Kaksosten kanssa saa mielestäni useammin vanhemmat kokea kuinka heistä ei riitä molemmille. Minulla on siis kaksoset ja yksi vanhempi tytär. Ikäeroa kaksosiin on 7,5 vuotta. Esikoisen kanssa ehdimme oikein hyvin opetella elämään ja koimme paljon asioita ennen kaksosten syntymää. Toki koin joskus etten riitä, mutta olihan aina isä tarjolla näihin tilanteisiin.
Kaksosten synnyttyä jo vauva-aikana sai kokea kuinka avuton oli. Jos toista imetit ja toinen kakkasi vaippaan ja olin yksin kotona. Oli odotettava että aikaa ja käsiä vapautui. Myös tilanteet kun lapset koettelee ja hermot palaa, tulee useammin vastaan kun lapsia on useampi, olivat sitten saman ikäisiä tai ei.
Nykyisin koitan antaa huomiota molemmille. Ihan kalenteriin koitan merkitä kumman vuoro on olla äidin kanssa tai isän kanssa. Tytöt ovat myös oppineet laskemaan vuorojaan ja huomauttavat aika pian että oli mun vuoro, jos tarjoat vuoroa muulle lapselle.
En tiedä miten muut käsittelevät riittämättömyyden tunteita, minua ne satuttaa ja koen epäonnistuneeni niin vanhempana kuin äitinäkin. Vaikka itse olen lapseni hankkinut, mietin usein olenko ihan valmis äidiksi ja kykenenkö kasvattamaan lapsistani täysipainoisia kansalaisia tähän yhteikuntaan. Miten näihin tilanteisiin voi valmistautua?
sunnuntai 13. helmikuuta 2011
lauantai 12. helmikuuta 2011
sairastuvassa
Olin pari päivää työmatkalla ja tyttäret olivat mummolassa. Sieltä palattuaan toinen hiukan pärski ja kaiveli nenäänsä. Seuraavana päivänä alkoi sitten nenä vuotamaan ja aivastelu. Voi pientä, mikä flunssa iski! Nyt on toinen päivä niiskutusta ja silmien vuotamista menossa. Kuumetta ei vielä ole mutat ei tunnu mitään kuulevan ja tosi huonon näköinen on tyttö. Säälittää!!!
Olemme katsoneet vanhimman biologian kokeen takia "Olipa kerran elämä" sarjaa ja sieltä on nyt opittu että virukset aiheuttaa flunssaa. Kaikesta kysytään auttaako tämä viruksia? Minä korjaan että auttaa vastaaineita, olloin kysytään:" Onko ne niitä kärpäsiä?" Kerron että ovat jolloin mietitään mistä ne tulee sisälle jne... On tää hauskaa miettiä miten sairaudet tulee ja mistä. Hyvää tässä on se että pesevät neidit kokoajan käsiään ettei tule lisää viruksia.
Harmittaa kyllä kun aurinko paistaa täysillä ja me sairastetaan. Tosin aika kylmä ulkona olisi olla....Minä siivoan ja teen kotia viihtyisämmäksi sairastajille.....
Olemme katsoneet vanhimman biologian kokeen takia "Olipa kerran elämä" sarjaa ja sieltä on nyt opittu että virukset aiheuttaa flunssaa. Kaikesta kysytään auttaako tämä viruksia? Minä korjaan että auttaa vastaaineita, olloin kysytään:" Onko ne niitä kärpäsiä?" Kerron että ovat jolloin mietitään mistä ne tulee sisälle jne... On tää hauskaa miettiä miten sairaudet tulee ja mistä. Hyvää tässä on se että pesevät neidit kokoajan käsiään ettei tule lisää viruksia.
Harmittaa kyllä kun aurinko paistaa täysillä ja me sairastetaan. Tosin aika kylmä ulkona olisi olla....Minä siivoan ja teen kotia viihtyisämmäksi sairastajille.....
tiistai 8. helmikuuta 2011
Lumifossiili
Olimme koko perhe hiihtämässä. Nuorin lapsista hyytyi hiihtämiseen perin kierroksen jälkeen ja tahtoi ottaa sukset pois. Toiset jatkoivat vielä hiihtämistä, joten nuorimmainen alkoi leikkiä. Loppu perheestä lopetteli hiihtämistä ja pyyrin että jokainen ottaisia pmat sauvansa ja kantaisi ne kotiin. Kaikille muille tämä sopikin, paitsi nuorimmaiselle. Hän totesi ettei voi ottaa sauvojaan, koska hänellä oli lumipaakku, joka piti kantaa kotiin. Ihmettelin miksi paakku oli niin tärkeä, johon minulle todettiin että "tottakai se on tärkeä se on LUMIFOSSIILI!"
