Olen työmatkalla Helsingissä. Yksin suuressa hotellihuoneessa. Kaipaan perhettä ja koen huonoa omaatuntoa - onko järkeä?
Nätä matkoja odottaa, koska ne ovat niin jotain muuta työnpäivään. Samalla yleensä saa järjestettyä tapaamisia kavereiden kanssa Helsingissä. Olen nyt täällä kaksi yötä ja kämmäsin kaikki järjestelyt kaveritapaamisiin. Tänään kävin työkaverin kanssa syömässä ja pyörin ostoksilla "pikkujouluvaatteita" etsimässä pari tuntia. Sitten saavuin hotelliin ja laitoin kasvonaamion ja löhöän.
Huomenna on aika myöhäinen herätys minun mittapuuni mukaan ja ihana aamupala odottaa... aion nauttia pitkän kaavan mukaan. Huoneessani on myös amme, josta aion nauttia myös - herään siis nautiskelemaan aamulla aikaisin. Illalla aiomme mennä teatteriin porukalla. Siis luksusta koko päivä!
Miksi silti suuri huoli on kotona olevista? Murrosikäisellä lapsella oli tänään mennyt kokeet penkin alle ja huomenna on uudet kokeet, joihin kuulemma ei osaa mitään... lohduta sitten puhelimessa ja auta itkevää lasta. Voi kun vain osaisi nauttia ja elää siitä että saa olla...!
tiistai 29. marraskuuta 2011
keskiviikko 23. marraskuuta 2011
Vettä sataa...
Jokin aika sitten kirjoitin ihanasta valkeasta, joka oli verhonnut maailman. Kaikki oli ihanan jouluista ja valkeaa. Aamulla koiran kanssa näki missä kävellä ja oli ihanan rauhoittavaa. Niin no nyt se talvi sit on ohi. Vettä sataa ihan tosissaan ja on ihan tosi väsyttävä keli. Unettaa ja tympii - lumi teki paljon paremmalle tuulelle, tahdon lumen takaisin!
Lapset odottaa lumiukkojen tekoa. Lunta ei vielä ollut juin noin sentti eli ihan tuohon ei vielä päästy, intoa olisi ollut kyllä. Mietin juuri että mikä on kommentti kun kaikki on märkää ja mustaa.... Varmaan aamulla ei ole helppoa saada tyttöjä hoitoon.
No pienillä on mitä odottaa. Perjantaina suuntaavat tädin ja hänen meihen kanssa kylpylään viikonlopuksi. Arvatkaa kuinka vesipedot sitä odottaa! No helpotusta siis lumenpuutteeseen tulossa.....
Lapset odottaa lumiukkojen tekoa. Lunta ei vielä ollut juin noin sentti eli ihan tuohon ei vielä päästy, intoa olisi ollut kyllä. Mietin juuri että mikä on kommentti kun kaikki on märkää ja mustaa.... Varmaan aamulla ei ole helppoa saada tyttöjä hoitoon.
No pienillä on mitä odottaa. Perjantaina suuntaavat tädin ja hänen meihen kanssa kylpylään viikonlopuksi. Arvatkaa kuinka vesipedot sitä odottaa! No helpotusta siis lumenpuutteeseen tulossa.....
maanantai 21. marraskuuta 2011
Lunta!
Olipas mukavaa lähteä aamulla pilkkopimeässä koiran kanssa lenkille, kun ulkona odotti valkea maa!!! Musta koira näkyi hyvin ja metsässä näki kävellä ilman taskulamppua - mahtavaa!!! Ihanaa!!!
Arvaatte varmaan mikä onni ja ilo pursui lapsista - odottivat päivähoidossa ulkoilua lumessa! Onneksi iloa riitti koko päivän, katsotaan riittääkö huomenna....
Ihania lumisia päiviä! Toivotaan et lunta tulee lisää roppakaupalla!!!
Toki niitä inhoja lumitöitä en odota yhtään..... :(
Arvaatte varmaan mikä onni ja ilo pursui lapsista - odottivat päivähoidossa ulkoilua lumessa! Onneksi iloa riitti koko päivän, katsotaan riittääkö huomenna....
