollaiset koko perheen ystävät. Perheessä on kavereita melkein kaikilla lapsillemme ja meille vanhemmille myös molemmille ihanat ystävät. Aivan loistava päivä siis tulossa!
Nyt vapaata perjantaita suuntaamme viettämään kauppaan ja mäkkäriin, nuorimman pyynnöstä! Kivaa arjen luksusta!
perjantai 4. maaliskuuta 2011
torstai 3. maaliskuuta 2011
Työn nautinto!
Pitääkö tuntea huonoa omaatuntoa, jos nauttii töissä olosta? Itse olen oikeast mielummin töissä, kun kotiäitinä. Tiedän että joidenkin mielestä se on julmaa ja itsekeskeistä. Silti, koen että olemme kaikki onnellisempia kun asiat ovat näin. Minä toteutan itseäni töissä ja muut omissa töissään. Lapseni ovat hoidossa henkilöllä joka tykkää hoitaa lapsia.
Kyllä minust aon ihan mukavaa olla joskus lasten kanssa, mutta en tahdo sitä tehdä työkseni. Minä tahdon olla hyvä työssäni ja lasten kanssa en koe olevani hyvä! Minulla on ihanat lapset mutta silti minusta ei ole kotiäidiksi. Rakastan lapsiani ja luulen että heidän on hyvä näin!
Eilen olin lomalla lasten kanssa ja jo alkoi ahdistaa leikkipaikalla toisten äitien arvostelevat katseet. Huomauttelut että "me olemme tältä omakotialueelta" ärsyttää! Niin minäkin, mutta asun omakotitalossa, koska tarvitsemme tilaa ja se nyt tässä elämäntilanteessa sopii meille. Minulle talo ei ole elämän tai arvostuksen mittari. En myöskään voi hyväksyä sitä, että vanhemmat tukee lapsiaan heidän valitessaan kavereista. Eikö olisi parempi opetella olee kaikkien kanssa? Elämämme samassa maailmassa ja jossain vaiheessa et voi valita kavereistasi tai äitisi ei voi valita heitä sinulle. Ollaan siis yhdessä kaikki! Arvostetaan muiden mielipiteistä ja muitakin ihmisinä, vaikka olisivat outoja ja erilaisia....
Kyllä minust aon ihan mukavaa olla joskus lasten kanssa, mutta en tahdo sitä tehdä työkseni. Minä tahdon olla hyvä työssäni ja lasten kanssa en koe olevani hyvä! Minulla on ihanat lapset mutta silti minusta ei ole kotiäidiksi. Rakastan lapsiani ja luulen että heidän on hyvä näin!
Eilen olin lomalla lasten kanssa ja jo alkoi ahdistaa leikkipaikalla toisten äitien arvostelevat katseet. Huomauttelut että "me olemme tältä omakotialueelta" ärsyttää! Niin minäkin, mutta asun omakotitalossa, koska tarvitsemme tilaa ja se nyt tässä elämäntilanteessa sopii meille. Minulle talo ei ole elämän tai arvostuksen mittari. En myöskään voi hyväksyä sitä, että vanhemmat tukee lapsiaan heidän valitessaan kavereista. Eikö olisi parempi opetella olee kaikkien kanssa? Elämämme samassa maailmassa ja jossain vaiheessa et voi valita kavereistasi tai äitisi ei voi valita heitä sinulle. Ollaan siis yhdessä kaikki! Arvostetaan muiden mielipiteistä ja muitakin ihmisinä, vaikka olisivat outoja ja erilaisia....
keskiviikko 2. maaliskuuta 2011
Ihan Kesä!
Vietimme ihanan lomapäivän lasten kanssa siivoten ja ulkoillen. Aurinko helli meitä ja ulkona oli ihanaa! Kiipeilimme läheisillä lumivalleilla ja laskimme mäkeä. Aurinko oli niin kirkas että aurinkolasit oli ihan pakolliset!
Kun siinä kiipeilimme, tuli tytöille tietysti kuuma ja auringossa oli niin ihanaa että lapset huokasivat yhdestä suusta:"Äiti on ihan Kesä!" Niinpä! On oikeasti ihan kesän tuntu niiden pakkasten jälkeen! Myös linnut laulaa ja kuulostaa niin ihanan kesäiseltä! Onpas ihanaa kun on joitakin päiviä lomaa, että voi nauttia näistä keleistä! Nautitaan auringosta ja ihanasta yhdessä olosta ulkoillessa!
Kun siinä kiipeilimme, tuli tytöille tietysti kuuma ja auringossa oli niin ihanaa että lapset huokasivat yhdestä suusta:"Äiti on ihan Kesä!" Niinpä! On oikeasti ihan kesän tuntu niiden pakkasten jälkeen! Myös linnut laulaa ja kuulostaa niin ihanan kesäiseltä! Onpas ihanaa kun on joitakin päiviä lomaa, että voi nauttia näistä keleistä! Nautitaan auringosta ja ihanasta yhdessä olosta ulkoillessa!
tiistai 1. maaliskuuta 2011
Maaliskuu?!