Kyllä minua nauratti! Mistä voi neljävuotiaat keksiä että on lumifossiileja, jotka ovat korvaamattoman arvokkaita! Tämäkin oli niin arvokas että se hellästi tuotiin kotipihaan asti! Onneksi lapset ovat noin mielikuvitukseltaan rikkaita ja innokkaita! Pysyy tällainen "kalkkis" vireessä ja hyvällä tuulella!
Kyllä minua nauratti! Mistä voi neljävuotiaat keksiä että on lumifossiileja, jotka ovat korvaamattoman arvokkaita! Tämäkin oli niin arvokas että se hellästi tuotiin kotipihaan asti! Onneksi lapset ovat noin mielikuvitukseltaan rikkaita ja innokkaita! Pysyy tällainen "kalkkis" vireessä ja hyvällä tuulella!
sunnuntai 6. helmikuuta 2011
Meille on muuttanut Munamies ja Suihing. Kovaa menee leikit ja mukavaa on - rakastavat toisiaa kuulemma kovasti. Mukavaa on katsella lasten leikkiä ja pelleilyä. Toinen kävelee kyykyssä ja valitta kun on niin lyhyet kädet. Toinen liihottaa perhossiivet selässä ympäri kotia ja hokee "happi ending".
Leikin lopuksi menimme saunaan ja siellä leikki jatkui lauteilla. Isompi lapsi sitten kateellisena tahtoi lopettaa leikin ja kertoi että ei sisko voi olla Munamies, koska on tyttö!
No sitten meillä olikin Munatyttö ja Suihing... Onneksi neljävuotias osaa olla luova ja jatkaa mukavaa leikkiä!!!!
perjantai 4. helmikuuta 2011
Lunta tulvillaan ettei sekaan mahdu
Eilinen lumisade oli aika mieletön. Tein ruokaa ja huomasin kookosmaidon loppuneen. Tahdoin tehdä lastenkin pyynnöstä ja omasta halusta kalakeittoa, johon laitan kookosmaitoa. Otin koiran ja ajattelin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Koiralle lenkki ja kaupasta kookosmaitoa.
Aluksi lunta ei tullu kovin paljon, mutta kun pääsin läheisen lammen rannalla kulkevalle polulle lumisade yltyi. En voinut katsoa eteeni, kun lunta satoi silmiin. Pää kenossa ja varpaita tuijottaen koitin käpöttää. Lunta kertyi päälleni ja piposta sitä tippui hartioille ja niskaan. Ripsivärit valui poskille ja lunta meni joka paikkaan. Kaupassa kassa kysyi olinko kävellyt pitkästi ja ihmetteli kun kerroin että vain noin 1km lenkin.
Kävellessäni ajattelin että sellaisella kelillä voisi oikeasti laulaa "lunta tulvillaan on raikas talvisää..." Lunta oikeasti tuli niin paljon ettei sekaan meinannut mahtua! Hiutaleet olivat aika isoja ja jokseenkin märkiä eli tarttuivat kiinni vaatteisiin. Koira oli myös ihan märkä ja luminen lenkin jälkeen, Myös sitä tuntui lumen määrä ärsyttävän.
Mutta tässä vielä resepti kalakeittoon:
perunaa
keittojuurespussi
seitä
kookosmaitoa
tilliä
kasvieliemikuutio
suolaa
viherpippureita
valkopippureita
juustokuminaa
inkivääriä
kookosmaito
katkarapuja
ananasta
Kuorin ja pilkon perunat ja laitan kiehuvaan vetee. Pienen hetken päästä lisään sinne keittojuurespussin sisällön. Annan kiehua melko kypsiksi, mutta mausteita heittelen liemeen samalla. Kun perunat alkaa olemaan melekin kypsiä laitan sein paloiteltuna mukaan ja lopuksi lisäsin katkaravut ja kookosmaidon sekä paloitellut ananakset. Je ei kun syömään
Aluksi lunta ei tullu kovin paljon, mutta kun pääsin läheisen lammen rannalla kulkevalle polulle lumisade yltyi. En voinut katsoa eteeni, kun lunta satoi silmiin. Pää kenossa ja varpaita tuijottaen koitin käpöttää. Lunta kertyi päälleni ja piposta sitä tippui hartioille ja niskaan. Ripsivärit valui poskille ja lunta meni joka paikkaan. Kaupassa kassa kysyi olinko kävellyt pitkästi ja ihmetteli kun kerroin että vain noin 1km lenkin.