Ihania lumisia päiviä! Toivotaan et lunta tulee lisää roppakaupalla!!!
Toki niitä inhoja lumitöitä en odota yhtään..... :(
keskiviikko 16. marraskuuta 2011
pakkasta ja kylmää
Pakkaset saapuivat vihdoin. Tulivat tänä vuonna myöhässä ja tuntuu ettei ole mitenkään tottunut kylmään. Palelee ja kolottaa. Lapsia tympii pukea paljon vaatetta ja kutina on alkanut. Säälittää tuo kutiseva lapsi, joka kupsuttaa itseään ja raapii. Pohdin vaan kuinka mitenkään kestän pakkasen joka ylittää 10 astetta miinusta... nyt tuo 3-4 astetta miinusta saa minut tutisemaan horkassa.... IIK!
Onneksi talvella pakkaseen tottuu - sitä odotellessa.....
Ihania pakkaspäiviä!
Onneksi talvella pakkaseen tottuu - sitä odotellessa.....
Ihania pakkaspäiviä!
lauantai 12. marraskuuta 2011
Joulun odotusta....
Olemme jo jonkin aikaa puhuneet tyttöjen kanssa, että voisimme leipoa pipareita. Heräsin tuossa neljän aikaan ja en enää saanut unta, joten päätin alkaa keittelemään piparitaikinaa. Teen siis taikinan itse ja iltapäivällä se onkin jo varmasti leipomiskunnossa. Ihanaa! Voiko olla parempaa kuin joulupiparit ja niiden tuoksu! Lapset sitä paitsi tykkää ihan todella paljon leipomisesta ja siitä että saavat valita muotit joilla tehdä pipareita. Muotteja onkin vaikka kuinka paljon!
Muutenkin ajattelin, että voisi laitella tähän pimeään valoa, jouluvaloja. Pihalle ajattelin, että voisimme laittaa pensaisiin jouluvalot ja sisälle jouluverhot. Ompeluintoa olisi myös vaikka tehdä tyynynpäällisiä ja sisustaa joulua - voiskohan ottaa jo joulukoristeitakin?
Parasta joulussa onkin tää joulun laittaminen pikkuhiljaa ja tehdä kodista kutsuva lämmin paikka. Ihanaa sytyttää kynttilät ja käpertyä viltin alle takkatulen loisteeseen, siemeilemään glökiä ja kuunnella joululauluja ja nauttia pimeästä vuoden ajasta ja rauhasta. Joulu pitäiskin olla rauhaa ja yhdessä oloa eikä markkinahumua ja hössötystä - mitenhän tuohon pääsisi?
Lapsuudesta joulusta minä ainakin muistan juuri leipomisen ja tuoksut. Niin siis joitakin lahjojakin tulee mieleen, mutta ihanaa oli vain olla yhdessä ja pelailla jne. Tulee niin hyvä ja rauhallinen joulumieli, kun muistelee.... Saisipa samanlaisia muistoja kartutettua lapsille!
Muutenkin ajattelin, että voisi laitella tähän pimeään valoa, jouluvaloja. Pihalle ajattelin, että voisimme laittaa pensaisiin jouluvalot ja sisälle jouluverhot. Ompeluintoa olisi myös vaikka tehdä tyynynpäällisiä ja sisustaa joulua - voiskohan ottaa jo joulukoristeitakin?
Parasta joulussa onkin tää joulun laittaminen pikkuhiljaa ja tehdä kodista kutsuva lämmin paikka. Ihanaa sytyttää kynttilät ja käpertyä viltin alle takkatulen loisteeseen, siemeilemään glökiä ja kuunnella joululauluja ja nauttia pimeästä vuoden ajasta ja rauhasta. Joulu pitäiskin olla rauhaa ja yhdessä oloa eikä markkinahumua ja hössötystä - mitenhän tuohon pääsisi?