Hei nyt on jo maaliskuu! On siis ihan kevät ja talitintit laulaa! JEE! Talven selkä on taittunut ja ihan kohta on kesä!!!
Mutta mihin aika menee? Juuri oli joulu. Ihan äsken tulimme reissusta ja oli lokakuu. Kuinka aika voi mennä näin siivillä? Miten saisin nautittua kaikista hetkistä täysillä ja elettyä juuri tätäpäivää? Miksi aina elän jo huomisessa ja viikon päästä. Juuri nyt on tärkeintä ja tässä minun pitäisi olla juuri nyt! Miten sen kaiken saisi iskostettua kiireen keskellä huritelevaan päähäni?
Nyt minun tarvitsee keskittyä tähän hetkeen ja ihaniin lapsiini ja perheeseeni. Ne kokemukset voin säilyttää ne eivät odota! Muu ei ole tärkeää, vai onko?
Mutta mihin aika menee? Juuri oli joulu. Ihan äsken tulimme reissusta ja oli lokakuu. Kuinka aika voi mennä näin siivillä? Miten saisin nautittua kaikista hetkistä täysillä ja elettyä juuri tätäpäivää? Miksi aina elän jo huomisessa ja viikon päästä. Juuri nyt on tärkeintä ja tässä minun pitäisi olla juuri nyt! Miten sen kaiken saisi iskostettua kiireen keskellä huritelevaan päähäni?
Nyt minun tarvitsee keskittyä tähän hetkeen ja ihaniin lapsiini ja perheeseeni. Ne kokemukset voin säilyttää ne eivät odota! Muu ei ole tärkeää, vai onko?
maanantai 28. helmikuuta 2011
nautintoja yhden lapsen kanssa
Nuorimmat lähti mummolaan tänään. Vanhin lomaili yksin kotona päivän, kun olimme töissä. Koira seuranaan päivä oli mennyt nopeasti eikä siksi valittamista, oli ulkoillutkin useamman kerran. Olimme sopineet että lähdemme töiden jälkeen kaupungille katselemaan tupaantuliaislahjaa ystäväperheellemme.
Kiersimme joitakin vaate kauppoja ensin ja sitten Tiimarin ja ruokakaupat ja ideoimme lahjaa. Tyttäreni oli aivan innoissaan kun sai miettiä mitä illalla syömme jälkiruokineen. Teimme ruuan yhdessä: pastaa pinaatti kermakastikkeessa valmiina pussista ja ihanaa salaattia sekä tuoretta myslileipää ja jälkiruuaksi valkosuklaa marja jäätelöä. Telkusta tuli ruotsin miljonääri äidit, mutta oli meillä silti kivaa! Ihania pikku iloja elämässä! Tyttäreni jolle harmittavan vähän jää nykyisin aikaa,nautti selkeästi ihan täysillä. Hienoa, että esi murrosikäinen jaksaa olla vielä meidän vanhusten kanssa!!
Niin ja oikeasti eineksistä saa pienellä "tuunaamisella" ihan herkkuja! Kokeilkaan vaan!!!! :)
Kiersimme joitakin vaate kauppoja ensin ja sitten Tiimarin ja ruokakaupat ja ideoimme lahjaa. Tyttäreni oli aivan innoissaan kun sai miettiä mitä illalla syömme jälkiruokineen. Teimme ruuan yhdessä: pastaa pinaatti kermakastikkeessa valmiina pussista ja ihanaa salaattia sekä tuoretta myslileipää ja jälkiruuaksi valkosuklaa marja jäätelöä. Telkusta tuli ruotsin miljonääri äidit, mutta oli meillä silti kivaa! Ihania pikku iloja elämässä! Tyttäreni jolle harmittavan vähän jää nykyisin aikaa,nautti selkeästi ihan täysillä. Hienoa, että esi murrosikäinen jaksaa olla vielä meidän vanhusten kanssa!!
Niin ja oikeasti eineksistä saa pienellä "tuunaamisella" ihan herkkuja! Kokeilkaan vaan!!!! :)
sunnuntai 27. helmikuuta 2011
Tauti porskuttaa...
Niin samalta kuulostaa kuin aikaisemmatkin postaukset, tauti senkun porskuttaa. Tyttäret ilmeisesti jo hiukan paremmassa kunnossa - kahden viikon sairastelun jälkeen. Itse sain kuumeen uudestaan viikon tauon jälkeen. Olo on aivan hirveä. Kaikkia niveliä särkee. Ei voi nukkua kuin selällään, koska lonkat ja olkapäät on niin kipeät.