Kävellessäni ajattelin että sellaisella kelillä voisi oikeasti laulaa "lunta tulvillaan on raikas talvisää..." Lunta oikeasti tuli niin paljon ettei sekaan meinannut mahtua! Hiutaleet olivat aika isoja ja jokseenkin märkiä eli tarttuivat kiinni vaatteisiin. Koira oli myös ihan märkä ja luminen lenkin jälkeen, Myös sitä tuntui lumen määrä ärsyttävän.
Mutta tässä vielä resepti kalakeittoon:
perunaa
keittojuurespussi
seitä
kookosmaitoa
tilliä
kasvieliemikuutio
suolaa
viherpippureita
valkopippureita
juustokuminaa
inkivääriä
kookosmaito
katkarapuja
ananasta
Kuorin ja pilkon perunat ja laitan kiehuvaan vetee. Pienen hetken päästä lisään sinne keittojuurespussin sisällön. Annan kiehua melko kypsiksi, mutta mausteita heittelen liemeen samalla. Kun perunat alkaa olemaan melekin kypsiä laitan sein paloiteltuna mukaan ja lopuksi lisäsin katkaravut ja kookosmaidon sekä paloitellut ananakset. Je ei kun syömään
keskiviikko 2. helmikuuta 2011
Hyvää kaksostenpäivää!!!
Tänä aamuna töihin ajaessani kuuntelin Radio Novaa ja siellä kaksosten päivän ohjelmaa. Mahtavaa että kaksoset nousevat uutiskynnyksen yli! Ohjelmassa haastateltiin Aune Karhumäkeä Hyvä Alku-hankkeen projektipäällikköä. Oli kiva kuunnella kuinka toimittaja Janne Kataja pohti miten kahden samanikäisen kanssa pärjää, kun hänellä on siis kaksi eri ikäistä lasta. Hän pohti mm. lapsilisän määrää ja kysyi ihan viattomana "eikö kaksoset saa enemmän lapsilisää, kun kulujakin on varmasti enemmän?" Hymyilin autossani - tämä on minun elämääni ja jostakin se tuntuu ihmeelliseltä! Toinen aamun toimittajista Minna Kuukka, kun on kaksosten äiti ja jotenkin kokemus todella tässä asiassa kuului ja tuli tuntuvaksi!
Olin niin onnellinen töihin saapuessani! Minä olen oikeasti hirvittävän onnekas ja siunattu rikkaudella - minulla on kaksoset! Vaikka, myönnän, aina ei tunnu niin ihanalta. Mutta voi kuinka jaksaisin NYT nauttia lapsistani. He joutuvat tai saavat kasvaa maailmass jossa opettelevat jakamaan jo ihan pienestä! Voiko parempaa lahjaa olla! He oppivat koko elämänsä ajan ottamaan toiset huomioon.
Minä opin lapsiltani paljon. Voin jakaa itsestäni monelle. Minun tulee olla tasapuolinen ja huomioida lapseni yksilöinä, kohdata heidän yksilölliset tarpeensa. Saan olla kekseliäs ja miettiä kummallekin sopivat vaihtoehdot. Saan palautetta eri tavalla kummaltakin. Kumpikin on omalla tavallaan niin rakas ja korvaamaton. Mutta voi kauheaa kumpikin kasvaa ja kovaa! Kohta he eivät enää ole lapsia.