Lapsuudesta joulusta minä ainakin muistan juuri leipomisen ja tuoksut. Niin siis joitakin lahjojakin tulee mieleen, mutta ihanaa oli vain olla yhdessä ja pelailla jne. Tulee niin hyvä ja rauhallinen joulumieli, kun muistelee.... Saisipa samanlaisia muistoja kartutettua lapsille!
keskiviikko 9. marraskuuta 2011
Lontooseen ja takaisin
Toinen kaksosista pääsi vihdoin pitkällisen odottelun jälkeen toimintaterapiaan. Kahden kerran arviointi on nyt takana ja palautetta odotetaan perjantaina.
Tyttäreni on ollut aivan innoissaan toimintaterepiasta. Outoa, kun en tiedä mitä siellä on tehty ja miksi ja siksi siis odotan mitä kartoituksessa on löytynyt. Olen kysellyt kaikenlaista mitä tädin kanssa ovat tehneet ja hiukan minulle on näytetty asioita. Kaikki on kuulemma ollut kivaa ja ei kovinkaan vaikeaa.
Viimeiselle kerralle mieheni vei tyttären ja terapiasta sitten suoraan hoitoon. Kun minä hain lapset kotiin sain kuulla mitä terapiassa oli tehty. Oli matkustettu Lontooseen!
Arvatkaa ihmettelinkö kovasti - tytär siihen totesi että menimme helikopterilla, mutta palasimme laivalle, koska tuhkapilvi esti lentämisen ja kopteri meni rikki. No huh on lapsella mielikuvitusta, vaikka toisille jakaa! Katsotaan mitä muuta kartoituksessa on selvinnyt :)
Tyttäreni on ollut aivan innoissaan toimintaterepiasta. Outoa, kun en tiedä mitä siellä on tehty ja miksi ja siksi siis odotan mitä kartoituksessa on löytynyt. Olen kysellyt kaikenlaista mitä tädin kanssa ovat tehneet ja hiukan minulle on näytetty asioita. Kaikki on kuulemma ollut kivaa ja ei kovinkaan vaikeaa.
Viimeiselle kerralle mieheni vei tyttären ja terapiasta sitten suoraan hoitoon. Kun minä hain lapset kotiin sain kuulla mitä terapiassa oli tehty. Oli matkustettu Lontooseen!
Arvatkaa ihmettelinkö kovasti - tytär siihen totesi että menimme helikopterilla, mutta palasimme laivalle, koska tuhkapilvi esti lentämisen ja kopteri meni rikki. No huh on lapsella mielikuvitusta, vaikka toisille jakaa! Katsotaan mitä muuta kartoituksessa on selvinnyt :)
tiistai 8. marraskuuta 2011
Sairaalassa
Jos sairastuminen laittaa arjen uusiksi, niin kuinka paljon sitten meneekään arki uusiksi kun lapsi joutuu sairaalaan sisälle. Olemme pari kertaa joutuneet lasten kanssa yllättäin sairaalaan osastolle ja siinä sittenlaitetaan kaikki uusiksi!
Ensinnäkin toinen aikuinen menee sairaalaan ja toinen siis hoitaa loppujalapsia kotona. Olemme siis molemmat lapsissa kiinni, vaikka tavallisesti toinen voi liikkua ja tehdä ilman lapsia kun yksi aikuinen pystyy hoitamaan lapset. Aika kovasti tuo rajoittaa tekemisiä kun toinen on yhden sairaan hoidossa kiinni sairaalassa.
Meidän alueemme sairaalassa on myös sellainen tapa että lastenosastolle oleva aikuinen ei saa osastolla ruokaa tai juomaa. Hänelle tarvitaan siis eväät ja aikaa käydä esimerkiksi syömässä. Itselle molemmat kerrat sairaan joutumisessa ovat tulleet niin yllätyksenä etten ole osannut mennä eväiden kanssa. Ensimmäisellä kerralla jouduimme osastolle yhdeksän aikaan illalla. Minulle todettiin että hae kahviosta iltapalaa. Kahvio oli mennyt kiinni puoli kahdeksan enkä silloinkaan ollut osannut varautua osastolle jäämiseen, että osaisin ostaa eväät. No silloin hoitaja heltyi ja toi minulle leipää ja viilin. Aamuksi mieheni sitten tuli päästämään minut kahvioon aamupalalle.