Ulkona aurinko paistaa ja pakkasta on vain muutama aste. Aivan mahtava ulkoilukeli. Onneksi lapsilla on isä joka otti heidät ja luistimet ja suuntasivat luistelemaan. Aivan ihana ilma tehdä niin! Ihanaa kun on terve aikuinen hoitamassa lapsia!
Ensi viikko onkin täällä hiihtolomaa. Alkuviikon mummo hoitaa lapsia. Loppu viikolle pitäis miettiä tekemistä. Pohdin HopLoppia, Peukkulaa, elokuvia ja arjen askareita. Minä tahtoisin viedä lapsia vaikka mihin, mutta luulen että he olisivat onnellisia minun seurasta. Leivottaisis, askarreltaisi, ulkoiltaisi... Katsotaan mitä keksin.
Ulkona aurinko paistaa ja pakkasta on vain muutama aste. Aivan mahtava ulkoilukeli. Onneksi lapsilla on isä joka otti heidät ja luistimet ja suuntasivat luistelemaan. Aivan ihana ilma tehdä niin! Ihanaa kun on terve aikuinen hoitamassa lapsia!
Ensi viikko onkin täällä hiihtolomaa. Alkuviikon mummo hoitaa lapsia. Loppu viikolle pitäis miettiä tekemistä. Pohdin HopLoppia, Peukkulaa, elokuvia ja arjen askareita. Minä tahtoisin viedä lapsia vaikka mihin, mutta luulen että he olisivat onnellisia minun seurasta. Leivottaisis, askarreltaisi, ulkoiltaisi... Katsotaan mitä keksin.
maanantai 21. helmikuuta 2011
Rauha talossa
Sairastamme koko tyttö kööri meidän perheessä. Yhdellä kuumetta, kaksi yskii ja yksi valittaa heikkoa oloa ja hiukan kuumeinen. Voitte arvata kuinka mukavaa tää on! Itse olen totaalisen kylästynyt tautiin, olen tosi huono sairastaja. Ahdistaa sisällä olo. Oma ulkomuoto näyttää tosi tylsältä peilistä. Koitan järjestellä menoja sähköpostilla että olisin edes hiukan ulkomaailman kanssa tekemisissä. Olo on niin huono ettei kahvikaan maistu... Koira vaeltelee huoneesta toiseen ja ihmettelee mikä on homman nimi....
Mulla olisi intoa tehdä opintotehtäviä, mutta tarvisin pari juttua kirjastosta ja paperille printattuna. Voisin joogata tai jumpata, mutta lievä kuume ei taida olla hyvä yhdistelmä jumpan kanssa... Kyllä ottaa päähän tää sisällä kärvistely!
Onneksi lapset nukahtivat kaikki - loppui se äiti! Äiti! -kuoro. Kohta toki heräävät ja kiva olisi keksiä jotakin hyvää heille piristykseksi, ehkä pannari?
Toinen pohdinnan aihe on tämä perheiden sairaidenlasten hoidon jakaminen? Kuinka monessa perheessä se on automaattisesti äiti, joka jää kotiin? Onko joillakin toisinpäin? Voiko asiatsa keskutella vai miten päätetään?
Meillä aina punnitaan menojen tärkeydet. Mieheni joustaa hyvin ja usein puolitamme päivän ja jaamme sen mukaan miten on menoja kummallakin. Usein mietin mikä on tärkeä meno ja mikä ei? Voiko jokin olla tärkeämpää kuin lasten hoitaminen? Olenko itsekäs kun ajattelen että työssä tulee olla, eikä kotona...Toki olen ja siitä syyllisyyttä kärsin!!! Kärsiikö kukaan muu?
Mulla olisi intoa tehdä opintotehtäviä, mutta tarvisin pari juttua kirjastosta ja paperille printattuna. Voisin joogata tai jumpata, mutta lievä kuume ei taida olla hyvä yhdistelmä jumpan kanssa... Kyllä ottaa päähän tää sisällä kärvistely!
Onneksi lapset nukahtivat kaikki - loppui se äiti! Äiti! -kuoro. Kohta toki heräävät ja kiva olisi keksiä jotakin hyvää heille piristykseksi, ehkä pannari?
Toinen pohdinnan aihe on tämä perheiden sairaidenlasten hoidon jakaminen? Kuinka monessa perheessä se on automaattisesti äiti, joka jää kotiin? Onko joillakin toisinpäin? Voiko asiatsa keskutella vai miten päätetään?
Meillä aina punnitaan menojen tärkeydet. Mieheni joustaa hyvin ja usein puolitamme päivän ja jaamme sen mukaan miten on menoja kummallakin. Usein mietin mikä on tärkeä meno ja mikä ei? Voiko jokin olla tärkeämpää kuin lasten hoitaminen? Olenko itsekäs kun ajattelen että työssä tulee olla, eikä kotona...Toki olen ja siitä syyllisyyttä kärsin!!! Kärsiikö kukaan muu?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)