Monesti puhutaan juuri kaksosten alkuvaiheen tarpeista ja on oikeasti totta, että kaksosten tai monikoiden vauva-aika on raskasta. Silloin saa todella tuntea miltä riittämättömyys tuntuu! Lasten kasvaessa tarpeet muuttuu. Ehkä saa nukkua yöt, mutta haasteet kohdataan muualla. Esimerkiksi nyt neljä vuotiaiden kanssa haastetta on oman tahdon hallinnassa ja omien mieltymysten järkevässä käsittelyssä eli siis UHMASSA. Onneksi meillä uhmakohtaukset tulevat vuorotellen, kerralla ei ole kahta kiukkuajaan. (Koputan puuta, ettei tilanne muutu!)
kaksosuus on siis enemmän lahja ja oppimisen ja kasvun paikka kuin riippa. Tiedän itsekin miettineeni mistä minua rangaistaan kun kaksoset sain. Muistan odotusjan kauhistelut, mutta nyt. Kuinka moni näkee lapset rikkautena? Oikeastaa monikaan ei enää huomaa että lapset ovat kaksoset, koska ovat hiukan eri ikäiset ja kokoiset, voisivat olla kaksi lasta lyhyellä ikäerolla. Tämäkin kai sallitaan kaksosille! Kuin myös eri näköisyys! Sallitaan vanhemmille nauttia lapsistaan juri tässä ja nyt!
Näiden mietteiden ja ajatusten myötä toivotan kaikille ihanaa kaksosten päivää!!!! Lähden leipomaan lapsilleni kaksostenpäivän herkkuja!
Olin niin onnellinen töihin saapuessani! Minä olen oikeasti hirvittävän onnekas ja siunattu rikkaudella - minulla on kaksoset! Vaikka, myönnän, aina ei tunnu niin ihanalta. Mutta voi kuinka jaksaisin NYT nauttia lapsistani. He joutuvat tai saavat kasvaa maailmass jossa opettelevat jakamaan jo ihan pienestä! Voiko parempaa lahjaa olla! He oppivat koko elämänsä ajan ottamaan toiset huomioon.
Minä opin lapsiltani paljon. Voin jakaa itsestäni monelle. Minun tulee olla tasapuolinen ja huomioida lapseni yksilöinä, kohdata heidän yksilölliset tarpeensa. Saan olla kekseliäs ja miettiä kummallekin sopivat vaihtoehdot. Saan palautetta eri tavalla kummaltakin. Kumpikin on omalla tavallaan niin rakas ja korvaamaton. Mutta voi kauheaa kumpikin kasvaa ja kovaa! Kohta he eivät enää ole lapsia.
Monesti puhutaan juuri kaksosten alkuvaiheen tarpeista ja on oikeasti totta, että kaksosten tai monikoiden vauva-aika on raskasta. Silloin saa todella tuntea miltä riittämättömyys tuntuu! Lasten kasvaessa tarpeet muuttuu. Ehkä saa nukkua yöt, mutta haasteet kohdataan muualla. Esimerkiksi nyt neljä vuotiaiden kanssa haastetta on oman tahdon hallinnassa ja omien mieltymysten järkevässä käsittelyssä eli siis UHMASSA. Onneksi meillä uhmakohtaukset tulevat vuorotellen, kerralla ei ole kahta kiukkuajaan. (Koputan puuta, ettei tilanne muutu!)
kaksosuus on siis enemmän lahja ja oppimisen ja kasvun paikka kuin riippa. Tiedän itsekin miettineeni mistä minua rangaistaan kun kaksoset sain. Muistan odotusjan kauhistelut, mutta nyt. Kuinka moni näkee lapset rikkautena? Oikeastaa monikaan ei enää huomaa että lapset ovat kaksoset, koska ovat hiukan eri ikäiset ja kokoiset, voisivat olla kaksi lasta lyhyellä ikäerolla. Tämäkin kai sallitaan kaksosille! Kuin myös eri näköisyys! Sallitaan vanhemmille nauttia lapsistaan juri tässä ja nyt!
Näiden mietteiden ja ajatusten myötä toivotan kaikille ihanaa kaksosten päivää!!!! Lähden leipomaan lapsilleni kaksostenpäivän herkkuja!
maanantai 31. tammikuuta 2011
Positiivisuus kunniaan!
Kuinka monesti lapset kiukuttelevat ja rissaavat, minä huudan ja melkein itken kun töihin pääsen. Kaikilla on huonomieli. Iltapäivällä, kun töistä ja hoidosta palataa, käydään läpi aamun tappelut. Monesti mietitään, mitä tapahtui ja miksi tapeltiin? Miksi kukakin käyttäytyi kuin käyttäytyi? Miten helposti sanookaan että "kuinka te aina käyttäydytte huonosti" tai "kuinka te aina rissaatte".