Nyt toisella kerralla mieheni toi minulle illalla evästä ja vaatetta. Oikeasti sairaalan lattialla patjalla nukkuminen on aika viileää puuhaa. Palelin täysistä vaatteista huolimatta. Olin odttanut että pääsemme toisen apäivänä kotiin, mutta lapsen kunnon huononnuttua, minulle selvisi että toinen yö olisi edessä Lapsi ei saanut poistua pienestä huoneesta, koska tautia ei tiedetty. Minä sain poistua, mutta lapsen seuraksi ei sittenm jäänyt ketään, joten poistumistani ei toivottu. Oltuani melkein vuorokauden huoneessa olin iki onnellinen kun sisareni tuli päästämään minut syömään. Voi kuinka mieleni virkistyi kun sain lämmintä ruokaa ja olla hiukan aikaa sairaan lapsen luota pois!
Epätietoisuus rassaa todella paljon ja sairaanlapsen viihdyttäminen, kun mitään ei jaksaisi, mutta sitä ei voi myöntää eikä nukkua. HUH!
Itse aloin miettiä että entäs jos se olisinkin minä joka joutuu sairaalaan ja olisin sellaisessa kunnossa etten pystysisi antamaan ohjeita - kuinka yksi vanhempi pärjäisi kaiken kanssa? Kuinka saisi tiedon siirrettyä helposti, missä lääkkeet, muskarit jne.
Kuinka saada helposti mukaan kaikki tarpeellinen sairaalaan? Sopivat kengät ja vaatteet niin itselle kuin lapselle? Miten saada oma pää toimimaan tuollaisessa poikkeustilanteessa oikein ja järkevästä? Huh aika suuria vaatimuksia!!!!
Ensinnäkin toinen aikuinen menee sairaalaan ja toinen siis hoitaa loppujalapsia kotona. Olemme siis molemmat lapsissa kiinni, vaikka tavallisesti toinen voi liikkua ja tehdä ilman lapsia kun yksi aikuinen pystyy hoitamaan lapset. Aika kovasti tuo rajoittaa tekemisiä kun toinen on yhden sairaan hoidossa kiinni sairaalassa.
Meidän alueemme sairaalassa on myös sellainen tapa että lastenosastolle oleva aikuinen ei saa osastolla ruokaa tai juomaa. Hänelle tarvitaan siis eväät ja aikaa käydä esimerkiksi syömässä. Itselle molemmat kerrat sairaan joutumisessa ovat tulleet niin yllätyksenä etten ole osannut mennä eväiden kanssa. Ensimmäisellä kerralla jouduimme osastolle yhdeksän aikaan illalla. Minulle todettiin että hae kahviosta iltapalaa. Kahvio oli mennyt kiinni puoli kahdeksan enkä silloinkaan ollut osannut varautua osastolle jäämiseen, että osaisin ostaa eväät. No silloin hoitaja heltyi ja toi minulle leipää ja viilin. Aamuksi mieheni sitten tuli päästämään minut kahvioon aamupalalle.
Nyt toisella kerralla mieheni toi minulle illalla evästä ja vaatetta. Oikeasti sairaalan lattialla patjalla nukkuminen on aika viileää puuhaa. Palelin täysistä vaatteista huolimatta. Olin odttanut että pääsemme toisen apäivänä kotiin, mutta lapsen kunnon huononnuttua, minulle selvisi että toinen yö olisi edessä Lapsi ei saanut poistua pienestä huoneesta, koska tautia ei tiedetty. Minä sain poistua, mutta lapsen seuraksi ei sittenm jäänyt ketään, joten poistumistani ei toivottu. Oltuani melkein vuorokauden huoneessa olin iki onnellinen kun sisareni tuli päästämään minut syömään. Voi kuinka mieleni virkistyi kun sain lämmintä ruokaa ja olla hiukan aikaa sairaan lapsen luota pois!
Epätietoisuus rassaa todella paljon ja sairaanlapsen viihdyttäminen, kun mitään ei jaksaisi, mutta sitä ei voi myöntää eikä nukkua. HUH!