Meillä on tapana käydä hoitotädin kanssa läpi päivän kukuttelut ja puramme niitä vielä kotona. Tämä siksi, että toinen kaksosista on todella hankala ja osaa kiukutella oksat pois myös hoitotädiltä. Kotona koitamme käydä läpi syitä ja vaihtoehtoja kiukulle. Tämä on tepsinyt siten, että lapsemme osaa nyt neljä vuotiaana erotella omia tunteitaan ja pohtia miksi raivostui ja miten olisi asian voinut toisin hoitaa.
Kun meillä oli taas jokinaika sitten hankalaa, samaisen tyttären kanssa. Minä huudan ja itken ja hän on maailman inhottavin olio. Pohdimme hoitotädin kanssa miten toimisimme ja mitä tehdä toisin. Hoitotäti ehdotti, että isä toisi tytöt hoitoon. Tämä helpotti ainakin minua. Ne aamut oli helppoja, vaikka edelleen autoin pukemisessa ja saatoin autolle. Pääsin kuitenkin itse lähtemään suoraan töihin ilman kiireen tuntua ja kiukuttelua. Olin oikasti paljon rennompi töissä, mikä tietysti näkyi iltaisin kotona. Meidän perheessä, kun minä hoidan lapset ja kodin iltaisin, mieheni opiskellessa.
Nyt olen koittanut ottaa positiivisuuden vahvistamisen käyttöön, ennemmin kuin negatiivisten asioiden aukirepimisen. Tosiaan koitan muistuttaa useasti kuinka ihania lapset ovat ja kuinka ihania, varsinkin kun ovat hyvällä tuulella. Katsomme toistemme hymyä peilistä ja kehumme kuinka kauniita olemme kun hymyilemme. Tällä koitan itsekin vahvistaa sitä, että olemme ihania ihmisiä ja sellaisiksi tahdon lapsetkin kasvattaa! Toki tiedän, ettei aina ole ihanaa, mutta jos opettaisi lapset löytämään elämästä ihania asioita. Niitä pieniä onnen jyviä!
Olemme kuitenkin erikoisen onnekkaita kun meillä on noin ihanat lapset ja niin täydelliset!
Meillä on tapana käydä hoitotädin kanssa läpi päivän kukuttelut ja puramme niitä vielä kotona. Tämä siksi, että toinen kaksosista on todella hankala ja osaa kiukutella oksat pois myös hoitotädiltä. Kotona koitamme käydä läpi syitä ja vaihtoehtoja kiukulle. Tämä on tepsinyt siten, että lapsemme osaa nyt neljä vuotiaana erotella omia tunteitaan ja pohtia miksi raivostui ja miten olisi asian voinut toisin hoitaa.
Kun meillä oli taas jokinaika sitten hankalaa, samaisen tyttären kanssa. Minä huudan ja itken ja hän on maailman inhottavin olio. Pohdimme hoitotädin kanssa miten toimisimme ja mitä tehdä toisin. Hoitotäti ehdotti, että isä toisi tytöt hoitoon. Tämä helpotti ainakin minua. Ne aamut oli helppoja, vaikka edelleen autoin pukemisessa ja saatoin autolle. Pääsin kuitenkin itse lähtemään suoraan töihin ilman kiireen tuntua ja kiukuttelua. Olin oikasti paljon rennompi töissä, mikä tietysti näkyi iltaisin kotona. Meidän perheessä, kun minä hoidan lapset ja kodin iltaisin, mieheni opiskellessa.
Nyt olen koittanut ottaa positiivisuuden vahvistamisen käyttöön, ennemmin kuin negatiivisten asioiden aukirepimisen. Tosiaan koitan muistuttaa useasti kuinka ihania lapset ovat ja kuinka ihania, varsinkin kun ovat hyvällä tuulella. Katsomme toistemme hymyä peilistä ja kehumme kuinka kauniita olemme kun hymyilemme. Tällä koitan itsekin vahvistaa sitä, että olemme ihania ihmisiä ja sellaisiksi tahdon lapsetkin kasvattaa! Toki tiedän, ettei aina ole ihanaa, mutta jos opettaisi lapset löytämään elämästä ihania asioita. Niitä pieniä onnen jyviä!
Olemme kuitenkin erikoisen onnekkaita kun meillä on noin ihanat lapset ja niin täydelliset!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)