Itse aloin miettiä että entäs jos se olisinkin minä joka joutuu sairaalaan ja olisin sellaisessa kunnossa etten pystysisi antamaan ohjeita - kuinka yksi vanhempi pärjäisi kaiken kanssa? Kuinka saisi tiedon siirrettyä helposti, missä lääkkeet, muskarit jne.
Kuinka saada helposti mukaan kaikki tarpeellinen sairaalaan? Sopivat kengät ja vaatteet niin itselle kuin lapselle? Miten saada oma pää toimimaan tuollaisessa poikkeustilanteessa oikein ja järkevästä? Huh aika suuria vaatimuksia!!!!
maanantai 7. marraskuuta 2011
Sairastuminen yllättää
Voiko olla painajaismaisempaa kuin lasten sairatuminen juuri silloin kun olet suunnitellut työhön kaikkea kiirellistä tai todella mukavaa. Minä ainakin ahdistus silloin!
Olen todella kova suunnittelemaan asioita etukäteen ja voi kuinka harmittaa, että asiat ei toteudukaan kuin olen suunnitellut. Meillä on viime viikot sairastettu ihan urakalla ja monena päivänä olemme mieheni kanssa sovitelleet kumpi menee töihin ja kumpi hoitaa lapsia kotona. Meidän perheen tilanne on siinä mielessä upea, että mummot ja papat ovat lähellä ja helposti tulevat auttamaan. Toki aina itse mietin tartuttavatko lapset jonkin taudin isovanhempiin, joka heillä sitten poikii kunnon taudin ja minä kärvistelen huonon omantunnon kanssa, syytän itseäni isovanhempien tartuttamisesta. eli aika iso kynnys on isovenhempien ottamisessa apuun - oma moka ja minussa siis vika.
No arjen pyörittäminen lasten ollessa sairaana on haasteellista, eikä sitä helpota se, että minä ainakin poden huonoa omaa tuntoa myös siitä, että olen pois töistä. Osa asiakkaistani ymmärtää poissaoloni ja sen että lapset sairastaa, ikävä kylä kaikki ei ymmärrä. Luin uutisen jossa käsiteltiin työmaailman polarisoitumista lapsettomat vastaan suurperheelliset. Itse jäin miettimään kuinka totta tuo on jo nyt joillakin työpaikoilla. Kuinka kurjasti perheellistä voidaan kohdella, kun joutuu olemaan töistä pois ja silti tekemään työt jollakin muulla ajalla. Joutuu venymään ja järjestelemään ja tekemään pidempää päivää kotitöiden kanssa kuin muut.
No kun olet sitten lapsen kanssa kotona, itse ajattelen että mikäs tässä tehdessä töitä koneella, hoitaessa lapset ja vielä voisi kotia laitella. Sulaa mahdottomuutta kaiken yhdistäminen! Koskahan opin etten voi tehdä noin paljon. Petyn joka ilta kun homma ei etene noin hienosti kuin unelmoin.... Kasvunpaikka siis minulle - sairaslapsi vie aikaa ja tarvitsee aikuista huolehtimaan - voinko antaa itselleni luvan vain olla "tyynynä" ja "silittäjänä"? Pakko olisi olla järkevä ja oppia olemaan vain käytettävissä! Niin ja uskoa että lapset ovat tärkeintä täällä ja työt eivät tekemällä lopu :)
Olen todella kova suunnittelemaan asioita etukäteen ja voi kuinka harmittaa, että asiat ei toteudukaan kuin olen suunnitellut. Meillä on viime viikot sairastettu ihan urakalla ja monena päivänä olemme mieheni kanssa sovitelleet kumpi menee töihin ja kumpi hoitaa lapsia kotona. Meidän perheen tilanne on siinä mielessä upea, että mummot ja papat ovat lähellä ja helposti tulevat auttamaan. Toki aina itse mietin tartuttavatko lapset jonkin taudin isovanhempiin, joka heillä sitten poikii kunnon taudin ja minä kärvistelen huonon omantunnon kanssa, syytän itseäni isovanhempien tartuttamisesta. eli aika iso kynnys on isovenhempien ottamisessa apuun - oma moka ja minussa siis vika.
No arjen pyörittäminen lasten ollessa sairaana on haasteellista, eikä sitä helpota se, että minä ainakin poden huonoa omaa tuntoa myös siitä, että olen pois töistä. Osa asiakkaistani ymmärtää poissaoloni ja sen että lapset sairastaa, ikävä kylä kaikki ei ymmärrä. Luin uutisen jossa käsiteltiin työmaailman polarisoitumista lapsettomat vastaan suurperheelliset. Itse jäin miettimään kuinka totta tuo on jo nyt joillakin työpaikoilla. Kuinka kurjasti perheellistä voidaan kohdella, kun joutuu olemaan töistä pois ja silti tekemään työt jollakin muulla ajalla. Joutuu venymään ja järjestelemään ja tekemään pidempää päivää kotitöiden kanssa kuin muut.
No kun olet sitten lapsen kanssa kotona, itse ajattelen että mikäs tässä tehdessä töitä koneella, hoitaessa lapset ja vielä voisi kotia laitella. Sulaa mahdottomuutta kaiken yhdistäminen! Koskahan opin etten voi tehdä noin paljon. Petyn joka ilta kun homma ei etene noin hienosti kuin unelmoin.... Kasvunpaikka siis minulle - sairaslapsi vie aikaa ja tarvitsee aikuista huolehtimaan - voinko antaa itselleni luvan vain olla "tyynynä" ja "silittäjänä"? Pakko olisi olla järkevä ja oppia olemaan vain käytettävissä! Niin ja uskoa että lapset ovat tärkeintä täällä ja työt eivät tekemällä lopu :)
keskiviikko 2. marraskuuta 2011
Elämän vuoristorata
Olin ihanassa koulutuksessa jokusen tunnin ja illalla vielä mukavassa juhlassa. Juhlassa oli Aino Suhola puhumassa ja voi kuinka sanat koskettivat! Hän puhui elämän vuoristoradasta, siitä miten koitamme tehdä liikaa ja emme kykene mihinkään. Koitamme olla jotain muuta kuin olemme -"push upeissa rinnat pystyssä", puhumme asiosita joista emme tiedä, käytämme kieltä jolla kuulostamme viisaammilta kuin olemme. Oikeasti ketä huijaamme?
Voisimmeko olla ryppyinemme ja liika kiloinemme ja riippurintoinemme kokonaisia, hitaita muijia jotka rakastaa niitä niin tavallisia, mutta ainutkertaisia miehiään. Vaikka emme ole mediaseksikkäitä, mutta olemme heidän mielestään "seksikkäitä ilman mediaa" ja koko sydämestä! Voisimmeko laskea irti kaikesta pitämisestä ja haluamisesta ja vain valua sohvalle ja olla. Nauttia siitä että menee hyvin ja siitä että kaikki menee huonosti. Nauttia! Ei pelätä et menee väärin kun sit ei uskalleta koittaa eikä unelmoida vaan vaan pelätään. Eletään tässä ja nyt eikäjuosta pakoon itseämme!
Tuo itsensä pakoon juokseminen pysäytti minut. Eletään tässä ja nyt. Ei huomenna tai kun olemme kauniimpia. NYT!
Voisimmeko olla ryppyinemme ja liika kiloinemme ja riippurintoinemme kokonaisia, hitaita muijia jotka rakastaa niitä niin tavallisia, mutta ainutkertaisia miehiään. Vaikka emme ole mediaseksikkäitä, mutta olemme heidän mielestään "seksikkäitä ilman mediaa" ja koko sydämestä! Voisimmeko laskea irti kaikesta pitämisestä ja haluamisesta ja vain valua sohvalle ja olla. Nauttia siitä että menee hyvin ja siitä että kaikki menee huonosti. Nauttia! Ei pelätä et menee väärin kun sit ei uskalleta koittaa eikä unelmoida vaan vaan pelätään. Eletään tässä ja nyt eikäjuosta pakoon itseämme!
Tuo itsensä pakoon juokseminen pysäytti minut. Eletään tässä ja nyt. Ei huomenna tai kun olemme kauniimpia. NYT!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)